On alkanut tuntumaan siltä, että joillakin miehillä (/ihmisillä) - itseni mukaan lukien - on vain jonkinlainen laatta otsassa: älä koske.
Mielestäni olen ulkoisilta ja sisäisiltä puitteilta ihan kelpo mies. Rumemmatkin, heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat, feminiinisemmät, vähemmän itsenäiset, oudommatkin, pahaluontoisemmat, naisia arvostamattomat jne. miehet ovat naisen löytäneet. Mutta minä en.
Millä tavalla olen huonompi kuin lukemattomat naisen itselleensä löytäneet miehet? En tiedä. En osaa muuta kuin lyödä tiskiin metaforan "laatta otsassa". Luonteesta viime kädessä täytyy olla kysymys. Jotakin luonteessani (ja muiden kaltaisteni) on, että naista ei vain näy eikä kuulu.
Kieltämättä en ole kovin aktiivisesti naista haeskellutkaan, mutta en minä toimetonkaan ole ollut. Ihastun harvoin ja pitkäaikaisesti. Alussa olen saattanutkin saada huomiota, olemme käyneet yhdessä syömässä jne., mutta lopulta ollaan klassisessa "just friends" -tilanteessa naisen puolelta.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia tulla toimeen naisten kanssa: minulla on ollut naispuoleisia ystäviä ja kavereita siinä missä miespuoleisiakin. Mutta jostain syystä vain kuilun kaveruudesta/ystävyydestä parisuhteeseen ylittäminen vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä...
Mielestäni olen ulkoisilta ja sisäisiltä puitteilta ihan kelpo mies. Rumemmatkin, heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat, feminiinisemmät, vähemmän itsenäiset, oudommatkin, pahaluontoisemmat, naisia arvostamattomat jne. miehet ovat naisen löytäneet. Mutta minä en.
Millä tavalla olen huonompi kuin lukemattomat naisen itselleensä löytäneet miehet? En tiedä. En osaa muuta kuin lyödä tiskiin metaforan "laatta otsassa". Luonteesta viime kädessä täytyy olla kysymys. Jotakin luonteessani (ja muiden kaltaisteni) on, että naista ei vain näy eikä kuulu.
Kieltämättä en ole kovin aktiivisesti naista haeskellutkaan, mutta en minä toimetonkaan ole ollut. Ihastun harvoin ja pitkäaikaisesti. Alussa olen saattanutkin saada huomiota, olemme käyneet yhdessä syömässä jne., mutta lopulta ollaan klassisessa "just friends" -tilanteessa naisen puolelta.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia tulla toimeen naisten kanssa: minulla on ollut naispuoleisia ystäviä ja kavereita siinä missä miespuoleisiakin. Mutta jostain syystä vain kuilun kaveruudesta/ystävyydestä parisuhteeseen ylittäminen vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pahin virhe, jonka ihminen elämässään aina uudelleen toistaa, on oman todellisen arvonsa vertailu suhteessa muihin ihmisiin. Kun jokainen on oma yksilönsä, hyvä sellaisenaan, ei ole oikeasti vertailukohteita. Eihän huolella tehtyjä taideteoksiakaan voi verrata toisiinsa.
Itse ainakin sanoisin sen, että arvostan miehessä avoimuutta, empaattisuutta ja uskollisuutta. Hiustenvärit, tarkat painoindeksit sun muut ovat samantekeviä. Kun on oikea asenne parisuhteeseen ja tavallisen miellyttävä ulkonäkö, kyllä pitkälle pötkii! :)
En sano tuota mitenkään sinulle, vaan kaikille sinkku-palstalla kävijöille. Itseni mukaanlukien. Tosi on tuo.
Olen itsekin deittaillut muutaman miehen kanssa, joiden kaverimainen hienotunteisuus saa minut tuntemaan itseni yhdeksi heistä ja poistaa kaiken naisellisuuden, jota taas etsin vahvistamaan parisuhteessa. Kyllä naisen pitää miehelleen saada olla nainen, sitten vasta ystävä!!
Naiset on loppujenlopuksi aikamoisia sadomasokisteja.
Ole naiselle liian kiltti ja huomiovainen, ne pitää sua kaverina. Ei kelpaa kumppaniksi.
Ole naiselle töykeä renttu, kiusaa naista ja väheksy tätä. Nainen kyllä on olevinaan että "hyi mikä kusipää", mutta kuitenkin kiihottuu ja haluaa sänkyyn tämän öykkärin kanssa. On tämä töissäkin nähty, muka ollaan niin vihaavinaan niitä renttuja mut kuitenkin hakeudutaan niiden seuraan ja katellaan pitkään "salaa" perään.
Sitten luonnollisesti suhteen elähdettyä loppupuolella aletaan märisemään, kun sellainen mies tuli otettua ja missäs onkaan ne kunnon miehet... Naisilla vaan sammuu viettelysvaiheessa se järki, menevät vaan eläimellisten vaistojensa varassa. Tämä on ainoastaan fakta.
Niin sehän vastaa täysin ala-asteaikojen "kiusataan ku tykätään"-käyttäytymistä. Naisilla siis pätee tämä logiikka vielä aikuisiälläkin ja pelimiehet tietää tämän. Se siitä naisten henkisen kehityksen edelläkäymisestä...
Oletko kenties sellainen oikea insinöörin prototyyppi? Hajuton, mauton,
äärettömän tylsä ja virallinen? Sellainen joka on jo nuorena ärsyttävän
pikkuvanha ja pukeutuu kuin keski-ikäinen? Sellainen jonka "huumori"
on huonoa kaikkien muiden kuin hänen itsensä ja kaltaistensa
tyyppien mielestä? Sellainen, joka yrittää päteä joka paikassa ja
joka pilaa muiden sanailun huomauttamalla joistain "havaitsemistaan epäkohdista"?
Sellaiset miehet eivät ainakaan ole monenkaan naisen mieleen.
Työnantajan kannalta hyviä tyyppejä, mutta ihmisinä tylsiä,
harmaita ja muutenkin sellaisia, etteivät herätä oikein mitään
tunteita. Näitä tyyppejä löytyy siis muistakin ammattikunnista kuin
insinääreistä.
En siis ole sama henkilö, joka kirjoitti ketjun ensimmäisen viestin, mutta olisin voinut, koska melkein kaikki siellä sanottu sopii minuunkin. Aluksi oikeastaan oli tarkoitus vastata hänelle, mutta vastaan nyt sinulle, koska ainakin minun osaltani analyysisi menee täysin pieleen. Silti odotan mielenkiinnolla, mitä muita selityksiä sinulla kenties on tarjota. Tilanteeni on siis se, että myös minä tunnen olevani suhteeseen täysin kykenemätön/kelpaamaton, vaikkei mitään syytä sellaiseen pitäisi olla. Naispuolisia tuttuja on vaikka kuinka paljon enkä takuulla ujostele naisten seurassa, mutta silti jokin näkymätön muuri estää kaikenlaisen intiimimmän kanssakäymisen. Tylsä ja harmaa en taatusti ole - en edes näytä siltä; siitä ettei minua sellaisena pidetä on näyttöä vaikka kuinka. Olen nimittäin opetustyössä hyvin naisvaltaisella alalla ja oppilailtani saamani palaute on vuosien ajan osoittanut, että he luonnehtivat minua hauskaksi, älykkääksi, mukavaksi ja vaikka miksi sellaiseksi, jollaisia ominaisuuksia yleensä miehiltä sanotaan toivottavan. Ja nyt älä sitten kertomastani sellaista päätelmää ala tehdä, että olen niin itserakas ja kova kehumaan itseäni, että siksi eivät naiset kestä seuraani. Töin tuskin edes uskon saamiani luonnehdintoja tosiksi ja olen kokemusten tai pikemminkin niiden puutteen takia äärimmäisen alemmuudentuntoinen viehätysvoimani suhteen. Enempää vihjeitä en anna. Keksi jokin muu teoria, miksi päällisin puolin ihan kelvollinen mies voi silti olla naisille tyystin kelpaamaton.
En ole aloittaja, enkä myöskään henkilö jolta kysyt mielipidettä, mutta juttusi oli kuin tarkka kuvaus omasta tilanteestani.
Olisiko syynä sitten se, että naiset kokevat sinut liian itsenäiseksi henkilöksi, heidän hoivaviettinsä ei herää? Olisit tavallaan jollekin naiselle liian "helppo" tapaus, sinussa ei olisi haastetta, kuten rentuissa?
Myös liian itsevarmat, älykkäät ja menestyvät naiset ovat (joillekin) miehille kauhistus, niin kait se sama sitten pätee naisiinkin?
Jos he kokevat että olet heille "liian hyvä", tai että jos seurustelisit jonkun naisen kanssa pidemmän ajan, niin hän alkaisi miettimään että "mitä sinä minussa oikein näet, varmasti löytäisit paremman naisen"?
Kuten, avokkini minulle joskus kauan sitten totesi, jo ennenkuin välimme meni poikki 6 vuoden seurustelun jälkeen. Tiedä häntä sitten, oliko se vain kettuilua?
Toisaalta, monet minun mies- ja naispuolisista ystävistäni ihmettelevät, mukaanluettuna sukulaiseni, että kuinka kaltaiseni mies voi vieläkin olla sinkku?
Ujo tai sulkeutunut en todellakaan ole, ulkomaita myöten olen ollut opiskelemassa ja työnteossa. Joten kokemuksia minulta ei puutu, tästä luontaa avoimuuteni ja puheliaisuuteni. Työpaikkakin on koulutusta vastaava.
Eli kokemusta naisista löytyy, aina yhden yön suhteista avoliittoon, etten ihan peräkammari-tyyliä ole. Ja samalla on todettava etten pidä itseäni minään Mr. Perfectinä tai taivaan lahjana naisille. Enkä myöskään ole luonteeltani narsisti, vaan osaan ottaa muut henkilöt huomioon.
Mutta ikää minulla on jo 3-kympin paremmalla puolella, ja jos haluan ikäistäni, mukavaa, luotettavaa, fiksua ja lapsetonta naista, niin totuuden nimissä on sanottava, että harvassa ovat. Sellaisen "aarteen" kun joskus jostain löytäisin!
Baareista ei heitä ainakaan löydy, sen verran on niitäkin tullut koluttua, aina ulkomaita myöten.
Ehkä minusta sitten paistaa läpi sellainen asenne, tai kuten ap. hyvin ilmaisi "laatta otsassa", että minua ei kannata yrittää, missä sitten liikunkin? Ainakaan jos naisella on lapsi(a) siunaantunut ja/tai on henkilökohtaisia ongelmia. Rimani on ilmeisesti liian korkealle asetettu (ehkä siihen on myös syynsä)?
Olen jotensakin tullut siihen lopputulokseen, että mieluummin elän sitten yksin kuin huonossa parisuhteessa. Elämässä on monia muitakin tärkeämpiä ja sisällöltään mielekkäämpiä asioita kuin vakava parisuhde naisen kanssa, varsinkin "ongelma" tapauksen kanssa.
Jos nyt tylysti saa sanoa niin en haluaisi aloittaa suhdetta naisen kanssa pelkästään siksi että saisin useasti "sitä ihteänsä". Ei minua pelkästään "sen" antamisella hurmata ja "koukuteta", siihen tarvitaan naiselta jotain muutakin.
Tasan eivät onnenlahjat käy, ehkä se on kohtalo? Toisille suodaan, ja toisille ei...
Olen siis se sama kirjoittaja, jolle vastasit. Nimimerkistähän se ei käy ilmi. Onnittelut viisaasta päättelystä. Ehdotit samaa selitystä, johon itsekin olen päätynyt. Selitys vain on sellainen, ettei sitä itse juuri kehtaa ääneen sanoa, ettei rupea kuulostamaan liian itserakkaalta. Joka tapauksessa seuraavissa lauseissasi on asian ydin:
"Olisiko syynä sitten se, että naiset kokevat sinut liian itsenäiseksi henkilöksi, heidän hoivaviettinsä ei herää?
Myös liian itsevarmat, älykkäät ja menestyvät naiset ovat (joillekin) miehille kauhistus, niin kait se sama sitten pätee naisiinkin?
Jos he kokevat että olet heille "liian hyvä", tai että jos seurustelisit jonkun naisen kanssa pidemmän ajan, niin hän alkaisi miettimään että "mitä sinä minussa oikein näet, varmasti löytäisit paremman naisen"? "
"Itsenäinen" oli hyvä sanavalinta. Luultavasti minun nähdään elävän sillä tavoin omassa maailmassani, että minulla on siellä niin paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa, etten ikinä tulisi riittävästi sitoutumaan yhteen naiseen. Ehkäpä siihen maailmaan työntymistä myös pidetään jotenkin sopimattomana ja ajatellaan, että se on minun tehtäväni ottaa sinne joku toinen.
En varmastikaan herätä myöskään mitään hoivaviettiä. En nyt ryhdy kuvailemaan sitä, miksi en, mutta lyhyenkin tutustumisen perusteella se tulee olemuksestani ja muustakin täysin selväksi. Sellaista, että muut haluaisivat heittäytyä taas minun hoivattavakseni, on kyllä tapahtunut, mutta sellaiseenkaan rooliin en haluaisi asettua. Se, että olenko sitten älykäs ja itsevarma, ei minusta itsestäni ole ihan selvää, mutta työnikin puolesta näyttäydyn luultavasti sellaisena.
Todennäköisesti monet naiset ajattelevat, että tosiaan saisin kenet haluan ja että olisi siksi ajanhukkaa ja turhauttavaa yrittää lähestyä minua millään tavoin. Totuushan tuosta ajattelusta on niin kaukana kuin vain voi, sillä ikää minulla on jo jonkin verran ja toistaiseksi en siis ole käytännössä saanut ketään.
No niinpä niin. Se on tietysti heti se oikea selitys, joka kuulostaa
itsestä parhaimmalta? Kaikkien muiden arvaukset ja selitykset eivät voi
pitää paikkaansa, koska silloinhan sinussa itsessäsi voisi
olla jotain puutteita?
Kuulostaa ihan samalta, kuin se kun kaikki sinkkunaiset aina selittelevät
sinkkuuttaan sillä kun ovat aivan liian itsenäisiä, järjettömän
kauniita ja muutenkin täydellisiä.
On se kyllä kumma kun näiden palstojen perusteella suurin osa
sinkuista on melkein täydellisiä ja järjettömän komeita/kauniita,
mutta suurin osa live-elämässä tapaamistani sellaisista ihmisistä
on kyllä pariutunut aikoja sitten?
On se varmaan kamala syntyä liian täydelliseksi, kun joutuu sen
takia sinkkuna olemaan? Niinhän se on, että kaikki haluavat
puolisokseen vähä-älyisen, läheisriippuvaisen ja ruman ihmisen? Kukaan
ei halua fiksua, itsenäistä ja kaunista puolisoa?
Naisina teille molemmille vastattaisiin, että mitäs vanhapiikakantturat horisette keskenänne. Toinen vakivastaus olisi, kyllä teidän luonteessa on pakko olla jotain vikaa tai että tavaranne alkaa olla vanhentunutta, mitäs olitte kiertopalkintona näin pitkään.
On se ihmeellistä, että ulkonäöltään viallisille ja luonteeltaan tavallisille miehille löytyy niin seksi- kuin seurustelusuhteita.
Eikä kannata kysyä äidin, työkaverin tai lasten mielipidettä. Te kun ette ole niille ensisijaisesti potentiaali seurustelu- tai seksikumppani. Hienoa, jos hengenheimolaisina onnistuitte tukemaan toisianne tässä vaikeassa asiassa. Onneksi naisten tai miesten ei tarvitse sosiaalisen painostuksen takia pitää vakisuhteita tai vakipanoja vain siksi, että muuten leimataan ylijäämäihmiseksi ja kolmannen luokan saamattomaksi kansalaiseksi, josta on kiva veistellä vitsejä. Tottakai se ottaa pannuun, että kaverit ja sukulaiset päivittelee, mutta ei se niiden elämä ole sen auvoisempaa vaikka näyttelevät teille muuta.
Koitan hieman valoittaa omaa tilannettani sinulle, jospas ymmärtäisit sitten meitäkin "täydellisiä".
"On se kyllä kumma kun näiden palstojen perusteella suurin osa sinkuista on melkein täydellisiä ja järjettömän komeita/kauniita, mutta suurin osa live-elämässä tapaamistani sellaisista ihmisistä on kyllä pariutunut aikoja sitten?"
No, tähän on todettava että en pidä itseäni virheettömänä, minustakin löytyy puutteita ja huonoja puolia. Kuten kenestä tahansa muustakin ihmisestä.
Niin, se on vähän varjopuolena tämä juurettomuus. Kuten aikaisemmassa mielipiteessäni totesinkin, niin olen asunut ulkomailla useammankin vuoden, eri maissa, siis sen jälkeen kun meni "bänks" exän kanssa.
Päätin siis vaihtaa elämäni suuntaa ja duunia, ja opiskella näin vanhemmalla iällä. Asia, joka valitettavasti jäi 20-kymppisenä, armeijan jälkeen hoitamatta.
Tämä on puolestaan johtanut siihen, että pitkäaikaisemman suhteen solmiminen on joskus vaikeahkoa, kun tulee vaihdettua sitä asuinpaikkaa. Ja naisella (joita olen tavannut) on sitten omat menonsa ja elämänsä paikassa A, ja itse on muutettava paikkaan B.
Varmaankin pystyt kuvittelemaan, kuinka vaikeaa tällainen tilanne voi olla käytännössä?
Koska, niin hyvin en (vielä tai koskaan?) tienaa, että pystyisin elättämään itseni ja tulevan vaimoni, lapsista puhumattakaan.
Täytyy sitten vain tyytyä näihin satunnaissuhteisiin, valitettavasti. Niistä jää yleensä "jaskan" maku suuhun, kun haluaisin elämääni jotain pysyvämpää, ja naista jota rakastaa :-(.
Nämä ovat minun realiteetit, ja näiden mukaan minun on elämääni elettävä. Näillä eväillä mennään...
"Tottakai se ottaa pannuun, että kaverit ja sukulaiset päivittelee, mutta ei se niiden elämä ole sen auvoisempaa vaikka näyttelevät teille muuta."
Erittäin hyvin sanottu, olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Joskus sieppaa mennä yksin joihinkin sukujuhliin, kun samoja kysymyksiä kysytään kerta toisensa jälkeen. Kuten, "et sitten löytänyt naista ulkomailta" tai "missä se sinun avecisi on"?
Kohta käy niin, että jätän kaikki tällaiset "kekkerit" väliin, kun en viitsi vastata kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin. Alkaa pikkuhiljaa pännimään.
Niin, kyllähän parisuhteessakin on ongelmansa, siinä missä sinkkuna olemisessakin. Kompromisseja vaatii kumpikin juttu.
Kuten Cher eräässä laulussaan totesi "If I could turn back time". Tekisin muutamia asioita toisin kuin nuorena.
Mutta, valintojensa mukaan on elettävä. Kait se päivä joskus paistaa risukasaankin, ja löydän itselleni kivan ja mukavan naisen?
C´est la vie!
Miksikö pitäisi opetella lukemaan? Tässä sitaatti tekstistäsi, josta ratkaisevat sanat isokirjaimisina:
"Kuulostaa ihan samalta, kuin se kun kaikki sinkkunaiset aina selittelevät
sinkkuuttaan sillä kun ovat aivan liian itsenäisiä, JÄRJETTÖMÄN
KAUNIITA ja muutenkin täydellisiä.
On se kyllä kumma kun näiden palstojen perusteella suurin osa
sinkuista on melkein täydellisiä ja JÄRJETTÖMÄN KOMEITA/KAUNIITA,
mutta suurin osa live-elämässä tapaamistani sellaisista ihmisistä
on kyllä pariutunut aikoja sitten?
On se varmaan kamala syntyä liian täydelliseksi, kun joutuu sen
takia sinkkuna olemaan? Niinhän se on, että kaikki haluavat
puolisokseen vähä-älyisen, läheisriippuvaisen ja ruman ihmisen? Kukaan
ei halua fiksua, itsenäistä ja KAUNISTA puolisoa?"
Älä lisäile omiasi! Kauniiksi tai komeaksi en ole missään kohdassa itseäni väittänyt. En väitä rumaksikaan, mutta ulkonäköni ei nimenomaan anna minulle minkäänlaista plussaakaan. Siitä olen sanonut vain, ettei olemukseni herätä hoivaamistarvetta, mutta ei tuosta sitä seuraa, että komea olisin.
Ja tästä kohdasta vielä:
"Se on tietysti heti se oikea selitys, joka kuulostaa
itsestä parhaimmalta?
Äläkä luule, että nyt tuon selityksen vasta tajusin, kun joku sen minulle kirjoitti. Samaa mieltä olen ollut jo vuosikausia. Nyt vain ensimmäisen kerran joku muukin sanoi saman.
Ymmärsitköhän muuten edes itsenäinen-sanankaan merkitystä? Yhtä hyvin sen voisi muotoilla vaikkapa asuun "omituinen", "poikkeava" tms. Ja niistä seuraa sana "yksinäinen" - sellainen, jolla ei ole tunnu olevan mitään yhteistä kenenkään kanssa. Sellainen tunnen olevani enkä mikään täydellinen ja komea. Yhäkö kuulostaa siltä, että vain kehun itseäni?
rentut ovat naisten mieleen, koska ovat "opiskelleet" oikean iskutekniikan ja naiset nykyisin ovat niin naiveja ja tyhmiä, että läpi menee...
Näille rentuille melkein kaikki naiset ovat ns. läpituttuja eli hormit on rassattu.
No, voit hengähtää....
Mitä teet tällaisilla naisilla, joilla ei ole mitään muuta ollut elämässään kuin tällaisten hampparien jumputusta.
Nykynaiset ovat pientä vähemmistöä lukuunottamatta todella tyhmiä, niin tyhmiä ja itsekkäistä, että oikein tympii.
Jos olet pitkälle opiskellut, varakas, todella hyvännäköinen ja fiksu ennenkaikkea, ei sinua kukaan nainen kelpuuta tai antaa ainakin olla rauhassa.
Vain ne viinaa latkivat rentut ovat näille nykyhuoriksille sopivia, joten et kuulu kuvaan niin sanotusti, olet liian fiksu ihminen.
Mitään traumoja et saa, jos et halua olla renttu noin kuvaannollisesti, koska tiedäthän kuinka pitkäkestoinen on nyky-Suomessa avioliitto...
Kokonaista 6 vuotta keskimäärin ja sekin aika ihan alkuaikoja lukuunottamatta pelkää petosta ja kyräilyä.
Nauti elämästäsi.
Esimerkiksi: työkaverini 30vee, pienen lapsen isä, pahapäinen kännissä, jolla lukuisia pahoinpitelyjä, ei naisten hakkaamisia, tietääkseni oikein herramies muuten, kertoi juuri pyörittäneensä kolmea naista kerralla 24-30 vuotiaita ja käy niitä nussimassa vuoroin perään, ja taas vaihtuu naiset.... Joten kyllä tekstisi pitää 100% paikkansa.
Hmmm... Luettuani kommenttisi, tuli nauru... täysin tahattomasti. Huh, kuinka paatoksellista ja katkeraa purkausta! Onkohan ollut pahojakin ongelmia äiti/poika suhteessa. Harmittaa jo hieman, että edes vaivaudun tähän kommentoimaan, mutta minkäs luonteelleni teen? Ihan kylmiltään myös veikkaisin, että sinkkumiehenä sinäkin (juu-u ihan vain villi arvaus) ;-))))))
Mikähän se on, että naiset pitävät oikeutenaan pilkata yksinäisten miesten tunteita ja selittää jotain freudilaisroskaa äitisuhteesta? Pari näkökohtaa:
1) Et tiedä alkuperäisen kirjoittajan äitisuhteesta mitään ja on täysin asiatonta ruveta esittämään arvioitasi siitä. Millä selität asian jos osoittautuu että hänen äitisuhteessaan ei ole ollut vikaa?
2) Riippumatta siitä, millainen äitisuhde on ollut, ihminen tarvitsee seksuaalisuutta ja rakkautta. Vai onko olemassa erityinen Huonoäitisuhteisten alempi rotu tai epäinhimillinen ryhmä, joka sen huonon äitisuhteensa takia ei ansaitse rakkautta eikä seksiä?
Minua ovat aina suututtaneet nämä äitisuhteesta vihjailijat, jotka vain toistelevat alkeis-Freudiaan eivätkä tunne minkäänlaista myötätuntoa lähimmäisiään kohtaan. Onko noin vaikeaa saada jakeluun, että kun ongelma on naissuhteissa, niin se ongelma ihan oikeasti on naissuhteissa eikä "äitisuhteissa"?
Äitisuhdejätinä on asiatonta siksikin, että sillä tuomitaan ihminen loppuiäkseen huonoksi ja onnettomaksi, koska lapsuudenkokemuksiaan kukaan ei voi jälkeenpäin muuttaa. Juuri tällaisia tuomioita jakelevien alkeispsykologiaa harrastavien muka fiksujen naisten vuoksi meillä on niin paljon depressiosta kärsiviä miehiä ja miesten itsemurhia.
Jotain naista osuu tekstin faktat pahasti kohdalle niin silloin siirrytään automaattisesti haukkumaan ja kyseinalaistamaan miehen äiti/poika suhdetta, tämä on tavallaan naisten viimeinen puolustautumiskeino olla myöntämättä asiaa.
Omalla kohdallani ainakin tiettyä kiinnostusta saattaa olla jo alusta, mutta tunteiden ja kiinnostuksen herääminen vie yleensä kuukausia. Harva nyt sentään ensi katseesta ihastuu. Ehkäpä keskustelusisältösi ovat liian yleismaailmallisia. Ole kiinnostunut naisestasi ja siitä mitä hän tekee. Naiset haluavat olla se kohde!KAtso häntä silmiin keskustellessasi, hymyile!HArjoittele deittaamista ilman että sen tarvitsee johtaa mihinkään.
niitä satojen jätkien panemia pitäisi katsoa ihan silmiin, ihan kuin olisi joku ehta eloveena, huh....
Vaikea sitä hymyä on teeskennellä, kun tietää mikä "bordellitipu" on kyseessä.
Siellä näköjään huutelee joku kyseinen tapaus ja lisäksi haluaisi esittää prinsessasyndroomaista
ehtaa tavaraa.
Naiset haluaa vaan sitä yhtä ja miehen rahat.
Toisinkin päin voi olla, mutta mielestäni nykyhumpsukat haluaa heti avioeron, kun kuulevat yhden poikkipuolisen sanan ja sitten vaan sossuun ja toisia miehiä kampittamaan eli renttuja renttuja....niitä piisaa.
Mieheltä otetaan rahat ja lapset ja sossulta viimeisetkin killingit ja hyvin menee, kun jorma jokapoika panee....
Kirjoittama, hienoa!
MInä en ole koskaan voinut ajatella seksiä kaverimiehen kanssa.
Ehkä omituista, mutta mun jokainen (3) seurustelusuhde on alkanut seksillä. Ja ovat kestäneet vuosia. Jos ei tee mieli panna, ei halua seurustellakaan. Kavereita ei panna.
Ihan fiksuja kirjoittaa ketjun aloittaja. Itselläni näyttää olevan sama ongelma kun olen oma itseni. Yks vanha kaverini, niitä kantakuppiloiden hurmaajia, opetti minulle että liialla kiltteydellä ei naista saa.
Ja kumma juttu, kun vedän kiusoittelevan, melkeimpä v-ttuilevan jätkän roolia, jossa en naista juurikaan kunnioita, niin simsalabim yht äkkiä naiset ovatkin kiinnostuneita. Siis juuri silloin kun itse en osoita heihin (muka) juuri mitään kiinnostusta.
Noh, myönnettäköön että en ole muuta saanut kuin yhden yön hurmauksia eikä mua suoraan sanottuna edes kiinnosta pidemmän päälle nainen jonka saa noin helposti huijattua.
Kun olen oma itseni, niin naiset sanoo jo kolmannen treffien jälkeen että olet tosi kiva ja kunnollinen jätkä, mutta en meillä taida löytyä sitä kipinää. Noh, minkäs teet. Ilmeisesti olen sitten niin saatanan tylsä ilman 'roolia'.
Ja tämä tarina on ihan tosi.
Ihan fiksuja kirjoittaa ketjun aloittaja. Itselläni näyttää olevan sama ongelma kun olen oma itseni. Yks vanha kaverini, niitä kantakuppiloiden hurmaajia, opetti minulle että liialla kiltteydellä ei naista saa.
Ja kumma juttu, kun vedän kiusoittelevan, melkeimpä v-ttuilevan jätkän roolia, jossa en naista juurikaan kunnioita, niin simsalabim yht äkkiä naiset ovatkin kiinnostuneita. Siis juuri silloin kun itse en osoita heihin (muka) juuri mitään kiinnostusta.
Noh, myönnettäköön että en ole muuta saanut kuin yhden yön hurmauksia eikä mua suoraan sanottuna edes kiinnosta pidemmän päälle nainen jonka saa noin helposti huijattua.
Kun olen oma itseni, niin naiset sanoo jo kolmannen treffien jälkeen että olet tosi kiva ja kunnollinen jätkä, mutta en meillä taida löytyä sitä kipinää. Noh, minkäs teet. Ilmeisesti olen sitten niin saatanan tylsä ilman 'roolia'.
Ja tämä tarina on ihan tosi.
Oiskohan yksinkertaisesti teidän rimanne hieman liian korkealla?
En jaksa enää välittää siitä, tulenko koskaan pariutumaan, saati saamaan edes sitä yhtä lasta. Joskus vaan tuntuu, että aika käy vähiin, eikä kovin harvoinkaan. Jotkut ihmiset eivät vain kelpaa, se on se tosiseikka, jonka olen kohdallani havainnut.
Kaikki hälytysmerkit näkyvissä: sinulla on kaverinaisia, ei panoja, ja ihastut harvoin ja pitkäaikaisesti.
Vanha neuvoo nyt: niin ilkeää kuin tätä on sanoa, sinun pitää opetella itsekkäämmäksi. Teet sen pahan virheen, että kohtelet naisia ihmisinä, et naisina. Sinun pitää hankkia hieman enemmän sovinistimiehen asennetta, eli siis opettelet iskemään naisia ja olemaan sukupuoliyhteydessä heidän kanssaan. Eli siis tutustumaan naisiin sillä asenteella, että tarkoitus on löytää haluttava nainen, jonka kanssa menet sänkyyn. Siihen kuuluu sellainen ikävä puoli, että jos nainen ei halua maata kanssasi, sinun pitää välittömästi ruveta katselemaan uutta. Vaikka nainen vaikuttaisi kuinka hyvältä kaverilta, hän on ajanhukkaa ja riippakivi tasan siitä hetkestä alkaen kun hän sanoo, ettei seksiä tule. Silloin sinun pitää vain osata sanoa suoraan, että et etsi juuri nyt ystäviä, vaan panoa ja/tai/eli tyttöystävää. Jos nainen loukkaantuu, sanot vain, että sinä olet ihmisolentona myös seksuaalinen ja rakkautta kaipaava olento, ja että sinulla on oikeus haluta niitä asioita kuten kellä hyvänsä muullakin.
Niiden ihastustenkin kanssa pääsee yhdessä ihosilleen paljon todennäköisemmin, kun on sen verran harjoitellut hommaa, että tietää miten nainen kaadetaan. Itse asiassa jopa tämä asennemuutos voi riittää.
ylivoimaisesti