Minkä koette suurimpina syinä omalle sinkkuudelle. Siis jos se ei ole omasta tahdosta aiheutettua. Luetelkaa niitä vaikka yhdestä kolmoseen. Omalla kohdallani kolme ratkaisevinta on selkeästi seuraavat:
1. Työttömyys
2. Ujous
3. Ulkonäkö
1. Työttömyys
2. Ujous
3. Ulkonäkö
Vastaukset 55
Vanhimmat
1. En käy baareissa, en bileissä. Kaikki harrastukseni ovat sellaisia, ettei ympärillä ole mitään kerhoa, ja opiskelutkin ovat miesvaltaisia. En siis käy missään missä tapaisin ketään.
2. Epäluulo ja pessimismi. Pari huonoa kokemusta takana ja odotankin aina koska pamahtaa seuraavan kerran. Tuo ajatusmalli taas jäädyttää aloitteet ja ajatukset siihen paikkaan.
Muuten olen kyllä ihan messevä paketti, mutta en vain käy missään eikä ajatusmaailma oikein tue iskutoimintaa.
Tässä on oma lista (ei paremmuusjärjestyksessä):
1. Ujous
2. Luottamus (tai sen puuttuminen)
3. Varovaisuus
4. Itsenäinen
5. Tunteet ja seksi menee käsi kädessä
Selvennetään hieman. Ujoudesta ja aikaisempien kokemusten saattelemana, olen varovainen uusien tuttavuuksien kanssa, ja varsinkin naisten. Kun on luottamuksensa menettänyt monta kertaa, oppii varomaan, ettei tule kynsille. Olen oppinut itsenäiseksi jo lapsesta pitäen, kun en sattunut olemaan joukon suosikki - päinvastoin. Nykyinen tapa treffailla ei sovi minulle: menen sänkyyn vasta sitten, kun siltä tuntuu, enkä halua erotella seksiä vain tunteettomaksi jyystämiseksi...
...
Mies, joka etsii naista. Mitä ajattelit ?
olet kunnon mies :)
No sanokaas nyt mulle tää yhtälö kun jotenkin rassaa tämmöinen. Jos kuvitellaan jotain deittipalstaa misää tämä kunnon pitää profiilia niin yksikään nainen ei ole pätkääkään kiinnostunut näistä kunnon miehistä. Mutta täällä on jo niin monta kunnon miestä jutellu ettei pysty laskemaan vai onko niin ettei ne kunnon naiset ole siellä samalla palstalla.
Mikä on se juttu että naiset haluaa kunnon miehen mutta sitten kun vakavasti aletaan rakentaa jotain niin sitten mielenkiinnon kohteeksi muodostuukin jokin aivan käsittämätön mies, kun ei vaan olisi joku muu kuin kunnon mies. Logiikassa taitaa tässäkin asiassa olla puutteita.
Onko kunnon miehellä lihakset ja komea ulkomuoto niin silloin voi sen työttömyydenkin unohtaa tai ainakin sivuuttaa hetkeksi. Sitten kun totuus paljastuu että se olikin aivan sika miksei se voinut olla sellainen kun minä halusin niin sitten saa täällä kuulla että komeat ja lihakset olivatkin vain sikoja. Käsittämätöntä sanon minä.
Juuri tälläisistä ristiriitaisuuksista kosstu nämä koskaan toisiaan löytämättömät tapaukset.
Vai onko niin ettei naisella joka hakee lihaksia profiilissa ei olekaan tarkoitus löytää sitä oikeata vaan hurvitella niiden lihasten kanssa
Mutta ei tietenkään kerro sitä suoraan vaan pitää sen omana tietona, jolloin tämä 'aivoton' lihaskimppu turhautuu ja alkaa käsitellä naisia täysin säälimättömästi, vai luuleeko joku että kun on lihaksia ei ole tunteita.
Jos katsoo noita profiileja siis naisten niin ei voi olla huomaamatta sitä seikkaa että ei siellä kovin monta sellaista profiilia ole missä selkeästi ilmenee kuinka vakavasti ollaan liikkeellä. Yksi ilmoitti hakevansa 'ystäviä' kun on jo ukko??!! toinen ilmoitti että jos löytyy ulkonäköä ja olet urheilija niin anna kuulua itsestäsi, silti kuvasta näkyi että hänen omasta urheilijapäivistä oli jo aikaa. Mainosti itseään kuitenkin huppuurheilijana. Näitä esim voisi kertoa satoja ja sitten ihmetellään miksi nämä 'suhteet' ei onnistunukkaan. Jossain menee pieleen ja pahasti. Miksi ilmoitus voi olla rehellinen niinkuin siellä on niitäkin, mutta tosi harvoja.
Ehkä se viihdyttäjä pitää uskoa että siinä voi olla jotain muutakin kuin ulkomuodon ylistys.
Miksi nämä lihaskimput sitten siellä pyörii no tietysti sen takia koska heille on markkinoita viihdyttäjänä miksi luoda oikea suhde kun aina on joku joka pitää kädestä. Ei heidän tarvitse panostaa mihinkään kun naisia on niin paljon kun ehtii tavata. Jos sitten joku oikeasti pitää tälläisestä ihmisestä, no myrskyistä tulevaisuutta sitten vaan.
Onhan täällä tämä palsta missä voi käydä juttelemassa asioista, kysynkin milloin tapahtuu se ihme, että ihmiset olisi rehellisempiä toisilleen. No se on turha toive mutta hyvää alkavaa vuotta kuitenkin.
saanut kiinni viestisi ytimestä, mutta totean: minä ainakin haluan kunnon miehen, mutta miehen on oltava mukiinmenevän näköinen. Mistään lihaskimpuista en kuitenkaan pidä, enkä tarkoita mukiinmenevällä mitään kiiltokuvapoikaa.
"Miksi nämä lihaskimput sitten siellä pyörii no tietysti sen takia koska heille on markkinoita viihdyttäjänä miksi luoda oikea suhde kun aina on joku joka pitää kädestä. Ei heidän tarvitse panostaa mihinkään kun naisia on niin paljon kun ehtii tavata. Jos sitten joku oikeasti pitää tälläisestä ihmisestä, no myrskyistä tulevaisuutta sitten vaan."
No en minä ainakaan mitään naistennaurattajaa halua, enkä lihaskimppua.
1. Naisten motiivit
2. Sitoutumisen pelko
3. En halua lapsia
- en luota miehiin enkä halua enää saada nenilleni
- mua on erittäin hankala lähestyä, tai niitä näitä voin jutella, mutta kun menee henkilökohtaisuuksiin tulee mun turva-aidat vastaan ja mä pakenen
- on helpompaa olla yksin
1. Saamattomuus, en osaa "iskeä" miestä ja minuahan ei tulla kotoa hakemaan. Ehkä tähän osaksi liittyy myös ujous.
2. Ulkonäkö, punkero, liitettynä myös hyvin suuret ennakkoluulot perussairauteeni.
3. Liian voimakastahtoinen. Olen elänyt perheessä, missä rooleja ei ole jaettu tyttöjen ja poikien kesken, vaan tyttöjen on ollut pakko pärjätä samoissa asioissa kuin poikienkin. Eli en osaa olla tarpeeksi "neiti"
Teen yrityksessäni töitä 0-16 tuntia vuorokaudessa, istun kolmen organisaation hallituksessa ja muutamassa toimikunnassa, suoritan jatko-opintoja yliopistolla, teen vapaaehtoistyötä satunnaisesti, matkustan sekä työni puolesta että harrastukseksi.
Ja koska en ole valmis tinkimään menoistani niin olen huomannut, että on helpointa olla yksin.
Alkava vuosi on vaalivuosi ja yritän tosissani kaupunginvaltuustoon, sekin vie oman aikansa ja energiansa.
Olen sinkku:
1. Tein töitä 10 vuotta "hevosen läpät silmillä" vilkuilematta sivulle
2. Sosiaaliset taitoni
3. En juokse ravintoloissa yöaikaan, kesällä tulee terassilla istuttua aika ajoin
4. Liikunnalliset harrastukset, joissa ei naisia ole
5. Ja jotenkin ihmeellisesti naiset näkevät minut arkana, vaikka en sitä omasta mielestäni ole...
ex kukkakeppi, nykyinen Tee7
Nämä eivät sitten ole missään järjestyksessä
1. suppea kaveripiiri
2. en sanoisi että epäsosiaalisuus, mutta en vaan yleensä osaa olla oma itseni heti uuden ihmisen tavatessani, jännitän liikaa et mitä se toinen musta ajattelee, huono itsetunto
Itse en ole sinkku joten omasta puolestani en syita voi luetella. Naisissa on tullut huomattua seuraavia:
Kylma narttu. Varmaan joku huono itsetuntojuttu tamakin. Tuollaisella kaytoksella paasee kerran tai parin panoksi, pidempaan suhteeseen ei kelpaa. Tallaiset naiset pilaavat myos mahikset muille naisille. Tosi kiva kun on koko illan kerannyt rohkeutta menna juttelemaan jollekin naiselle ja sitten tulee heti kaikenlaista paskaa sen suusta. Eipahan sen jalkeen tee mieli menna heittamaan lappaa kellekaan.
Ujo, kiltti ja hiljainen. Jos ei pysty keskustelemaan niin miten ihmeessa pystyisi yllapitamaan parisuhdetta? Tallaiset naiset eivat myos mene tutustumaan uusiin ihmisiin ja pelkaavat uusia tilanteita, tama vahentaa mahiksia paljon.
Liian vaativa. Kai sita pitaa patea kelpuuttamalla vain kaikista parhaimmat urokset. Ei valia vaikka paviaanin perse sattuu olemaan omaa naamaa viehattavampi ja kaytostapoja ei ole.
Ikää 25, edellinen suhde vuonna 2001.
1. Töihin keskittyminen ja itsensä kehittäminen(ei sosiaalinen sellainen).
2. Vähäinen naistuttavapiiri. Näkee muutamaa kaverin tyttöystävää ja niiden kavereita kerran pari vuodessa joissain bileissä.
3. Kiinnostuksen kohteiden sijainti hieman bigbrotheria haastavammilla tasoilla=>kiinnostavien tyyppien vähyys.
4. Yleinen skeptisyys. Baarithan on täynnä nättejä tyttöjä. Valitettavan usein kakku on vain päältä nätti ja sisältä jotain turhaa paskaa. Miksi siis vaivautua nousemaan pöydästä.
"Siis jos se ei ole omasta tahdosta aiheutettua." - siis täh? Suurimmat syyt sinkkuuteeni koen seuraavissa asioissa:
1. Itsetunto
2. Itsetunto
3. Itsetunto
1. Raittius
Mitään muita syitä en oikein keksi. Tuosta raittiudesta sitten tietty seuraa se, ettei oikein ole tilaisuuksia naisiin tutustua. Ja kun ikääkin on jo yli 30, niin peli alkaa olla menetetty.
Joskus nuorempana sitä kokeili väkisin juodakin jotta olisi voinut tutustua tyttöihin, muttei oikein hommasta tullut mitään. Homman koki jotenkin todella vastenmieliseksi kun sitä joutui väkisin ja vastentahtoisesti tekemään. Alkoi jotenkin inhoamaan itseään ja kokea sen itsensä pettämiseksi kun väkisin esitti pitävänsä ryyppäämisestä vaikka ei pitänytkään.
Tämän kysymyksen kuulen muutaman kerran kuukaudessa työkavereilta ja muilta tutuilta.
Sinkkuna tai oikeastaan yh:na olen ollut vuodesta 2002 eikä tänä aikana ole ollut mitään metriä lähempää kontaktia miehiin.
Syitä:
1. Ex (lapsen isä) teki harvinaisen hyvin 8 vuoden aikana selväksi sen, että olen inhottava ja ikävä luuseri ja tämä on jättänyt niin syvät arvet sieluun, että tuskin enää koskaan luotan yhteenkään mieheen.
2. Yksinhuoltajuus.
Hankalaa järjestää yhteistä aikaa miehen kanssa sekä alemmuuden tunne koska yh:ta moititaan niin paljon
3. Helppous. Saa olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ei ole kukaan käskemässä eikä riitelemässä
Kieltämättä sitä läheisyyttä joskus kaipaa, mutta jos joskus sattuu ihastumaan kivaan mieheen, tulevat exän kommentit itsestä heti mieleen ja se latistaa kaiken
eli suurin syy taitaa olla todella huono itsetunto
Miten ihmiset voivat olla toisilleen tuollaisia ja vielä oman perheen jäsenet?
Eipä paljon auta, vaikka tuntemattomat netissä sanoisivat, ettet mikään luuseri ole.
Raivostuttaa kuulla tuollaista. Miten joku voikin olla niin inhottava kuin exäsi.
1. Raittius
- En käy baareissa enkä bileissä. Alkoholi ei vain maistu ja minua ei voisi vähempää sivusta katsella känniääliöiden koheltamista.
2. Huono tuuri ja siitä johtuva huono itsetunto
- Olen kyllä muutamaan otteeseen rakastunut, mutta aina jostain syystä en vain ole kelvannut tälle naiselle. Tarpeeksi paljon kun on huonoa tuuria naisten kanssa niin sitä alkaa mieli masentumaan ja itsekseen miettii että kelpaako sitä oikeasti kenellekkään.
3. Nykynaiset
- Nykyään ikäiseni naiset (siis noin parikymppiset) ovat niin pinnallisia ja vaativia ettei tosikaan. Pitäisi olla renttu, lihaksikas machomies, tai edes kova naistennaurattaja että kiinnostaisin ketään. Ujohkot, kunnolliset, kiltit ja turvalliset miehet eivät enää kelpaa kenellekkään, eli kaltaiseni ovat tuomittuja ikuiseen yksinäisyyteen....
1. itsetunto
2. itsetunto
3. itsetunto
Kuinkakohan me huono itsetuntoiset voisimme löytää toisemme ja eheytyä yhdessä?
N36
1. ujo, hiljainen ja kiltti. Mutta vain aluksi. Suojakuori, oma turvallisuus ja sitä rataa. Olen varovainen, koska en tunne enkä luota. Työnnän pois, vaikka haluan lähelle. Tämä karsii 99 prosenttia miehistä, jotka tulevat tekemään tuttavuutta. Voin kyllä jutella niitä näitä, mutta jos mies tunkee liian nopeasti liian lähelle, niin lähden mieluummin pois. Ahdistavaa.
2. käyn harvoin baarissa. Syyt: en halua mennä sinne yksin. Katso kohta 1.
3. itsenäisyys.
Aivan, pirun hyvä kysymys... Törmäisikin joskus sattumalta samanlaiseen tapaukseen, edes sitten täällä netissä... ;(
1. Huonot sosiaaliset taidot
2. Itsetunto
3. Sitoutumisen pelko (kaikki suhteeni ovat kaatuneet ja pelko on suuri, että niin kävisi uudestaan)
Jopa työttömät, ujot ja rumatkin saavat naisia. Seurustelusuhteen saamiseen vaikuttaa huumorintaju, avoimuus, hyvä itsetunto, ihmistuntemus, empaattisuus, seikkailumieli, elämänmyönteisyys, positiivisuus, jne.
Jos on niin ujo, ettei saa solmittua ihmiskontakteja, se on jo sairaus. Eli terapiaan. Työttömyys saattaa aiheuttaa masennusta jos on sellaiseen taipuvainen. Joten: töihin siitä. Äläkä sano, ettei töitä ole - niitä on aina niille, jotka haluavat töitä tehdä. "Ronkelit runkkaa", tässäkin asiassa.
Suurin syy sinkuuteen on sosiaalisten taitojen olemattomuus tai puutteellisuus.
Riippuvuudet esim tupakka, rahapelit ja alko ovat monen naisen mielestä pahasta.
Tokihan tuossa listassasi on perää, jos etsit naista joka ei ole kiinnostunut sinusta itsestäsi vaan esim. taloudellisesta asemastasi ja näyttelyesineestä. Arvojen tarkistus voisi olla sinulla paikallaan.
Nuo lienee yleisimmät syyt miehen yksinäisyydelle.
Minun omat syyni ovat.
1.Ulkonäkö.
2.Ujous(huono itsetunto), tosin tämä on suorassa yhteydessä kohtaan 1.
3.Työttömyys.
Mielestäni työttömyys ei ole ylitsepääsemätön ongelma, työttömän täytyy vain ymmärtää oma tasonsa.
Varmin tapa työttömälle jäädä yksin, on ylläpitää ystäväpiiriä, jossa muilla on ammatit ja ovat muutenkin ylemmällä tasolla.
Jos olet luuseri, niin hakeudu kaltaistesi seuraan.
Luuseri ei voi menestyä tasokkaiden joukossa.
On parempi olla kunnolla pummi, kuin esittää jotain mitä ei oikeasti ole.
Jos yhteisö haistattaa vitut, haistata takaisin.
Ainakin
Vetäytyvyys&saamattomuus&huono itsetunto (diagnoosi estynyt persoonallisuus)
osittainen työttömyys on este siinä mielessä, ettei tule käytyä ihmisten ilmoilla
1. Kolmannen kerran sinkkuna, kolmas kerta toden sanoo
2. Silkistä sametista, nirunaruaivot oli entisellä heilallani
3. Kaikilla kivoilla on jo joku
Silti voi meteoriitti pudota minunkin päähäni joskus vielä
Miksi luulet työttömyyden olevan syy sinkkuudellesi?
1. Ei aikaisempia suhteita vaikka ikää jo 30.
2. Sulkeutuneisuus
3. En tiedä
1. Aina melkein töissä, vähän vapaa-aikaa
2. Itsetunto
3. Sitoutumisen pelko, vapauden menettäminen
Varmaan yhtä syytä ei ole. Treffeillä paljon käyneet ja aina sinkkuna tai lyhyissä suhteissa olleista naisista tai miehistä ei yksinkertaisesti ole ainesta mihinkään vakavampaan. Kyynisyys, pettymykset ja kovettunut ulkokuori sekä liian laajan ystäpiirin vetovoima baareihin estaa kaikki vakammat yritykset parisuhteeseen.
1. työelämä, opiskeluaikana oli paljon enemmän menoa, bileitä ja tapahtumia ym.
2. Ujous, en ole treffeillä ujo, mutta ujous tulee esiin kun tapaa jonkun mukavan ihmisen jossain ja olisi tilaisuus iskeä alkurepliikki.
3. Jos olisin baanalla kokoajan, niin ehkä olisinkin varattu jo
1. Työttömyys - Olen töissä
2. Ujous - En ole ujo
3. Ulkonäkö - Olen komea
Olen myös kunnollinen, mutta ei tunnu kelpaavan.
1. Olen lyhyt mieheksi. About 90% naisista haluaa minua
pidemmän miehen, täysin naisen pituudesta riippumatta.
2. Olen ujo ja hiljainen vieraiden seurassa ennen kuin tutustun heihin.
3. Itsetunto on vuosien mittaan vajonnut sen verran alas, etten enää
viitsi edes yrittää naisia.
4. Pieneksi kutistuntu kaveripiiri. Kun on muuttanut monesti kaupungista
toiseen, niin kaveripiiri on vähitellen kutistunut niin
pieneksi, ettei paljon tapaa enää uusia ihmisiä illanvietoissa yms.
Ei siis hyvältä näytä. Uudenvuodenlupaus voisi olla vaikka se, että
hukutan itseni töihin ja yritän niillä rahoilla tehdä oman sinkkuelämäni
mukavaksi. Siihen on ihan turha luottaa, että joku nainen käsipuoleen
lähiaikoina tarttuisi, joten parempi vaan alkaa itse kohentamaan
omaa elämäänsä.
et ole näiden asioiden kanssa yksin, jos se nyt yhtään lohduttaa. :) Samassa iässä ja samanlaiset syyt, mutta viimeisimmän kolmen vuoden ajan olen alkanut panostamaan omaan hyvinvointiin ja nauttinut tästä vapaudesta.
Tiedän sen jo omasta kokemuksesta, että on turhauttavaa jatkuvasti hakata päätä seinään ja ottaa ikäviä kokemuksia vastaan. Ei sitä kukaan loputtomasti kestä, joten on parempi vain alkaa panostamaan asioihin, joista saa iloa elämään. :)
Kumppania jonka kanssa voisi loppuelämän elää ja kenties perheen perustaa ei väkisten etsimällä löydä, se olisi jokaisen hyvä pitää mielessä. Lyhyitä ja kivisiä parisuhteita kylläkin, mutta kuka niitä kaipaa?
Iloa elämään vaikka harrastuksista. ;)
1. Ulkonäkö (aknearvet, vähän pyöreä, liian pitkä)
2. köyhyys
3. huono perhetausta
4. oma rima - en huoli alkoholistia, en hakkaajaa, en parisuhteellista, en elämäntapatyötöntä, ei fanaattisuuteen taipuvia (mikä tahansa fundamentalismin ala)
1 Odotan suhteelta todellista rakkautta
2 Harva nainen herättää kiinnostuksen
3 Olen hyväntahtoinen ihminen
4.En ole erityisen komea
5 Pettymykset naisiin
Tarkennukseksi olen rakastunut muutamia kertoja , mutten ole saanut vastakaikua kuin ystävänä korkeintaan. Itselläni on monia hyviä naisystäviä ja seurastani pidetään. Minulla on harrastuksia joissa tapaan paljonkin uusia naisihmisiä ja olen menestynyt muuten hyvin elämässä.
Sinkkuiluni näin nelikymppiseksi ja tästä eteenpäinkin on ihan itseaiheutettua. Täysi-ikäisyyden alkuvuosina kyllä kaipailin kumppania, mutta sitten huomasin, että siitä ei taitaisi hyvää seurata.
Jos olisin halukas suhteeseen, mutten semmoista löytäisi, sinkkuuden top 3 olisi varmaan:
1. olen kyyninen luonne,
2. olen tottunut olemaan elämäni ainut määräilijä ja vastuunkantaja,
3. kyllästyn nopeasti itseäni hitaampiin ihmisiin.
Kuten näkyy, on parempi pysyäkin sinkkuna! :D
1.kuurous
2.kuurous ja vielä kerran
3.kuurous
Teidän ongelmanne tuntuvat omaani verrattuna aika pieniltä vaikka ne ovat teille todellisia, esteenä pariutumiselle mitä erilaisimmista syistä. Tätä väitettä allekirjoittaa eräs kuuro kaverini jonka kanssa istun joskus harvoin iltaa keskustan trendikkäässä kahvilassa. Siellä aistimme tai olemme aistivinamme joidenkin kuulevien taholta vihamielistä ( ei ihan mutta jotain sinnepäin kun en keksi parempaa ilmausta )tuijotusta. Asennevamma näköjään.
Ei auta vaikka olemme pukeutuneet kuulevien kanssasisarten tavoin nykyajan mukaisesti trendikkäästi eli sulaudumme massaan. Kuurous kuitenkin pistää silmiin kun erotumme muiden joukosta viittovien käsiparien vuoksi.
On vaikeaa olla parikymppinen nuori erilainen kun emme kelpaa kenellekään kuulevalle miehelle. Ei, vaikka meitä on sanottu nätiksi.
Samaa ovat kuurot vanhemmat naiset kokeneet siksi he lähtivät ulkomaille etsimään tulevaa elämänkumppania. Huom: ei muslimimaihin vaan Euroopan, myös Etelä-Euroopan maihin ja jopa USA:han.
Että tämmöistä. :)
ehkä ennemmin uteliaisuutta ja kummeksuntaan, jos vihamielisyyttä on niin suurimmaksi osaksi se on pelkoa ja jännitystä. eikä se johdu siitä että ihmiset pelkäisivät että kuurous tarttuu, vaan ihmiset eivät tiedä kuinka itse toimia eli esim. kuinka kuurolle viestitetään.
Ja parikymmpiset pojat on vielä kakaroita, en mäkään väitä 27vuotiaana olevani mitenkään erikoinen, muttei ajatus kuurosta tyttöystävästä ole mahdoton.
et silleen.
En usko, että kukaan on tuosta syystä mitenkään vihamielinen tms. Veikkaisin, että tuojottelussa on kyse ainoastaan kiinnostuksesta "tuntematonta asiaa" kohtaan.
Ainakaan omalla kohdallani ei kuurous ole mikään este. Se vain tekee lähestymisen todella vaikeaksi, kun ei ole aavistustakaan miten siinä tulisi edes yrittää kommunikoida mikäli ei viittomakieltä osaa. Osalle meistä miehistä on jo muutenkin todella vaikeaa lähetyä ketään naista. Sen lisäksi jos vielä puuttuu kokonaan yhteinen kieli niin se voi jäädä helposti pelkäksi tuijotteluksi. ;)
"en mäkään väitä 27vuotiaana olevani mitenkään erikoinen, muttei ajatus kuurosta tyttöystävästä ole mahdoton."
Kyllä se minulle tuntuu mahdottomalta, sillä en osaa viittomakieltä. Miten ihmeessä kuuron kanssa voisi kommunikoida, jos kuuro ei kuule minua enkä minä tajua viittomista? Kyllähän parisuhteessa on muutakin kuin pelkkäää seksiä ja lähelläoloa, minä ainakin pidän siitä että voin viettä aikaa naiseni kanssa niistä näistä turisten.
Tätä ei nyt pidä ymmärtää väärin. Ihan samalla tavalla ajattelen esimerkiksi erimaalaisista naisista, joiden kanssa ei olisi ainuttakaan yhteistä kieltä. Esimerkiksi espanjalaiset naiset eivät usein osaa englantia ja ajatus suhteesta tällaisen naisen kanssa tuntuu täysin mahdottomalta.
Tilanne olisi eri jos itse osaisin viittomakieltä.
nimittäin jos vain on tarpeeksi kova pakko. ei kai sitä heti opi eikä osaa, mutta en mä ainakaan yrittämättä jättäisi. se yrittämättä jättäminen kun tuntuu pahemmalta, kuin kunnollisen yrityksen jälkeinen täydellinen epäonnistuminen ;)
Tuossa ylempänä olevilla kirjoittajilla ei näytä olevan oikeaa tietoa kuuroista kun tuntuvat olettavan kuurojen olevan mykkiä jotka vaan viittovat keskenään eivätkä puhua pukahda kuuleville.
Niin siinä käy jos olette nähneet vain sellaisia kuuroja jotka eivät puhuneet vaan asioidessaan turvautuvat kynään ja paperiin.
Tässä teille vähän faktaa ennakkoluulojen vähentämiseksi:
Kuurot ovat keskenään erilaisia, kuulovamman aste vaihtelee suuresti keskivaikeasta kuulovammasta vaikeaan. Kuurot eivät ole siis toistensa kopioita - vaan yksilöitä. :)
Lievää kuulovammaisuutta ei katsota kuuroudeksi VAAN huonokuuloisuudeksi. Huonokuuloinen yleensä kuulee hyvin puhelimessa ja pystyy jopa erottamaan sanoja näkemättä langan toisessa päässä puhuvan kaverin kasvoja. Huonokuuloisten äidinkieli on yleensä suomi, ei viittomakieli ainakaan ensikielenä kuten kuurojen. Aivan kuin kuuleva konsanaan. Siitä syystä suuri osa huonokuuloisista identifoituvat kuuleviin eläen kuulevien maailmassa. Tunnen monia sellaisia tapauksia.
Kuurot sen sijaan ovat kaksikielisiä, joiden ensimmäinen äidinkieli on viittomakieli ja suomi toisena kielenä.
Mitä puhumiseen tulee, jotkut kuurot osaavat puhua jotkut eivät.
Olen kuullut joidenkin kuurojen naisten kommunikoineen kuulevien miesten kanssa puheella ja heidän puheesta sai hyvin selvää ja kommunikointi sujui kivasti puolin ja toisin.
Ne kuulevat miehet taisi olla sitten tavallista avoimempia kun uskaltautuivat juttusille ja tutustua...täällä luvatussa nössömiesten maassa. :)
1. Välinpitämättömyys
2. Epäkohteliaisuus
3. Introverttius
Eli totaalisen hermeettinen pakkaus.
olen sinkkuna olllut ainakin 5 vuotta, olen tavannut muutamia 'mahtavia' tyyppejä, mutta olen näemmä liian valikoiva.
muutama esimerkki:
1. rauhallinen ja mukava tyyppi, mutta huonoja puolia ovat paino noin 120 kg ja ikää kaverilla jo lähes 40 vuotta, mutta asunut koko ikänsä äitinsä kanssa. ei oikein tulee kysymykseen
2. komea mies, mutta muutaman treffin jälkeen kertoo että hänellä on tyttöystävä, joka on raskaana. minun pitäisi odottaa pari vuotta, kunnes hän keksii keinon, miten päästä hänestä eroon.
3.ihan kiva mies, mutta toka treffeillä kysyy onko mulla asunto jotta hän voisi muuttaa luokseni asumaan, pyytää samalla myös 'pientä' lainaa.
4.tyylikäs ja kiihkeä mies mutta saa valtavia mustasukkaisuus- ja raivokohtauksia joka kertaa kun mun puhelin soi.
ihme kun olen pysynyt sinkkuna, kun on näinkin komeat markkinat.
huonoa tuuria kenties.
Täällä toinen nirppanokka, jolle ei mikään kelpaa. Tässä viimeisimmät vonkaajat:
- mies, joka reilusti yli nelikymppisenä asui kotona äidin huollettavana ja isän riitakumppanina ja olisi toivonut minun muuttavan hänen kammariinsa
- mies, joka ei kertonut minulle kihlatustaan, joka ei kertonut tälle miehelle toisesta kihlatustaan, mistä sitten seurasi iso riita ja yllätyksellisesti myös avioliitto (ei kuitenkaan minun kanssani); liitto jäi hyvin lyhyeksi, ja sitten oltiin taas vonkaamassa minua, on ja off vuosien ajan
- mies, joka tutustui minuun ihan livenä, mutta pyöritti varsinaista nettihaaremia, jotta seuralainen löytyisi aina tarvittaessa
- mies, joka oli naimisissa, mutta unohti mainita minulle asiasta
- mies, joka mainitsi olevansa eronnut jo ties kuinka monetta vuotta ja joka tuli vastaan marketin parkkipaikalla vaimonsa kanssa
- mies, joka kertoi rehellisesti olevansa naimisissa ja kahden lapsen isä, mutta joka ei nähnyt mitään estettä sille, ettemme me "voisi olla pari"
Yhteistä näille herroille on se, että minusta he osasivat olla hirmuisen mustasukkaisia, tuo nettihaaremimies ihan huutoraivariin asti. En ole etsinyt seuraa vuosikausiin, mutta tämmöisiä tulee jatkuvasti vonkaamaan. Onkohan tämä imartelevaa vai ei? Hui!
1. Mä oon liian ranttu naisten suhteen. En taho mitään suomursua, vaan naisen, jota kehtaa ulkoiluttaa selvinkipäin.
2. En ole mikään adonis, jolla housuissa pullottaa mahtimela, vaan ihan tavallinen kaduntallaaja. Huuliveikoksikin kutsuvat:)
3. En ehkä halua naista joka etsii seuraa baareista vaan tavata esim jonku harrastuksen kautta tjsp...
Elämä on rankkaa=D
Tämä täältä vielä puuttuikin
1. Maalaisuus
2. Maalaisuus
3. Maalaisuus
Siinä kolme painavaa syytä sinkkuutteen.
Tällä seudulla ei yksinkertaisesti ole potentiaalisia naiskumppaniehdokkaita, ei siis ole omaa ikäluokkaa, tai edes sitä hipovia vapaana olevia naisia.
Vaatii aina isot järjestelyt lähteä kaupunkiin vaikkapa baariin, varsinkin kun on noita huollettavia, eli melko iso elukkalauma, eli "yksinhuoltajakin" olen kaiken lisäksi, aina on aamulla oltava kotona elukoita hoitamassa. Eli tavallaan olen jo naimisissa, eli naimisissa tämän tilan kanssa, joten kaivanneeko tässä enää mitään muuta sitoumusta? en tiedä itsekkään.
En tiedä, en tiedä, en tiedä. Olen hyvännäköinen ja hyväkroppainen, mukava, fiksu jne. Omasta mielestäni varsin hyvä "saalis". Osaan keskustella, olen kiinnostunut maailman ilmiöistä, kiinnostuksen kohteeni ovat hyvin laajat. Ehkä sitten päälimmäinen syy on se, etten oikein tapaa missään uusia miehiä. En hengaile pahemmin baareissa ja harrastuksissa käy lähinnä naisia. Kaikki kaverit ovat varattuja ja tuttavapiirissä ei taida olla yhtään sinkkua, ei edes kavereiden kavereissa. Ehkä sitten pitäisi vaihtaa työpaikaa, keksiä uusi harrastus jossa voisikäydä miehiä, kokeilla nettideittailua, lähteä joskus yökerhoon pikku topissa tai jotain tollaista. Ei vain huvita koska muilta osin olen tyytyväinen elämääni ja harrastuksiini!
"Olen hyvännäköinen ja hyväkroppainen, mukava, fiksu jne.
Omasta mielestäni varsin hyvä "saalis"."
Niinhän se yleensä meneekin, että ihminen huomaa omat puutteensa viimeisenä.
Kavereiltakaan on yleensä turha kysyä, kun he eivät yleensä pahoja
asioita rehellisesti sano.
Itsekin vielä nuorempana kuvittelin olevani jotain erikoista.
Olin älykäs ja mielestäni paljon komeampi kuin moni muu mies.
Ihmettelin miksi eivät ne kaunottaret halua näin mukavaa miestä
kumppanikseen ja tyrmäsin tylysti vähemmän kauniiden naisten
ehdottelut.
Jossain vaiheessa sitten harrastin vähän itsetutkiskelua ja kyllähän
sieltä alkoi löytymäänb paljonkin puutteita. Huomasin olevani luonteeltani
melko vaikea ihminen, enkä loppujen lopuksi edes läheskään niin
komea mitä nuorempana kuvittelin. Osakkeeni nousivat varmasti paljon
muiden silmissä kun myönsin omat puutteeni ja yritin niitä alkaa
korjaamaan. Ainakin ylimielisyys hävisi sen sileän tien ja
muiden ihmisten huomioiminen parani. Eivät ne ennen "tavallisen" näköisetkään
naiset enää pakkeja saa, kun tajusin olevani itse ihan samalla "tasolla".
1.Tulin petetyksi viimeisimmässä suhteessani todella pahasti joten olen tullut todella varovaiseksi ja oikeastaan luottamukseni kaikkiin miehiin on mennyt vaikka tiedän että ei pitäisi yleistää.
2.Pettämisen takia myös itsetuntoni poljettiin todella matalaksi!Jos en enään kelvannut miehelleni niin miksi kelpaisin enään kenellekkään muulle!Minusta on tullut ujo,arka ja hiljainen.
3.Olen pienen lapsen sinkkuäiti joten se jo yksinään karkoittaa kaikki miehet mailien päähän!
4.Pienen lapsen yh:na minulla ei juurikaan ole omaa aikaa että voisin käydä missään esim.baareissa tai harrastuksissa.
5.Kaverit ovat vähissä joten ei oikein edes olisi ketään kenen kanssa käydä missään.
Olen miettinyt tätä jo pitkään ja paljon siinä toivossa, että oppisin jotain jatkoa ajatellen. On kyllä edelleenkin vaikea ihan täysin tajuta miksi olen vieläkin sinkkuna (39 v. nainen), mutta tässä huomaamani päällimmäiset syyt:
1. Liian suuret odotukset liian pian, menen asioiden edelle. En ole oppinut elämään hetkessä vaan mietin tulevaa. Aikaisemmin tämä liiallinen innokkuus on saattanut paistaa läpi ja karkoittaa miehen. Vai pitäisikö sanoa epätoivo…Biologinen kello on tikittänyt vähän liian kovaa (nyt kun toivo on jo hiipunut, niin se alkaa vaieta).
2. Olen ilmeisesti liian vaativa ulkonäön suhteen. En ole pystynyt joustamaan tässä asiassa, minulle fyysinen intohimo syntyy mm. ulkoisen olemuksen perusteella ja ilman sitä ei hommasta tietenkään tule mitään.
3. Aikaisemmin olen ollut epävarma enkä ole arvostanut itseäni tarpeeksi.
4. Nuorempana oli pari hyvää ja minuun rakastunutta ehdokasta, jotka epäkypsänä ja lapsellisena ihmisenä jätin typeristä syistä ja jota en todellakaan nyt tekisi.
5. Huono tuuri? Ehkä minun tehtäväksi on annettu oppia läksyni sinkkuna eikä parisuhteessa eli ainakin päästämään irti kaikista odotuksista.
Näin nelikymppisenä on huomattavasti vaikeampi luoda parisuhdetta kun kaikilla on ne omat arpensa ja ovat tulleet skeptisiksi ja varovaisiksi. Tuntuu, että miehiin arvet jäävät vielä syvemmälle kuin naisiin. Itse yritän pitää mielessä esim. tämän tarinan opetuksen ja aloittaa deittailun puhtaalta pöydältä:
Lapsena opettelimme kävelemään, kaaduimme, nousimme ylös ja yritimme uudelleen. Koulussa epäonnistuimme kokeissa, opiskelimme lisää ja vihdoin menestyimme. Myöhemmin elämässämme saatamme menettää työpaikan, kokea outoja elämyksiä etsiessämme uutta työtä ja aloittaessamme alusta uudelleen.
Saatamme joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja meidän on opittava hyväksymään uusia tapoja ja etsittävä uusia ystäviä. Rakastamamme ihminen voi poistua keskuudestamme ja meidän on täytettävä hänen elämäämme jättämänsä aukko.
Meidän jokaisen on opittava taito aloittaa alusta. Sitähän elämä on – päättymätön sarja uusia alkuja. Alkuja, joihin sisältyy elämän mahdollisuudet, rikkaudet ja kokemukset.