Miksi niin harvoin kukaan ahdingossa oleva vastaa kenenkään auttaviin, opastaviin ja hyvää tarkoittaviin vastauksiin?
Aivan kuin heittäisivät vaan asiansa tänne lukematta vastauksia, joissa on niin paljon hyviä neuvoja ja lohduttavia, hyvää tarkoittavia asioita...
Aivan kuin heittäisivät vaan asiansa tänne lukematta vastauksia, joissa on niin paljon hyviä neuvoja ja lohduttavia, hyvää tarkoittavia asioita...
Vastaukset 5
Vanhimmat
LÖuulen, että moni ottaa opikseen, mutta ei sitten vain viitsi vastata. Jonkinlaista apaattisuutta. On niin hyvä, että on kanssaihmisiä, jotka antavat rohkeutta muille!
kiitos sinulle ja muille!
Olen ainakin huomannut oman suruni keskellä, että itselle tulee parempi mieli, kun lukee muiden viestejä ja vastailee niihin. Jotenkin tuntee auttavansa ja se on hienoa se!
Surun poistaa, osittain ainakin, muiden ihmisten auttaminen, kokeilkaa! Se on yllättävän antoisaa ja kivaa ja palkaksi tulee parempi mieli. :)
Ja haluan kiittää kaikkia jotka olette vastailleet minulle Olen saanut paljon lohtua teidän muiden surevien kirjoituksista ja vastaillutkin ahkerasti
Joskus tämä Suomi24 sivu jos laittaa monelle samantyyppistä vastausta sanoo että "ei joukkoviestintää" Liekö vastaamattomuus siitä kiinni että ei julkaista minulla kävi pari kertaa itselle näin
Lämpöisiä haleja kaikille jotka olette tukeneet ja myötäeläneet surun keskellä Meillä on kaikilla yhteinen asia tavalla tai toisella jotka tänne kirjoittaa
Tämä taitaa olla sellaien keskustelualue, että tänne kirjoitetaan ikään kuin hätähuutoja. Käyn itse lukemassa vastaukset ja saan niistä toki lohtuakin. Mutta suru senkun vaan jatkuu, eikä voimat ja jaksaminen riitä kiittämään. Toivonkin kovasti etteivät ihmiset vastaa minulle vain, jotta saisivat kiitosta vaan ihan puhtaasta halusta auttaa. Luulen, että kun suru alkaa hellittää, viestit ovat jo niin kaukana ketjun perällä, ettei niitä sieltä löydy.
Kiitos kaikille minua tukeneille.
pelkästään kiitosta odottaen.
Ajattelin vaan, että ikinä ei tiedä onko koko kirjoittamaani viestiä edes asianomainen lukenu vai oonko kirjoitellut ja myötäelänyt toisen surua ja tuskaa ihan turhanpäiten.
Omassa surussani olen kirjoitellut täällä myös, niin kuin varmaan kaikki, jotka näille sivuille eksyvät.
Harmi, kun ymmärsit aloitukseni niin väärin.