Minulla on ollut profiili sivu netissä n. kolme vuotta ja tänä aikana olen ollut rakastunut kolmeen eri henkilöön, joilla myös on profiili samoilla svuilla kuin minulla.
Minusta on outoa,että voi tuntea jotain, vaikka ei ole tavannut henkilöä. Olen selannut vaikka kuinka monta profiilia ja vaihtanut viestejä monien kanssa.
Mutta sitten vain joidenkin kohdalla minulla käy niin, että sydän alkaa tykyttämään, kun näen, että henkilö on paikalla tai olen saanut viestin.
Sitten jos henkilö ei vähään aikaan ole ollut paikalla minulla on hirveä ikävä. Nyt on menossa kolmas rakkaus vai pitäisikö sanoa ihastuminen, hän on mielessäni joka hetki ja kaipaan häntä.
En tietenkään ole hänelle mitään tunteistani kertonut, voisi pitää minua aivan hölmönä, koska se ei ole mikään deittisivusto.
Siis minua kummastuttaa se kuinka se voi olla mahdollista,että jotkut saavat tunteeni kuohumaan. Ja nyt olen "rakastunut" itseäni 20 vuotta vanhempaan mieheen. En ole koskaan voinut kuvitella, että olisin yhdessä itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Mutta tunne jota nyt tunnen miestä kohtaan on aito ja voisin jopa kuvitella meneväni naimisiin hänen kanssaan, niin hullantuunut olen.
Onko kellään muulla vastaanvanlaisia kokemuksia ?
Minusta on outoa,että voi tuntea jotain, vaikka ei ole tavannut henkilöä. Olen selannut vaikka kuinka monta profiilia ja vaihtanut viestejä monien kanssa.
Mutta sitten vain joidenkin kohdalla minulla käy niin, että sydän alkaa tykyttämään, kun näen, että henkilö on paikalla tai olen saanut viestin.
Sitten jos henkilö ei vähään aikaan ole ollut paikalla minulla on hirveä ikävä. Nyt on menossa kolmas rakkaus vai pitäisikö sanoa ihastuminen, hän on mielessäni joka hetki ja kaipaan häntä.
En tietenkään ole hänelle mitään tunteistani kertonut, voisi pitää minua aivan hölmönä, koska se ei ole mikään deittisivusto.
Siis minua kummastuttaa se kuinka se voi olla mahdollista,että jotkut saavat tunteeni kuohumaan. Ja nyt olen "rakastunut" itseäni 20 vuotta vanhempaan mieheen. En ole koskaan voinut kuvitella, että olisin yhdessä itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Mutta tunne jota nyt tunnen miestä kohtaan on aito ja voisin jopa kuvitella meneväni naimisiin hänen kanssaan, niin hullantuunut olen.
Onko kellään muulla vastaanvanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuota kyllä tuollainen on mahdollista.Minullekin on käynyt niin ja nyt on juuri sellainen meneillään että oon ihastunut korviani myöten erääseen netistä löytämääni jolle olen myös tunnustanut tunteeni joihin hän on vastanut tuntevansa samoin joten suosittelen että kannattaa tunnustaa tunteet.Sillä ei niitä tunne asioita voi järjellä ajatella vaan sydämmellä.Ja jos et kerro niin kadut sitä joten kerro ihmeessä ei se mitään ota jos ei annakaan ja rakkauden takia kannattaa riski ottaa.
täällä jos missä tapahtuu..kauniit ja rohkeat vai salatut elämätköhän nyt on kyseessä ??
Kohta aletaan jo perustaa nettiperhettä,yhdytään sovittuna kellonaikana ja kuukaudesta..odotellaan, plumps..lapsukainen syntyi ja eiku vaipan ja tutin ostoon.
No, kumpis sinne kauppaan nyt menikään..ku on noit työkiireitä, harrastuksia..onkohan meidän pienokaisella joku uhmis..miksi sä oot tollanen "mä en ala"..
Mis oot ollu, sua ei o näkyny vihreil, ei mustil, ootkos ollu jossain muil linjoil...
RimpatiRimpatirallaaa..
..no kukin tavallaan ja kaikkihan täällä on mahdollista..heikot, herkät vain antaa ruhjoa tunteensa ja menettää järkensä, rahansa useassa tapauksessa ja saa vielä taudin kaupan päälle.
Että semmonen nettirakkaus maailma tää on..hui!!
Ajattelin kuitenkin,etten kerro vielä vaan katson mihin suuntaan juttumme lähtevät kehittymään, koska se ei ole mikään deittipalsta jolla olen, hänhän voi olla vaikka naimisissa.
Ensimmäiselle netti ihastukselle kerroin, että luulen,että olen häneen rakastunut, mutta koska tiesin hänen olevan naimisissa pyysin häntä unhotamaan mitä olin puhunut rakkaudesta.
Ku tapasimme oikeassa elämässä tuntui hyvältä nähdä hänet ja tulimme hyvin juttuun.Olin edelleen ihastunut ja olisin voinut rakastua jos olisin antanut tunteilleni vallan mutta olen pitänyt vähän etäisyyttä nyt ja kirjoittelen harvakseltaan hänelle. Tunnen lämpöä häntä kohtaan edelleen.
Niinpä , näin se nyt vähän on ,että nettirakkausmaailma se minullakin on.
En ole oikeassa elämässä rakastunut vuosiin ja nyt kun olen netissä pyörinyt kolmen vuoden ajan olen ihastunut kolmesti.
Eilenkin kun en saanut netti ihastukseltani yhtään viestiä tunsin, että hän ei välitä minusta.En minäkään kyllä laittanut yhtään viestiä koska olemme tunteneet vasta viikon verran.
Mutta kuitenkin olin niin surullinen koko päivän koska ajattelin, että hän ei välitäkkään minusta, että olen hänelle vain naisystävä, monien joukossa, joita hänellä on monia.
Mutta toisaalta siitä ystävyydestähän on hyvä lähteä liikkeelle se joko jatkuu ystävyytenä tai muuttuu molemminpuoliseksi rakkaudeksi.
Illalla itkin ja ajttelin, että en enään kirjoita hänelle kun hän ei välitä minusta.
Mutta tänä aamuna jo ilahduin kun menin profiilini huomasin hänen olevan paikalla ja kohta hän laittoikin minulle viestiä. Ja taasen tuntuu hyvältä.
En tiedä onko rakastuminen vähän liian vahva sana, mutta kyllä sitä mielestäni voi ihan helposti ihastua jonkun toiseen profiiliin.
Itse kerran törmäsin aivan täydelliseen profiiliin joka sai toden teolla tunteet kuohumaan... oli juuri sellainen ihminen jota olin etsimässä ja hän tuntui pitävän aikalailla samoista asioista kuin minäkin, perfect match siis. Vähän aikaa siinä viestiteltiin ja mitä enemmän sain hänestä tietää, sitä vahvemmin rinnassa tykytti... yhdessä viestissä sitten päätin möläyttää kuinka ihastunut häneen olen ja antaisin kaikkeni että saisin olla hänen kanssaan vaikken koko henkilöä ole edes tavannutkaan, ja se taisi olla ilmeisesti liian suoraa puhetta kun tuon jälkeen hänestä ei ole kuulunut. :( Mutta minkäs sille voi, kun on korviaan myötä ihastunut niin ei sitä jaksa mistään säästä enää höpistä... mutta ehkä olin silti liian suorasanainen, en tiedä.
Juuri kirjoitin tuonne kosinta ja kihlaus -palstalle, että minua on kosinut mies, joka ei ole koskaan minua tavannut. Hän on sanojensa mukaan aivan hullaantunut minuun eikä koskaan uskonut voivansa näin rakastua, mutta meillä on molemmilla tunne, että kuulumme toisillemme...jos ihminen eläisi kaksi elämää, olisimme varmasti tunteneet edellisessä elämässä. (Molemmat olemme olleet naimisissa kerran). Hän on joskus sanonut minulle ihan samoin kuin mitä sinä kirjoitat, että antaisi elämänsä saadakseen edes kerran olla kanssani, ja nyt siis lopulta ehdotti tuota 40 vuoden avioliittosopimusta (käytännössä elinikäistä siis). En ole koskaan sanonut hänelle rakastavani häntä tai mitään, mutta hän kutsuu minua rakkaakseen ja tulevaksi vaimokseen jne. Minä en ole koskaan ajatellutkaan katkaisevani yhteydenpitoa sen vuoksi, että mies kertoo suoraan olevansa noin rakastunut. Päinvastoin, olen oikeastaan valmis elämään hänen kanssaan lopun elämäni...ei minua ole kukaan koskaan tuolla tavoin halunnut :). Tapaan hänet pian :).
kävi tapaamisessa, onnea vain.
Olet oikeassa siinä, että sinä ehkä olit liian suorasanainen sellainen voi pelästyttää toisen.
On parempi antaa asioiden kypsyä ja yrittää nähdä onko toinen kiinnostunut muutenkin kuin ystävänä. Ja ehkäpä olisi paras tavatakin ensin ennen kuin kertoo, koska jos toinen haluaa tavata niin ainakin on jollain tavoin kiinnostunut, mutta ellei halua tavata tuskin on tarpeeksi kiinostusta. Niin ja tavatessa huomaa onko mielikuva henkilöstä oikea vai onko vain itse rakentanut pääsään aivan erilaisen mielikuvan. Itselläni oli oikea mielikuva henkilöstä jonka tapasin.
Tai no ovathan välimatkat kyllä joskus esteenä tapaamiselle.
Minäkin haluan vielä muistuttaa,
että kerrot miten tapaaminen sujui ja sopivatko kemiat.
Kerrothan sitten miten tapaaminen meni! :)
Ja tuosta tunteiden paljastamisesta, ihmiset näköjään reagoivat niin eri tavoin. Jotkut säikähtävät jos heille alkaa vannomaan rakkautta ennen kuin on edes tavannut (niinkuin kävi minun tapauksessani) mutta jotkut eivät sellaisesta pelästy vaan ovat enemmänkin mielissään, kuten ilmeisesti esim. sinä....
Jep, ehkä menin liian nopeasti ja suoraan asiaan, mutta kun olen luonteeltani niin rehellinen ja avoin että sitä on vaikeaa pidätellä asioita, varsinkin tunteita. Varsinkin kun tulee sellainen "unelmanaisen" kaltainen profiili eteen niin sitä sydän tykyttäen ajattelee että "nyt täytyy toimia nopeasti tai kohta joku muu vie tuon ihanan tapaukasen nenän edestä..."
Huokaus, täytyy yrittää jatkossa vähän hillitä itseänsä, jos nyt vastaavaa profiilia enää edes tulee vastaan. Tai ehkä tämä elämässäni tapahtuneiden vastoinkäymisten määrä vain vihjailee siitä että minut on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen... noh, ei saa luovuttaa.
Voin kertoakin vaikka tällä palstalla...sitten kuukauden päästä :).
Kyllä sinullekkin joku löytyy jos sitä vain itse haluat.
Vaikka itse olen sellainen, että saatan ihastua nopeasti netissä ja en kerro sitä ihastukseni kohteelle niin tulisin luultavasti varautuneeksi, jos joku minulle muutaman kerran jälkeen tunnustaisi rakastavansa minua. Minusta olisi parempi tavata ensten ennen kuin puhutaan mistään rakkaudesta. Tapaamisen jälkeenhän on hyvä päätellä toisen suhtautuminen ja se onko toinen enään kiinnostunut, kirjottaako enään yhtä useasti vastaako viesteihin jne.
jota et ole edes tavannut? Saati että voit sanoa haluavasi viettää hänen kanssaan loppuelämäsi... Olitko nähnyt hänestä edes kuvaa?
Mut apua...nyt tuli ISO ongelma. Olen kyllä nähnyt minua kosineesta miehestä kuvia...ihan tavallisia...monenlaisia hänen sivuillaan mutta ei mitään erityisen selkeää kasvokuvaa...tai lähietäisyydeltä...ja itse asiassa skypessäkin web-kameran kuva on aika epäselvä...enkä ole koskaan pyytänyt häntä lähettämään minulle kuvaansa. Olen ajatellut, että se ulkonäkö on toisarvoinen seikka. Tänään hän kuitenkin pyytämättäni lähetti minulle kasvokuvansa, jonka oli ottanut eilen yötöissä. Apua...hän on aivan liian ihanan näköinen...nyt minua alkoi pelottaa koko tapaaminen. En saa katsoa kuvaa...ihastun ja rakastun vain lisää...Ei hyvä, ei hyvä!!! Hänhän on unelmieni prinssi!!! Rakastuisin häneen muitta mutkitta, jos kävelisi tuon näköisenä vastaan. Ja nyt tuli vielä vaikeammaksi odottaa tuota tapaamista. Voi onnetonta.
ollenkaan ihastuksesi kohdetta, ainoastaan viestitellyt? Ja rakastunut kolmeen eri kirjekaveriisi?
Juuri tälläisiä hyväuskoisia täällä vedätetään tai he itse luulevat niin kun toinen yhtäkkiä häipyy linjoilta ja jättää tälläisen kauniita ja rohkeita tosissaan seuraavan ihmisen tänne yksin.
"En tietenkään ole hänelle mitään tunteistani kertonut, voisi pitää minua aivan hölmönä, koska se ei ole mikään deittisivusto"
Tai siis millä sivuilla surffailet ellet täällä, suomi24,s ? Raamattupiirissäkö?
Joku karsinta näillekin sivuille pitäis olla ettei kaikenmaailman hyväuskoiset tänne pääse, sitten kun pettyvät, haukkuvat kaikki miehet/naiset huijareiksi, vaikka saisivat syyttää vain itseään.
Olen kuitenkin realistinen, eikä kukaan ole luvannut minulle mitään, kun emme ole rakkaudesta puhuneet, niin ei voi tulla pettymyksiäkään.
Kyllä minä monesti ajattelen, etten tiedä ollenkaan mikä minun nykyinen ihastukseni on miehiään, siksipä olenkin varovainen, en minäkään hänelle ole itsestäni paljon kertonut .
Jutut ovat sellaisia tällä hetkellä, että voisin kenelle tahansa kertoa niitä.
Mutta ihastukseni on tosi, vaikka olen hänet tuntenut vasta viikon verra.
Lue noita muita vastauksia myös niin huomaat, että en kuitenkaan rakentele mitään pilvilinnoja ja loppujen lopuksi olen realisti myös rakkaudessa.
Asun ulkomailla ja olen ulkomaisella palstalla, ehkä vastaa suomi24, mutta mikään deittisivusto se ei ole siis en ole etsimässä miesseuraa sieltä vain mukavaa viihdettä ja pieniä viestejä eri ihmisten kanssa ja toisten kanssa tulee enemmänkin vaihdettua ajatuksia.
Ei kai nyt sentään rakastua? Mielestäni se tunne ei hetkessä synny, eikä varsinkaan pelkälä kirjoittelulla.
Itse kyllä kiinnostun hyvinkin voimakkaasti henkilöstä joka tekstien perusteella ajattelee monista asioista samalla tavalla kuin minä. Mutta rakautta se ei kyllä ole.
Heips!!
Olen tosi vähän aikaa ollut täällä jäsenenä, muutaman naisen kanssa viestittelin niitä näitä, mutta löytyi sellainen profiili, mikä tuntui tosi kiinnostavalta ja lähetinkin viestin ja sain vastauksenkin kuvan kera. Muutamia viestejä ollaan lähetetty,hän lupasi lähteä uloskin kanssani, ehdotin päiviäkin. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään, tuntuu oikeasti tosi ikävältä kun ei tuu vastausta, ei oo kyllä ollut onlinetilassakaan. Nyt mietinkin, olinko liian hätäinen, en mitään rakkautta tunnustanut, mukavaksi ja kauniiksi kehuin. Nyt ei ees tää suomi24-posti toimi. Räydyn ihastuksesta..
minulla suht koht samanlainen tapaamis kohtalo. Puhelin numerot vaihdettu ja useampaan kertaan soiteltu. Soiteltiin ja sovittiin alustavasti taapaamisesta kun asumme eri paikkakunnilla. Lupasin soittaa kun olen tiettynä päivänä lähempänä häntä MUTTA hänhän (mies)ei vastannutkaan , yritin useamman kerran. Että se siitä! Olemme kyllä lähettäneet puolin ja toisin muutaman e-mail viestin. Jäähtynyttä on.