Avomieheni on perusluonteeltaan kiltti ja huomaavainen. Mutta nyt en tiedä mitä ajatella, sillä humalassa mies on suutuspäissään nimitellyt minua hulluksi ja käskenyt pakkaamaan tavarani ja häipymään.
Hänen sanojensa mukaan syy oli ainakin osittain minussa koska huusin hänelle edellisenä iltana. (Tuntuu että itsellenikin tekisi itsehillinnän kehittäminen hyvää..) Mutta pahoitin todella mieleni mieheni sanoista (miten voi edes suutuspäissään käskeä toista pakkaamaan tavarat?). Kysyin häneltä tätä selvinpäin ollessamme, ja hän sanoi ettei halua minun muuttavan. Yritin myös kysellä tuntuuko hänestä että tukahdutan hänet henkisesti (tai muuta sellaista) koska ihmettelin sitä miksi hän ei koskaan selvinpäin ilmaise tuollaisia negatiivia tunteita minua kohtaan. Kysyin eikö hän uskalla sanoa minulle vastaan selvinpäin vai missä vika? kun hän kuitenkin kännissä sanoi niin rumasti.
Mies ei oikein osannut/halunnut puhua aiheesta mutta pyysi anteeksi.
Sanotaan ettei känni ole hyväksyttävä syy väkivallalle (oliko tämä henkistä väkivaltaa?).
En halua olla typerys joka antaa anteeksi tuollaisen käytöksen ja sinisilmäisesti toivoa ettei sama tapahdu taas uudestaan.
Minulla ei ole paljoa kokemusta parisuhteista,en tiedä onko avomieheni käytös sellaista joka pitäisi antaa anteeksi?
Meillä ei ole lapsia ja tulisin kyllä taloudellisesti ainakin ihan ok toimeen yksinkin.
Jos joku sai tästä selvää niin asiallista kommenttia kaivataan.
Hänen sanojensa mukaan syy oli ainakin osittain minussa koska huusin hänelle edellisenä iltana. (Tuntuu että itsellenikin tekisi itsehillinnän kehittäminen hyvää..) Mutta pahoitin todella mieleni mieheni sanoista (miten voi edes suutuspäissään käskeä toista pakkaamaan tavarat?). Kysyin häneltä tätä selvinpäin ollessamme, ja hän sanoi ettei halua minun muuttavan. Yritin myös kysellä tuntuuko hänestä että tukahdutan hänet henkisesti (tai muuta sellaista) koska ihmettelin sitä miksi hän ei koskaan selvinpäin ilmaise tuollaisia negatiivia tunteita minua kohtaan. Kysyin eikö hän uskalla sanoa minulle vastaan selvinpäin vai missä vika? kun hän kuitenkin kännissä sanoi niin rumasti.
Mies ei oikein osannut/halunnut puhua aiheesta mutta pyysi anteeksi.
Sanotaan ettei känni ole hyväksyttävä syy väkivallalle (oliko tämä henkistä väkivaltaa?).
En halua olla typerys joka antaa anteeksi tuollaisen käytöksen ja sinisilmäisesti toivoa ettei sama tapahdu taas uudestaan.
Minulla ei ole paljoa kokemusta parisuhteista,en tiedä onko avomieheni käytös sellaista joka pitäisi antaa anteeksi?
Meillä ei ole lapsia ja tulisin kyllä taloudellisesti ainakin ihan ok toimeen yksinkin.
Jos joku sai tästä selvää niin asiallista kommenttia kaivataan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jos suutuspäissään sanoo jotain mitä katuu niin ei kai se sentään koko parisuhdetta kaada??? Ehkä hänellä oli joku asia jäänyt mieleen kaivelemaan ja se purkautui kännissä turhankin voimakkaasti.
Jos oikeasti mietit tuollaisen takia lopettavasi koko suhteen niin mielestäni todella kevyin perustein.
Ja se mitä miehesi sanoi ("pakkaa tavarasi") ei todellakaan ole henkistä väkivaltaa. Paitsi jos hän sanoo sen joka riidassa.
Moi.
en tidä sainko kiinni asiastasi ihan kunnolla, mutta voin todellakin kokemuksesta kertoa että pikku hiljaa, mutta varmasti henkinenväkivalta muuttuu fyysiseksiväkivallaksi ja lopulta olet oravanpyörässä.
Nyt on siis aika toimia.Jos tahdot olla miehesi kanssa niin ei kun aikaa varmaan keskusteluun ja siitä sitten katsomaan mistä kenkä puristaa.Muuten ei auta kuin erota.Sinulla on oikeus onnelliseen, tasapainoiseen ja hyvään elämään.
Olen itse ollut suhteessa, jossa ihmettely, pelko ja pahaolo on ollut arkipäivää. Lopulta kun vesi menee sankosta yli sitä tajuaa lopettaa, minulla ero tuli selväksi siitä, kun mieheni alkoi käyttäytyä lopulta niin arvaamattomasti että itseni ja lapseni henki oli aina uhattuna, jopa silloinkin kun viinalla ei ollut osuutta asiaan.
Mieti tarkkaan mitä elämältä itse haluat ja onko kaikki sen arvoista että voisit sietää tuollaista käytöstä mieheltäsi koko loppuelämäsi.
Jos noilla perusteilla päätyy eroon, kannattaa pysyä sinkkuna loppuelämä!!
Mina erosin avoliitosta puoli vuotta sitten. Jatin kumppanini, koska en pystynyt hanen kanssaan niin hyvaan suhteeseen kuin mihin uskoin pystyvani. Loysinkin uuden kumppanin, joka on paljon enemman "aikuinen" kuin edellinen kumppanini tuntui olevan.
Mutta asiaan: Entinen avopuolisoni ei mielestani pystynyt keskustelemaan suhteestamme vakavasti selvin pain. Emme riidelleet juurikaan, han ei nostanut ongelmia esiin enka minakaan. Humalassa han silloin talloin syytti minua esimerkiksi ylimielisyydesta ja siita, etta "vanhempani eivat ole kasvattaneet minua". Humalassa han myos haukkui ystaviani, selvinpain han ei tehnyt sita koskaan. En tiennyt, kumpi on totuus: humalassa sanottu vai selvin pain.
Nykyisen kumppanini kanssa keskustelemme kaikesta mahdollisesta ja nimenomaan selvin pain. Han ei ole kovin hanakka ottamaan esiin ongelmia tai omia loukkaantumisiaan, mutta han ymmartaa, etta jos han haluaa minun tietavan, etta jokin asia on ongelma, on hanen vastuullaan tuoda se esiin. Olen onnellinen ja tunnen itsekin kasvaneeni aikuisemmaksi uudessa suhteessa, kun ongelmia ei valtella ja molemmat ottavat yhta lailla vastuuta suhteessa.
Olen entisen avopuolisoni kanssa ihan hyvissa valeissa, tosin sita vaikeuttaa se, etta han on edelleen pahoillaan eron takia ja ehka masentunutkin. Eron jalkeen olemme oikeastaan pystyneet puhumaan asioista suoremmin kuin ennen eroa, selvin pain ja asiallisesti.
Tsemppia sinulle suhteeseesi. Ehka teidan kannattaisi harkita menemista yhdessa jonkun ammattiauttajan puheille: parisuhdekurssille tms. Sellainen voi auttaa kommunikaation parantamisessa ja lujittaa suhdetta. Pitkan paalle suhteessa on varmaan haastavaa olla, jos tuntuu, etta kaikista asioista ei voi puhua suoraan ja toista arvostaen.
Olen samaa mieltä lähes kaikkien muidenkin kommentoijien kanssa: ei ole henkistä väkivaltaa eikä kannata erota.
Satuin tuon kirjoittamasi perusteella muistamaan, että oma mieheni on myös kännissä suutahtanut minulle jostain ihan älyttömästä asiasta, johon en voinut itse mitenkään vaikuttaa(enkä kokenut olevani siihen syyllinen, nauratti pikemminkin)ja ehdotellut minulle tavaroideni pakkaamista tämän syyn perusteella. Silloin mietin, että "jos se oikeasti tuosta naurettavasta ja tekaistusta syystä minut pistää pihalle, niin lähden ilman muuta".
kokemusta parisuhdepelistä. Tuo on kuule ihan arkipäivää melkein joka suhteessa. Tulee sanottua asioita joita ei tarkoita. Ehkä hiukan se edellinen riitakin vaikutti asiaan. Sanotko itse asioita joita et tarkoita?
Älä mieti tuota enää vaan jatka elämää, mutta opetelkaa pikkuhiljaa puhumaan jos on jostain paha olo. Miehesi pyysi anteeksi, ei ole tarpeen leimata häntä psykopaatiksi vain kännissä sanotun asian takia. Henkinen väkivalta on aivan toista luokkaa kuin tällainen, usko minua, sillä olen kokenut henkistä väkivaltaa monia vuosia.