Olin eronnut pitkästä avioliitosta ja elämäntilanne oli sekava. Sain onneksi hyvän työpaikan, jonka ansiosta tuloni nousivat huomattavasti, se korjasi monta asiaa.
Tutustuin kivaan Aasialaiseen naiseen joka on minua vanhempi. Hän oli elänyt Islamilaisessa maassa jossa seurustelua ei ollut, siellä piti mennä naimisiin. Suomeen hän muutti 7 vuotta sitten ja erosi silloin miehestään.
Silloin hänellä oli ollut vain se yksi mies.
Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta minua on alkanut vaivaamaan hänen juttunsa miehistä.
Hän vertaa tekemisiämme aina johonkin tapahtumaan edellisien miestensä kanssa. Hän myös rehvastelee mieskokemuksillaan tyyliin, että on aina ollut miehiä jne...Koskaan ei ole joutunut olemaan ilman.. Nämä miehet ovat tulleet siis Suomessa olon aikana. Ymmärrän hyvin, että on ollut miehiä, mutta nää jutut alkavat ärsyttää. Hän käyttäytyy seurassani muita miehiä kohtaan tavalla joka ärsyttää minua. Hänellä on tarve olla huomion keskipiste. Naisystäviensä kanssa miehet ovat tärkein puheenaihe.
Kerran hän taas puhui miehistä (hänen lempiaihe)
jolloin hermostuin kysyen lopulta, että paljonko sinulla niitä on ollut. Hän meni lukkoon, eikä pystynyt heti vastaamaan.
Lopulta kertoi olleen vain muutamia. Ei tuntunut uskottavalta, koska hän oli kertonut aiemmin jo useimmista. Halusin keskustella asiasta koska asia vaivasi minua ja halusin ymmärtää häntä paremmin. Tuli ajatus, että hän on vähän kaikkien kanssa, eikä hänen arvostelukyky riitä tutustumaan järkeviin miehiin.
Hän vastasi, että asia ei ole hänen ongelma vaan sinun. Myöhemmin kertoi tarinoita jotka olivat satuja, eikä niissä ollut mitään todellisuuspohjaa. Hän ei itse edes muistanut mitä on kertonut, eikä uskaltanut kertoa enään mitään. Kysyin eräästä miehestä häneltä ja hän sanoi ettei tunne koko miestä. Tiesin entuudestaan heillä olleen aiemmin suhde.
Keskustelut eivät auta, sillä hän ei keskustele oikeasti vaan kertoo ohimenen selityksiä miettimättä asiaa tarkemmin. Luulee minun unohtavan koko asian kun siitä ei puhuta.
Hän tekee minut tahallaan joskus mustasukkaiseksi, se on enemmän ärsyttävää kuin mustasukkaisuutta.
Meille tuli ongelma joka ei selvinnyt.
Hänen persoonallisuutensa on alkanut ärsyttämään minua muutenkin ja tuntuu, että hänellä on pakkomielle saada mies. Riittää kun perusasiat on kunnossa, sillä on kiire kun ikä alkaa painamaan.
Hän sanoi, että on kiire kun ikää tulee kokoajan ja on vielä kaunis.
Olenko minä kiireen vuoksi valittu kohde jonka kanssa "tehdään" suhdetta?
Olen huomannut, että suhteessa ei ole oikeaa sisältöä, se on tehtyä. Minusta tuntuu, että hän rakastaa luomaansa kulissia joka tuo turvallisuutta. Hän tarvitsi lapsilleen isähahmon ja taloudellisen turvan. Hän vannoo rakkauttaan ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä.
Sisälläni on tunne, että tässä on jotain pielessä.
Nyt ikäerokin on alkanut vaivaamaan. Alussa seei vaivannut, mutta nyt huomaan sen. En halua mennä hänen kanssaan ulos. Se johtuu ehkä enemmän persoonallisuudesta, sillä ystävieni seurassa hänen läsnäolonsa tekee tilanteen usein vaivautuneeksi. Hänen ystäviensä seurasa en viihdy. En halua olla sellainen joka häpeää kumpaniaan, siksi mietinkin lopettamista.
Hän voisi löytää kumppanin joka on oma itsensä hänen seurassaan.
Tuntuu kuin olisin ihmisen kanssa jota en tunne oikeasti. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta kuka hän oikeasti on.
Olen miettinyt asiaa ja tuntuu siltä, että lähden.
Tutustuin kivaan Aasialaiseen naiseen joka on minua vanhempi. Hän oli elänyt Islamilaisessa maassa jossa seurustelua ei ollut, siellä piti mennä naimisiin. Suomeen hän muutti 7 vuotta sitten ja erosi silloin miehestään.
Silloin hänellä oli ollut vain se yksi mies.
Kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta minua on alkanut vaivaamaan hänen juttunsa miehistä.
Hän vertaa tekemisiämme aina johonkin tapahtumaan edellisien miestensä kanssa. Hän myös rehvastelee mieskokemuksillaan tyyliin, että on aina ollut miehiä jne...Koskaan ei ole joutunut olemaan ilman.. Nämä miehet ovat tulleet siis Suomessa olon aikana. Ymmärrän hyvin, että on ollut miehiä, mutta nää jutut alkavat ärsyttää. Hän käyttäytyy seurassani muita miehiä kohtaan tavalla joka ärsyttää minua. Hänellä on tarve olla huomion keskipiste. Naisystäviensä kanssa miehet ovat tärkein puheenaihe.
Kerran hän taas puhui miehistä (hänen lempiaihe)
jolloin hermostuin kysyen lopulta, että paljonko sinulla niitä on ollut. Hän meni lukkoon, eikä pystynyt heti vastaamaan.
Lopulta kertoi olleen vain muutamia. Ei tuntunut uskottavalta, koska hän oli kertonut aiemmin jo useimmista. Halusin keskustella asiasta koska asia vaivasi minua ja halusin ymmärtää häntä paremmin. Tuli ajatus, että hän on vähän kaikkien kanssa, eikä hänen arvostelukyky riitä tutustumaan järkeviin miehiin.
Hän vastasi, että asia ei ole hänen ongelma vaan sinun. Myöhemmin kertoi tarinoita jotka olivat satuja, eikä niissä ollut mitään todellisuuspohjaa. Hän ei itse edes muistanut mitä on kertonut, eikä uskaltanut kertoa enään mitään. Kysyin eräästä miehestä häneltä ja hän sanoi ettei tunne koko miestä. Tiesin entuudestaan heillä olleen aiemmin suhde.
Keskustelut eivät auta, sillä hän ei keskustele oikeasti vaan kertoo ohimenen selityksiä miettimättä asiaa tarkemmin. Luulee minun unohtavan koko asian kun siitä ei puhuta.
Hän tekee minut tahallaan joskus mustasukkaiseksi, se on enemmän ärsyttävää kuin mustasukkaisuutta.
Meille tuli ongelma joka ei selvinnyt.
Hänen persoonallisuutensa on alkanut ärsyttämään minua muutenkin ja tuntuu, että hänellä on pakkomielle saada mies. Riittää kun perusasiat on kunnossa, sillä on kiire kun ikä alkaa painamaan.
Hän sanoi, että on kiire kun ikää tulee kokoajan ja on vielä kaunis.
Olenko minä kiireen vuoksi valittu kohde jonka kanssa "tehdään" suhdetta?
Olen huomannut, että suhteessa ei ole oikeaa sisältöä, se on tehtyä. Minusta tuntuu, että hän rakastaa luomaansa kulissia joka tuo turvallisuutta. Hän tarvitsi lapsilleen isähahmon ja taloudellisen turvan. Hän vannoo rakkauttaan ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä.
Sisälläni on tunne, että tässä on jotain pielessä.
Nyt ikäerokin on alkanut vaivaamaan. Alussa seei vaivannut, mutta nyt huomaan sen. En halua mennä hänen kanssaan ulos. Se johtuu ehkä enemmän persoonallisuudesta, sillä ystävieni seurassa hänen läsnäolonsa tekee tilanteen usein vaivautuneeksi. Hänen ystäviensä seurasa en viihdy. En halua olla sellainen joka häpeää kumpaniaan, siksi mietinkin lopettamista.
Hän voisi löytää kumppanin joka on oma itsensä hänen seurassaan.
Tuntuu kuin olisin ihmisen kanssa jota en tunne oikeasti. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta kuka hän oikeasti on.
Olen miettinyt asiaa ja tuntuu siltä, että lähden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt viitsi kovin pitkästi höpöttää puutaheinää, joten sanon mielipiteeni lyhyesti:
Mielestäni olet tullut oikeaan lopputulokseen, kun olet sitä mieltä, että eri teille lähteminen on viisain ratkaisu. Vaikutat fiksulta ja ihanalta mieheltä. Ansaitset naisen, joka palvoo, rakastaa ja jumaloi sinua ja vain sinua. Unohda tuollainen hepsankeikka. Kaikki pohtimasi asiat puhuvat sen puolesta.
Aurinkoa sinulle. :)
Jätä tuollainen nainen omaan arvoonsa, jos ei pysty tai kehtaa jutella sinun kanssasi asioista.
Ei kunnon fiksu nainen tuolla tavoin miestään kohtele, että salailee asioista ja pysyy vaiti.
Mielipiteeni miehenä siis lyhyesti on se, että jätä tuo nainen, sillä varmasti antaitset parempaa. Jos tässä vaiheessa jo on tuntemukset ne mitkä sinulla nyt on, niin varmasti asiat vaan pahenevat ajan edetessä. Lisäksi on sinulla paljon helmpompaa näin alkuvaiheessa laittaa juttupoikki, kun ei kaiketi ole vielä oikein tulisia tunteitakaan mukana.
Olisi kiva kuulla, että mihin ratkaisuun sitten loppujen lopuksi päädyit ja kuinka kaikki järjestyi.
Kivaa kesän jatkoa sinulle vain ja katsele rohkeasti ympärillesi, sillä voi uusi nainen jo olla lähempänä kuin arvaatkaan!!
Naisesi on tullut kulttuurista, jossa nainen on täysin riippuvainen miehestä. Hän on kasvanut siihen että hänen toimeentulonsa ja sosiaalinen statuksensa riippuu miehestä. Miehistä on siten tullut hänen elämänsä keskipiste. Hänen toimintansa on peliä jota hän on oppinut pelaamaan. Hän on oppinut että se mitä hän itse on tai tuntee ei ole tärkeää, tärkeää on hänen viehättävyytensä ja ulkonäkönsä miesten silmissä. Todennäköisesti hän ei itsekään tunne itseään kovin hyvin. Surullista, näin suomalaisen naisen näkökulmasta katsottuna.
Mariia osuit naulan kantaan, se todellakin on niin. Kiitos kaikille mielipiteistä.
Laitoin jutun poikki, eikä hän hyväksynyt sitä.
Sanoi vain, että se ei käy.
Soitteli vanhemmilleni, mutta vanhempani olivat asian suhteen hyvin puolueettomia eivätkä kommentoineet asiaa sen kummemmin.
Soitteli vanhemmilleni vielä uudestaan ja keksi perättömiä tarinoita pahoittaakseen vanhempieni mielen, kun eivät asettuneet hänen puolelleen.
En elä mitenkään vanhempieni alaisuudessa ja moinen häirintä oli ikävää.
Luulen, että kulttuuriero aiheutti verhon eteemme, enkä nähnyt selvästi mistä oli kysymys.
Rehellisyydestä ei ainakaan, se oli jotain muuta.
Rakastaa kai voi monella tavalla, jopa omien tarpeiden tyydyttämiseen toisen avulla voi kiintyä. Jätin tämän taakseni nyt, en palaa siihen koskaan. Toivottavast hän löytää joskus miehen jonka kanssa voi olla aidosti yhdessä ilman mitään keinottelua.