Kerronpa tässä minäkin yhden tarinan:
Olen toista kertaa naimisissa. Oltu noin 5 vuotta. Otin oppia edellisestä avioliitostani ja yritin korjata virheet, joita ex-avioliitossa tein. Nyk. mieheni on elänyt poikamiehenä koko ikänsä.
Aloitimme suhteemme niin, että olin työttömänä ja mies töissä. Muutimme yhteen. Passasin hänelle kaiken eteen valmiiksi ja sängyssä olin hyvin aktiivinen. Hän oli hellä ja huomaavainen ja sanoi kauniita sanoja suukotteli ja hellitteli ja olin onnellinen, että olin löytänyt kaltaiseni miehen. Sillä minäkin olen altis hellittelemään.
Emme juurikaan riitele, koska en nalkuta hänelle mistään. Enkä sano pahasti.
Nyt viimeisen vuoden aikana hän on muuttunut. Esim. käy yksin matkoilla, ostelee paljon vaatteita, ei mitään suukkoja ja hellyyksiä enää. Kauppakassitkin saan itse kantaa oman salkkuni kanssa, kun hän kantaa omansa. Kaupassa ollessa hän kulkee noin 5 metriä minun jäljessäni, haukottelee ja yhtäkkiä häipyy johonkin minun huomaamatta. Siinä sitten etsiskelen häntä kiukkuisena. (Huom. en sano sitten kuitankaan mitään kun löydän hänet).
Ja nuo vaatteiden ostelut: tähän asti hän on halunnut minut mukaan vaateostoksille. Nyt hän käy yksin ja on palannut poikamiesaikojen tyyliin, eli ukkovaatteisiin.
Seksi on vähentynyt olemattomiin. Pikainen rakastelu noin kerran viikossa.
Nyt käyn minäkin töissä ja minulla on hyvä paikka ja palkka. Sainkin kuulla siitä työttömyydestäni - elän kuulemma hänen siivellään. Nyt minulla on rahaa (perinnön myötä paljonkin).
Hän mököttää usein tai siis on hiljaa, enkä tiedä syytä. On kamala mennä töistä kotiin kun en tiedä millä päällä hän on. Sitä paitsi meillä ei puhuta mistään tunneasioista, hän alkaa heti riidellä ja keksi mitä ihmeellisimpiä asioita, joita muka minä teen. Minun pitää aina kuunneella häntä, mutta hän ei suinkaan kuuntele minu vaan keskeyttää melkein heti alkamalla puhua omia juttujaan.
Olen onneton, koska kuitenkin rakastan häntä, enkä tahtoisi erota. Passaan häntä edelleenkin ja pidän hyvänä, mutta hän väistelee esim. suukottelua. Mutta mihin suuntaan tämä suhde muuttuu?
Olen toista kertaa naimisissa. Oltu noin 5 vuotta. Otin oppia edellisestä avioliitostani ja yritin korjata virheet, joita ex-avioliitossa tein. Nyk. mieheni on elänyt poikamiehenä koko ikänsä.
Aloitimme suhteemme niin, että olin työttömänä ja mies töissä. Muutimme yhteen. Passasin hänelle kaiken eteen valmiiksi ja sängyssä olin hyvin aktiivinen. Hän oli hellä ja huomaavainen ja sanoi kauniita sanoja suukotteli ja hellitteli ja olin onnellinen, että olin löytänyt kaltaiseni miehen. Sillä minäkin olen altis hellittelemään.
Emme juurikaan riitele, koska en nalkuta hänelle mistään. Enkä sano pahasti.
Nyt viimeisen vuoden aikana hän on muuttunut. Esim. käy yksin matkoilla, ostelee paljon vaatteita, ei mitään suukkoja ja hellyyksiä enää. Kauppakassitkin saan itse kantaa oman salkkuni kanssa, kun hän kantaa omansa. Kaupassa ollessa hän kulkee noin 5 metriä minun jäljessäni, haukottelee ja yhtäkkiä häipyy johonkin minun huomaamatta. Siinä sitten etsiskelen häntä kiukkuisena. (Huom. en sano sitten kuitankaan mitään kun löydän hänet).
Ja nuo vaatteiden ostelut: tähän asti hän on halunnut minut mukaan vaateostoksille. Nyt hän käy yksin ja on palannut poikamiesaikojen tyyliin, eli ukkovaatteisiin.
Seksi on vähentynyt olemattomiin. Pikainen rakastelu noin kerran viikossa.
Nyt käyn minäkin töissä ja minulla on hyvä paikka ja palkka. Sainkin kuulla siitä työttömyydestäni - elän kuulemma hänen siivellään. Nyt minulla on rahaa (perinnön myötä paljonkin).
Hän mököttää usein tai siis on hiljaa, enkä tiedä syytä. On kamala mennä töistä kotiin kun en tiedä millä päällä hän on. Sitä paitsi meillä ei puhuta mistään tunneasioista, hän alkaa heti riidellä ja keksi mitä ihmeellisimpiä asioita, joita muka minä teen. Minun pitää aina kuunneella häntä, mutta hän ei suinkaan kuuntele minu vaan keskeyttää melkein heti alkamalla puhua omia juttujaan.
Olen onneton, koska kuitenkin rakastan häntä, enkä tahtoisi erota. Passaan häntä edelleenkin ja pidän hyvänä, mutta hän väistelee esim. suukottelua. Mutta mihin suuntaan tämä suhde muuttuu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..olenkin vain nainen, niin itse en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisi miestä, joka kaiken aikaa olisi kiinni minussa aivan kuin napanuoran päässä.
Mikä pakko siellä kaupassa on aina käydä yhdessä, kai ne kauppa-asiat voi hoitaa vaikka vuorotellenkin? Ja toisen ihmisen vaatemakua on turha lähteä totaalisesti muuttamaan, eiköhän sen muutoksen tulisi lähteä siitä miehestä itsestään jos on lähteäkseen.
Johtuisko osa noista muutoksista miehessä juuri siitä, alussa hän on keskittynyt pelkästään sinun miellyttämiseesi ja nyttemmin haluaa tehdä jotain myös oman mielensä mukaan. Eihän avioliiton ole tarkoitus olla vankila, jossa toinen sanelee miten asiat hoidetaan.
Toisen hyvänäpitämisen loppuminen on toki ikävää, mutta kannattaisiko miettiä onko itse liian päällekäyvä? Minusta määrä ei korvaa laatua....
Oletko mennyt naimisiin mielestäsi raakileen kanssa, josta pitäisi tulla timantti sinun koulutuksesi ansiosta?
Samoin lause "Emme juurikaan riitele...." kiinnitti huomioni, ei se että ei riitele kerro että teillä menee suhteessa hyvin. Itse arvostan enemmän ihmisiä, joilla on rohkeutta sanoa päin näköä mitä ajattelee, eikä hautoa kaikki asioita sisällään. Niinhän se menee, että kun pitkistyy niin mutkistuu.......
Olipa ilkeesti kirjoitettu. Olisit jättänyt vastaamatta, kun luit vain joka toisen tai kolmannen rivin.
********
olenkin vain nainen, niin itse en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisi miestä, joka kaiken aikaa olisi kiinni minussa aivan kuin napanuoran päässä.
********
Lue:
Minä en suinkaan tarkoittanut että miehen pitäisi olla aina kiinnin minussa, mutta minustakin olisi joskus kiva käydä yksin tai yhdessä jossakin.
**************
Mikä pakko siellä kaupassa on aina käydä yhdessä, kai ne kauppa-asiat voi hoitaa vaikka vuorotellenkin? Ja toisen ihmisen vaatemakua on turha lähteä totaalisesti muuttamaan, eiköhän sen muutoksen tulisi lähteä siitä miehestä itsestään jos on lähteäkseen.
***************
Lue:
Mieheni haluaa aina mukaan kauppaan kun menemme ruokaostoksille.
************
Johtuisko osa noista muutoksista miehessä juuri siitä, alussa hän on keskittynyt pelkästään sinun miellyttämiseesi ja nyttemmin haluaa tehdä jotain myös oman mielensä mukaan. Eihän avioliiton ole tarkoitus olla vankila, jossa toinen sanelee miten asiat hoidetaan.
*************
Lue:
Hän oli kovin itsetunnoton ja on suhteemme myötä muuttunut liiankin omahyväiseksi. Enkä ole milloinkaan sanellut miten mikäkin asia pitää tehdä.
****************
Toisen hyvänäpitämisen loppuminen on toki ikävää, mutta kannattaisiko miettiä onko itse liian päällekäyvä? Minusta määrä ei korvaa laatua....
************
Lue:
En mielestäni ole päällekäyvä, jos joskus suukottelen. Sängyssä en tee aloitetta.
************
Oletko mennyt naimisiin mielestäsi raakileen kanssa, josta pitäisi tulla timantti sinun koulutuksesi ansiosta?
**************
Lue:
En ole mitenkään pyrkinyt kouluttamaan. Mutta mielestäni 40-vuotias voisi pukeutua nuorekkaammin. Älä sano mitään koska tästä asiasta et tiedä etkä näe.
***********
Samoin lause "Emme juurikaan riitele...." kiinnitti huomioni, ei se että ei riitele kerro että teillä menee suhteessa hyvin. Itse arvostan enemmän ihmisiä, joilla on rohkeutta sanoa päin näköä mitä ajattelee, eikä hautoa kaikki asioita sisällään. Niinhän se menee, että kun pitkistyy niin mutkistuu.......
***********
Lue: Meillä ei siis puhuta mistään, joten eihän riitaakaan tule. Ja tässä asiassa olen puheliaampi ja yritin tuoda esille asian, joka minua vaivaa - kun asioista ei puhuta. Eikä päin näköä solvaaminen minun mielestäni ole ollenkaan hyvää käytöstä ja toisen kunniottamista!!!!!!
..ja useita kertoja. Minulle vain muodostui tuosta kirjoitelmasta sellainen kuva, että toisaalta yrität tehdä itsestäsi marttyyriä tekemällä kaiken ja vähän enemmänkin miehen eteen ja sitten taas toisaalta sillä oikeutuksella yrität sanella miehelle miten hänen tulisi pukeutua tms.
Ja ensimmäisestä jutusta ei kyllä mitenkään käynyt ilmi, että se mieskin sinne kauppaan oikein hinkuu. Ei kai siihen molempien mielipidettä aina tarvita ostetaanko tänään perunoita vai kenties makaroneja. Ja minä ainakin osaan myös itse kantaa niitä kauppakasseja, en tarvitse välttämättä kantajaa mukaani, mukavahan se toki on jos joskus sen saan mukaan.
En tarkoita tuolla sitä etteikö kahdenkeskisiä reissuja saisi ja ennenkaikkea pitäisi olla.
Oisko kannattanut jo heti alkuunsa katsoa, että mies on myös ulkoisesti vaatimaasi tasoa, siihen on turha uskoa, että voit muuttaa toisen olemustakaan ilman toisen lupaa.
Minusta siinä vaiheessa kun ryhtyy edes parisuhteeseen on toisen ulkomuoto täytynyt jo täysin hyväksyä.
Kyllä suhteessa täytyy voida sanoa suoraan jos toisen tekemiset ei miellytä, turhaan niitä asioita purkaa naapureille tai kertoo keskustelupalstoille. Itse ainakin loukkaantuisin moisesta käytöksestä jos tietäisin / kuulisin myöhemmin että mieheni arvostelee minua muille.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos satuin loukkaamaan sinua, kun kerroin vain miten asia mielestäni on.
Miten voit olla noin naiivi!Vaikuttaa siltä,että itse olet jossain määrin tyytymätön parisuhteeseesi ja nyt täällä yrität neuvojasi jaella!
Miten voit kuvitella esim.ulkomuodon pysyvän samanlaisena koko ajan suhteen edetessä=vanhetessaan ihmiset rupsahtavat,vaikka kuinka pitäisivät itsestään huolta,niin miehet kuin naisetkin(tämä ei koske pelkästään lihomista/laihtumista,myös sairaudesta voi johtua nuo em.asiat).
Ainoa seikka,mikä tuossa kannattaa ottaa huomioon on se,että terveydellisistä syistä kannattaa pitää itsensä kunnossa,vasta toisena tulee puolison miellyttäminen.Johan niitä on nähty miehiä,jotka eivät ulkonäöstään piittaa vaikka nainen olisi kuin kruusinukke!
Ruokapuolesta sen verran,että meillä ainakin miehen kanssa yhdessä mietitään,mitä laitettaisiin ruuaksi ja hän on se,joka usein kokkaa(tykkää laittaa ruokaa).On vaan itsekkyyden merkki,jos aina tekee sitä,mikä itseä miellyttää:ruoka on myös kulinaarinen nautinto-meillä ei pelkästään syödä siksi,että saadaan vatsa vaan täyteen ja jaksetaan seuraavaan päivään.Usein käydään myös ulkona syömässä.
Vaateasiaa:mun mieheni on melk.10v.mua vanhempi,mutta pukeutuu kyllä miehekkäästi-mun ei tarvitse olla aina kattomassa,millaisia vaatteita hän ostaa-osaa kyllä itsekin,mutta haluaapa silti kuulla minunkin mielipiteen asiasta :)
Suhteessa täytyy voida sanoa suoraan,jos toisen tekemiset ei miellytä...ei aina tarvi sanoa kaikkea,mitä ajattelee.Täytyy kohdella toista niinkuin itseäänkin toivoisi kohdeltavan,eikö niin?Jos muuta väität,niin olet joku keskenkasvuinen teini,joka on saanut pikkuisen "koulutusta"ikäisiltään pojilta.
(Oon jutskaillu oman ikäisieni kanssa enkä oo tullu tulokseen,että haluaisin nuorempaan vaihtaa-on niillä sen verran lapselliset jutut!)
..määrin tyytymätön suhteeseeni, mutta kai minullakin on oikeus mielipiteisiini?
Enkä ole missään vaiheessa kuvitellut ulkomuodon pysyvän samana, mistähän sait sen käsityksen? Jos henkilön yleisilme ulkonäköä myöten ei miellytä tutustumisvaiheessa, niin ei se tule koskaan miellyttämäänkään. Ulkonäkö ei minun mielestäni ole niitä merkittävimpiä seikkoja siinä suhteessa... Kommentoin kyllä tuon alkuperäisen kirjoitteluja joka motkotti miehensä pukeutumisesta.
Toki voi yhdessä miettiä mitä syötäisiin, mutta ei kai se silti vaadi kahta ihmistä poimimaan niitä ruokia sieltä kaupasta?
Olen kyllä sisäistänyt jo kauan sitten tuon kohtele muita ihmisiä kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, mutta se tarkoittaakin minun tapauksessani sitä että kun en halua itse olla kenenkään kynnysmattona / napanuoraan sidottuna niin en vaadi sitä myös toiselta. Ja kun en halua että se toinen alkaa arvostelemaan ulkonäköäni en myöskään arvostele hänen ulkonäköään, vaikken aina olisikaan niin otettu asuvalinnasta.
Ei niitä harmittavia asioita tarvitse siellä kaupassa tms. alkaa sille miehelle kertomaan vaan voi odottaa että päästään hieman rauhallisempaan ympäristöön.
Mä tulin samaan lopputulokseen, että tää ihminen joka mulle vastasi ja tuomitsi mut, niin oikeesti on joku dominoiva suhteeseensa kyllästynyt nainen.
Kun menin nyk. mieheni kanssa naimisiin, en välittänyt hänen ulkomuodostaan, hänen lempeytensä ja kiltteytensä herätti mun rakkauteni häneen. Olin ja olen todella rakastunut häneen. Mutta olisin vain halunnut mielipiteitä, että jos joku tietäis hänen käytöksensä muutoksen. Ilmeisesti olen saanut häneen enemmän itseluottamusta ja lämpöä ja välittämistä kuin mitä hänellä ennen oli. Herrajestas, en halua nyt kehua itseäni, mutta ainostaan täällä foorumissa minä sen tiedän. (Sukulaiset ja ystävät tietävät)
Tarkoitin vain että mihin ollaan menossa? Olimme aina ja olemme vieläkin yhdessä melkein joka paikassa. Hänkin pitää siitä. Mutta on yksinkin alkanut lähteä matkoille.
Ruuanlaitosta: mieheni ei osaa laittaa lainkaan ruokaa, mutta haluaa kuitenkin käydä mun kanssa kaupassa. Ja sanoo, että kun sä hallitset tuon asian paremmin niin hän ei halua sekaanuta siihen.
En toki välitä sillä tavalla vaikka hän pukeutuisi säkkiin, mutta toisinkin voisi pukeuta. Silti rakkauteni ei vähene!
Ja minä nyt vain yksinkertaisesti haluan olla hänen kanssaan; en halua sitä toistoa, joka ede. avioliitossa oli että molemmat kuljettiin erillään. Ja sitten ex-mieheni karkasikin nuoremman naisen kanssa.
Minun mielestäni avioliitossa on tärkeintä uskollisuus, toisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen. Unohtamatta hellyyttä!
...upeaa, kun näytätte tietävän millainen olen tuntematta lainkaan minua.
Myös minusta nuo neljä asiaa ovat avioliitossa tärkeimmät, mutta niiden täytyy olla molemminpuoleisia.
Enemmän se minusta kertoo sinun huonosta itsetunnostasi sekä sinun vähäisestä luottamuksesta ko. mieheen, jos et hyväksy sitä että hän tekee joskus omiakin reissuja tai jos et itse voi lähteä minnekään ilman miestäsi. Ihmettelen vain mikä estää? Ei kai se mies ole pelkkä näyttelyesine?
Jätän teidät jatkamaan keskustelua, en näemmä kyennyt ottamaan asiaan sitä näkökantaa, että miehesi on jotenkin kummallinen, silloinhan myös minut olisi hyväksytty keskusteluun mukaan.
Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella väittäisin, että kyse on toisesta naisesta.
Siinä vaiheessa kun mies lakkaa suutelemasta, voi epäillä jo vahvasti.
Seksi lakkaa vasta paljon myöhemmin.
Mieti asiaa tältä kantilta, pahalla päällä se on sen takia, että sillä on kuitenkin hiukan huono omatunto.
Kysy suoraan ja katso valehteleeko se sujuvasti.