naisia on erilaisia.
Ulkokuoresta ei voi päätellä naisen henkistä olemusta. Ei voida yleistää, että blondit ovat bimboja panopupuja (klassikko!) tai että lyhyet naiset tarvitsevat suojelua muita naisia enemmän.
Ensinnäkin, 99% naisista tarvitsee suojelua normaalissa määrin. Nainen ei ole henkisesti yhtä lujaa tekoa kuin mies (eri hormoonit!), vaan nainen kaipaa että mies aika ajoin halaa rutistaa häntä ja sanoo, ettei ole mitään hätää. Siitä tulee hyvin turvallinen ja lämmin olo. Tuon tekeminen on melkeinpä parisuhteen elinehto naisen kannalta.
Nainen, joka tarvitsee puolestaan tavallista vielä enemmän suojelua, ei ole automaattisesti lyhyt vaan minkä kokoinen yksilö tahansa, jolla on vain ollut esim. väkivaltainen lapsuus. Ihmisen omassa henkilökohtaisessa historiassa ovat muovautuneet suojeluntarve, huomiontarve, vakuutteluntarve, myötätunnonkyky jne. Se, millainen elämä ihmisellä on ollut tähän mennessä, määrittää hyvin pitkälti sen mitä ihminen odottaa toisilta ihmisiltä ja esim. parisuhteelta.
Itse olen 180cm, normaalipainoinen nainen ja kaipaan suojelevaa miestä. Haluan tuntea miehen seurassa olevani turvassa kuin oravanpesässä. En niinkään katso tässä asiassa miehen kokoa (ihan sama, onko 175cm tai 185cm), vaan miehen asennetta minuun. Pidän miehistä, jotka suhtautuvat minuun kuin kaunismieliseen, herkkään naiseen. Juuri sellaiseen, joka itse asiassa olenkin. Olen herkkä ja arka ja mitälie. Johtuu menneisyydestäni.
Sen vain totean, että ihmiset -älkää tehkö yleistyksiä kehonkoossa, hiustenvärissä tai vastaavissa muissa ulkoisissa asioissa. Ulkoapäin tarkasteltuna ei pääse ihmisen pään sisälle. Sen lisäksi, että ulkoiset määreet voivat hämätä, voivat myös kasvojen ilmeetkin. Esimerkiksi ujolla, hyväntahtoisella, kiltillä ihmisellä voi olla tuima ja synkkä ilme, jne.
Ulkokuoresta ei voi päätellä naisen henkistä olemusta. Ei voida yleistää, että blondit ovat bimboja panopupuja (klassikko!) tai että lyhyet naiset tarvitsevat suojelua muita naisia enemmän.
Ensinnäkin, 99% naisista tarvitsee suojelua normaalissa määrin. Nainen ei ole henkisesti yhtä lujaa tekoa kuin mies (eri hormoonit!), vaan nainen kaipaa että mies aika ajoin halaa rutistaa häntä ja sanoo, ettei ole mitään hätää. Siitä tulee hyvin turvallinen ja lämmin olo. Tuon tekeminen on melkeinpä parisuhteen elinehto naisen kannalta.
Nainen, joka tarvitsee puolestaan tavallista vielä enemmän suojelua, ei ole automaattisesti lyhyt vaan minkä kokoinen yksilö tahansa, jolla on vain ollut esim. väkivaltainen lapsuus. Ihmisen omassa henkilökohtaisessa historiassa ovat muovautuneet suojeluntarve, huomiontarve, vakuutteluntarve, myötätunnonkyky jne. Se, millainen elämä ihmisellä on ollut tähän mennessä, määrittää hyvin pitkälti sen mitä ihminen odottaa toisilta ihmisiltä ja esim. parisuhteelta.
Itse olen 180cm, normaalipainoinen nainen ja kaipaan suojelevaa miestä. Haluan tuntea miehen seurassa olevani turvassa kuin oravanpesässä. En niinkään katso tässä asiassa miehen kokoa (ihan sama, onko 175cm tai 185cm), vaan miehen asennetta minuun. Pidän miehistä, jotka suhtautuvat minuun kuin kaunismieliseen, herkkään naiseen. Juuri sellaiseen, joka itse asiassa olenkin. Olen herkkä ja arka ja mitälie. Johtuu menneisyydestäni.
Sen vain totean, että ihmiset -älkää tehkö yleistyksiä kehonkoossa, hiustenvärissä tai vastaavissa muissa ulkoisissa asioissa. Ulkoapäin tarkasteltuna ei pääse ihmisen pään sisälle. Sen lisäksi, että ulkoiset määreet voivat hämätä, voivat myös kasvojen ilmeetkin. Esimerkiksi ujolla, hyväntahtoisella, kiltillä ihmisellä voi olla tuima ja synkkä ilme, jne.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Monet, erityisesti naiset, mielellään viestivät arvoistaan ja asenteistaan ulkonäkönsä kautta. Poikkeus vahvistaa säännön, mutta ylensä rekkalesbo näyttää rekkalesbolta, gootti gootilta, kettutyttö kettutytöltä ja pissis pissikseltä.
Minunkin mielestäni naiset ovat pääsääntöisesti turvallisuushakuisia ja arvostavat läheisyyttä muunkin kuin seksin muodossa. Nekin, jotka muuta väittävät. Mutta mikä velvollisuus miehillä on nähdä naisen valheellisen ulkokuoren taakse? Jos joku sanoo, ettei tarvitse mitään eikä ketään, niin siitä vaan. Miksi yksikään mies olisi velvollinen yrittämään katsoa tympeän ulkokuoren taakse?
Sukupuolet kääntäen homma näyttääkin erilaiselta. Naiset näyttävät päinvastoin innostuvan "haasteellisista" miehistä.
Siihen vaaditaan SANOMISTA, selkeitä sanoja: "en tarvitse mitään suojelua, mene pois" eikä niin että, jos nainen on pitkä ja hiukan pyöreä, peli olisi sillä selvä. "Ei toi mitään kainaloa tarvitse"...
Se on totta, että jos joku nainen vetää jotain ihme roolia, miehellä ei ole mitään velvollisuutta ottaa selville pimeän naisen oikeita ajatuksia. En niin olettanutkaan. Tottakai sanat, teot ja mitä eriskummallisimmat pukeutumistyylit viestivät naisesta jotakin (kuten onkin tarkoitettu). Mutta sen sijaan sellaiset asiat kuten pyöreys, pituus ei pitäisi mitään vaikuttaa.
Millaiselta näyttää rekkalesbo?
Aina silloin tällöin vilahtaa tuo sana ja mä en tiedä, ihan oikeasti ja siksi kysyn.
Mulla rekkamiehistä tulee mielikuva iso kaljamaha ja rasvasenlikainen olemus. Onko rekkalesbo samantyylinen vai millainen?
Mie kyllä epäilisin tuollasia sanoja :D Noin omasta kokemuksesta puhuen.
Siis jos toinen sanoo että ei kaipaa suojelua tms.
Minulla on yksi vanha naapurintyttö, entinen koulukaverini, joka on tosi butch. Lyhyt tukka, pelannut ringetteä koko ikänsä, joten voittaa minut kädenväännössä ja se taatusti näkyy päällekin päin. Miehekkäät vaatteet, ei ikinä meikkiä, kävelee kuin miehet, istuu jalat harallaan kuin miehet, puhuu, kiroilee ja syljeskelee kuin miehet. Minun mielestäni oikein "hyvä jätkä", tuttujeni mielestä miestenvihaajafemakko, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Ja tietysti sillä on tosi naisellinen naisystävä. ;-)
Kerkesin tekee kärsimättömänä oman aloituksen, koska häiritsi liikaa ja aika kortilla.
Poistin aloitukseni vastauksen saatuani ja voin poistua nyt itsekin. :))
Rekkalesbo ei kuitenkaan ole nätisti sanottu. Minuakin nimitelty silleesti vaikka miehen kanssa kihlauduin eilen.
jopas nyt :D
Onnea, ja nyt ei oo normaalia jos mies unohtaa ton juhlapäivän, toisaalta aika ovelasti kierretty. Sie siis oot myös ollu kilttinä.
Huomasin aloituksesi, mutten ehtinyt kopioimaan vastaustani, kun yksi kaveri soitti. Mutta näköjään löysit sen täältäkin.
Sinä nyt olet ainakin kuvasi ja kirjoitustesi perusteella kovin kaukana rekkalesbosta. Tavoistasi en sitten tiedä, mutten oikein usko siihenkään. ;-) (Ja kuten sanoin, minulla ei noin periaatteessa ole mitään heitäkään vastaan.)
Onnea vaan kihlauksen johdosta!
monet miehet ajattelevat, että suurin osa naisista haluaa ruokkia stereotypioita tai ainakin viestiä jotain arvoistaan ulkonäöllään :) Näin se kehä on valmis.
Mä olen kärsinyt suunnattomasti näistä stereotyyppisistä käsityksistä, jotka liittyvät ulkonäköön. Ja olen tullut siihen tulokseen, että mulla on kaksi vaihtoehtoa: muuttua joko ulkoisesti tai sisäisesti helpottamaan muiden suhtautumista tai sitten vähät välittää. Jälkimmäiseen olen turvautunut, joskin aika huonolla menestyksellä.
Eipä silti, suurimmalle osalle ihmisiä ihan tutustuminen riittää kumoamaan mahdolliset mielikuvavääristymät, joten ei tämä nyt mikään elämää suurempi ongelma ole.
Mutta hei, jos mä sun silmään näytän 16-vuotiaalta kettutytöltä, niin ei kai se mikään valhe kuitenkaan minun puoleltani ole?
Mikä tulee tuohon turvallisuushakuisuuteen ja läheisyyteenkin, niin ei siinä välttämättä ole mistään muusta kyse kuin siitä, että niillä käsitetään eri asioita. Ja konkretiat vaihtelevat päästä ja kultuurista toiseen.
Helppo päivä muistaa :)
Muutenkin oikein ihana uutinen, onnittelut molemmille!
Minä luulen, ettei suurin osa naisista halua ruokkia tietoisesti stereotypioita. Suurin osa epäilemättä haluaa olla yksilöitä, mutta onnistumisen laita on välillä vähän niin ja näin.
Etkä sinä sitäpaitsi niiden parin näkemäni kuvan perusteella näytä 16-vuotiaalta kettutytöltä. Ja vaikka näyttäisitkin, niin eikös se olisi vain positiivistä? Rouva Ratikka oli ainakin yhtä hymyä, kun sitä luultiin puolta nuoremmaksi baarin ja Alkon ovella. Tuskin se sinuakaan haittaisi. ;-)
By the way, mitä sillä turvallisuushakuisuudella sitten oikeastaan tarkoitetaan?
lähinnä työelämässä.
Tuosta ruokkimisesta en tosiaan tiedä, mulle on tärkeää se, ettei mun tarvitse esittää jotain, mikä ei tunnu luonnolliselta itselle. Ja toki sitä sitäkin joutuu jälleen kerran siellä työelämässä harrastamaan, mutta kaikille asioille ei vain voi mitään.
Mä olen mielestäni turvallisuushakuinen, mutta poikaystäväni mielestä olen liiankin itsenäinen, kun en kuulemma tarvitse ketään enkä edes näytä tai tunnu siltä. No, mä siihen vastaan aina, että vaikka mä en välttämättä tarvitse sitä suojelemaan mua ja kunniaani, niin haluan kuitenkin. Mulle asia on ehkä hieman abstraktimpi kuin hänelle (uskaltaisinkohan peräti sanoa, että miehille yleensä?). Mene ja tiedä, mutta kyllä mä häntä vähän olen saanut vakuutettua, puheillani.
Minä muistan aikoinaan, 21-vuotiaana kesätyönjohtajana, kun joku vanha ukko ei suostunut puhumaan minulle vaan halusi puhua alaiselleni. Alaiseni kuunteili tarinat, vilkaisi sitten minuun ja tokaisi: "Mikset sinä kysy tuolta pomolta, sehän täällä määrää?" Ukko oli aika nolon oloinen. Minua se vain huvitti, koska tiesin sen menevän ajan myötä ohi. Naisille se taitaa olla kovempi paikka.
Luulen olevani tuossa turvallisuushakuisuudessa enemmän sinun kuin miesystäväsi linjoilla. Enhän minä uskaltaisi Rouva Ratikkaakana kotoa ulos laskea, jos se ei osaisi omillaan pärjätä. Meillä tämä turvallisuushakuisuus kun on enempi henkistä tukemista ja sen semmoista. Nyrkit pystyssä naisensa kunniaa puolustavat kaverit ovat mielestäni naurettavan ja säälittävän välimaastossa.
paitsi omasta mielestään, ikävä pudottaa jalustalta alas
enää kuusi vuotta kärvistelyä siis.
jos viestintä olisi pelkkiä sanoja, niin sitten voisi hyvin ajatella että kaikki muu olisi "esittämistä", vaan kun ihmisten (varsinkin miehen ja naisen) välisestä viestinnästä valtaosa on muuta kuin sanoja. Se että ei esitä mitään on myös viesti, ja hyvin vahva sellainen. Vastapuoli voi vaikka tulkita sen niin ettei hänenkään tarvitse "esittää" mitään, vaan (miehen tapauksessa) olla juuri niin kuin huvittaa. Ja tämän viestin taas nainen taitaa lukea "Uuno Turhapuro - yök". Ei se täydellinen esittämättömyys välttämättä mikään ideaali ole, koska viestintä ja toisten huomioiminen vaatii aina jonkinlaista yrittämistä, etten sanoisi esittämistä. Eli jos sitä turvallisuutta oikeasti kaipaa, niin viestin perillemenoa taitaisi aika tavalla avittaa pieni esittäminen ...
Sama ongelma. Olen kuulema niiiin vaikea, liian itsenäinen ja "liian pätevä"(!!?). Mies tuntee kuulema itsensä täysin hyödyttömäksi lapatossuksi mun vierellä, kun en tarvitse sitä mihkään.
Miten ihmeessä selittää miehelle tarvitsemisen ja tarvitsemisen ero. Että vaikkei tarvitse miestä tai ketään laskuja maksamaan, lyömään tauluille naulaa seinään ja olemaan henkinen tuki ja turva, voi silti tarvita miestä. Tai miten saada mies ymmärtämään, että ei miehen arvoa mittaa se, mihin kaikkeen nainen miestä tarvitsee. Äsh, miks pelkkä rakkaus ei riitä? Miehet on vaikeita.
Mutta osaatko osoittaa sitä niin että mieskin sen huomaa?
Mutta riittääkö se miehelle, joka haluaa egolleenkin lisäboostia?
Mitä teet miehellä joka tarvitsee egon pönkitystä? Valitse miehesi paremmin äläkä aina valita.
Ei varmaankaan, mutta kannattaako sellaisen miehen kanssa olla? Eipä silti, minäkin muistan edellisessä elämässäni niin joskus kokeneeni.
Jotkut naiset kun heikkoudessaan ja epävarmuudessaan haluavat alleviivata omaa riippumattomuuttaan ja näennäistä vahvuuttaan. Oikeasti vahva nainen saa miehen tuntemaan itsensä tärkeäksi hienovaraisesti ja ripustautumattakin. Mahtaa olla hankala juttu puolin ja toisin.
aina saada viimeinen sana? :) Niin nasevasti kuittaat, että olenkin oikeasti heikko ja epävarma. No miksei se voi olla niinkin, että sen vuoksi sitten haluaa osoittaa pärjäävänsä itse.
Mutta minun kohdalla ei päde tuo alleviivaaminen, ensimmäisen kerran kun mies otti asian puheeksi, se tuli minulle kuin märkä rätti päin kasvoja. Luulin että olisin jopa miehelle tavallan helpompi nainen, kun en ole koko ajan vailla sitä sun tätä ja yhdessäolossamme voimme keskittyä olennaiseen, eli toisiimme.
Ongelma on lähinnä se, että miehellä on vanhanaikainen käsitys miehen ja naisen "rooleista" ja siitä, millainen parisuhteen tulee olla. Aika näyttää, miten tässä käy. Toki minäkin pyrin vaivihkaa pönkittämään miehen tunnetta tarpeellisuudestaan, mutta hän tuijottaa niihin muutamiin niin konkreettisiin asioihin, joita en pysty muuttamaan, että voi olla turhaa.
Ehkä löydämme kultaisen keskitien, ehkä emme.
aina saada viimeinen sana? :) Niin nasevasti kuittaat, että olenkin oikeasti heikko ja epävarma. No miksei se voi olla niinkin, että sen vuoksi sitten haluaa osoittaa pärjäävänsä itse.
Mutta minun kohdalla ei päde tuo alleviivaaminen, ensimmäisen kerran kun mies otti asian puheeksi, se tuli minulle kuin märkä rätti päin kasvoja. Luulin että olisin jopa miehelle tavallan helpompi nainen, kun en ole koko ajan vailla sitä sun tätä ja yhdessäolossamme voimme keskittyä olennaiseen, eli toisiimme.
Ongelma on lähinnä se, että miehellä on vanhanaikainen käsitys miehen ja naisen "rooleista" ja siitä, millainen parisuhteen tulee olla. Aika näyttää, miten tässä käy. Toki minäkin pyrin vaivihkaa pönkittämään miehen tunnetta tarpeellisuudestaan, mutta hän tuijottaa niihin muutamiin niin konkreettisiin asioihin, joita en pysty muuttamaan, että voi olla turhaa.
Ehkä löydämme kultaisen keskitien, ehkä emme.
Kaikesta huolimatta näytät olevan ainakin miehen tarpeessa. En mä kovin pitkää suhdetta teille ennusta. Mutta saatpahan sitten olla onnellinen ja itsenäinen ilman toista ihmistä elämässä. Helpotus vai mitä?
,,,,,
,,,
.........
Minäkin voisin siis olla jollekin naiselle toiveiden täyttymys.
Olen siis iso ja ruma mies, osaan tarvittaessa käyttää kirvestä, puukkoa ja machetea. Tai halkoa tai ampuma-asetta. Helikopteri, hävittäjälentokone tai sukellusvene on jäänyt opettelematta kun katsoin ne taidot tarpeettomiksi.:-)
Tosielämässä lähinnä pelastan sisään eksyneitä linnunpoikasia nappaamalla ne kouraan. Jos on kovin harvinainen lintu niin otan valokuvan mistä ne eivät tykkää ollenkaan. :-)
kahdenkeskisyydestä. Kun nainen ja mies ovat esim. puistossa istumassa. Jos naiselle tulee yllättäen kylmä, olisi aika miehistä, jos mies kietoisi kätensä naisen ympärille.
En näe mielessäni mitään rähinätilanteita. Rähinätilanteita varten on poliisit ja vartijat.
En minä tietenkään ala rähisemään syyttä tai pienestä syystäkään, miesmaailmassa siinä voi käydä huonosti. Naisille annetaan paljon anteeksi.
Koska olen iso ja ruma mies, elämä on helppoa. Ulkomailla menen kysymään tietä huorilta tai assan isoimmalta korstolta. Aina ovat neuvoneet oikein.
Jos naiselle tulee kylmä, minulta voisi saada jopa takin. En minä niin kylmänarka ole. :-)
Oletko lapsi vielä?
Ulkoapäin tarkasteltuna ei pääse ihmisen pään sisälle. Sen lisäksi, että ulkoiset määreet voivat hämätä, voivat myös kasvojen ilmeetkin. Esimerkiksi ujolla, hyväntahtoisella, kiltillä ihmisellä voi olla tuima ja synkkä ilme, jne.
Ja tämä on taivahan tosi. Itsekään en ulospäin näytä maailmoja syleilevältä mieheltä, jos olen oudossa seurassa tai seuraa on liikaa. Sitä vastoin väittäisin olevani tutussa seurassa hyvä ihminen. Tutuksi tuleminen onkin se vaikea osio.
Uskomattoman hienoa tekstiä... ja totta joka sana.
... miksi te haluatte aina sen asetelman, että teitä kuuluu huomioida ja halata enemmän, kuin miestä? Mikä oikeus teillä on vaatia miehiltä enemmän kuin mitä haluatte heille antaa?
Itse olen 183 cm, normaalipainoinen mies ja kaipaan suojelevaa naista. Haluan tuntea naisen seurassa olevani turvassa kuin oravanpesässä. En niinkään katso tässä asiassa naisen kokoa (ihan sama, onko 165 cm tai 175 cm), vaan naisen asennetta minuun. Pidän naisista, jotka suhtautuvat minuun kuin kaunismieliseen, herkkään mieheen. Juuri sellaiseen, joka itse asiassa olenkin. Olen herkkä ja arka ja mitälie. Tämä ei mielestäni johdu menneisyydestäni, vaan uskon sen olevan synnynnäinen luonteeni.
ja pitää miestäni hyvänä. Halitaan puolin ja toisin.
Miehet haluaa hoivaa ja naiset suojelua. Oikeasti kyse on ihan samasta asiasta, käytetään vaan eri sanoja jostain syystä.
Mä en nyt oikein tajua tajua tuota suojelukohtaa; tässä kuulutetaan suurella äänellän, että (kaikki - ja ei saanut yleistää) naiset kaipaa suojelua. En mä koe, tai ole kokenut koskaan, tarvitsevani SUOJELUA. Ja suojelua miltä? AP tarkenna miltä ihmeeltä sinua pitää suojella?
Jotenkin tajuan tuon hoivankin paremmin, vaikka en nyt koe kaipaavani varsinaisesti hoivaakaan (sairaana kaipaan, silloin on kiva kuin joku hoivaa). Suoraan sanottuna paapominen yleensä saa minut raivostumaan; en kestä sitä.
Kaipaan jakamista, henkistä ymmärtämistä; sitä että minusta ollaan kiinnostuneista - siis asioistani, mielipiteistäni, mitä minulle tapahtuu. Jutteluseuraa (jakamista). Hellyyttä, kosketusta.
(Ja ei minulla vaikea lapsuus ollut, mutta nuoruudesta eteenpäin kyllä, joten en allekirjoita sitäkään, että vaikeuksia kokeneet naiset kokisivat tarvitsevansa jotain erityissuojelua vielä.)
ovat erilaisia?? Itselläni järjestys on tämä:
1. Laatunaiset
2. Siviilit
.
.
.
100. Feministit
hakea turvaa jostakin ihan muusta kuin miehestä. Mikä saa sinut ajattelemaan, että miehet olisivat jotenkin turvallisia? Iso kokoko? Perustele nyt vähän noin utopistista kuvitelmaa. =)Turvallisia miehiäkin on olemassa, mutta mä en usko, että ne hakevat epävarmaa naista.
Jos isä on turvallinen tyttärelleen, niin se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että mies olisi turvallinen naiselle.
"naisia on erilaisia."
Ja sitten lopputeksti meneekin siihen, että selität kaikkien naisten ovat samanlaisia ulkoisista seikoista huolimatta.
"Ensinnäkin, 99% naisista tarvitsee suojelua normaalissa määrin."
Jostain syystä yleistät kaikki naiset itsesi kaltaisiksi. Haetko miehestä itsellesi turvallista isähahmoa, joka sinulta on lapsena puuttunut?