Tuskin olen ainut mies, joka kokee lieviä kauhunhetkiä erityisesti silloin, kun joutuu olemaan naisten kanssa tekemisissä jossain sinänsä normaalissa asiakaspalvelutilanteessa. Työelämässä naisten läsnäolo ei ole niin häiritsevää, mutta kaupoissa yms. sitäkin enemmän.
Itselle tulee kirjaimellisesti kylmä hiki otsalle, kun käyn esim. vaatekaupassa ja kassalla on nuori nainen. On ymmärrettävää, mutta erittäin rasittavaa, että erityisesti kaikissa vaateliikkeissä on töissä lähinnä nuoria ja usein kauniita naisia. Jopa ruokakaupan kassalla koen maksamistilanteen hiukan ahdistavana, jos kassalla on suunnilleen ikäiseni nainen.
Mulla on ikää jo ihan reilusti, joten sikäli tämä on myös aika noloa. Pelkään myös, että erityisesti työelämässä naiset jotenkin aistivat "kauhuni". Yritän olla aina mahdollisimman viileä ja kylmä, mutta en tiedä näkyykö tietty sisäinen hermostuneisuuteni kuitenkin myös ulospäin.
Ilmeisesti ns. tavikset pääsevät tästä tyttöpelosta irti joskus teini-iässä, samalla kun alkavat ottamaan kontaktia naisiin. Jos tuo vaihe jää kokematta, niin ilmeisesti naisiin ei sitten edes aikuisena pysty suhtautumaan täysin normaalisti. Minulle tuo on tullut kyllä hiukan yllätyksenä, koska oletin, että aikuisena tuollaiset asiat korjautuu itsestään, vaikka ei olisikaan naiskokemuksia.
No, pitäisi ehkä käydä ostoksilla useammin, niin ehkä yli kolmikymppisenä ei sitten enään tarvitsisi pyyhkiä puolisalaa kylmää hikeä otsalta, samalla kun kaivaa pankkikorttia taskusta. :P
Itselle tulee kirjaimellisesti kylmä hiki otsalle, kun käyn esim. vaatekaupassa ja kassalla on nuori nainen. On ymmärrettävää, mutta erittäin rasittavaa, että erityisesti kaikissa vaateliikkeissä on töissä lähinnä nuoria ja usein kauniita naisia. Jopa ruokakaupan kassalla koen maksamistilanteen hiukan ahdistavana, jos kassalla on suunnilleen ikäiseni nainen.
Mulla on ikää jo ihan reilusti, joten sikäli tämä on myös aika noloa. Pelkään myös, että erityisesti työelämässä naiset jotenkin aistivat "kauhuni". Yritän olla aina mahdollisimman viileä ja kylmä, mutta en tiedä näkyykö tietty sisäinen hermostuneisuuteni kuitenkin myös ulospäin.
Ilmeisesti ns. tavikset pääsevät tästä tyttöpelosta irti joskus teini-iässä, samalla kun alkavat ottamaan kontaktia naisiin. Jos tuo vaihe jää kokematta, niin ilmeisesti naisiin ei sitten edes aikuisena pysty suhtautumaan täysin normaalisti. Minulle tuo on tullut kyllä hiukan yllätyksenä, koska oletin, että aikuisena tuollaiset asiat korjautuu itsestään, vaikka ei olisikaan naiskokemuksia.
No, pitäisi ehkä käydä ostoksilla useammin, niin ehkä yli kolmikymppisenä ei sitten enään tarvitsisi pyyhkiä puolisalaa kylmää hikeä otsalta, samalla kun kaivaa pankkikorttia taskusta. :P
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaapa oudolta, ehkäpä jopa aika vakavalta.
Taidat nähdä naiset jotenki todella erilaisina. He ovat vain ihmisiä töissä, yhtä paljon kuin itse istuisit kassan toisessa päässä.
Miehen ja naisen erot eivät loppujen lopuksi ole niin suuria että jokaisen välillä olisi joku jännite ja aika harvoin edes onkaan ellei ole kyse baari-illoista, suhteesta, treffeistä jossa on ilmiselvää että mies-nainen asetelma on pinnalla.
Käy ulkona naisten kanssa. Netin kautta nykyään suurin osa järkkää. Jos nainen tahtoo olla kaveria niin sinun tapauksessa suosittelen. Opit olemaan vetämättä niin suurta rajaa asioiden välille.
Uskaltaisin jopa väittää että naiskammosi johtuu juurikin siitä että kaivat itsesi ja naisten välillä suurta kuilua.
"Itselle tulee kirjaimellisesti kylmä hiki otsalle, kun käyn esim. vaatekaupassa ja kassalla on nuori nainen. On ymmärrettävää, mutta erittäin rasittavaa, että erityisesti kaikissa vaateliikkeissä on töissä lähinnä nuoria ja usein kauniita naisia. Jopa ruokakaupan kassalla koen maksamistilanteen hiukan ahdistavana, jos kassalla on suunnilleen ikäiseni nainen."
Se johtuu siitä että haluaisit nussia naista, luoda yhteyden vastakkaiseen sukupuoleen, mutta jostain syystä olet tukahduttanut miehisiä halujasi ja toiveitasi järjen tasolla (ehkä kasvatus?). Ruumiisii ja tunteesi kertovat sinulle että jotain on vialla toimintatavoissasi naisten suhteen.
"Mulla on ikää jo ihan reilusti, joten sikäli tämä on myös aika noloa. Pelkään myös, että erityisesti työelämässä naiset jotenkin aistivat "kauhuni". Yritän olla aina mahdollisimman viileä ja kylmä, mutta en tiedä näkyykö tietty sisäinen hermostuneisuuteni kuitenkin myös ulospäin."
Yrität olla viileä ja kylmä koska et uskalla olla oma itsesi, pelkäät tulevasi tuomituksi, ja et kestäisi sitä. Sinulla on huono itsetunto.
"Ilmeisesti ns. tavikset pääsevät tästä tyttöpelosta irti joskus teini-iässä, samalla kun alkavat ottamaan kontaktia naisiin. Jos tuo vaihe jää kokematta, niin ilmeisesti naisiin ei sitten edes aikuisena pysty suhtautumaan täysin normaalisti."
Kyllä pystyy kun vaan ryhtyy olemaan tekemisissä naisten kanssa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja säännöllisesti (ei välttämätä tarkoita seksiä todellakaan :)). Uskaltautumalla vähän olla enemmän oma itsensä naisten seurassa ja ilman itsensä pidättelemistä.
"Minulle tuo on tullut kyllä hiukan yllätyksenä, koska oletin, että aikuisena tuollaiset asiat korjautuu itsestään, vaikka ei olisikaan naiskokemuksia."
Ikävä kyllä ei.
Kokemus ja säännöllinen kanssakäyminen naisten kanssa tuo itsevarmuutta.
"No, pitäisi ehkä käydä ostoksilla useammin, niin ehkä yli kolmikymppisenä ei sitten enään tarvitsisi pyyhkiä puolisalaa kylmää hikeä otsalta, samalla kun kaivaa pankkikorttia taskusta. :P "
Niin tai sitten pitäisi tapailla naisia enemmän tavalla tai toisella ja tulla sinuiksi asian kanssa.
Täytyy sanoa että ymmärrän tilanteesi oikein hyvin
ja täällä esitetyt ehdotukset olivat ihan hyviä , sanoisin että treffien etsintään on vielä matkaa joten älä nyt heti laita sitä ilmoitusta sinne nettiin. Se voi olla turhan raadollinen sinulle. Tietysti jos halusi tavoittaa nainen netin kautta tulee ylivoimaiseksi niin ehkä sitten, mutta silloin sinulla pitäisi olla raudanluja tahto jotta selviät kuopista mitä siellä on. Ja lopputulos on se ettei sitä deittiä ole senkään jälkeen. Siellä pärjää sellaiset ihmiset paremmin millä ei ole minkäänlaisia jännitteitä ketään kohtaan ja toimivat laskelmoidusti. Se on siellä se naisten tahto mikä määrää ketkä pärjää ja ketkä ei. Tietysti jos ulkomuotosi on erityisen komea niin ehkä silloin ei muilla seikoilla ole niin paljon merkitystä. Joten ehdotan ensin käymistä sellaisissa paikoissa jossa naisia on enemmän, mutta ei tarvitse välttämättä olla heti tutustumassa, rääkkää itseäsi panella hikinauhan ja tee se mihin muut eivät pysty uskalla tuntea, mutta pidä se tieto toistaiseksi vain itselläsi.
Ajattele sitä niinkuin olisit lenkille lähdössä.
Jos sinulla on joku kaveri jolla ei ole samaa ongelmaa, mutta on luonteeltaan samalla tavoin, niin lähde usein ulos jonnekkin missä tunnet olosi hyväksi ilman vaaraa joutua naisten kynsiin, niin silloin voit saada lisää sitä kokemusta naisista ja huomata miten he eroavat toisistaan. Vasta kun hikinauhaa ei tarvita kaupassa niin ehkä sitten voi siirtyä astetta vakavimpiin naisten tutustumisiin. Jos näistä ei ole apua pidemmän päälle niin sitten ei mielestäni ole kuin yksi mahdollisuus tai oikeastaan kaksi. Liittyä pelastusarmeijaan tai mennä maksulliselle puolelle harjoittelemaan, riippuu sitten varannoistasi miten aiot toimia. Mutta ethän lipsu ajatuksesta eli halusta löytää se oikea joka palvelesi paremmin onneasi. Toiset menee harrastuksiin keräämään itsetuntoa ja se varmasti on totta siellä sitä kehittyy johonkin asti. Itse parhaiten tiedät mitä pitää tehdää jotta pääset tilanteesta ohi. Mutta mitään nopeaa reittiä ei ole.
Et varmasti ole yksin noiden asioiden kanssa ja kyllä ihminen voi kehittyä myöhemminkin vaikka teini-iässä haetut kokemukset auttaisivat tässä. Silti sanoisin että ole kauheasti menettänyt. Sinulla ei ole niitä ongelmia mitä muilla on. Esim 'mistähän se muija nyt suuttu enhän minä käynyt kuin kahden eri kanssa petissä, kyllä meilläpäin uskollisuus alkaa vasta silloin ollaan aktissa'.
Jä tämä tarina on tosi uskokaa tai älkää.
Meitä mahtuu tänne kyllä niin paljon ettei sanotuksi saa. Joten jos joudut käyttämään hikipantaa niin mitä sitten. Voisin sanoa että kun käytät sitä ja se kassa uteliana kysyy sittä niin vastaat niinkuin asiat on eli ' ei pysty ei pysty mulla on kassakammo ehkä voisin riisua sen pois jos olisi vähän varttuneempaa väkeä kassalla, jotain sellaista vähän ennen eläkkeelle pääsyä tai jotain'
Hyvää parempaa uutta vuotta kuitenkin älä pelkää ennen pitkää törmäät sellaiseen jonka kanssa ei tarvitse miettiä mitään tuollaisia asioita. Olen ihan sata varma siitä.
on pysyä lopullisesti poikamiehenä.
Siihen on monta syytä ja tajuat itsekin, kun vähän mietit.
No, ne hikiset jutut: ajattele, että sillä hutsukalla on ollut satoja kumppaneita ja sinä olet yksi maailman fiksuimmista miehistä.
Jo se, että olet mies, tarkoittaa sitä, että olet naisen yläpuolella totaalisesti ja kun on kyse nykypissiksistä, niin ne on sinulle sama kuin heittäisi sialle kultalusikan.
Tuo oli kyllä aika hyvä.
Mutta ei sillä taida olla hirveästi merkitystä onko sillä hutsukalla ollut satoja vai jopa tuhansia kumppaneita niin kai meillä jokaisella on menneisyys.
Millä on enemmän merkitystä aikooko tämä hutsukka jatkaakin sitä tyyliä??
Ei kai silläkään ole merkitystä onko fiksu vai ei.
Pääasia on kai että ollaanko samalta planeetalta.
Se kultalusikka on kyllä paljon haluttua materiaalia, silloin kun ei tarvitse itse niitä lusikoita ostella. Naiset suuremmalta osin haluaa miehen olevan perheen pää niin se vaan on. Mutta jos mies on se lussukka mistä ei tule miestä vaikka kuinka koulisi, niin sitten saattaa tulla niitä pisupäisiä naisia.
Eikö miehet etsi niitä kultaveitsiä, toivon mukaan
Eihän naisten tarvitse edes vaivautua kuvittelemaan miesten jahtaamista kun miehet jahtaavat niitä pilvin pimein. Pitäis vähän tasapainottaa tilannetta niin ehkä se miestenkin arvostus kasvaisi.
Kai ne luonnon voimat on niin kovia että ainoastaan rautahermoisimmat miehet pysyvät poikamiehinä tai jotain siihen suuntaan.
Toisaalta tälläisessä yhteiskunnassa kuin suomi jossa kaikki paineet kasataan miehille ja naiset leikkii kotia ja prinsessaa ei kannata mitään parisuhdetta rakentaa. Itse olen huomannut että nykyajan passiiviseen suomalaiseen naiseen ei kannata juurikaan tunteitansa upottaa koska siitä seuraa paskaa omaan elämään ennemmin tai myöhemmin.
Poikamiehenä eläminen on paljon parempi vaihtoehto ainakin henkiselle puolelle, koska naiset eivät vittujakaan välitä miesten tunteista!
Joo se on totta, mutta ei kai se koskaan voi olla ihan varmaa onnistuuko joku suhde vai ei. Naiset lämpenee vähän hitaammin kuin miehet josta syystä siinä voi tulla vaikeuksia. Ne vaan on kehittyneempiä sosiaalisissa suhteissa niinkuin heille varmaan sopiikin paremmin, miehille jää sitten kaikki muu. Poikamiehenä olo voi olla kyllä parempi ratkaisu kuin tyytyä suhteeseen missä ei ole tulevaisuutta. Se onkin sitten toinen juttu miten varmistaa edes jollain tasolla, tuleeko suhteesta pidemmän päälle jotain.
Ymmärrän oikein hyvin kuitenkin mielipiteesi.
Olen samaa mieltä, että parempi olla ilman suhdetta kuin hukata elämäänsä turhiin juttuihin. Niistä tosiaankaan ei synny mitään positiivista.
Siltikin naisten pitää saada olla naisia ja miesten miehiä. Omasta mielestäni se on paras vaihtoehto parisuhteelle. Liiallinen tasaarvoistaminen luo kilpailua isännyydestä, jolloin naisten reagointi tulee esiin negatiivisena asiana, kun mies ei luovu isännyydestään hinnalla millä hyvänsä.
Ehkä silti prinsessoja on silti hyvä olla olemassa, koska se juuri luo niitä unelmia naisille => seuraa tunteita, ja eivät keskity niin paljon siihen käytännöllisyyteen, koska se tosiaankaan sovi kaikille naisille.
Mutta monimutkaista se on, se on selvä.
"Siltikin naisten pitää saada olla naisia ja miesten miehiä"
Totta, niin tässäpä homma mielestäni piilee, naiset ovatkin naisia mutta haluavat olla niin tasa-arvoisia että alkavat muistuttamaan henkisesti miehiä.
Kun tähän soppaan lisätään mies ja henkisesti "miesmäinen" vahva nainen niin silloin astutaan miesten varpailla ja ei sellainen parisuhde voi jumalauta toimia, mies halua olla mies alistamatta naista mutta silti naiset hyppii silmille ja tämä käy henkisesti raskaaksi pitkänpäälle.
Joo ei varmasti toimi.
Sitä varten olisikin syytä olla riittävän pitkä tutusmisvaihe jotta kumpikin olisi selvillä riittävän laajasti suhteen karikoista.
Jos on jo tunteita niin ihminen sokeutuu, silloin ei tilannetta korjata enää muuten kuin erolla.
Jos nainen hyppii 'silmille' jossain on vika ja vika voi olla myös sinussa??
Ehkä tosiaan ei kannata ryhtyä suhteeseen vähään aikaan. Oikean parin ei ole koskaan ollut helppoa tämäkin taas todisti sen.
Kiitos kuitenkin kommenteistasi.
poikamiehenä pysymiseen nykyaikana tarvitaan viisautta, pelkkä järkikään ei riitä, vaan ne yhdessä.
Siis osaa analysoida asiat jo etukäteen, eli ei lyö päätänsä seinään, vaan omaa terveen arvostelukyvyn.
Nyt oikein repesin.....vai ei ole menneisyydellä väliä, että oikein tuhansien panojätkien jäljiltä pitäisi fiksun ja kunnollisen ja akateemisen ja rikkaan miehen huolia tuollainen paska.
Hah
Ei se sun pillus kuule yhtään houkuttele eikä muidenkaan seksitautisten lävet.
Luulet nyt itsestäs ihan jotain muuta kuin mitä olet. Olet täysi lutka piste.
mullakin on vähän samantapainen "mieskammo" (olen nainen)en voi mennä kaupassa kassajonoon missä on vähäänkään hyvännäköinen mies,pelkään että rupean punastelemaan ja sit tulee ehkä vaivautunut olo ja kaikkee. No onneksi suurimmaksi osaksi on nais myyjiä:)
Olen miesvaltaisella alalla töissä, ja joskus noita on osunut eteen.
Mun "ristini" on vaistota herkästi toisten ihmisten tuntemukset.
Sunlaisiasi miehiä on vaan kohdeltava erilailla kuin yleensä tulee miehiä kohdeltavan. Silleen varovaisemmin.
On ollut tosi kivaa, kun huomaa että jokin naiskammoinen alkaa jutella. Siihen voi mennä joskus 2 vuottakin. Mutta kyllä ne sitten, kun aikaa kuluu ja musta on tullut tavallaan vaaraton. Juttelen silleen vaarattomasti, ei tarvi vastailla takaisin mitenkään nokkelasti jne.
Se menee ohi, oikeesti. Ja minä puhun nyt 40 vuotiasta miehistä. :)
Niin kliseistä kuin se onkin, olen sitä mieltä, että ainoastaan lapsena ja nuorena ollaan rennosti ja mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä kireämpi on meininki. Vanhainkodissa ollaan otsa kurtussa jo pelkän jogurttipurkin avaamisessa :D Aikuisilla sen sijaan on tämä kamala itsekritiikki, mikä rajoittaa yhtä sun toista asiaa.
Ei voi enää vapaasti kassatädillekään hymyillä, vaan pelkää jospa hymy jää sittenkin keskimääräistä pidemmäksi ja se taas tulkitaan vastaavasti.. no, ties miksi. Rajoja tulee vastaan paljon ja välillä ahdistuu, kun jää tarkkailemaan itseään. Toisaalta, ihmiset ympärillä myös pakottavat itsetietoisuuteen. Pitäisi olla selkeät normit hallussa kussakin tilanteessa ja jos johonkin tilanteeseen sisältyykin yllättäen tunteita (ihailua), tämä pitäisi mukamas peittää heti keinolla millä hyvänsä. Näin odotetaan Aikuiselta. Se on aika hassua, koska olemme me aikuisetkin vain pelkkiä ihmisiä, emme robotteja. Nuorena sallitaan mokailu, joten niinpä käy monelle niin, että eniten tulee mokailtua juuri aikuisena. "Nuorena mulla ei ollut vielä mitään ongelmaa tämän asian kanssa..." :)
Itse olen 18-vuotias ja huomaan että olen alkanut ottamaan asiat entistä vakavammin. Kovaa ahdistusta on välillä ilmennyt mm. "aikuistumisen" myötä ja sosiaalinen elämäkin on rajoittunut. Ajattelen asioita kyllä ihan erillailla kuin esim. 16-vuotiaana.