Tein pahan mokan. Harrastin seksiä ystävän kanssa. Monet asiat vaan siihen johtivat. Nyt miehestä ei kuulu yhtään mitään. Ei viestiä, puheluita, ei juuri mitään. Ystäväksi kyllä aikani kelpasin, mutta seksiin vain kerran.
Ei älyä.
Ei älyä.
missä mättää
Siru
291292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ystävyys on aika harvinainen yhdistelmä. Ystävyydessä, tarkoitan Ystävyydessä ei ole omistushalua. Seksin tultua kuvioon, tulee myös omistushalu. Ikävä kyllä mutta totta.
totta, et sitä omistushalua syntyy seksin jlk, mut luulisin, et se on miehen taipumus pikemminkin kuin naisen.
Vai onks miehet vaan tyytyväisiä muka kun naispuolinen ystävänsä nussii muidenkin kanssa? Eikai se nyt ihan noin mene...
Silloin, jos kummallakaan ei oo muita seksikumppaneita, asiasta ei tuu ongelmia..
Ja muutenkin, puhumisen arvoinen asia kokonaisuudessaan.
Kyllä ystävyyden nyt pitäisi sen seksinkin kestää, mutta vaatii ehkä hiukan tilanteen selvittelyä jatkossa.
Se kai riippuu ja roikkuu tilanteesta.
Mulla on ollut kokemusta sellaisista naisista, joilla omistushalu pomppaa esiin, vaikka seksiä ei ole harrastettukaan. Siihen on joskus riittänyt pelkkä huomio ja keskustelu. Ja silloin kun joku sellaisesta on huomannut, ettei hän olekaan mielestäni ainutlaatuinen, vaan yksi muiden joukossa, on alkanut se omistushalu nostamaan päätä loukkaantumisen muodossa. En haluaisi edes ajatella tilannetta, miten olisi käynyt, jos olisin sellaisen kanssa päätynyt vielä sänkyynkin.
Mutta joo. Muuttaahan se jokaisen epävarmaksi, jos toisesta on kiinnostunut moni muukin. Ei ole sukupuolesta kiinni.
halunneet sulta muutakin kuin ystävyyttä tai seksiä! Tod.näk. ihastuneita suhun ja halunneet vakavampaakin suhdetta kanssasi..
Jos nainen ja mies kumpikaan ei halua seurustella, vaan kummallekin riittää ystävyys ja vaikka se seksikin, niin uskoisin et se on ihan tasapainoinen asetelma ja varmasti voi toimiakin.
niistä on ollut varattu. Tuskin ne mitään isompaa halusi kuin viihdyttäjää itselle, koska kokivat suhteensa tylsäksi. Todennäköisesti lukeneet liikaa harlekiineja. Oscar Wilde sanoi jotenkin niin, että "Kaikkein tavallisinkin on mielnkiintoista, kunhan vaan salaat sen.".
Ennemmin tai myöhemmin tulee tunteet peliin ja sen jälkeen on menetetty sekä ystävyys, että seksi. Paitsi jos tunne on molemminpuolinen. Silloin siitä voisi syntyä jotain kaunista.
et menevät sinne oman ukkonsa luo hakemaan sitä viihdytystä :D
"Ennemmin tai myöhemmin tulee tunteet peliin ja sen jälkeen on menetetty sekä ystävyys, että seksi."
En tiedä, tapahtuuko aina noin kun ei oo omaa kokemusta kuin yhdestä. Mutta riippuu tosiaan varmaan ihmisistä tosi paljon, niinkuin sanoit..
Ei se seksi nyt silti aina tarvii olla sen ystävyyden loppu, vaan siitä pitäis puhua sen toisen kanssa ja tehdä kummallekin selväks, mikä tilanne on, ettei toinen toivois enempää mitä toinen pystyy antamaan.
se on vähän kuin siskoaan panis kun menee tuikkaamaan jotain kaveria. Vai ajatteleeks muut miehet naispuolisia tuttujaan ja kavereitaan seksuaalisessa mielessä, vitut mä ainakaan. Sit jos kuitenkin sattuu käymään niin hassusti et se pippeli jostais syystä eksyy väärään paikkaan niin armoton morkkishan siitä tulee ja helpompi vaan ottaa etäisyyttä koko tyyppiin.
ainakaan noin ajattele/ajatellut. Hemmetti soikoon, sata kertaa mielummin oon sängyssä ystävämiehen kanssa kun jonkun ventovieraan baaripokan kanssa. Tosin mulla nyt tietysti voi olla eri asia, koska mulla niitä tunteita on ollut siihen hiukan vahvepiakin.:D
En mä nyt ihan kenen tahansa kaverimiehen kanssa sänkyyn meniskään, kyllä se seksi vaatii paljon muutakin kuin vain jotain pinnallista kaveruutta.
On riittänyt se, etten yksinkertaisesti ole sekaantunut niihin. Se on se miehenä olon hienous, ettei ole niin helposti tunteiden vietävänä ja halutessaan saa olla rauhassa.
Niin. Voihan sitä aina yrittää puhua. Miten saa toisen olemaan toivomatta enempää, jos toinen sitä salaa toivoo kuitenkin? Siihen ei taida mitkään puheet auttaa. Kaikkia toiveita ei paljasteta. On toiveita, mitkä pidetään salassa. Ulospäin annetaan ymmärtää yhtä mutta sisällä onkin asia toisin. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää se itsensä kidutus niillä toiveilla. Ei tarvitse pettyä, koska tietää jo etukäteen toiveensa mahdottomaksi.
"Vai ajatteleeks muut miehet naispuolisia tuttujaan ja kavereitaan seksuaalisessa mielessä, vitut mä ainakaan."
Ja tiedän et se ajatteli mua siinä mielessä :D Tai sit se salas täydellisesti vaan ne fantasiansa jostain pornotähdistä tai julkkiksista mun seurassa :DD
ihan tasan tarkkaan nuo toiveet.
Ainoa, minkä uskoisin auttavan, on aika. Uusi kumppanikaan ei välttämättä auta, ainakaan niinkauan kuin niitä 'turhia' toiveita vielä mahdollisesti on.
Mut tosiaan aika voi olla yks apukeino ja sitten ehkä se keskustelu toisen kanssa.
Ja ihastuneille varatuille naisille nyt ei tarvii kai mitään selitelläkään, riittää kun tosiaan on sekaantumatta niihin. Sen tietää et pitkälle jatkuessaan se muuttuu vaan huonompaan suuntaan koko kuvio.
kaikkien retkujen kanssa eli se on vain hyväksyttävä fakta
varattuihinkin sekaantuminen vähän niin ja näin. Ei siinä ole mitään absoluuttista oikeaa tai väärää. Kyse on kai siitä, että miten se sekaantuminen tapahtuu ja mistä syystä. Joskus se voi olla hyväksi, joskus pahaksi.
Turha toive on turha niin kauan kunnes todella ymmärtää sen turhaksi ja lakkaa toivomasta turhia. Totta turiset. Mikään ei auta siihen niin hyvin kuin aika. Aikakin on suhteellinen käsite.
Keskustelu taas saattaa saada aikaseksi uuden turhan toiveen. Ihastunut tulkitsee sanoja aina omalla tavalla. Harvoin ihastunut ymmärtää sanat sellaisena kuin ihastuksen kohde ne tarkoittaa. Jos ihastuksen kohde ei halua loukata ihastusta, voi ihastunut saada lisää vettä myllyynsä ja jatkaa toivomista eläen jossain muualla kuin todellisuudessa. Kyllä näkisin itse asian niin, että itse se selvitystyö on tehtävä. Ei voi olettaa, että joku muu tekee sen puolestaan. Aika harhaista ajattelua.
"Kyllä näkisin itse asian niin, että itse se selvitystyö on tehtävä. Ei voi olettaa, että joku muu tekee sen puolestaan. Aika harhaista ajattelua."
Tuolla ajatustavalla ei ole toisen puolelta alunperinkään ollut kyse ystävyydestä.
En mä ainakaan ystäviäni kohtan ajattele noin, et selvittele sinä vaan omat sotkus, musta et apua saa. Itsekästä toimintaahan tuo ois!
Kumminkin kaksi ihmistä on jutussa mukana, miks toisen pitäisi yksin kantaa kaikki vastuu?
se ihastunut olisi jotenkin tässä jutussa se syyllinen..ja ainoa, joka on jotain väärää tehnyt.
Et varmaan tarkoittanut kirjoitustasi noin, mutta sellaisen kuvan siitä sai.
kohdalla nähnyt mahdollisena, että joku muu olisi puolestani selvitystyön tehnyt. Onhan hyvä kuuntelija avuksi mutta itse loppujen lopuksi itsensä ja tunteensa jouduin kohtaamaan. Toisin olisin vieläkin solmussa itseni ja tunteideni kanssa. Se ei ole vaan helppoa. Sanoisin sitä erittäin vaikeaksi. Kenties yhdeksi vaikeammaksi, mitä olen kokenut. Jos haluaa henkisen riippumattomuuden, toisin sitä ei saa.
Ystävyys, tarkoitan Ystävyys, on hyvin samankaltainen Rakkauden, Myötätunnon kanssa. Se ymmärtää Miksi. Se ymmärtää aina Miksi. Kun se ymmärtää Miksi, se ymmärtää väistämättä myös Miten. Silloin se ymmärtää, mitä se voi tehdä ja mitä ei. Mihin pystyy ja mihin ei. Mistä on todellista apua ja mistä ei. Ei voi kantaa vastuuta toisen tunteista, niin kuin ei voi tuntea toisen tunteita. Yrittäessään kantaa toisen tunteita, ottaa harteille enemmän kuin jaksaa kantaa. Jokainen niin toimittuaan tietää ne seuraukset. Siinä ainoastaan rikkoo itseään entistä enemmän.
ainakin on auttanut, kun olen saanut puhua hänen kanssaan. Se on auttanut enemmän, kun mikään tai kukaan muu.
Hän tietää, miten paljon asioita saa solmuun silloin kun niitä ykksin kelailee ja miettii ja sen tiedän itsekin.
Ehdottomasti siis ainoa, joka auttaa näissä jutuissa, on se kahdenkeskinen puhuminen..tietenkin sen ajan lisäksi.
Ja kyllä ystävyyden pitäisi kestää paljonkin kaikkia vastoinkäymisiä ja tuo seksi, eihän se edes ole mikään negatiivinen asia:) Parhaassa tapauksessa se vaan syventää ystävyyttä.
Mutta omassa tapauksessanikin oon itse ollut niin nuori silloin kun kaikki on alkanut, ettei silloin ehkä ole voinutkan odottaa niin kypsiä ajatuksia, varmaan kummaltakaan. Olen myös nuorempana sortunut tohon mustasukkaisuuteen, omistushaluunkin toisinaan ja kaikkee muuta negatiivista.
Jos se mies ei olis musta yhtään välittänyt niin uskon, et se ei olis katsellut mun touhujani päivää kauempaa ja tuskin puhuis sanaakaan mulle enää. En ole itsekään mikään hyvän ystävän perikuva tosiaan ollut mutta tietysti nyt vanhempana osaa jo ottaa opikseen omista virheistään, eikä jaksa enää syyllistää itseään. Sitäkin oon tehnyt jo tarpeeksi.
nyt avautumassa enemmän kuin on ollut täällä tapana.
Joo. Ymmärrän ne kuviot, mistä kirjoitit. Ne kyllä toistuu kai monella aika samankaltaisena.
Kun menetin oma tyhmyyttäni erään, jota ilman en nähnyt tulevaisuutta, en pystynyt kohtaamaan häntä. Se olisi ollut liian vaikeaa. Aika teki tehtävänsä ja kohtasin hänet. Kohdattuani hänet, toivoin mahdottomia, vaikka mitään viitteitä en silloin siihen saanut. Aikaa kului, aloin saada vastakaikua toiveilleni. Silloin valitsin toisin/toisen. Valitsin väärästä syystä ja loppu on siinäkin historiaa. Kaikki kuitenkin tarpeellisia kokemuksia. En kadu niitä. Sitten aikani kidutettuaan itseäni aloin ajatella miksi se on niin. Yksin se oli tehtävä. Toisin olisin saattanut tehdä taas "vääränlaisen" valinnan, enkä olisi vieläkään kummemmassa tilanteessa kuin silloin aikanaan.
Nyt on sitten tilanne sellainen, että ensimmäinen todennäköisesti haluaisi enemmän kuin mitä voisin tarjota. Sen kuulee aina äänestä. Toinen taas. Noh, toinen nyt on mitä on. Pelokas ja kehittymätön, joka luulee, että koko maailma pyörii hänen ympärillä. Siinäkin toivoi asian olevan toisin mutta se ei ollut.
Oli aika hämmentävää huomata kun eheytti itse itsensä, kuin solmussa suurin osa ihmisistä on itsensä kanssa. Ja juuri sen takia, ettei uskalla yksin kohdata itseään sellaisena kuin on.
nyt kuullosta kovin perinteiseltä kaverilta. Eihän kaverin sukupuolella pitäis ees olla mitään mekitystä.
Musta se nyt on vaan vitun omituinen scenaario kuvitella itteni puskemassa esim. jotain työkaveria takaapäin niin et loiske vaan raikaa. Panemisen pystyn vielä jotenkuten ymmärtään mut et harrastais jotain intohimoista suuteloa tai vastaavaa siinä panemisen ohessa jonkun kaverin kanssa alkaa meneen jo pahasti yli hilseen.
ei aina tosiaan oo helppoja.
Hyvä ohje, ainakin meillä tunne-ihmisillä on se, et kannattaa kuunnella sydämensä ääntä,jos siis mahdollisuus siihen vain on sen toisen osapuolen taholta. Se on useimmiten eri kuin se järjen ääni, mutta se harvemmin johtaa harhaan.:)
Toisaalta taas kaikki elämässä koetut asiat pitäisi ottaa opiksi itselleen tulevaisuutta varten. niin hyvät kuin huonotkin kokemukset...
Ymmärrän varmaan nyt paremmin, mitä tarkoitit tuolla itsensä kanssa 'keskustelulla'. Tottakai itse itsensä parhaiten tuntee ja ne omat ratkaisut on kaikkien tehtävä viime kädessä itse. On mulla itsellänikin vielä parantamisen varaa tuossa itseni kuuntelussa. Useimmiten on tullut liikaa oltua muiden johdateltavana ja se taas saa aikaan sen, että oma elämä ei ole todellakaan sellaista, kuin itse haluaisin sen olevan.
ystävyydessä. Seksi voi mielestäni harvoin syventää ystävyyttä, jos ollenkaan. Seksi voi pilata ystävyyden mutta seksin väistyttyä voi löytää ystävyyden. Sekin on harvinaísta.
En mä kutsuisikaan häntä perinteiseksi kaveriksi, vaan spesiaali-kaveriksi:)
että elämä on juuri sellainen kuin halutaan sen olevan. Se muuttuu toisenlaiseksi mielessämme, koska ei ymmärretä elämää ja itseämme.
Sydämmen ääni joo... Se ei kyllä valehtele. Se on se järki, mikä valehtelee. Se on se järki, mikä uskottelee asioiden olevan toisin kuin ne on. Järki, mikä ei uskalla kohdata sydäntä. Ihminen syntyy ristiriitaiseksi olennoksi. Ja pysyy ristiriitaisena kunnes lopettaa ristiriitojen aiheuttamisen itsessä.
Sängyyn päädyttiin useamman kerran ennenkuin vasta ekan kerran Juteltiin isolla jiillä. Siis mun mielestä se ainakin lähensi.
ILman sitä seksiä voi olla, ettei oltais sen kummempia kavereita koskaan oltukaan, kuin ne kymmenet muut pojat joiden kanssa oltiin "kavereita", siis pinnallisia kavereita joiden kanssa jauhettiin vaan paskaa.
samana? Tuliko seksille suurempi merkitys tai vähenikö kenties?
Mutta joo. Onhan se kuitenkin intiimi tapahtuma. Siinä kaksi ihmistä kohtaa toisensa alastomana, sellaisena kuin ne ovat. Näytetään toiselle jotain, mitä ei muille näytetä. Ollaan toisen kanssa siten, kuin ei muiden kanssa olla...
Taidat olla juuri niitä harvinaisuuksia, kenelle on käynyt niin. Siinä taisi ollakin kyse Rakkaudesta... Tai sitten siinä on yksi miesten ja naisten perustavanlaatuisista eroista.
Itselläni on monia naispuolisia kavereita. En haluaisi sänkyyn heidän kanssa. En edes niiden viehättävämpienkään kanssa. Jokainen niistä tietää, että mulla on monia naispuolisia kavereita ja moni tunteekin toisensa. Mitenköhän siinä kävisi, jos yhden kanssa päätyisin sänkyyn? Epäilisin, että ystävyys olisi historiaa tai ainakin vaakalaudalla. En tarvi siihen paljon aikaa, että tietäisin kiinnostuvan kohtaamastani naisesta. Muutama minuutti riittää siihen. Jos sitä ei siinä ajassa tule, ei aika sitä asiaa muuta. Se ei silti estäisi kaveruuttaa jonkun naisen kanssa.
seksi nyt ole koskaan ollut se koossapitävä tekijä. Varmastikin tunteita on ollut molemmilla,jonkinasteisia ainakin, mut tiedän et hän oli muidenkin kanssa, kun itsekin niin sanoi ja olinhan itsekin.
Uskon, et se joka yhdistää on ajatusten yhteneväisyys, yhteinen huumori ja ehkä se et toisen kanssa on vaan viihtynyt yhdessä ja toisen kanssa on ollut hyvä olla, mulla ainakin. Ollaan nyt kuitenkin kymmenen vuotta jo tunnettu. En oo kenenkään toisen miespuolisen kaverin kanssa saanut noin pitkää kaveruutta/ystävyyttä aikaseksi.
Mulla on nuorempana ollut useitakin miespuolisia kavereita, mut enää nyt ei oikeastaan oo kuin kaksi, toinen siis mun ex-mies ja kumpikin heistä tosiaan on varattuja eikä se kaveruus nyt voi olla sellaista samanlaista tietenkään mitä se on joskus ollut.:) Mutta siis ainoot, joita nyt pidän semmosina, joihin voi luottaa ja kenen kanssa on helppo puhua.
Miespuoliset kaverit kyllä usein antaa paljon enemmän(en tarkoita seksiä), monessakin mielessä ja miesten kanssa usein tulee helpommin juttuunkin, kuin naisten kanssa. Miehiin ainakin tutustuu helpommin. Eri asia sit, säilyykö kaveruus.
huvittava asia elämässä. Kun helvetin moni väittää miehen ja naisen välisen ystävyyden mahdottomuudeksi. Mielestäni asia on päinvastoin. Ystävyys on enemmän mahdollista miehen ja naisen välillä kuin kahden miehen tai kahden naisen välillä. Silloin kun mies ja nainen on ystäviä, ne ei edes vahingossakaan ajaudu johonkin kilpailutilanteeseen keskenään. Ne ei ala keskenään pätemään kumpi on "parempi" tai kumpi "huonompi". Seksuaalinen jännite tosin estäisi sellaisen. Kun taas sen jännitteen ylittää tai sitä ei ole, ei samaa sukupuolta olevat voi kokea samanlaista ystävyyttä kuin vastakkaista sukupuolta olevat. Tai mistä minä tiedän. Itse en ainakaan ole koskaan kokenut Ystävyyttä samaa sukupuolta olevan kanssa. Jonkinlaista kaveruutta kenties muttei Ystävyyttä.
Joo. Olen tokaissut täällä joskus aikaisemmin, ettei mikään pidä kahta ihmistä yhtä hyvin yhdessä kuin Vapaa Tahto. Siinä ei ole velvollisuuksilla mitään tekemistä asian kanssa. Kaksi ihmistä on yhdessä koska kumpikin Tahtoo niin. Ei siksi, että toinen tahtoo, vaan siksi että itse tahtoo. Harvoin kai kaksi Vapaata Tahtoa kohtaa toisensa. Kun kohtaa, silloin kaikki muu sitova on turhaa ja merkityksetöntä.
ei se sun vika ole...naiset ei näissä pärjää, sen olisi pitänyt olla mies(sen vika). sama kun siskoaan panisi, ei ihme jos miestä ei näy/kuulu
samoilla linjoilla yrmiön ja Mpw:n kanssa. Kavereita ei panna...
Siis eka voi olla yhdenillan juttu joka kääntyy kaveruudeks, ehkä jopa ystävyydeks, mut toistepäin se on yleensä tuhoisaa.