El Maya Les Paul

muiden mielipiteillä ei ole niin kovin suurta merkitystä, eihän?

Ostin vuonna 1976 n. 700 markalla Morris-merkkisen Les Paul Standard Gold Top - jäljitelmän. Jälkeenpäin maalasin sen itse Cherry Heritage Sunburst - näköiseksi. Vaihdoin myös mikit DiMarzion humbuckereihin. On soitettu monet tanssit ihmisille. On ollut mulla aito Gibson Les Paul Custom, mutta en saanut milloinkaan selvää, mitä eroa niissä on, paitsi että yleisön joukosta joku useinkin kumartaa enemmän kitaraa kuin soittoa. Vaihdoin Gibsonin Fendereihin, joita sain kaksi vaihdossa. Ne istuvat ja sopivat paremmin pömppövatsani päälle. Kaikesta huolimatta haaveilen 2500 e maksavasta Les Paulista vieläkin, en oikein ymmärrä miksi. Itsetunto-vamma ehkä tai syynä täytyy olla, että se on MYÖS huonekalu ja STATUS-symboli. Nyt on vieläkin tyytyminen aivan yhtä hyvään vanhaan japanilaiseen Morrikseen, jolla Tico Tico menee yhtä hyvin. Samaan aikaan 1976 myytiin myös japanilaisia Maya-kitaroita, olisiko El Maya, jotenkin etelä-amerikkalaisempi. Menen ottamaan selvää. Eli kumpi on tärkeämpää, mistä itse pitää, vai mistä yleisö pitää. Yleisön mieliksi on tietenkin meikattava ja hankittava mielikuvateollisuuden tuotteita ja esimerkiksi niin kallis kitara, ettei siihen ole joka pojalla varaa.