Erosin aikaisemmasta avioliitosta n.1,5 vuotta sitten. Mies käyttäytyi minua ja tytärtäni kohtaan tosi inhottavasti. Hän oli seksuaalisesti vääristynyt, vai lieneekö sairas. Hän esim. paritti minua vieraille miehille ja käytti tytärtäni, silloin 12 v. seksuaalisesti hyväkseen. Siitä hän sai tuomion, mutta liian helpolla pääsi, vain alakanttiin olevat sakot sai.
Eroahdistukseni olen läpikäynyt. Sielu jäi arpiseksi, mutta nyt katson jo luottavasti tulevaisuuteen.
Nimittäin kävi niin onnekkaasti, että löysin iki-ihanan uuden miehen. Hän on minua 14 vuotta vanhempi kypsä mies. Ikäero ei haittaa, päinvastoin, se tuo turvallisuutta ja elämänkokemuksen syvyyttä. Emme asu yhdessä, mutta olemme siitä huolimatta pari. Minusta suhde toimii hyvin näin. Jotenkin edellinen liittoni sai minut sitoutumispelkoiseksi. Vierailemme toistemme luona tiheään ja suhde toimii tuoreena.
Joulua vietettiin yhdessä ja se oli niin rakkauden täyteinen, että melkein itku pääsi. Häneltä saan kaipaamaani hellyyttä, rakkautta ja arvonantoa naisena ja ihmisenä.
Olen onnellinen nykyiseen elämäntilanteeseeni
Eroahdistukseni olen läpikäynyt. Sielu jäi arpiseksi, mutta nyt katson jo luottavasti tulevaisuuteen.
Nimittäin kävi niin onnekkaasti, että löysin iki-ihanan uuden miehen. Hän on minua 14 vuotta vanhempi kypsä mies. Ikäero ei haittaa, päinvastoin, se tuo turvallisuutta ja elämänkokemuksen syvyyttä. Emme asu yhdessä, mutta olemme siitä huolimatta pari. Minusta suhde toimii hyvin näin. Jotenkin edellinen liittoni sai minut sitoutumispelkoiseksi. Vierailemme toistemme luona tiheään ja suhde toimii tuoreena.
Joulua vietettiin yhdessä ja se oli niin rakkauden täyteinen, että melkein itku pääsi. Häneltä saan kaipaamaani hellyyttä, rakkautta ja arvonantoa naisena ja ihmisenä.
Olen onnellinen nykyiseen elämäntilanteeseeni
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ettei mennä yhteen. Kaikki pelaa niin kauan, kun on vapaus?
Jollain toimii suhe näin ja ollaan tyytyväisiä. Onko pakko sitoutua? Luotan mieheen sata prosenttisesti ja hän minuun. Me olemme sen verran "vanhoja", että kummallakin on omat tapansa ja tyylinsä elää. Vaan mistäpä tulevaisuudessa tietää, vaikka hynttyyt lyödään yhteen. Olemme seurustelleet vasta puoli vuotta, ja aikaa on vielä katsoa. Nautin jokaisesta hetkestä näin ja toivottavasti tulevaisuudessa, toi se sitten tullessaan mitä vaan.
tunnen läheiset tuttuni jotka seurustelevat
ja heillä on omat lapset ja asuvat omissa huusholleissaan.
enkä usko että he pystyisivät asua saman katon alla koska he ovat hyvin erilaisia.
enhän tunne teitä niin en osaa sanoa muuta kun
miettikää molemmat yhdessä että miten se mahtaisi onnistua.
tehän tunnette itsenne parhaiten jne jne...
Jos ovat toisilleen sopivat, voivat hyvinkin pärjätä saman katon alla!
Onko sitoutuminen ja yhteenmuutto sinulle sama asia?
Minusta kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta. Sitoutua voi vaikka ei asuisi saman katon alla ja voi olla sitoutumatta TODELLA vaikka asuisikin
Olet oikeassa, sekoitin käsitteet. Olen todella sitoutunut, vaikka en asukaan miehen kanssa yhdessä. Miksi tämä yhdessä asumattomuus on niin vaikea joillekin?
Vaikea aina käsittää miksi toisten valinnat on muille niin hankalia. Sinun taustallasi ymmärrän ihan tysin miksi haluat edetä ihan rauhassa. Muutenkin minusta pitää edetä hitaasti kun on lapsi(a) kuvioissa mukana, monestaki syystä. Antaa kaikille osapuolille aikaa tottua tilanteeseen :)
Oma tilanteeni on se, että rakkaani ja minun välillä on tilapäisesti melkein 700km. Nähdään kerran parissa kuussa. Meille se ei ole ongelma, koska olemme sitoutuneet toisiimme. Muille tuntuu olevan :D Myös se, että minulla on lapsia ja hänellä ei on monen mielestä osoitus siitä, että suhteemme ei voi kestää. Välillä tämä loukkaa, välillä en tuhlaa moisille epäilyksille ajatustakaan. Itse tiedämme miten asiat ovat, se riittää.
Hyvää jatkoa teille!