Olen toinen nainen. Alunperin olimme molemmat naimisissa tahoillamme kun aloitimme seksisuhteen. Jätin kuitenkin mieheni. Eron syinä oli myös muita juttuja, mutta myös syyllisyys kanssa, tai tunne siitä etten voi jatkaa näin.
Tämän toisen miehen kanssa ei ole koskaan ollut puhetta yhteisestä tulevaisuudesta, mulle ei ole luvattu mitään, enkä sen takia lähtenyt, vaan itseni takia.
Meidän suhde kuitenkin jatkuu ja huomaan olevani aivan rakastunut. Ja se tietenkin raastaa. Raastaa kun tiedän mitä pitäisi tehdä mutten osaa irti päästää. Olen sitä yrittänyt monta kertaa, mutta... ei se ole niin helppoa. Toisen kanssa haluaisi viettää aikaa enemmänkin yhdessä, tehdä muitakin juttuja kun vain rakastella.. Ja tämä ihminen tietää sen kyllä, tietää mun ristiriitaiset fiilikset.. ja sanoo että rakastaa mua.
Taidan vain olla ihan tyhmä kun en osaa/pysty ryhtiliikettä tekemään.. ehkä elättelen toivetta jostain, mitä ei tule tapahtumaan. Mutta miten saan itteni irti tästä?
Tämän toisen miehen kanssa ei ole koskaan ollut puhetta yhteisestä tulevaisuudesta, mulle ei ole luvattu mitään, enkä sen takia lähtenyt, vaan itseni takia.
Meidän suhde kuitenkin jatkuu ja huomaan olevani aivan rakastunut. Ja se tietenkin raastaa. Raastaa kun tiedän mitä pitäisi tehdä mutten osaa irti päästää. Olen sitä yrittänyt monta kertaa, mutta... ei se ole niin helppoa. Toisen kanssa haluaisi viettää aikaa enemmänkin yhdessä, tehdä muitakin juttuja kun vain rakastella.. Ja tämä ihminen tietää sen kyllä, tietää mun ristiriitaiset fiilikset.. ja sanoo että rakastaa mua.
Taidan vain olla ihan tyhmä kun en osaa/pysty ryhtiliikettä tekemään.. ehkä elättelen toivetta jostain, mitä ei tule tapahtumaan. Mutta miten saan itteni irti tästä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vähän samanlainen tilanne. Olen suhteessa erääseen mieheen, olemme molemmat aviossa - en siis ole eronnut niin kuin sinä. Mutta elän valtavassa ristiriitatilanteessa ja syyllisyyden tunteessa, rakastuin tähän toiseen mieheen ja mulla on kotona vaikee olla. Tämä mies ei käsittääkseni rakasta minua, että silläkin lailla on erilainen juttu. Hän ei ole luvannut yhtikäs mitään mulle. Mulla on semmoinen ajatus, että tämä rakastumisen tunne menee ohi keskimäärin parissa vuodessa - odottelen, että se on ohi ja sitten pääsen eroon tuosta miehestäkin. Ehkä sunkin kohdalla aika tekee tehtävänsä ja jonain päivänä huomaat, että pystyt tuosta miehestä luopumaan. Tuskinpa hän on eroamassa, kun ei ole tähänkään mennessä eronnut. Hän ei ole samalla lailla kiihkeästi rakastunut kuin sinä, vaikkei varmaan aivan ilman tunteita ole jutussa mukana. Hyvää alkavaa vuotta sulle t.kohtalotoverisi
tuntuu riittävän, yhteistä teille on tuo haaveilu siitä että aikaa yhteiseen tekemiseen olisi enemmän, eli, olisi muutakin kuin se paneminen, mutta, ne aviomiehet arvostavat sitä perhettään ja vaimoaan ja seillä vietetään se laatuaika, niin se vain on ja on ollut aina.
Teitä äärimmäisen yksinkertaisia naisia vain tuntuu piisaavaan, tule onnelliseksi valitsemallasi tiellä, ajattele että olet ehkä hieman parempi kuin maksullinen huora.
odota miehiltään mitään..niin he kirjoittavat. Harmi että toinen oli mennyt eroamaan..se mies ei eikinä eroa, se on vissi se. Ja se toinen nainen rakastaa, vaikka tietää että mies ei. Kyllä noilla naikkosilla sinänsä järki on päässä, mutta tunteet teki tepposet. semmostakin sattuu, eivät osaa olla reilusti huoria, pelkkiä patjoja, sillä lailla sivusuhde toimii, ettei tunteita sotketa lainkaan mukaan.
vinkin...Jos mies sanoo rakastavansa sua,niin ainoo keino on sanoo sille,että nyt valitset joku mä,tai vaimo!!! Ja pysy tiukkana.. Silloin voittaa kaikki,myös vaimo,koska tollanen ei ole hällekkään oikeen ja silloin sä tiedät kumpaa mies rakastaa enemmän..Mä tekisin noin ja sitten,jos mies edelleen yrittäis jallittaa kahta,niin sehän todistaa,ettei hän ole minkään arvoinen....Seinää vasten vaan..Kyllä pitää voida yhden ihmisen kanssa olemaan ja tollanen on kuluttavaa...
Mun suhde ukkomieheen kesti neljätoista kuukautta. Kyllästyin itse, ja niin varmaan hänkin. Suhde lähti hiipumaan lopulta. Tapaamattomuutta ja toteutumattomuutta. Mulla alkoi ainakin lopulta loppuun pinna. Nyt olen tavannut eronneen vapaan miehen. On aivan eri olo, kun voi viestitellä ja soitella milloin haluaa. Ei sellaista epätoivoista oloa, kuten ennen... Joten aika aikaansa kutakin. Olin todella rakastunut tähän ukkomieheen, itse olin eronnut. Mutta nyt näen, että tämä oli vaan sellaista prosessia minulle ja hauskanpitoa ukkomiehelle, jonka tarkoitus ei ollut koskaan erota. Minä kuitenkin halusin kunnon parisuhteen, jota nyt pääsen rakentamaan puhtaalta pöydältä. Joten ei kannata roikkua ukkomiehessä, siinä tulee niin paha mieli lopulta. Ajauduin suhteeseen tietämättä, että se on ukkomies. Hän ei kertonut ajoissa.
..hienoa että pääsit eroon ukkomiehen koukusta ja olet löytänyt vapaan miehen. Varmaan ihanaa,kun voi vapaasti seurustella. Itse olen ollut jo jonkun aikaa ns. kakkonen ja loppusyksy on ollut pelkkää tapaamisten peruuntumista, jopa viime hetkillä, että eiköhän tämäkin juttu ole pian ohi.
...tekeväni, mitä nyt teen; rakastan ukkomiestä, enkä voi sille yhtään mitään! Hän on elämäni mies!
Turha teidän on tuomita, jotka eivät ole kokeneet tällaista. Mieluummin olisin normaalissa suhteessa, jos se olisi vain mahdollista. Ei olisi tätä jatkuvaa ikävää. Voisi piipahtaa hänen luonaan tai edes soittaa, kun tulee liian kova ikävä. Ei vain voi, vaikka hänellä on n.s. kulissiavioliitto ja hän on kertonut, että lopettaa sen, kun saa "asiat järjestykseen".
Minun tapauksessani kävi aivan samoin, ettei hän kertonut olevansa naimisissa, kun aloitimme suhteen. Seksi tuli kuvaan myöhemmin ja silloin kyllä tiesin tilanteen.
En painosta häntä millään tavalla. Odotan ja toivon vain...
Muuten... Mieheni petti minua, kun olin naimisissa ja erosin sen takia aikoinani. Olen kokenut elämää monelta kantilta. Siis; älkää niin helposti tuomitko. Asioilla on monta puolta ja elämästä voi oppia vain elämällä se. Mitäköhän minun tapauksessani? Ei ukkomiehiä? Mutta vain siinä tapauksessa, että hän ei kuitenkaan eroaisi vaimostaan...
tästä "suhteesta"? Tiesin alusta asti että toinen on naimisissa, itsekin olin. Oman eron jälkeen huomasin (yllättäen?) olevani juurikin se toinen nainen. En oikeastaan koskaan halunnut sitä, mutta nyt sitä käytännössä olen.
Kun olimme molemmat tahoillamme naimisissa, tilanne oli paljon helpompi, ei niin vakava. Eikä silloin osannut aavistaa, että toiseen rakastuu. Nyt... kun on omalta osaltaan voinut antaa tunteiden tulla ja näkeminenkin on helpompaa, tilanne onkin yllättäen vaikeampi.
Ottaa päähän, harmittaa. Enkä koe olevani siinä asemassa että toisen haluan laittaa kova kovaa vasten ja tiukkaamalla saada valintansa tekemään, ei sekään tunnu oikealta ratkaisulta. Oon jotenkin jumissa.
ja etsit itsellesi vapaan miehen, joka on valmis jakamaan elämänsä sinun kanssasi.
Hei!
Olen kokenut pitkällisen kriisin saman tapaisten asioiden kanssa. Nyt olen jo selvemmillä vesillä ja ehkäpä jo onnistunut irrottautumaan tuskallisesta suhteesta (Olen tullut nöyräksi lopullisuuksien kanssa: suhteella on ollut taipumus herätä yhä uudestaan ja uudestaan, vastoin "parempaa tietoani"). Helppoa irrottautuminen ei ole, ja se voi viedä vuosia. Ole armelias itsellesi, ja hyväksy itsesi vaikka olet hämmentynyt, yksin, kaipaava ja voimaton. Jos haluat keskustella näistä asioista tai muusta henkilökohtaisemmin, voit kirjoittaa minulle. Kävin äsken rekisteröitymässä sitä varten suomi24 -jäseneksi, ja osoite on [email protected]. En tiedä, toimiiko postilaatikko. En välttämättä vastaa samana päivänä, mutta jos en vastaa ollenkaan, se johtuu siitä, että jotenkin tämä tekniikka ei toimi. En ole vuoteen käynyt katsomassa näitä sivuja, mutta jostain syystä nyt kävin, ja viestisi kosketti. Jos näissä keskusteluissa ei saa julkaista osoitteita, joku neuvokoon, miten menetellä.
koska eivät jää roikkumaan eivätkä vaadi miestä jättämään perhettään. Niinhän sitä luulisi, mutta niin ne varatutkin naiset vaaan rakastuvat, kun saavat vähän huomiota.