Oltiin anoppilassa joulu aattona, lapsenlapsia on 4, meillä 1 ja miehen veljellä loput 3. miehen veljen, varsinkin tämä vanhin tytär on oikea lellivauva ja sille ostetaan uudet kännyt ja tietokoneet, meidän muksu tuntee todella paljon huonommuutta ja sitä on todella paljon itketty ja me täällä koitetan korvata kaikki mikä vaan mahdollista. Tuntuu vaan pahalta kun eihän se ole sama asia. no aattona sitten oltiin anoppilassa kattomassa "pukkia" meidän poika sai 50e ja serkku pikku lellivauva sai 130e. Itkuhan siitä tuli. Ja minä kiehun silkkaa raivoa. Mitä te tekisitte? suorat sanat vai nöyristely? Tämä ei ole ainoa kerta vaan näitä on todella paljon.
Nyt menee
Todellakin hermot
183623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mä en yleensä ole ilkeä ihminen , mutta tuon luettuani kyllä jotain "kiehahti" sisälläni...en viitsi edes enempää kommentoida, mutta eiks ois parempi, että ihan yhteisellä sopimuksella päätätte olla antamatta yhtään joululahjaa ensi vuonna, eipä tarvitse sitten jälkikäteen itkeä ja korvata kaikkea mahdollista.Alkakaa opettaamaan jo nyt lapsia siihen ajatukseen.Nykyajan lapsilla kun on jo ihan liikaakin kaiken maailman roinaa ja sitä vielä tulee ihan ympäri vuoden, kun on noita syntymä -ja nimipäiviä sun muita kissanristiäisiä.Että joku viitsiikin itkeä täällä tällaisen asian takia...
lapset ovat?
Jotenkin tuntuu oudolta, että joku lapsi itkee saatuaan 50 euroa. Jospa lapsi itki huomatessaan, että äiti kiehui silkkaa raivoa mummolassa jouluaattoiltana?
...te koitatte korvata?
siinä mielessä, että mielestäni tasapuolisuus lasten lahjoissa on ensiarvoisen tärkeää. Varsinkin rahalahjoissa, jotka ovat suoraan verrattavissa.
En ota kantaa siihen mikä on sopiva summa, sillä mielestäni se on paljolti kiinni antajan varallisuudesta.
Tottakai lapset nykyaikana saavat usein, niin tavaraa kuin rahaakin ihan turhan paljon, jolloin vaatimukset kasvavat. Se vain, ehkä lasten vahingoksikin, on nykyajan trendi.
Ei minun tuttavapiirissäni kuitenkaan ole, sen paremmin vanhempia, kuin isovanhempiakaan, jotka eivät tähän syyllistyisi mahdollisuuksiensa mukaan.
Tietenkin Suomessa on paljon huonompiosaisia, jotka eivät tähän kulutusjuhlaan voi osallistua, mutta se tapahtuu olosuhteiden pakosta suureksi osaksi.
Ainakin vanhemmat melko varmasti pyrkivät täyttämään lastensa toiveet, jos nyt isovanhempien joukossa, kirjoituksistakin päätellen, on myös muunlaisia.
Useinhan on niin, että vanhin lapsenlapsi on se, jota aina ja kaikissa tapauksissa huomioidaan ja hemmotellaan eniten. Hänen tarpeensa tietysti myös iän myötä kasvavat ja uutuuden viehätyksellä isovanhemmat saattavat hankkia hänelle, kuten AP:n tapauksessakin, kännyt ja tietokoneet ym.
Kun toiset lapset kasvavat nämä ovat jo vanhoja, ei enää niin kiinnostavia juttuja(ja kalliita, kun tulee useampia ostettavia), jolloin ei enää halutakaan uhrata niin paljon rahaa kaikenmaailman vempeleisiin.
Väärin se silti on. Ei isovanhempien mielestäni ole syytä lietsoa kateutta ja epätasa-arvon tunnetta omien lastensa, eikä myöskään lastenlastensa keskuuteen.
Ei myöskään ole isovanhempien velvollisuus maksaa tällaisia kalliita hankintoja.
Meillä on ollut tapana sopivalla rahasummalla ottaa niihin osaa. Samoin ovat toiset isovanhemmat tehneet joissakin muissa hankinnossa. Näin jokainen lapsi saa suurinpiirtein saman.
Merkkipäivinä annamme myös aina kummallekin muiden lahjojen lisäksi pienen rahasumman yl 5 eur, joskus vähän enemmän. Ja se se vasta tarkkaa peliä onkin.
AP:n on tietysti vaikea ottaa anopin kanssa asiaa esille, mutta minä en taitaisi enää anoppilaan jouluna mennä.
Poika voisi sanoa äidilleen esim., että tulette vasta jonakin joulunpyhänä. Kun anoppi sitten sitä ihmettelisi, niin voisi vihjata melko suoraan, ettette halua lapselle pahaa mieltä jne.
Jos anoppi käyttäytyy näin törkeästi, on hänellä mielestäni velvollisuus vastaanottaa seurauksetkin.
Näin minä ajattelen, vaikka ehkä saankin haukkumaryöpyt niskaani. En kuitenkaan viitsi esittää tekopyhää, kun en mikään pyhimys ole, enkä usko useimpien vanhempienkaan sisimmässään olevan.
Ja vastaan tässä näille muille nyt samalla. Lapset on saman ikäisiä, enkä ole kade enkä ahne. Ottaa pattiin tuo syrjiminen. Anoppi tekee myös sellaista, että ottaa molemmat lapset mukaan ostoksille ja vain tälle serkulle ostetaan mitä vain, meidän poika sitten surkeana katsoo vierestä kun hän ei saa mitään, tätä on nyt jatkunut jo kolme vuotta. Ja kyllähän me itse hommataan tietokoneet sun muut, eikä ole tarkoitus, että anoppi kustantaa. Ja olenkin sanonut, että ostakoot mitä tykkää sille toiselle, mutta niin, ettei meidän pojalle tule paha olo siitä. Koska lapsi on kuitenkin lapsi ja äitinä minusta tuntuu pahalta katsoa vierestä.
Että mitä nämä hemmotellun lapsen sisaret saavat?
Jäävätkö hekin paitsioon vai saavatko saman mitä siskonsa?
pieniä, ettei osaa edes puhua.
Saiko nekin silti rahaa? Paljonko?
Raha annetaan usein kirjekuoressa. Levittelivätkö kersat rahojaan ympäriinsä siinä lahjoja avatessaan?
Kyllä minusta tässä on jotain outoa. Jokin mättää kertomuksessasi.
Mm. en ole huomannut, minkä ikäisistä lapsista nyt puhutaan?
Itse olisin yllättynyt, jos saisin 50 egua lahjaksi. Joululahjat ovat lahjoja, eikä nitä tule vertailla.
Toinen asia on, että jos viedään lapset kauppoihin, ja vain toiselle ostetaan tavaraa, niin siihen tulisi suorastaan puuttua. Sanoa, että joko tahi. Molemmille tai ei kummallekaan. Jos haluaa ostaa vain tyttärelle tavaroita, niin miksi otetaan poika mukaan lainkaan.
Älä päästä häntä shoppailemaan naisväen kanssa. Tuloksen tietää jo muutenkin.
Onhan sinulla oikeus puolustaa lastasi. Älä anna häntä nokittavaksi mummulle.
prinsessa levitteli rahojaan. Meidän muksu ei, sillä on kuitenkin käytöstavat. no mikä mättää sinun mielestäsi?
Juu lahjat on lahjoja...tiedetään tiedetään, mut kyse on TASAPUOLISUUDESTA. Ja jos ei voi olla tasapuolinen niin pidettäkööt sen salassa.
ja teet lapsestasi samanlaisen.
Jos lahjanantaja ei ajattele tuollaista asiaa niin sinun olisi syytä kertoa lapselle, mitä lahjan antaminen ja saaminen on.
Ei pidä saada sitä mitä toinenkin vaan olla iloinen siitä mitä itse saa.
Minusta on ihan loogista, että eri ikäiset lapset saavat eri määrän rahaa. Mitä nuorempi lapsi sen vähemmän ja summa kasvaa tasapuolisesti lapsen iän myötä.
Lahjasta on opetettava olemaan kiitollinen.
vuoden, hän antoi 10 mk, silloin, ja se korottui aina kymmenen markkaa joka vuosi.
Ihan jees homma.
muistivat kahta vanhinta lastenlasta 100-300 lahjoilla synttäreinä ja jouluina, muut 5 saavat 10-20, tai fazerin siniset levyt.
Tänä jouluna tosin vanhemmille lapsille ei tullut mitään, kun sukuun syntyi uusi lapsenlapsenlapsi.
Meidän poika pääs ripille kesäl ja SAI 20egee mummolta,serkkupoika sai edel, vuonna kuitenki 250!!!
Itelle mulle kaikki lapset saman arvoisia. Kummilapsetkin saavat aina saman arvoisen lahjan!!!
siinä näkee minkä arvoinen kukin on
rahasummiin ei välttämättä ole syrjintä. Isovanhemmilla voi olla muitakin syitä. Lisäksi on muistettava, ettei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta antaa lapsenlapsilleen raha- eikä muita lahjoja.
Ihmisarvoa ei mitata rahalla. Älä istuta sellaista ajatusta lastesi päähän.
antaa aina nimipäivälahjan ja joululahjan. Tänä vuonna toinen sai 20 ja toinen 100 euroa. Joululahjaksi toinen ei saanut mitään ja toinen sai digitaalisen kameran. Tällaista tasa-arvoa vain sen vuoksi, että lapsellani on hänen mieleisensä nimi. Joka vuosi samalla tavalla.
niin kyllä minun mielestäni lapset kokevat oman arvonsa tulleen mitatuksi rahalla.
Minä kyllä ottaisin tällaisen toiminnan tädin puolelta suoranaiseksi ilkeilyksi.
Rahasummat ja lahjat ovat joka tapauksessa sen verran suuria, että täti tietää teidän pitävän suunne kiinni, ettei hän lopettaisi niiden antamista.
Mutta olisiko kuitenkin, lopettamisen uhallakin, mahdollista pyytää tätiä antamaan rahasumman lapsille puoliksi, tai ostavan kummallekin yhtä suuren lahjan.
Mikäli täti jakaisi lahjarahat neljään osaan, siitä tulisi kummallekin lapselle ihan tarpeeksi sekä nimipäivä- että joululahjoiksi.
Oletan, ettei kyseessä ole kummi.
Eihän tädillä ole velvollisuus antaa yhtään mitään, mutta kun kerran antaa, niin ei kai sillä ole tarkoitus saada aikaan toiselle lapselle jatkuvaa mielipahaa.
Hei sun murheesi on todella pienes. Ajattele meidän juttua minä olen puolimustalainen nainen että en saa mitään lapsien kanssa vaikka olemme samassa juhlassa. Arvaas miltä se tuntuu, ei me lauloimme pukille ja kiitimme vierailusta. Samoimme, että siellä kotona on sitten varmaan lahjat ja niin oli kun minä laitoin. Elikkä tälläistä se on. Ei me hyppäsimme autoon ja lähettiin yönselkään ajamaan pitkän matkan ja lauloimme murheen poissa niin murhe oli poissa.