Vuosi sitten tapasin miehen, johon rakastuin hyvin voimakkaasti. Tämä mies ei ole kuin aiemmat "helpot" miehet. Hän on hyvin vaikea saavutettava. Olen suhteellisen kaunis ja viehättävä nainen eikä ole ollut vaikeuksia miesten saamisessa koskaan.
Meillä oli satunnaista. Mies on varattu. Hyvin komea, lähes mallitasoa. Älykäs ja urallaan menestynyt. Sellainen mitä luetellaan aina näissä ihannemiespalstan kirjoituksissa. Olen tottunut aina miesten innostuvan minusta aika vaivattomasti. Tämä mies oli kaikkea muuta. Ei yhtään innostuneen tai kiinnostuneen oloinen. No, ehkä jossain mielessä, koska päädyimme satunnaiseen tapailuun. Aina hän oli kuitenkin käytökseltään hyvin alentuva ja "vaikeastisaavutettava" sekä hyvin vaativaisen oloinen luonne. Selvästikin sellainen mies, jonka ei tarvitse tehdä mitään sen eteen että naiset hänestä kiinnostuvat.
Mies halusi lopettaa suhteen. Olin jo rakastunut häneen ja jollain lailla jäänyt "koukkuun". Tuntui etten voi elää ilman häntä. Sen jälkeen alennuin kerjäämään häntä (alennuksen huippu) ja tästä mies ei tykännyt yhtään. Loittoni vain minusta. En voinut luovuttaa. Aloin vakoilemaan häntä ja elämäänsä kaikin konstein. Halusin olla osa sitä ja että hän olisi minulle läsnä edes jotenkin. Puskissa kyttäämistä, tekstareita ym.
Mies ei ole enään elämässäni mitenkään läsnä, mutta en ole unohtanut tai luovuttanut. Jokin hänessä ja luonteessaan sai minut tajuamaan, että vain sellainen mies on haluamisen ja tavoittelemisen arvoinen. Rakastan häntä vieläkin. Hän on ainoa oikea minulle.
Meillä oli satunnaista. Mies on varattu. Hyvin komea, lähes mallitasoa. Älykäs ja urallaan menestynyt. Sellainen mitä luetellaan aina näissä ihannemiespalstan kirjoituksissa. Olen tottunut aina miesten innostuvan minusta aika vaivattomasti. Tämä mies oli kaikkea muuta. Ei yhtään innostuneen tai kiinnostuneen oloinen. No, ehkä jossain mielessä, koska päädyimme satunnaiseen tapailuun. Aina hän oli kuitenkin käytökseltään hyvin alentuva ja "vaikeastisaavutettava" sekä hyvin vaativaisen oloinen luonne. Selvästikin sellainen mies, jonka ei tarvitse tehdä mitään sen eteen että naiset hänestä kiinnostuvat.
Mies halusi lopettaa suhteen. Olin jo rakastunut häneen ja jollain lailla jäänyt "koukkuun". Tuntui etten voi elää ilman häntä. Sen jälkeen alennuin kerjäämään häntä (alennuksen huippu) ja tästä mies ei tykännyt yhtään. Loittoni vain minusta. En voinut luovuttaa. Aloin vakoilemaan häntä ja elämäänsä kaikin konstein. Halusin olla osa sitä ja että hän olisi minulle läsnä edes jotenkin. Puskissa kyttäämistä, tekstareita ym.
Mies ei ole enään elämässäni mitenkään läsnä, mutta en ole unohtanut tai luovuttanut. Jokin hänessä ja luonteessaan sai minut tajuamaan, että vain sellainen mies on haluamisen ja tavoittelemisen arvoinen. Rakastan häntä vieläkin. Hän on ainoa oikea minulle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
naisten aivoitusten edessä. En edes yritä ymmärtää, varsinkaan kun ei löydy tippaakaan motivaatiota siihen.
Provo?
provo.
No miksi olisi provo? Ei todellakaan ole vaan kylläkin aivan tosi ja arkea minun elämästäni. En edes viitsisi alkaa provoilemaan.
en usko, että ollenkaan provo. Pikemminkin tunnustus ja ehkä epätoivoinen viimeinen yritys.
joltakin henkisesti jälkeenjääneen tekstiltä...
Muistetaan kuitenkin että aina on olemassa parempia miehiä. Minä olen siitä elävä esimerkki. Olen komeampi, rikkampi, fiksumpi sekä menestyneempi kuin sinun mielikuvitusmiehesi. Sinun pitäisi kuolata perääni.
Heh, tossa ei mun mielestä kuulostanut olevan mitään tavoittelemisen arvoista. Paljon onnea kynnysmaton ja stalkkerin urallesi. Toivottavasti osaat ottaa vastainkäymisiä sun muita iskuja hyvin vastaan :)
Toivon totisesti, että tää on provo eikä tuollaisia pakkomielteisiä sadomasokisteja ole olemassakaan.
Kynnysmatto ja stalkkeri.. Se totisesti tuossa "suhteessa" olen. Ja vastoinkäymisiä, sekä iskuja en ennen kestänyt, mutta siinäkin olen tämän miehen myötä venynyt ihmeellisiin mittoihin. Joinakin päivinä joudun itsekin ihmettelemään mitä kaikkea sontaa hänen vuokseen pystyn kestämään. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan!
jollain tapaa. Se vaan ei sovi luonnolle, että jokin mies EI ole kiinnostunut. Silloinhan se on lähes pakko saada, ainakin joksikin aikaa. Jos mies nössoilee ja ruikuttaa perään niin evvk. Miehessäkin täytyy olla jotain HAASTETTA!
Ehkä se oli minulle jokin identiteettikriisin paikka, kun ensimmäistä kertaa elämässäni mies, johon itse olen palavasti rakastunut ei ollutkaan "saatavilla". Olen kait tottunut liian hyvään aikaisemmin. Ja täytyy myöntää, että mitä vaikeampi tämä mies oli niin sitä enemmän pisteensä silmissäni nousivat ja halveksunta aikaisempia helppoja miehiä kohtaan nousi ja on vieläkin päällä. Nyt vain tämä vaikea on mielestäni jotain tavoittelemisen arvoista ja haluttavaa, mutta luultavasti sama kuin kuuta taivaalta havittelisi..
pitäisi halveksua myös itseäsi, sillä olethan nyt helppo nainen?
Ehkä loppujen lopuksi tulet vielä oppimaan ja ymmärtämään jotain.
kaikenlaista, kun biologinen kello kumajaa tarpeeksi voimakkaasti =)
Vähän samoja kokemuksia Ei tietääkseni varattu selaisiin en sekaantuisi.En sentään missään puskissa vakoile(:. Itsekin ihastuin. Luulin kyllä aluksi että oli molemminpuolista. Sain kyllä huomata että kaikki oli tosiaan jotain esitystä alunalkaen. Jatkoin viestittelyä koska toivoin niin sydämmestäni että en olisi ollut niin väärässä tämän ihmisen kanssa. Vieläkin olen jonkun viestin lähettänyt saamatta mitään vastausta.En koskaan ole toiminut samoin elämässäni vaikka ei tämä nyt ihan ensimmäinen mies sentään ole elämässäni. Olenhan melkein 40. Olen myöskin tavannut muita miehiä sen jälkeen mutta kukaan ei ole oikeen innostanut.Jopa vähän intiimimpikin suhde ollut mutta ei sekään joenkin saa samaa tunnetta aikaseksi. En kyllä itsekään ymmärrä tätä. Kai olen sitten jotenkin piilo masokisti,tai olen tosiaan muuttunut vuosien varrella. Erosin vähän yli vuosi sitten pitkästä suhteesta , joten ei ole tarvinnut ketään miehiä etsiä moniin vuosiin. Voi kun se mies tosiaan häipyisi mielestä. Voi kun tapaisi jonkun ketä saisi tämän miehen mielestäni pois.
Sinulla on ongelma. Psyykkinen ongelma. Ei tuollainen ole rakkautta. Tiedät sen tasan itsekin.Riippuvaisuussuhde ajaa ihmisen joskus pelottaviin ratkaisuihin. Näitä saamme silloin tällöin lukea lehdistä. Suosittelisin että kävisit keskustelemassa jonkun kanssa asiasta, jotta ymmärtäisit mitä tarkoitan.Jos et halua ammattiapua, niin keskustele jonkun ystäväsi kanssa. Toisen vakoileminen on rikos.Itse olen tehnyt kerran lähestymiskiellon tälläiseen roikkujaan.
Itsekin olen joskus nuorena, epävarmana hoopona ollut ihan roikku"rakastunut" mieheen, (vanhempana ja viisaampana tajusin ettei todellakaan ollut mistään rakkaudesta kyse) joka oli aika limanuljaska. Lipes käsistä aina ihan yllättäin. Antoi ymmärtää mutta ymmärsi antaa vain vähän kun halusin ihan kaiken. Koskaan en kuitenkaan ole ketään pusikoissa tai muuallakaan vakoillut. Harrastin vain typerää ruikutusta aiheesta kaveripiirissä. Ei kuulosta terveeltä ajatuksen juoksulta toi sun touhus. Jos mä huomaisin jonkun vakoilevan mua, tekisin siitä rikosilmoituksen ja niin tekisi varmasti moni muukin. Hakeudu hoitoon. Sun oikeidet puuhastella loppuu jo noissa mittasuhteissa. Ihan oikeasti.