ystävälläni on ongelmia lapsensa kanssa(hän on yksinhuoltaja)ja aika ajoin hän on sellainen,että ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. ymmärrän,että jos on masentunut,että ei niin hirveästi halua rupatella puhelimessa saatikka sitten vaikka tavata. mutta,kun olemme ystäviä,niin miksei hän voi puhua minulle ongelmistaan. on hän jotain asioita puhunutkin,ja tiedän hänen ongelmansa,mutta voiko ihminen olla niin masentunut,että ei parhaimmalle ystävälle vastaa puhelimeen tai tekstiviesteihin. no,annan hänen olla rauhassa ja kun hänen tilanteensa on rauhoittunut,niin kyllä kai hän sitten soittelee.jotenkin vain niin outoa...
harmia
kun on jotain
5414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
masentunut, että ei nappaa mikään. Käyppä ihan kylässä, vie mennessäsi jotain syötävää ja kahvipuketti. Ota Pullaa, leivoksia tjms, tai vaikka pizza mukaan!
Jutelkaa oikein kunnolla, kaikesta. Jospa hänen olonsa siitä paranisi
hänelle?! Tarvitseeko se olla heti masennusta kun ei vastaan puhelimeen? Ehkä ei vaan kaipaa sinua elämäänsä.. nytkin yritätkö tällä siirtää omia ongelmiasi, ei tarvitse puuttua niihin kun voi repostella toisten asioita.. Mieti sitä!
olen ap. turha täällä on KENKKUILLA.eikö täällä ikinä saa asiallisia vastauksia kuin muutamilta vain!!! siksi toiseen...YSTÄVÄNI soitti minulle, ja asia selvisi. nyt en ole enää hämmästynyt,miksi ei vastannut puhelimeen. JA OLEMME TODELLAKIN YSTÄVIÄ!!!! JA TÄNÄÄN VIETÄMME ILOISTA UUTTA VUOTTA!!
Ei alkuperäinen kirjoittaja siirtänyt omia ongelmiaan, ei itse asiassa maininnut niistä mitään. Hän oli vain huolissaan, eikä ymmärtänyt tilannetta. Hän tarjoutui ystävälleen kuuntelijaksi, mutta ihmetteli, miksi ystävä ei kuitenkaan puhu, kuin vähän vain. Että mikä ystävällä oikein on hätänä? hän ihmetteli.
Ehkä hän on väsynyt? Yh "joutuu" tekemään kaiken yksin; kotityöt, lastenhoidon, kauppareissut(lasten kera), hoitaa muut juoksevat asiat... Ja jos on vielä ongelmia lasten kanssa..? Kesken kotityö/ruuanlaittorumban(ja kersa vielä huutaa samalla pyllyä pyyhkimään..) ei oikein repeä intensiiviseen puhelinkeskusteluun, saati tekstaamaan.. Kun kotityöt on tehty,ja lapset vihdoin viimein saatu ruotuun/nukkumaan, ei usein jaksa tehdä muuta kuin käydä suihkussa ja ottaa esim iltapalaa.
Kun soitat/tekstaat, kerrotko vain omista huolistasi, tai toisaalta hehkutat kaikella kivalla mitä olet tehnyt? Ovatko elämäntilanteenne täysin erilaiset? Jos yh on täysin sidottu kotiin ja lapsiin, eikä pysty käymään missään/harrastamaan lapsenhoito/rahaongelmien vuoksi, ja kenties suree yksinäisyyttään, ei hän ehkä "jaksa" alati kuunnella sinkkuystäviensä hehkutuksia, saati parisuhteessa elävien kertomuksia ihanista lemmenöistä/matkoista kumppaninsa kanssa. En tarkoita suoranaista kadehtimista, vaan surua ja pettymystä, kun on itse jäänyt yh:ksi. Tunnetustihan yh:n on erittäin vaikea löytää kunnollista kumppania(miestä).
Laitatko yh:lle monen monta tekstaria päivässä, joissa vain paasaat omia asioitasi, ja odotat hänen sitten (vähäisellä vapaa-ajallaan) koko ajan miettivän ja kommentoivan sinun elämääsi? Tämä tietysti koskee kaikkea vuorovaikutusta ystävyyssuhteissa, että keskustelun tulee olla vuorovaikutteista. Monet ihmiset, ikävä kyllä, ovat sellaisia että tukehduttavat ystävänsä omilla asioillaan, eivätkä retorisen "mitä kuuluu" - kysymyksen jälkeen välitä tuon taivaallista toisen ajatuksista. Tai sitten he jankuttavat aina samoja asioita, vaikka toista ei yhtään kiinnostaisi. Esin tuskin yh:ta jaksaa enää kiinnostaa sinkun jatkuvat baaritarinat. Kuten ei sinkkuakaan vauvojen peppuihottumat.