Olemme alkaneet tämän miehen kanssa tapailemaan suurin piirtein marraskuun lopusta, olen itse temperentiltani todella avoin ja näytän tunteeni hyvin avoimesti... Ja olen syvästi ihastunut tähän mieheen. Olen sen hänellekin myöntänyt.
Viime aikoina on alkanut tuntumaan että tämä tunne onkin jossain määrin yksipuolista. Mies viettää paljon aikaansa toisella paikkakunnalla koska hänelä on yhteishuoltajuus ex-avovaimonsa kanssa (pariskunta eronnut jo 3v sitten ja heillä on yhteinen lapsi)... Yhteydenpito suhteessamme on ollut aika paljon minun harteillani viimeaikoina, mies kyllä vastaa yhteydenottoihini, ja kun olen kysynyt, on sanonut, että haluaa ainostaan minut.
Olen päättänyt jo uskoa asian, toisaalta minua ei edes kiinnosta vaikka totuus tilanteesta olisi joku toinen. Koska sitten kaikki mitä mies on itsestään kertonut on ollut valetta, eikä hän ole lainkaan se tyyppi joksika häntä luulen. Mitä järkeä tässä elämässä on, jos kehenkään ei luota?
Pitäisikö minun olla jotenkin vaikeasti tavoiteltavampi niin miehen kiinnostus pysyisi yllä? Toisaalta olen äärimmäisen huono pelaamaan mitään pelejä ja olen juuri tällainen höppänä kuin olen, kuitenkin kaunis kasvoinen ja urheilullinen enkä lainkaan epätoivoinen. Joten miksi teeskentelisin?
Viime aikoina on alkanut tuntumaan että tämä tunne onkin jossain määrin yksipuolista. Mies viettää paljon aikaansa toisella paikkakunnalla koska hänelä on yhteishuoltajuus ex-avovaimonsa kanssa (pariskunta eronnut jo 3v sitten ja heillä on yhteinen lapsi)... Yhteydenpito suhteessamme on ollut aika paljon minun harteillani viimeaikoina, mies kyllä vastaa yhteydenottoihini, ja kun olen kysynyt, on sanonut, että haluaa ainostaan minut.
Olen päättänyt jo uskoa asian, toisaalta minua ei edes kiinnosta vaikka totuus tilanteesta olisi joku toinen. Koska sitten kaikki mitä mies on itsestään kertonut on ollut valetta, eikä hän ole lainkaan se tyyppi joksika häntä luulen. Mitä järkeä tässä elämässä on, jos kehenkään ei luota?
Pitäisikö minun olla jotenkin vaikeasti tavoiteltavampi niin miehen kiinnostus pysyisi yllä? Toisaalta olen äärimmäisen huono pelaamaan mitään pelejä ja olen juuri tällainen höppänä kuin olen, kuitenkin kaunis kasvoinen ja urheilullinen enkä lainkaan epätoivoinen. Joten miksi teeskentelisin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi,
voipi että sua vedätetään. Voi olla että ei. Malta odottaa hänen yhteydenottoaan. Onko kivaa olla se innokas taho, jota se toinen osapuoli ikäänkuin joutuu sietämään? Odottaminen ja malttaminen on tuskaa, kun sydän haluaa olla toisen lähellä. Mutta taidat olla liian selvää kauraa tälle ihastukselle, hän ei näe vaivaa tavoitella sinua. Ansaitset parempaa. Hold your horses ja anna hänen nyt tavoitella sua.Oikeesti.
Ota etäisyyttä mieheen, jos se on susta kiinnostunut niin se ottaa/pitää kyllä yhteyttä ja viettää aikaansa sun kanssa. Taitaa sillä vaan olla muita virityksiä niin ettet enää jaksa kiinnostaa.
ilmeni yks kaks että se on kertonut ihmisille että me seurustellaan =D multa se ei vaivautunut kysymään asiasta. No mikäs siinä. Katselen ihan rauhassa mitä tapahtuu.
Olen tapaillut miestä marraskuun alusta. Joulukuun alussa kuulin hänen esittelevän minut ystävilleen tyttöystävänä ja että seurustellaan. Olin toki onnellinen mutta ymmälläni, olin itse ajatellut meidän "vain" tapailevan. Nyt tilanne on se, että hän on kertonut rakastavansa minua mutta viimeisen viikon aikana hän on ollut hyvin etäinen. En tiedä, mikä on syynä ja kun yritän ottaa häneen yhteyttä, hän ei vastaa puheluuni. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi ajatella tästä ja miksi näin menee. Haluaisin olla hänen kanssaan mutten saa selvää hänestä.
Aikamoista vauhtia etenette. Eihän kukaan oikeasti voi sanoa rakastavansa toista kahden kuukauden kuluttua. Siis ei voi olla....Tai sitten olette todella, todella nuoria.Kahdessa kuukaudessa ei tunne toista vielä ripaustakaan, vastahan tuossa tutustutaan ja haistellaan ilmaa
Ei kukaan voi määrätä aikarajaa jolloin voi sanoa rakastavansa jotakuta... Rakkaus on Tunne ja se on yksilöllistä
Älä missään tapauksessa ala teeskentelemään, ole oma itsesi aina. Jos et omana itsenäsi kelpaa, teeskentelyllä saat vain itsellesi ongelmia.
Olen myös nainen, mutta aika viileä, depressiivinen ja väliinpitämätön luonteeltani.Olen ollut sykkivästi ihastunut ja kokenut yksipuolisen palon kauheuden, mustasukkaisuuden riipaisut ja torjutuksi tulemisen traagisuuden.Tiedän mitä tarkoittaa onneton rakkaus.
Se on yö johon kuuluu taxi ilman seuraa.
Ja rakkaudelle tunnusomaista on, että seuralla on yksi nimi, ykis kasvo.Kun tämän ihmisen pystyy unohtamaan, on itsensä prosessoinut aika tyhjäksi, mutta se on nuoruudessa bittersweet.
Yksipuolisuus kaipuussa on myös erilaisten viime hädän konstien kokeilu.Ehkä uudet kengät.Pari iskuhyökkäystä tiettyihin kantakuppiloihin.Onx SE siellä.Kenen kanssa, lähetetään sms:sejä.
Itketään kun tanssii malli kainalossa.
No, sukkuloida voi, ja oppiakin voi, pelisilmällään.Eli yksi jos toinenkin mies voi olla väärä, mutta huomaa myös ne, joilla ei ole Colgate-hammasriveä vaan ruutukravatti.Onnea..
kaikenlaisista miehistä löytyy kyllä... valitettavasti tunnun rakastuvan aina niihin vääriin. erosin jokin aikaa sitten nk. "täydellisestä suhteesta", koko suku sai slaagin kun lähdin kävelemään. tulevaisuus tuntui liiankin valmiilta ja suoraviivaiselta. eli oma vikani mikäli tämän miehen kanssa päätäni seinään hakkaan, hän vain on kaikkea sitä mitä minä haluaisin kumppaniltani... mutta sehän ei todellakaan takaa yhtään mitään tulevaisuuden kannalta. se on sellaista, kun ajattelee enemmän tunteilla kuin järjellä. mutta minähän en muuhun pysty...
Sukusi istuu häissä katsomoissa, eivät vanno yhteisen loppuelämän valaa..Relax.Viuh vauh.Jos suku valitsee puolison, sä saat häälahjoja mutta et oikeasti sormusta.Muuten onnittelut kyvystäsi osata pistää suhe poikki, jos poikki on kerta pistettävä! Älä silti anna anopin hyppiä silmillesi, nainen se vain on.Kälyissä on myös valinnanvaraa, mutta sulhanen ratkaisee, eix oo?