Hei kaikki kakkoset! Kuinka kauan teidän suhde on Rakastajaanne kestänyt? Meillä Kultani kanssa 4 vuotta ja jatkuu vaan...t. rakastunut nainen
Hei kakkoset!
utelias ulla
131457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kesti just siihen asti kunnes tajusin, ettei ne varastetut ja valehdellut hetket olleet minkään arvoisia; jos mies on oikeasti kiinnostunut minun pitäisi olla ykkönen.
Ja nyt olen sitä koska olen sen arvoinen!
En ole kakkonen enkä ykkönen, mutta kuitenkin sanon mielipiteeni aiheesta.
Oman kokemukseni mukaan parisuhde on silloin kestävällä pohjalla kun osapuolten arvot (mm. käsitys rehellisyydestä, toisen kunnioittaminen jne.) ovat samalla tasolla. Näin ollen uskoisin että
salasuhteessa oleva ja kakkonen ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Kaksi epärehellistä ovat parempi yhdistelmä kuin rehellinen & epärehellinen.
Toivottavasti rakkaasi vaimo tajuaa tilanteen ja hankkii paremman ja onnellisemman elämän.
kaksi vuotta, minun kultani on luvannut että muuttaa kanssani kun lapset ovat aikuisia, siihen saakka hän aikoo jatkaa onnetonta avioliittoaan.
Lapset ovat 4 ja 1.5 vuotiaat, joten muutama vuosi vielä ja sitten hän on kokonaan minun, kyllä minä jaksan odottaa, hän käy kuitenkin luonani kaksi kertaa viikossa ja viipyy pari tuntia, saan siitä voimia jatkaa.
Jos miesystäväsi lapset ovat vasta noin nuoret eli sinulla riittää odotettavaa siihen asti, kun he ovat aikuisia eli vähintäänkin 17 vuotta ja sinä aikana elämäsi valuu käsistäsi tätä miestä odottaessa ja mahdollisuutesi saada omia lapsia, jos olet nuori, niinkuin oletan.
Mietipä sitä - varattua miestä odottaessasi menetät mahdollisuuden omaan elämään. Kuukaudessa näet häntä 16 tuntia eli kahden työpäivän verran. Tyttöraasu - hanki oma elämä ja mahdollisuus oikeaan onneen kuin varastettuihin hetkiin varatun miehen kanssa, joka mahdollisesti jossain vaiheessa kyllästyy sinuun ja jäät kuin nalli kalliolle....
Kun lapset ovat aikuisia? Nyt ovat 4 ja 1,5.
Muutama vuosi vai? 18-4=14 ja 18-1,5=16,5 joten miten on sen muutaman vuoden kanssa?
Hyvinhän sulla tosin menee.
Kuka tahansa jaksaa, haluaa ja viitsii odottaa jotain säälittävää tyyppiä joka käy naimassa pari kertaa viikossa.
Ihan kateeks käy...enkä taatusti valehtele.
noin dorka ei ole edes naapurin erkin saapas.
itsellesi ELÄMÄ!
Parhaillaan mies järjestelee eroaan.
Tapaamme päivittäin,reissaamme paljon ja teemme muutenkin kaikkea mitä normaalit parit tekee.
En sano et aina olis ollu ruusuilla tanssimista,ikävä toisen luo on välillä ollut sietämätöntä,iltaisin kaipaa toisen läheisyyttä,mutta toisaalta se kaikki on vahvistanut suhdetta,lähentänyt entisestään ja luonut varmuutta että tämä on oikeesti se ihminen jonka kanssa tahtoo viettää loppu elämänsä..toivottavasti loppu elämä.
varo ettet putoa korkealta ennen kuin heräät. tsemppii siihen asti.
miehen tulevatkin kakkoset. Onnea valitsemallesi tielle.
Valitettavasti miehesi edellinenkin suhde on alkanut noissa samoissa tunnelmissa kuin viimeisessä lauseessasi kuvaat. Voin kokemuksesta sanoa, että parin vuoden suhde kakkosena oli juhlaa sen jälkeiseen elämään verrattuna. Kakkosena olin aina juhlaa miehelle ja hän piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Arki astui kuvioon yllättävän nopeasti yhteen muuton jälkeen. Katkera exä, sotkut lasten elatuksesta ja tapaamisista. Emme paljon kuherrelleet joka toinen viikonloppu lasten nukkuessa kaksion olohuoneen lattialla. Mutta kaikkein pahinta oli epäilys. Kun mies oli pois kotoa vaikka muutaman tunnin kavereidensa kanssa, en voinut mitään hiipivälle mustasukkaisuudelle ja epäilyksille. Mikä muuten miehiä vaivaa, että rakkaus ja huomavaisuus näyttää loppuvan, kun suhde muuttuu seurustelusta avoliitoksi?
Meidän suhteemme siis loppui muutaman vuoden kuluttua yhteenmuutosta. Mieheni ei jäänyt kiinni mistään kolmosesta, mutta taisin olla hänelle se niin sanottu laastari, joka sai miehen selviämään erostaan. Olen avoliitossa eronneen miehen kanssa, jolle en ollut kakkonen vaan tutustuimme miehen jo erottua.
"Mikä muuten miehiä vaivaa, että rakkaus ja huomavaisuus näyttää loppuvan, kun suhde muuttuu seurustelusta avoliitoksi?"
Ehkä tässä vaiheessa pitää miettiä millä tavalla itse muttui yhteenmuuton jälkeen? Tunteet vaan ruokkivat toisiaan. Jos ei itse huomioi niin silloin ei teinenkaan muista huomiota antaa. Aina toinen on askeleen päässä tai jäljessä toisestaan.
Sitten pitää muistaa, että nykypäivän 20-40 vuotiaat ovat, sitä ikäpolvea jossa eroja ei hoidettu kunnolla. Nämä eronneiden perheiden ihmiset ovat kasvaneet ympäristössä, jossa perusarviohin kuului toisen kunnioittaminen.
Perheen tunne-elämä on pyörinyt vihan, katkeruuden, koston ja kodista pakoilun ympärillä. Sellaisten perheiden kasvatit pakenevat ennemmin kuin joutuvat samaan ahdistukseen. Näitä ihmisiä pitää ymmärtää ja omille lapsille pitää antaa onnellinen ympäristö
joko eheässä perheessä tai eronneessa sellaisessa.
kesti puolisentoista vuotta ja kivaa oli : D.. tarpeellinen elämänvaihe, ei siinä mitään.. ja seksi oli parasta mitä olen kokenut..
sitten vaan halusin jotain muuta ja lopetin suhteen. nyt ollaan ihan vaan ystäviä. edelleen läheisiä ja edelleen monet hauskat naurettu ja jutut jaettu.. myös ikäviä ja vaikeita asioita.. seksin suhteen molemmilla on uudet kuviot..