Sain tänä vuonna aivan upean lahjan: avioeroehdotuksen.Siis mies sanoi, että sä et kepla enää ja sun pitäisi nyt muutta pois.Hyvä ehdotus,mutta mihin? ja vielä joulupyhien aikana.Ei ole ystäviä,joilla olisi minulle tilaa,en halua mennä vanhempien luokse.Haluan oman kämpän,jossa voi itkeä ja huuta niin kun huvittaa.
Haluaisin nyt tietää,että onko täällä vielä sellaisia onnellisia,jotka saivat sellaisen joululahjan? kertokaa miten se tapahtui ja onko teillä nyt tulevaisuuden suunnitelmia? Kiitos kaikille ja voimia.
Haluaisin nyt tietää,että onko täällä vielä sellaisia onnellisia,jotka saivat sellaisen joululahjan? kertokaa miten se tapahtui ja onko teillä nyt tulevaisuuden suunnitelmia? Kiitos kaikille ja voimia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
miksi sinun pitää muuttaa?Siis kun mies haluaa avioeron,niin nainen pellolle.Ei se nyt niin yksinkertaisesti käy.Paljon yksinkertaisempaa,mies lähtee ja suunnittelee omaa elämäänsä,jos on tarve.
Siski, että en voi asua tässä kämpässä,koska se on tarkoitettu vain taiteilijoille. Minulla ei ole siis asumisoikeutta,koska 1. en ole taitelija ja 2.en ole taitelijan vaimo (siis hyvin pian,ei vielä). Kaikeiden lisäksi tämä on liian suuri ja kallis asunto mulle,opiskelijalle.
Minulla oli tuo tilanne pari vuotta sitten, muija löysi uuden miehen ja yks kaks ilmoitti et mun pitää lähtee samantien. No siihen haettiin anoppi ja vuokranantaja(perhetuttu) mukaan, uhattiin heittää kamatkin ulos vie.. Ihmettelen että noinkin julmia ihmisiä löytyy tällä vuosituhannella. Yleensä se joka lähtee on suunnitellut asiansa että on uus kämppä jo valmiina sun muut asiat hoidettuna. Niin ihmeellistä kuin onkin.
Miten sitten tilanne ratkesi? Lähditkö ja jos kyllä,niin mihin?
On toi mun milestä kaikein julmin tapa erota.Ehkä sellaiset ihmiset eivät taju,että Joulun aikana pitäisi olla yhdessä.Jos ei rakkautta enää ole,niin eivät sellaiset tajua miten se sattuu..
Suomen laki koskee taiteilijoitakin... vaikka sitä voi joskus olla vaikea uskoa.
Niin kauan kuin olette avioliitossa, ei sinua voida kovin helposti pakottaa muuttamaan yhteisestä kodistanne vaikka miehesi olisi yksin vuokrasopimuksen allekirjoittanut. Avioerottuanne (aikaisintaan ensi kesänä) asia on toinen. Tietenkin miehesi voi hakea jo harkinta-aikana oikeuden päätöstä yhteiselämän lopettamisesta... silloin sinun olisi muutettava (mutta tuohonkin menee oma aikansa).
Oma lukunsa varmaan on sitten se, kuinka kestää elää kevään hänen kanssaan.. joss oli tosissaan...
Älä nyt siihen alistu, että sun pitää muutamassa päivässä kodistas lähteä. Vaikka kuinka olis miehen asunto tms. Täytyyhän sen antaa sulle riittävästi aikaa, että löydät uuden kämpän itelles. Ei sun tartte kenenkään toisten nurkkiin lähteä. Jos yrittää kantaa sun tavaroitas pihalle tms., soita poliisit paikalle. Ei sitä nyt noin voi toimia.
Toki on vaikeaa tuossa tilanteessa asua vielä sen toisen kanssa, mutta et sä mikään heittopussi ole. Muuttakoon vaikka siksi aikaa itse pois, kunnes sä olet löytänyt itselles uuden kodin. Tai auttakoon sua sen etsinnässä, niin pääseepähän nopeammin eroon. Älä nyt vaan anna sen heittää sua pihalle. Oikeutes ne on sullakin - pidä niistä kiinni.
Niin tietenkin en mä niin helposti lähden.Mutta emme ole puhuneet jo 3 päivää.Hän ajattele,että minussa on vika ja minä en nyt halua hänen kanssa puhua.Miksi minun pitää aina aloittaa ja tehdä kaikkea,että suhe toimisi.Siis ei se o eka ketra,kun hän ei puhu mulle.Mutta nyt stop,poikki,en halua enää häneltä yhtää mitään.
Muutan varman mun mummolle vaikka maanantaina,siihen mennessä pitäs vielä kaikenlaista hoitaa,esim.laskut,netti jne.Toivittavasti meidän viranomaiset antavat mulle hyvän kämpän ja hyvin nopeasti ).
Olisiko tässä nyt niin, että Suomen rajojen ulkopuolelta tuotu "vaimo" ei olekaan miehen mielestä ihan sitä mitä on antanut rajan toisella puolella ymmärtää ja nyt mies haluaa päästä tuontitavarastaan eroon?
Mitä hittoa sä puhut? Jos kaipaat vastausta niin ei,ei ollenkaan.
Vähän samantapista sain, paitsi että allunperin minä pyysin jo vuosi sitten että erottaisi. Mies laittoi kaikki voimansa että ei erottaisi. Vasta dramaattisten vaiheiden jälkeen tässä juuri aattoa edeltävällä viikolla mies antoi periksi. Mun piti kylläkin heittäytyä hankalaksi.
Kamalaltahan se ero tietenkin tuntuu. Olisin niin paljon mieluummin nähnyt että mies osoittaa välittävänsä ja rakastavansa... mutta ei . Sen seitsemänsataa kertaa asioista puhuttiin, luvattiin, mutta lupaukset haihtui ilmaan. Ei ole toinen nainen, on vain tapa jolla minua kohtelee. Ei hän tarkoita pahaa mutta ei kyllä hyvääkään. Olen ilmaa hänelle, enkä ilmeisesti luottamuksen arvoinen. En kuulu hänen elämäänsä. Silti hän ei halunnut erota, enkä ymmärrä miksi. Enää en edes välitä.
Nyt ollaan kumpikin apeina mutta perua ei mitään voi. Olen ollut asunnoista koko ajan ajan hermoilla vaikka en uskonut että niitä tarvitaan. Olin käynyt kahta katsomassa ihan uteliaisuudesta joulukuun alussa. Toinen oli vielä vapaa ja heti pankista päästyäni tein tarjouksen joka hyväksyttiin. Maksoin uudesta asunnostani jo välityspalkkion. Se kävi vähän turhankin nopeasti. Olin varautunut puoleen vuoteen ainakin ennen kuin sopiva asunto löytyy. Pankkiinkin päästiin puhumaan juuri aattoa edeltävänä perjantaina ja tehtiin kaikki paperit valmiiksi.
Että sellasta. Tietysti itkettää kun ei elämä tuonut mitä olin toivonut. Mistä oltiin sovittu ja puhuttu. Kahdeksan vuotta. Onneksi ei enempää, onneksi ei lapsia.
Tästä eteenpäin en varmasti enää luota keneenkään niin paljon että samaan osoitteeseen muutettaisi. Ei. Tämä oli kaikki seurustelusuhteeni laskien kolmas kerta, ainoa avioliitto. Ehkäpä se vaan olen minä joka olen niin tyhmä että luotan väärin ihmisiin. Mutta ei enää, ei.