Arvoisa herra-henkilö!
Koetko / oletko kokenut tarvetta solmia avioliiton naisen kanssa, jonka kanssa suunnittelet eläväsi lopun elämäsi? Vai onko näin, ettei miehillä tällaista tarvetta ole? Miksi / miksi ei? Entä jos tällä naisella olisi tarve? Entä jos hän ei haluaisi avioon, mitä se sinulle merkitsisi?
Eikä tarvitse nyt mitään "miksi ostaa koko lehmä" -tarinaa, tunnen sen kyllä. En oletakaan, että pelkästään pillun takia joku naimisiin menisi, toivottavasti. Mutta uskon (tyhmyyksissäni?) että jotkut miehet toivovat parisuhteeltaan muutakin.
Koetko / oletko kokenut tarvetta solmia avioliiton naisen kanssa, jonka kanssa suunnittelet eläväsi lopun elämäsi? Vai onko näin, ettei miehillä tällaista tarvetta ole? Miksi / miksi ei? Entä jos tällä naisella olisi tarve? Entä jos hän ei haluaisi avioon, mitä se sinulle merkitsisi?
Eikä tarvitse nyt mitään "miksi ostaa koko lehmä" -tarinaa, tunnen sen kyllä. En oletakaan, että pelkästään pillun takia joku naimisiin menisi, toivottavasti. Mutta uskon (tyhmyyksissäni?) että jotkut miehet toivovat parisuhteeltaan muutakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi olet valmis menemään miehen kanssa naimisiin vaikka tiedät hyvin että hän ei halua muuta kuin pilluasi? Miksi uhraudut? Oletko sellainen kiltti isän tyttö?
En ole oikein ikinä ymmärtänyt teitä naisia, enkä välttämättä haluakaan, koska ette te tosiaan niin ihmeellisiä ja mielenkiintoisia ole. Te menette aina naimisiin niiden huonoimpien tapausten kanssa. Niin siinä tulee käymään.
Jack Nicholsonin äänellä : "You can't handle the truth!"
Ehkä naisilla on toive arvostuksesta. Ehkä on olemassa yksilöitä... ja voi olla ihmeellinen mielenkiintoinen yksilönainen.
Kaikki naiset eivät mene naimisiin. Ja miehen eläimellistä "haluan pelkkää sitä..." -ajattelua ei tarvitsisi olla, voi olla jotain hienompaa. Ei nainen voi lähtökohdaltaan olettaa että joku olisi niin yksinkertainen että haluaa pelkkää sitä -silloin jos on kunnon nainen tarjolla, ja mies pitää jo lähtökohdalta naista huonona, tutustumatta tähän kuitenkaan. Plaa plaa...
Eikö sinulla ole vastauksia kysymyksiini? Miksi sitten vastaat?
En ole menossa naimisiin, koska olen jo naimisissa. Mieheni ei halua pillua senkään vertaa mitä toivoisin, joten tuskin sen vuoksi liittoon ajauduimme. En ole uhrautunut vaan olen saanut, ja ei, en todellakaan ole isän kiltti tyttö. Enkä ole avioitunut "huonoimpien tapausten" kanssa, päin vastoin.
Kysymyksen päädyin esittämään vähemmän henkilökohtaisista syistä. Olen utelias ympärilläni tapahtuvasta.
Miksi, miksi, miksi? Eikö ilman sitä voi elää onnellisesti elämän loppuun asti? Eikö ole huomattavasti vaativampaa kahden ihmisen liitto ilman kaikenlaisia ulkopuolisia hömpötyksiä? Eikö todellinen sitoutuminen tule jokaisesta itsestä ilman ulkopuolisia vahvistuksia? Eikö pysty siihen ilman ulkopuolista vahvistusta? Eikö riitä usko itseensä? Eikö ole rohkeutta tehdä se itse?
Kuten fiksu ihminen olisi alkuperäisestä viestistä oivaltanut, kysymysten esittämisen hallitsen hyvin itsekin :) Mutta kiitos kun kannoit kortesi kekoon. Monia hyviä kysymyksiä, kuin myös on "miksi ei" tai "etkö uskalla tehdä sitä julkisesti". Et sitten kuitenkaan osannut vastata mihinkään kysymyksistä, et omistasi etkä minun?
mihin voi vastata parhaiten kysymällä. Kysymyksesi ovat mielestäni juuri niitä.
Jos olisin tiennyt, että on näin mukavaa olla naimisissa, olisin mennyt jo kauan sitten. Tosin silloin olisin varmaankin nainut väärän naisen eikä se olisi ollut yhtään mukavaa. ;-)
Tosin havaintojeni mukaan avioituminen on ennen kaikkea naisten ja epävarmojen miesten juttu. (Auts, kuulunko tuohon joukkoon?) Naiset haluavat päivänsä prinsessana ja epävarmat ihmiset haluavat julkisen tunnustuksen, että ovat rakastettuja jollekin. Halutaan taloudellista turvaa itselle, tuleville lapsille, näyttäytyä "parempina ihmisinä vanhoille piioille", jotka eivät mukamas ole kelvanneet kellekään jne...
Avioliitto tuntuu olevan monille todiste ikuisesta rakkaudesta, vaikka ympärillä ihmiset eroavat sankoin joukoin jo muutaman vuoden avioliiton jälkeen.
Toisaalta nainen, joka ei ehdottomasti haluaisi naimisiin, olisi mielestäni jotenkin outo. Minä kun en käytännönläheisenä ihmisenä ymmärrä minkään sortin ismejä enkä ehdottomuutta. Sitäpaitsi häät ovat mukava pariskuntaa yhdistävä muisto. Mitä pahaa sellaisessa voisi olla? (Olipas jakomielitautista tajunnanvirtaa...)
Kiitokset kannanotosta. Eli avioliitto ja häät on ok, mutta motiivit vähän niin ja näin? :)
Itse en menisi naisen kanssa naimisiin jos sillä ei olisi pillua. Pillunsaanti on keskeisin asia naimisiinmenolle, ainakin minulla oli ja olisi edelleen jos olisi vaihto nuorempaan naiseen edessä jo nyt.
Olen varakas 43vuotias mies ja vaimoni on alle 30 vuotias ( thainainen )
No vastaan silti.
Minusta on hieman epämukava tunne se sellainen että käytän kaiken rahani ja vapaa-aikani yhteiseksi hyväksi, vaan jos miehestäni aika jättää ennen mimua voi miehen suku muitta mutkitta halutessaan potkia minut kodistani pihalle kesken suruajan. Myöskin tunnetaan tapauksia jossa eron sattuessa toinen sitten kylmästi jättää puille paljaille, siinä ei suulliset sopimukset hirveästi paina ja mahtaisiko painaa tiliotteetkaan.
Itselleni prinsessahäät olisivat aivan tyhjänpäiväistä sanahelinää niinkuin kaikki muukin mussutus jos arkipäivän teot puuttuisivat. En tiedä mitä mieltä pitäisi olla ihmisestä joka aivan ehdottomasti kieltäytyisi ikinä menemästä naimisiin jos muuten eletään avioliiton kaltaisissa olosuhteissa.