Olen elänyt koko tähänastisen elämäni ilman kontakteja naisiin ja täytyy todeta, että valintani on ollut erinomainen. Tälläkin hetkellä löhöilen isossa parisängyssäni ja en voisi edes kuvitella, että tuossa vieressä olisi joku toinen tilaa ja yksityisyyttä viemässä.
Aidossa yksinelämisessä on hienoa se, että voi aina päättää mitä haluaa vapaa-ajallaan tehdä. Koskaan ei tarvitse tehdä mitään typerää, joka ei itseä kiinnosta, vain sen takia että kumppani sitä haluaa tehdä. Absoluuttinen valta omasta vapaa-ajasta on loppujen lopuksi aika merkittävä asia.
Unohtamalla naiset ja seksin elämä nykyajan pinnallisessa maailmassa on muutenkin selvästi helpompaa. Ei tarvitse esim. olla superkriittinen omaa kroppaansa kohtaan, koska riittää, että se kelpaa itselleen. Voi olla hoikka tai hiukan lihava, ei ole pakko olla supertimmissä kunnossa ja käyttää valtavasti aikaa salilla hullunlailla treenaamiseen, jotta täyttäisi länsimaiset miehille asetetut kauneusihanteet. Kalukin voi olla ihan normaali tai jopa pieni, eikä haittaa yhtään. Seksitaitoja tai niiden puutetta ei myöskään tarvitse miettiä, koska oma käsi tuntuu kyllä aina hyvältä.
Tämä kaikki tietysti edellyttää, että ei halua lapsia ja voi elää ilman läheisyyttä sekä fyysistä kosketusta. Aika monelle miehelle em. asioiden ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa ongelmia. Suosittelenkin, että jos koko pariutumiskulttuuri tuntuu vastenmieliseltä, niin kannattaa vaan rohkeasti ryhtyä yksineläjäksi. Sinkkutermiä en viitsi käyttää, koska se on trendisana joka tarkoittaa usein ihmistä, joka ei ole parisuhteessa mutta harrastaa irtoseksiä.
Aidossa yksinelämisessä on hienoa se, että voi aina päättää mitä haluaa vapaa-ajallaan tehdä. Koskaan ei tarvitse tehdä mitään typerää, joka ei itseä kiinnosta, vain sen takia että kumppani sitä haluaa tehdä. Absoluuttinen valta omasta vapaa-ajasta on loppujen lopuksi aika merkittävä asia.
Unohtamalla naiset ja seksin elämä nykyajan pinnallisessa maailmassa on muutenkin selvästi helpompaa. Ei tarvitse esim. olla superkriittinen omaa kroppaansa kohtaan, koska riittää, että se kelpaa itselleen. Voi olla hoikka tai hiukan lihava, ei ole pakko olla supertimmissä kunnossa ja käyttää valtavasti aikaa salilla hullunlailla treenaamiseen, jotta täyttäisi länsimaiset miehille asetetut kauneusihanteet. Kalukin voi olla ihan normaali tai jopa pieni, eikä haittaa yhtään. Seksitaitoja tai niiden puutetta ei myöskään tarvitse miettiä, koska oma käsi tuntuu kyllä aina hyvältä.
Tämä kaikki tietysti edellyttää, että ei halua lapsia ja voi elää ilman läheisyyttä sekä fyysistä kosketusta. Aika monelle miehelle em. asioiden ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa ongelmia. Suosittelenkin, että jos koko pariutumiskulttuuri tuntuu vastenmieliseltä, niin kannattaa vaan rohkeasti ryhtyä yksineläjäksi. Sinkkutermiä en viitsi käyttää, koska se on trendisana joka tarkoittaa usein ihmistä, joka ei ole parisuhteessa mutta harrastaa irtoseksiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja ihan hyvin on pärjännyt:) itsekkin olin pitkään yksineläjä xD (kunnes kumminkin tapasin elämäni ihmisen).
mutta se on totta että yksin ollessaan elämässä ei muuta tarvinnut ajatellakkaan kun itseänsä.. sinänsä helppoa mutta sinänsä myöskin hiukan tylsähköä.. (riippuu toki luonteestakin;D)
joskus toki kaipaa jotakin yksin olosta mutta itse olen kyllä parillisena löytänyt aika paljon onnea tästäkin "tilasta";D MUTTA yksin olo ei ole pahempi vaihtoehto totta!
hyvää tulevaa vuotta:)
Olet tietenkin veljesi SISKO. Vain naiset "löytävät" elämänsä kumppanin vaikka olisivat kuinka vannoutuneita yksineläjiä. Naisille kun se on enempi sääntö, että he eivät saa olla miehiltä rauhassa.
Jos taas olet mies, niin OHO. Way to go bro.
sisko joo
Jatkaisin vielä tätä teemaa sillä, että ainoa asia joka ärsyttää, ovat ne ihmiset, jotka sanovat, että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin, että meidät on tarkoitettu parisuhteeseen ja jatkamaan sukua. Mutta tämä on hyvin subjektiivistä, ei sitä voi yleistää noin, vaikka enemmistö ihmisistä näyttääkin pariutuvan ja jatkavan sukua, ei se tarkoita sitä, että KAIKKIEN pitäisi tehdä niin tai ainakin pyrkiä tekemään niin.
Ei pidä tehdä enemmistön käyttäytymisestä luonnonlakia, jota pitäisi noudattaa.
Ainahan on ollut ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana pariudu, ja aina tulee olemaan, itse olen yksi heistä, ja minä sentään olen jo 42 vuotias mies. Joitakin lyhyitä suhteita mulla on ollut vuosien varrella, mutta aina suhteen loputtua on ollut helpottunut olo, koska en yksinkertaisesti kestä suhteessa elämistä, en edes sellaista, missä ei asuta yhdessä.
Enemmistö ihmisistä kuitenkin pariutuu ja jatkaa sukua, joten ei tarvitse kenenkään olla huolissaan ihmissuvun jatkuvuudesta, päinvastoin, on hyvä etteivät kaikki ihmiset edes pyri lisäämään jo ennestään ylikansoitetun maapallomme väkilukua.
oli omasikin
"Tämä kaikki tietysti edellyttää, että ei halua lapsia ja voi elää ilman läheisyyttä sekä fyysistä kosketusta."
Asiaa helpottaa myös aivan helvetisti, jos ei ole koskaan edes ollut paljoa naisen kanssa. Jos olisin esim. menneessä elämässäni saanut ihan helvetisti hyvää seksiä, voisin sitä nyt kaipaillakin.
Vaan itse olen kerran sekstaillut naisen kanssa, eikä edes ollut hääppöistä. Ei siis jäänyt minkäänlaista himoa saada lisää pimpsaa. Joskus jopa hakemalla hain vakavampaa suhdetta vaan naiset suurinpiirtein kavahti ja juoksivat karkuun. Joo-o, ja me miehet muka ollaan pinnallisia ja sitoutumiskammoisia yms...
Totesin sitten että EI VÄKISIN ja yksin on tullut oleskeltua suurinpiirtein koko 26-vuotinen elämä. Kuitenkin siinä samalla välillä hieman katkerana ihmetellen, miten se seurustelun aloitus on kaikille muille niin saatanan helppoa.
Täyttä asiaa paitsi ite en irtosuhteista kyllä luovu. Jos joskus saan paljon rahaa niin maksulliset naiset kuuluisi vielä mukaan.
> Tämä kaikki tietysti edellyttää, että ei halua lapsia ja voi elää ilman läheisyyttä sekä fyysistä kosketusta. Aika monelle miehelle em. asioiden ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa ongelmia.
- Kyllä juuri nuo asiat aiheuttavat ongelmia. Yksineläminen voisi muuten ollakin ihan hieno homma luettelemiesi asioiden takia mutta valitettavasti minä satun olemaan tällainen tunteellinen ja rakkaudenkipeä nyhverö joka kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja sitä fyysistä kosketusta... ja omia lapsiakin olen aina toivonut. Eli eim yksineläminen ei vain onnistu, tosin pakko tässä on yksin elellä kun en kenellekkään kelpaa.
Jos tätä tarpeeksi pitkään jatkuu niin täytyy varmaan hukuttautua Vantaanjokeen, ei kaltaiseni ihminen kestä ikuisuutta yksin.