nyt kaipais neuvoja, mielipiteitä...
oon niin väsyny tähän. ollaan oltu naimisissa kauan ja meillä jo aika isot lapset. nämä riidat siis.. kun ne toistaa samaa kaavaa ja mikään ei koskaan muutu.
mä en oikeesti tiiä miten enää toimia ja mitä vois tehä, pahemmaks vaan tuntuu menevän. esim. tänään kun olin iltavuoron töissä ja pyysin miestäni laittamaan koneesta pyykit kuivumaan ja viikaamaan kuivat kaappiin (niitä ei ollut paljon ja muuta hänen ei kokopäivän aikana olisi tarvinut tehdä). kun tulin töistä, mitään ei oltu tehty. eilen sama homma..saan joka asiasta sanoa! sitten kun laittaa kuivumaan, tekee sen (tahallaan?) huonosti, jos pyydään laittamaan kunnolla, jotta pyykit kuivuisi, eikä alkaisi haisemaan, niin sitten huudan kuulemma naama punasena ja hän loukkaantuu ja syy on minussa.
Joka asiasta pitää sanoo, ihan kuin noille meidän lapsille. Kun hän on täällä päivät kotona ja minä vuorotöissä, ei petaa sänkyä, ei siivoa pöytää, ei tyhjennä tiskikonetta, ei mitään jos ei pyydä ja olettaisin, että kohta 40 mies osaisi käyttää omia aivoja ja miettiä mitä pitää tehdä jne. Koneella kyllä menee aika kivasti, milloin kirjoitellessa suomi24 ja milloin pelatessa.. joka päivä monta tuntia.
Kun tänään sitten laittoi pyykit kuivuun, kun tulin töistä, niin kuivat hän mynttäs kasaan märkien viereen, ja kun kysyin että miks, niin vastaus on aina sama :'sori, en huomannu' tai jotain muuta kovin 'viatonta'..hän saa aina tuolla pienellä 'muka' huomaamattomuudellaan ja 'vahingoillaan' asiat näyttämään hänen osaltaan kovin tahattomalta ja sitten hän onkin heti marttyyri kun suutun.. sitten hän saa mullitella ja mököttää ja sanoo lapsille, että 'äiti on tuollanen' ja seuraava lause onkin, että ota sitten avioero. Hän on siis niin viaton ja kiltti ja minä se paha piru joka käskee ja ei oo tyytyväinen ja joka sitten olisi se joka rikkoi suhteen.
Kirjotan tätä tänne nyt erittäin vihaisena ja toivoisin oikeasti neuvoja ja mielipiteitä. pitääkö vaan tyytyä siihen, että miehen ei kuulu tehdä mitään kotona ja jos pyytää niin vain kerran ja jos/kun hän ei tee, niin pitää tehdä itse. ja jos hän tekee, mutta vaikka laasis pöydältä murut suoraan lattialle niin pitääkö vaan olla onnellinen ja kiitellä kun on auttanut!!!
voiko olla totta, että joku voi käyttäytyä kuin murrosikänen kakara aikuisena? missä ihmeessä mättää ja mitä tässä voi tehä? se että hän on kovin sensitiivinen itseään kohtaan ja on kyllä lähdössä ja eroamassa kovin herkästi joka käänteessä ei helpota tilannetta, kun ei voi mitään asiaa keskustella ja sopia niinkuin aikuiset keskenään.. pitäiskö tässä itkeä ja raivota???? auttaisko joku parisuhde-ohjaaja, onko sellasia jotka sanois mitä tehä??
eikai avioero voi olla ainoa ratkaisu tähän? hänen mielestään ilmeiseti on, koska joka asia ja riita päättyy melkein aina siihen, että hän on lähdössä...joudun pyytämään jäämään, sillä en halua erota ja tuntuisi naurettavalta erota jokun roskapussin takia!!
sanokaapa asiallisesti mielipiteenne, kiitos.
sitten lisäksi se, että seksielämä meillä on villiä ja hyvää, pidän seksistä paljon ja muutenkin mukavaa keskenämme, eli tuon suhteen ei ongelmaa
hän sanoo rakastavansa minua ja usein..silti suuttuu niin helposti, loukkaantuu ja sitten jo pakkaa sukkiaan!! eli siis...onko teillä kellään vinkkiä, miten pitäisi toimia, jotta tässä ei kohta oikeasti tule se ero
oon niin väsyny tähän. ollaan oltu naimisissa kauan ja meillä jo aika isot lapset. nämä riidat siis.. kun ne toistaa samaa kaavaa ja mikään ei koskaan muutu.
mä en oikeesti tiiä miten enää toimia ja mitä vois tehä, pahemmaks vaan tuntuu menevän. esim. tänään kun olin iltavuoron töissä ja pyysin miestäni laittamaan koneesta pyykit kuivumaan ja viikaamaan kuivat kaappiin (niitä ei ollut paljon ja muuta hänen ei kokopäivän aikana olisi tarvinut tehdä). kun tulin töistä, mitään ei oltu tehty. eilen sama homma..saan joka asiasta sanoa! sitten kun laittaa kuivumaan, tekee sen (tahallaan?) huonosti, jos pyydään laittamaan kunnolla, jotta pyykit kuivuisi, eikä alkaisi haisemaan, niin sitten huudan kuulemma naama punasena ja hän loukkaantuu ja syy on minussa.
Joka asiasta pitää sanoo, ihan kuin noille meidän lapsille. Kun hän on täällä päivät kotona ja minä vuorotöissä, ei petaa sänkyä, ei siivoa pöytää, ei tyhjennä tiskikonetta, ei mitään jos ei pyydä ja olettaisin, että kohta 40 mies osaisi käyttää omia aivoja ja miettiä mitä pitää tehdä jne. Koneella kyllä menee aika kivasti, milloin kirjoitellessa suomi24 ja milloin pelatessa.. joka päivä monta tuntia.
Kun tänään sitten laittoi pyykit kuivuun, kun tulin töistä, niin kuivat hän mynttäs kasaan märkien viereen, ja kun kysyin että miks, niin vastaus on aina sama :'sori, en huomannu' tai jotain muuta kovin 'viatonta'..hän saa aina tuolla pienellä 'muka' huomaamattomuudellaan ja 'vahingoillaan' asiat näyttämään hänen osaltaan kovin tahattomalta ja sitten hän onkin heti marttyyri kun suutun.. sitten hän saa mullitella ja mököttää ja sanoo lapsille, että 'äiti on tuollanen' ja seuraava lause onkin, että ota sitten avioero. Hän on siis niin viaton ja kiltti ja minä se paha piru joka käskee ja ei oo tyytyväinen ja joka sitten olisi se joka rikkoi suhteen.
Kirjotan tätä tänne nyt erittäin vihaisena ja toivoisin oikeasti neuvoja ja mielipiteitä. pitääkö vaan tyytyä siihen, että miehen ei kuulu tehdä mitään kotona ja jos pyytää niin vain kerran ja jos/kun hän ei tee, niin pitää tehdä itse. ja jos hän tekee, mutta vaikka laasis pöydältä murut suoraan lattialle niin pitääkö vaan olla onnellinen ja kiitellä kun on auttanut!!!
voiko olla totta, että joku voi käyttäytyä kuin murrosikänen kakara aikuisena? missä ihmeessä mättää ja mitä tässä voi tehä? se että hän on kovin sensitiivinen itseään kohtaan ja on kyllä lähdössä ja eroamassa kovin herkästi joka käänteessä ei helpota tilannetta, kun ei voi mitään asiaa keskustella ja sopia niinkuin aikuiset keskenään.. pitäiskö tässä itkeä ja raivota???? auttaisko joku parisuhde-ohjaaja, onko sellasia jotka sanois mitä tehä??
eikai avioero voi olla ainoa ratkaisu tähän? hänen mielestään ilmeiseti on, koska joka asia ja riita päättyy melkein aina siihen, että hän on lähdössä...joudun pyytämään jäämään, sillä en halua erota ja tuntuisi naurettavalta erota jokun roskapussin takia!!
sanokaapa asiallisesti mielipiteenne, kiitos.
sitten lisäksi se, että seksielämä meillä on villiä ja hyvää, pidän seksistä paljon ja muutenkin mukavaa keskenämme, eli tuon suhteen ei ongelmaa
hän sanoo rakastavansa minua ja usein..silti suuttuu niin helposti, loukkaantuu ja sitten jo pakkaa sukkiaan!! eli siis...onko teillä kellään vinkkiä, miten pitäisi toimia, jotta tässä ei kohta oikeasti tule se ero
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todella ikävältä kuulostaa tuollainen tilanne, jossa toinen on ihan selvästi heittäytynyt murrosikäisen rooliin. Murkun kanssa on hankala neuvotella, kun vastaukseksi tulee kiukunpuuskaa ja uhkaus karata kotoa... Miten miehesi mahtaisi pärjätä, jos oikeasti eroaisitte? Onko hän tullut ajatelleeksi sitä, siis ihan todella? Tuon kirjoituksesi perusteella tuntuisi, että eropuheet ovat hänen keinonsa saada sinut antamaan periksi.
Lähtökohtana kai nyt voi kuitenkin pitää sitä, että molemmat osallistuvat kotihommiin. Kun mies käyttäytyy noin, se antaa myös lapsille luvan luikerrella osallistumisesta.
Kovin vaikea on antaa mitään neuvoja. Murkun kanssa pystyy sopivana hetkenä puhumaan järkevästi ja jopa saamaan jotain asioita perille. Ehkä se tepsisi mieheenkin? Eli jos asiaa saisi käsiteltyä sellaisena aikana, kun kummallakaan ei ole mitään suuria tunteita päällä - voisit ehkä saada kerrottua hänelle, miltä tämä sinusta tuntuu.
Ammattiauttaja voisi myös olla hyvä vaihtoehto. Ulkopuolinen näkee varmasti asian selkeämmin kuin kumpikaan teistä, jotka olette siinä tilanteessa joka päivä.
Miehesi tietää että urputuksesi jälkeen teet kuitenkin kaiken itse. Miksi siis vaivautua?
Lyö hanskat tiskiin. Ala matkia häntä. Jos hän makaa sohvalla tai tappaa aikaa tietokoneen ääressä, tee sinä samoin. Älä pese pyykkiä, älä siivoa jälkiä, älä käy edes kaupassa.
Jos mies ei huomaa mitään eroa niin sulla on kaksi vaihtoehtoa: jatkaa tai lähteä.
Joku kaunis päivä riidan jälkeen, kun uhkaa taas erolla, niin avaa ovi ja anna mennä...kyllä se sieltä vikkelään tulee takaisin, koska huomaa että elämä on paljon hankalampaa tuossa iässä vapailla markkinoilla.Vähän aikaa kun nauttii vapaudestaan, huomaakin, ettei kukaan nainen häntä ala passaamaan ja seksikin voi olla sitä sun tätä, niin miehelle tulee ikävä kotiin...jatkossa varmasti mielihyvin auttaa kotitöissä...no joo...ei se noin välttämättä mene...tiedän kyllä fiiliksesi, koska itsekin olen kokenut menneisyydessäni samanlaisia asioita ja se jos mikä on raivostuttavaa, kun perheessä on kaksi aikuista, mutta ainoastaan toinen osallistuu kotitöihin;molemmille ne kuuluu.
Ongelma on kiukuttelussasi. Lakkaa leikkimästä äitiä murkkumiehellesi ja anna hänen olla rauhassa, niin teillä on kaikki hyvin.
Menkää avioliittoleirille. Tässä ei varmaan saa mainostaa, mutta netistä löytyy hakusanalla kyllä lisäinfoa. Yksi parhaita on erään tunnetun järjestön järjestämä viikon leiri keskisuomessa kesällä. Siellä olleena voin suositella lämpöisesti teidänkin tilanteeseen! Siellä ei syytellä eikä tulla syytetyksi vaan yhdessä keskustellaan ja tullaan kuulluksi tasapuolisesti. Uskomatonta mutta totta.
Kertomasi kaltaisen käytöksen takana on todennäköisesti monenlaista yllättävääkin, ihan lapsuudesta asti kertynyttä. Meillä kaikilla on. Myös sinulla, ja saattaapa olla, että olettekin hakeutuneet ihan alusta asti omine "juttuinenne" sopivasti yhteen, ja vasta viimeaikoina ne ovat alkaneet jyrsimään liittoanne oikein toden teolla. Teille on siis apua! Rohkeasti kokeilemaan leiriä, ette pety!
p.s. jOs miestä on vaikea saada mukaan, jaksa yrittää puhua vaikka puolipakolla. Tiedän monia miehiä, jotka ovat vastahankaan leirille lähteneet, mutta tosi tyytyväisinä palanneet. Nimittäin saavatpa miehetkin siellä oman äänensä kuuluviin, ja voi se vaimokin siellä jotain oppia;)
Sun täytyy lopettaa tuo äidin rooli. Olet vaimo, et sen ukon äiti. Niin kauan tuota kestää kun annat sen kestää.
Nyt sitten lopetat sen passaamisen. Eli et pese sen pyykkiä. Anna hoitaa omansa ja huolehdi sinä omistasi.
Et myöskään siivoa sen jälkiä, vaikka kuinka vituttaisi sotkut. Annat niiden sotkujen olla. Teillä on ilmeisesti erilainen käsitys siisteydestä. Sun on varmaan nyt parempi laskea siisteystasoasi. Se olis sun uhrauksesi.
Jos se uhkailee erolla, laita se pihalle. Älä anna sen käyttää sitä kiristyskeinona enää. Miksi katsot tuollaista, anna sen mennä!
Yritä keskustella, mutta älä ala riitelemään. Annat sitten vain olla! Älä alennu sen tasolle.
Jos noi ei herättele tilannetta mihinkään suuntaan, lopeta myös muu palveleminen. Osta ruuat vain itsellesi, syököön ukko omiaan jos saa hankittua.
Tuo kuulostaa niin tutulta... Mun ex oli vähän samanlainen. Ero tuli, mutta ei ton takia. Se sai ruveta hoitamaan omat lumppunsa, minä hoidin omani ja lapsen. Ruoka laitettiin aina yhdessä, samoin ostokset. Siivous- ja tiskivuorotkin oli. Kyllä oli välillä aivan sikamainen sotku, mutta mitäs sitten :)
Kiitos kaikille neuvoista ja hyvät uudet vuodet :)
Täällä on annettu ihan hyviä vinkkejä, mutta myöskin ala-arvoisia tyyliin "aloittakaa sota". Jos tuleen vastaa tulella niin ero on väistämätön. Olen kuitenkin lukevinani rivien välistä, että suhteellanne voisi olla hyvät edellytykset parantua erinomaiseksi, mutta siihen tarvitaan todennäköisesti ammattiauttajaa. Mainostettu parisuhdeleiri on myös loistava idea. Miehen saa helposti mukaan kun kehuu, että se parantaa myös seksielämää.
Elvytetyn suhteen laadusta saa parhaiten ennakkokäsityksen kun mietit millaista suhteenne oli alussa, ennen lapsia. Jos silloinkin tunsit joutuneesi vain passaamaan miestä niin kai se on sitten niin ja vaikea sitä on muuttaa.
Mutta ettei vaan olisi käynyt niin, että miehen passiivisuus taloustöiden suhteen olisi syntynyt pikkuhiljaa myöhempinä aikoina? Oliko hän aiemmin töissä? Miehellä on luontainen tarve saada tuntea itsensä tarpeelliseksi. Hänellä on oltava jokin virka ja merkitys, muutoin häneltä menee itsetunto ja itsekunnioitus. Työttömyys vaikuttaa moniin ihmisiin näin (myös naisiin). Vaikka sitä luulisi, että työttömällä on päivät pitkät aikaa niin se ajankäyttö on yleensä aika tehotonta, koska motivaatio on alhaalla.
Jos nainen rakastaa miestään, nainen tulee helposti pilanneeksi miehen paapomisella. Naisesta tulee tavallaan äidin korvike. On niin helppo tottua sellaiseen, mutta samalla katoaa myös miehen rooli talon isäntänä. "Äidin pojasta" on hiukan vaikea pompata rakastajan rooliin. Seksielämänne kuitenkin toimii. Se on ehkä viimeinen linnake hänelle, viimeinen asia, jossa hän saa toimia omassa roolissaan. Tilanne on erittäin epävakaa eli ei ihme, jos hän ilmaisee toisinaan halunsa lähteä.
Kutsuthan itsekin häntä murkuksi. Sitä roolimallia on tosiaankin tarjolla. Nuori kapinoi, niin hänkin, mutta ymmärryksen sijaan hän saa halveksuntaa. Tämän takia tarvitsisitte ammattiauttajaa. Jonkun, joka puoluettomasti, ketään syyllistämättä oikaisee parisuhteenne vinoutumat. Vaikutat tosiaankin "pirttihirmulta", naiselta, jolla on vahva tahto. Lasten kanssa pitää luja ollakin. Olet samalla tullut vieneeksi reviirin, elitilan mieheltäsi. Hänelle ei löydy tilaa talostanne, ei kunnon roolia eikä vastuuta. Tarjoamalla hänelle vastuuta pyykkien ryppyvahtina teet pilkaa hänestä ja hänen miehisyydestään.
Kuka teillä määrää lasten kasvatuksesta ja talon asioista yleensäkin? Mietipäs sitä. Miehesi tarvitsee kenties oikeata vastuunkantoa. Vastuusta ei ole vielä iloa ilman palkintoa. En tarkoita, että sinun pitäisi palkita hänet joka kerta kun hän tekee jonkin asian vaan tiedät kyllä itsekin mitä tarkoitan, kuinka tunnet tyydytystä siitä, että olet tehnyt jonkin asian. Lasten kasvatus kun on itsessäänkin palkitsevaa (?). Voisit kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettet aina arvostelisi negatiivisesti hänen tekemisiään ja silloin tällöin kehukin on paikallaan. Niitä mies tavitsee.