Olen naurettavan pitkään yrittänyt laihduttaa muutamia kiloja ja aina vaan yhtäkkiä huomaan että olen lähtölukemissa tai jopa sen yli. Nyt olen miettinyt asioita miksi niin käy ja koitan valmistautua tuleviin karikkoihin ja tällä kertaa onnistua.
Elikkäs mietintöjen jälkeen pakko kai se on tunnustautua tunnesyöpöksi. Harrastan liikuntaa ja syön yleensä terveellisesti, mutta aina kun olen esim. uurastanut kovasti jonkun asian eteen ja se on onnistunut niin palkitsen itseni herkku/mässy päivällä. Toisaalta myös herkutteluun on aina ollut aihetta myös jos uurastuksesta huolimatta asia ei ole onnistunutkaan.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä millä muulla voisi itseään palkita hyvin tehdystä työstä tai sitten millä lohduttaa/piristää huonona päivänä muulla kuin ruoalla?
Entä oletteko keksinyt millä palkitsette itsenne kun laihdutusurakkanne on ohi? Vai onko palkinto vain se että olet hoikempi ja elät terveellisemmin?
Tällaisia pähkäilyjä näin uuden vuoden alla :)
Elikkäs mietintöjen jälkeen pakko kai se on tunnustautua tunnesyöpöksi. Harrastan liikuntaa ja syön yleensä terveellisesti, mutta aina kun olen esim. uurastanut kovasti jonkun asian eteen ja se on onnistunut niin palkitsen itseni herkku/mässy päivällä. Toisaalta myös herkutteluun on aina ollut aihetta myös jos uurastuksesta huolimatta asia ei ole onnistunutkaan.
Onko kenelläkään hyviä vinkkejä millä muulla voisi itseään palkita hyvin tehdystä työstä tai sitten millä lohduttaa/piristää huonona päivänä muulla kuin ruoalla?
Entä oletteko keksinyt millä palkitsette itsenne kun laihdutusurakkanne on ohi? Vai onko palkinto vain se että olet hoikempi ja elät terveellisemmin?
Tällaisia pähkäilyjä näin uuden vuoden alla :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
palkita itseäsi ihan vaikka rentoutumalla kylvyssä tai jotain vastaavaa..? :)
Jos pidät koruista, osta niitä. Eikä kannata odottaa siihen, että saavutat jonkun tavoitteen, vaan ostat vaikka korvikset jotian sarjaa heti alkuun ja kun olet lähes tovitteessa, ostat vaikka saman sarjan sormuksen jne.
Mikäli taas olet koukussa käsitöihin, palkitse itsesi kalliilla langalla, josta saat ihanan neuleen. Kun ostat langat hyvissä ajoin, on neule valmis siinä vaiheessa, kun olet tavoitteessa. Ja on muuten pakko onnistua sen laihtumisen.
Kasvohoito on ihana palkkio, samoin erilaiset kotona käytettävät hoitotuotteet sekä meikit ja tietysti hyvä tuoksu.
muutama kilo pois ja otamme siivet alle ja hurautamme etelään. Siinä palkintoni uurastuksesta. Pudotusta silloin useampia kymmeniä kiloja.
Elä palkitse itseäsi ruualla, vaan kaikella muulla mahdollisella. Tuossa edellä oli hyviä vinkkejä. Voisin lisätä niihin hieronnan, uudet vaatteet, meikkauskurssi, värianalyysi ym mitä vain mielesi tekee, sillä olet ansainnut ne aivan varmasti.
Tuohon palkitsemiseen ei oikein käy korvaukseksi se että pääsee kerran vuodessa ulkomaille tai ostaa silloin tällöin korun. Sen täytyisi olla jotain yhtä helppoa kuin herkuttelun, yhtä halpaa ja siitä pitäisi tulla hyvä olo sillä sekunnilla, niin kuin suklaan mättämisestä tulee.
sen pitää nimenomaan olla tavoittelemisen arvoista sen palkinnon! Toki myös pienemmät palkinnot käy, muttei missään nimessä syömistä.
Mieti mitä maksaa vuodessa jokaviikkoinen suklaalevy ja varsinkin jos niitä menee useampi viikossa! Niillä pääsee jo kauas.........
Nyt kävi vain niin että tuossa edellä vastasit tunnepuolen asiaan järjellä. Valitettavasti se ei toimi noin. Varmasti minä ja alkuperäisen kysymyksenkin asettaja tajuavat tasan tarkkaan tuon mitä sanoit mutta kun tulee vain se halu helliä itseään, siinä hetkessä. Silloin ei järkiperustelu tuo yhtään lohtua. Tähän en ole löytänyt ratkaisua.
laihdutusurakan paras palkinto oli katsoa peiliin ja vetää vanhat tiukat farkut jalkaan (joihin lihavimpana aikana mahtui vain toinen jalka
saan laihdutettua 20-30 kg,kun sairastuin vakavasti ja kävin rankoissa hoidoissa en olisi jaksanut ellen olisi palkinnut itseäni pullakahveilla.Samoin nyt sairastellessa kun oikein masentaa syön jotain hyvää.
ehkäpä ensiviikolla alkaa taas 20kg tiputus.
Keittoja söin silloin ja kävelin 2-3t.päivä.
Kävin hypnoosissa ja siellä annettiin minulle uusi mielikuva tunnetiloihin syömiseen. Uusi mielikuva oli, että aina kun tuli tunne että pitää syödä, mielikuva korvattiin uudella eli kävelyllä. Kävelin 30 km viikossa, että olihan niitä mielitekoja ja tunnetiloja....Tehosi minulla. Sitä pitää vain pitää yllä, eli säännöllisesti päivittää käymällä hypnoosissa.
missä on semmonen hypnotisoija? onko kallista?
Hei kerro ihmeessä mistä sellainen luotettava hypnotisoija löytyy. Uskon että se auttaa, kannattais kokeilla!! Paljonko maksoi?
palkitakseen itsensä niin ostapa hedelmiä. Mun mielestäni ne on todellista herkkua ja niistä voi tehdä hedelmäsalaatinkin. Itsekkin tässä painin painoni kanssa...
Noi hedelmät on hyvä juttu ja kohta taas appelsiinit on tosi hyviä. Ruokapäiväkirjaa yritän pitää, kirjoitan ylös ennen kuin syön, koska siinäkin unohtuu helposti jos tekee toisinpäin. Kertoisko joku kandeeko ostaa nutrilettiä tai detoxia, onko niistä mitään apua, viisitoista kiloa täs pitäs keventyä et vaatteet mahtus päälle. Kaappi täynnä hyviä käyttämättömiä kuteita, itseinho valtava, kun en ole pitänyt syömistä hanskassa. Kymmenen kilon jälkeen suurin osa vaatteista mienis taas päälle.
Mieskin jo huomattelee, ei asiaa ainakaan paranna, harmittaa miks olen näin lepsu.
Yksi keino on se,ettei kotoa löydy herkkuja,jotka lihottavat.Kotona olisi oltava aina ja joka hetki hedelmiä saatavilla.Jos pidät suklaasta,syö vain mielellään tummaa,koska siinä on enemmän aineita,jotka antavat mielihyvän tunteen.Lisäsi se on muutenkin terveellisempää.Yritä päästä eroon mässypäivistä.Typistä se vaikka kahvilakäynniksi;kahvi ja joku hyvä kahvileipä.Näitä kahvileipiäkin on sitten monenlaisia..
Mä olen varannut kotiin tonnikalaa, tomaattia, raejuustoa, salaattia. Näistä saa ihanan iltasalaatin ja aika täyttäväkin. Joskus voi lisätä vielä kananmunan sekaan. SIlloin ei tuu tehtyä raskaita leikkeleillä täytettyjä voileipiä jotka on mun intohimo! Ja hedelmiä kannattaa pitää pöydällä aina.
Mulle ei ruoka oo niin paha ongelma, juopottelu pikemminkin. Nyt en pidä tipatonta mutta vähennän juomisen ihan minimiin!
Sinulta puuttuu itsekuri ja selkäranka siinä ongelmasi!
"Entä oletteko keksinyt millä palkitsette itsenne kun laihdutusurakkanne on ohi?"
Voi kiesus, voiko typerämpää enää miettiä. Miten sinun laihdutusurakka on koskaan ohi, henkisesti vetelä plösö? Kukaan joka laihduttaa ei laihdu. Yksinkertaista on opetella syömään tarvitsemansa vain enerkia, ei yli, silloin ei tarvita laihdutuskuureja eikä palkintoja.
Mutta kirjoituksesi kiteytti sen mistä ikuiset laihduttajat on tehty. Miksi sinua pitää palkita itseäsi asiasta joka ei ole palkitsemisen arvoinen? Mieti sitä, oikeasti, siinä sinun ongelmasi ydin! Tai opettele palkitsemaan itseäsi toisella tavalla, esim. hieromasauvakivalla.
Kukahan tässä on tyhmä - tunnesyöpöttelijä vai kirjoitustaidoton kusipää? Pelkkä tunnesyöpöttely ei tee ihmisestä tyhmää, mutta lyödyn lyöminen ja vittumaisuus tekee.
Kuvitteletko olevasi jotenkin parempi siksi, että et ole tunnesyöppö vaan pahantahtoinen ilkimys? Yritäpä ottaa ystävällisempi asenne, kiitos. Silloin joku saattaisi jopa kuunnella sinua!
Sanotko kaikille masentuneillekin samalla tavalla? Se osoittaa henkisen köyhyytesi. Joillakin ihmisillä todella on ONGELMIA, jotka kumpuavat poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen (anoreksia, bulimia, ahmiminen jne.). Aina ei ole suinkaan kyse pelkästä itsekurin puutteesta, vaan mielenterveydellisestä sairaudesta. Sekin on erittäin vakava asia, joten syy kannattaa aina selvittää, jotta pääsee ongelman yli - mutta tuollainen ylimielinen ja paskamainen käytös ei auta tilannetta yhtään.
Sanon tämän teini-ikäisen bulimikon äitinä, joten toivon hieman kunnioitusta vakaviakin syömisongelmia kohtaan!
Jk. Sana "energia" kirjoitetaan muuten ihan jollain muulla kirjaimella kuin koolla.
Itse suosittelen ostamaan dr.philin painonpudotushaaste-kirjan. se on minulla auttanut ja muutenkin ajatteluni, varsinkin itseäni kohtaan on muuttunut.
ja itse teen silleen et jos haluan piristää itseäni, otan pitkän kylvyn, puhdistan kasvot, rasvaan jalat, ja kropan jollain hyväntuoksuisella rasvalla (suosittelen body shopin buttereita, kun sellasen raaskii ostaa ja itseänsä sillä rasvaa, tulee todella hemmoteltu olo), sitten meikkaan ja katson kivat vaatteet. Mulla tuo muutenkin auttaa kohottamaan itsetuntoa, joka ei aikanaan ollut mikään maailman paras.
ja sitten tietenkin kirjojen lukeminen, musiikin kuunteleminen, hierontaan meno yms. piristävät. Toivottavasti löydät itsellesi sellasia kivoja juttuja mistä pidät=)
herkkuja kun masentaa.
tajusin itse, että söin tunteisiini (positiivisiin ja negatiivisiin) ja jätin syömättä sitten tunteisiini (positiivisiin ja negatiivisiin). En ollut buliminen, mutta liikuin antaumuksen ja kurin välillä.
Pisimmillään kurillinen kausi on saattanut kestää minulla muutaman vuoden, mutta sitten olen taas antanut itseni "nauttia" - syödä, herkutella. Sitten on taas olo, että on laiska ja vailla itsekuria, miten en osaa pitää kiinni elämänmuutoksestani, lihon, olen tahdoton ja huono möykky. Kuri kehiin ja puurolinjalle!
Tajusin viimein, että kyse ei lopulta ole edes minulle itsekurista, sillä olinhan osoittanut sen olemassa olon, vaan siinä etten oikeastaan nauttinut ELÄMÄSTÄNI. Söin ja jätin syömättä sillä ruoka ja nälkä todella turruttivat oikeat tunteeni.
Ihminen voi antaa itselleen jotain ihanaa muutakin kuin suklaata ja mässyä - JOS TIETÄÄ MITÄ ITSE HALUAA. Jos tietää mistä itse nauttii. Mitä itse toivoo elämältään.
Ei elämässä ole kyse kiloista, mutta onnellisuus on tärkeää. Kannattaa pohtia mikä sen tiellä oikesti on.
Minulla oli väärä työ, väärä kuva turvallisuudesta. Väärät haaveet ja mallit joita koetin toteuttaa, en meinaa vieläkään uskaltaa irrota niistä kokonaan ja lähteä itsenäni matkaan kohti niitä asioita joita itse kunnioitan.
Jos tuntuu ettei mikään muu ole palkinto kuin suklaa, väitän, että ei todella tiedä mistä itse pitää.
Niippe kuule sä se tyhmä olet, jos kukaan. Mieti mitä kirjoitat. Jos et mieti sulla ei ole korvienvälissä muuta kuin SAHAJAUHOA!!!!
Kiitos paljon vinkeistä! Olen vahvasti nyt päättänyt että mässyruoalla palkitseminen on ohitse. Tunnesyömisen olen päättänyt korvata tilanteeseen/tunteeseen sopivalla tavalla, asialla josta pidän:
- rentoutuminen musiikkia kuunnellessa
- herkkujen tilalta ostan uuden lehden ja rentoudun sitä lukemalla
- hieronta, kylpy, kasvohoito
- kävely metsässä koiran kanssa
Itsekurini on heikko, kuten joku kommentissaan taisi mainitakkin. Myönnän sen, muutenhan muutaman kilon laihdutus ei olisi näin vaikeaa :D Tämänkin vuoksi jokin houkutteleva palkinto olisi lisä motivaatiota. Olenkin päättänyt ja luvannut etten osta ainuttakaan vaatetta ennen kuin olen pudottanut muutaman kilon tai kiinteytynyt sen verran että olen tavoitteessani. Eli sitten kun olen tavoitepainossani voin ostaa uudet vaatteet oikean kokoisina. Ja tämä toimii minulla aika suurena motivaationa, koska pidän shoppailusta ja ostan usein uusia vaatteita. Säästän siis nyt vaatteisiin menevät rahat ja ostan sitten useampia vaatteita kun olen tavoitteessani :)
Ja tavoitteena on myös pysyä siinä koossa, joten kyse ei ole mistään laihdutuskuurista vaan pysyvästä elämäntapamuutoksesta. Eli haluan päästä eroon tunnesyömisestä, joka taitaa minun kohdalla juontaa juurensa ihan lapsuudesta asti... Elikkäs nyt noilla em. keinoilla eteenpäin. Nyt motivaatio on niin vahva, että en usko että niitä edes seuraavien viikkojen aikana tarvitaan, mutta kokemuksesta viisastuneena parempi varautua juuri siihen hetkeen kun on huono päivä ja haluaisi luovuttaa ja herkutella...
Näitä samoja juttuja olen pyöritellyt päässäni, ja kerran luin jonkun artikkelin siitä, miten juuri laihdutuskuurit ovat usein jo alkumetreiltä tuhoon tuomittuja. Tämä johtuu siitä kun usein laihduttamisen motiivina on ulkonäölliset asiat, halu olla kauniimpi, mahtua vaatteisiin jotka jopa näyttää hyvältä päällä. Kukapa sitä ei haluaisi... Mutta alkuinnostus usein lopahtaa koska fakta on usein (ainakin itellä) se että sohva kutsuu paljon enemmän silloin kun ulkona sataa räntää vaaka suoraan, tai pitäisi yksin taas sitä samaa lenkkiä kiertää, tai, tai...Ja toinen tosiasia on se että kyllä kunnon pottumuusi ja soosi aina salaatinlehdet voittaa. Tässä tullaankin siihen todelliseen koetinkiveen, että miten saisi sen motivaation siirrettyä siihen että haluaisi lähteä ulos, säällä kuin säällä, ja että oppisi valmistamaan sellaisia kevyitä ruokia jotka todella tyydyttää samoja makunystyröitä kuin kunnon rasvaruuat. Jos nämä asiat saisi jotenkin sisäistettyä, voisi ruveta ajattelemaan että painokin putoaa siinä sivussa, ilman varsinaista kuuria.
Ota itseäsi "niskasta" kiinni nämä tunteisiin liittyvät syömiset on ihan höpölöpö juttuja. Kaikki syöminen lähtee omasta itsestä. Itsekin olin lihava nuorena koulussa haukuttiin läskiksi. Nukyään ne entiset laihat on minua lihavampia. Olen tyytyväinen itseeni, minulla on ihana perhe lapset on jo murrosikäisiä.Lapset multa kyselee äiti miksi sä jaksat syödä noin paljon salaattia. Vastaus: 1. Se on hyvää 2. Suurin osa siitä on vettä ja 3. Liikunta!!!!!
aloittajan kehumalla itseäsi.
Sinun kaltaisesi kommentit, jos mitkä, aiheuttavat vain mielipahaa.
Mielestäsi siis anoreksia, bulimia, ortoreksia ja ahmiminen ovat höpölöpöä. Onko mielestäsi myös masennus ja skitsofrenia höpönlöpöä?
Ruokaan liittyvät ongelmat ovat harmillisen usein psyykkisiä sairauksia. Siinä ei auta pelkkä "niskasta kiinni ottaminen", kuten se ei toimi skitsofreniaankaan - ei, siihen tarvitaan tutkistelua, hoitoa ja toisinaan myös lääkkeitä.
Hienoa, että sinä olet kuitenkin niin täydellinen.