Mokasin yhdessä jutussa. Me tavattiin yhden miehen kanssa n. 5 kertaa ja kun asiat eteni siihen suuntaan, että haluttiin tietää missä me mennään. Musta tuntui, etten mä luottanut mieheen vielä kun se oli uusi tuttavuus mun elämässä vielä. Puhuttiin jotain vähän tulevaisuudesta, ja kerroin miehelle, että pidän hänestä ja että hän tuntuu tärkeältä ihmiseltä minulle. Tätä ennen mies näytti kiinnostuneelta ja me pystyttiin juttelemaan mistä tahansa toisillemme.
Me ei olla yhdessä enää, ei oltu tuon mun "tunnustuksen" jälkeen enää. Mies katosi vähäksi aikaa. Sitten se laittoi viestin, että hänen tunteet ei ole tarpeeksi syvät mua kohtaan. Olen hyväksynyt tilanteen. Asia mikä mua on jäänyt vaivaamaan, on ne mun puheet, että pidin hänestä ja hänen tärkeydestä. Mun ei olisi kannattanut ehkä sanoa, koska nyt olen itse vähän typerryksissä että kun piti mennä sanomaan. Haluaisin tietää teiltä, että miten luulette miehen ottaneen nuo minun puheeni...Naureskeleeko jälkeenpäin ja säälii mua vai miten on käynyt?
Me ei olla yhdessä enää, ei oltu tuon mun "tunnustuksen" jälkeen enää. Mies katosi vähäksi aikaa. Sitten se laittoi viestin, että hänen tunteet ei ole tarpeeksi syvät mua kohtaan. Olen hyväksynyt tilanteen. Asia mikä mua on jäänyt vaivaamaan, on ne mun puheet, että pidin hänestä ja hänen tärkeydestä. Mun ei olisi kannattanut ehkä sanoa, koska nyt olen itse vähän typerryksissä että kun piti mennä sanomaan. Haluaisin tietää teiltä, että miten luulette miehen ottaneen nuo minun puheeni...Naureskeleeko jälkeenpäin ja säälii mua vai miten on käynyt?
Vastaukset 21
Vanhimmat
itseni kuvitella sen mihen paikalle, niin voihan olla et se on jotenkin hämmentynyt tilanteesta.
Vaikeaa tuo on, koska muhun ei oo kukaan mies ollut koskaan noin ihastunut, et olisi yksipuoleisesti tunteitaan tuonut julki.
En usko, et pitäisin sitä pahana, (ellei mies nyt ois joku viiskymppinen, kaljamahainen juoppo), vaan tilanteesta/miehestä riippuen olisin varmaan vaan imarreltu. tosin hämmentynyt varmasti myös moisesta huomionosoituksesta.:)
Miksi ihmeessä joku tuntisi vahingoniloa moisesta? Onhan mies sinusta jollain tasolla pitänyt, koska on halunnut tapailla. Sinä nostit kissan pöydälle ja sait mieheltä pienen miettimisen jälkeen rehellisen vastauksen.
Miksi luulet, ettei mieskin olisi toivonut tapailunne johtavan johonkin vakavampaan? Miksi naiset aina epäilevät tunteilla leikkimistä? Eihän tunteitaan voi pakottaa eikä niistä voi olla varma, ellei ota riskiä ja kokeile.
-Miksi luulet, ettei mieskin olisi toivonut tapailunne johtavan johonkin vakavampaan?
Sanon sen verran, että me ei menty loppuun asti mutta muuta läheisyyttä meillä oli. Sitten musta alkoi tuntua, etten mä oikein tienny mitä mä tekisin kun se vakavampi tilanne tuli. Muut miehet on antanu mukavina aikaa totutella ajatukseen niin paljo kuin tarvii.
Entäs, jos mies olisi myöskin ollut mukava ja antanut aikaa totutteluun, olisitte nusineet ja häsineet ja sitten mies olisi rykäissyt, ettei todellisia tunteita olekaan? Eikö mies ollut nyt vain reilu, kun ei jäänyt vedättämään?
mä ajattelin sen silleen, et se jo piti musta valmiiksi, kun useampaan kertaan oltiin hellitelty toisiamme. Ja et sillälailla se itse asiaan pääseminen ei ole mikään määrätty kerta vaan sitten kun kummastakin tuntuu siltä ja halutaan.
"Miksi naiset aina epäilevät tunteilla leikkimistä? Eihän tunteitaan voi pakottaa eikä niistä voi olla varma, ellei ota riskiä ja kokeile."
Mä luulen sen johtuvan siitä, että jos mies vetäytyy heti kissan pöydälle nostamisen jälkeen tai seksiä saatuaan. Ap:n kaltaisessa tapauksessa naiselle saattaa tulla mieleen, että entäpä jos hän ei olisikaan nostanut kissaa pöydälle; kuinka pitkään mies olisi jatkanut tapailua naisen kanssa, jos tunteista ja suhteen tilasta ei olisi keskusteltu? Luulisi miehen ajattelevan asioita ilman, että nainen niitä ottaa esille. Asioita, jotka liittyvät miehen ja naisen väliseen suhteeseen: tunteet, suhteen tila, mitä haluaa naiselta jne. Ajatus siitä, että mies joka ei halunut suhteen vaiheessa x mitään vakavaa naisen kanssa (pienen miettimisen jälkeen) jatkaisi suhdetta ties miten pitkään naisen kanssa (mikäli nainen ei olisi nostanut kissaa pöydälle), joka haluaa jotakin vakavampaa miehen kanssa voi tuntua naisesta raskaalta ja hyväksikäyttävältä.
Voidaan olettaa, että jokainen ihminen on huomannut tietyn mallin toistuvan ympärillään miesten ja naisten välillä: tapaaminen-> treffailu-> seurustelu-> avo- tai avioliitto. Tämä ketju ei varmasti ole kenellekään miehelle tuntematon ja koska tuo ketju toteutuu melkeinpä jokaisen ihmisen kohdalla jossain vaiheessa elämää, niin voisi olettaa miehenkin tajuavan, että parisuhteessa yleensä on kyse suhteen kehkeytymisestä eikä epämääräinen tapaileminen (vaikka se miehelle kovin hauskaa olisikin) voi jatkua loputtomiin.
Jos mies siis lopettaa suhteen heti suhteen tilasta puhumisen jälkeen nainen voi ihmetellä, että miksi mies ylipäätään tapaili häntä. Jos kerran mies lähtee vakavaa suhdetta hakemaan, mutta huomaa vasta naisen ottaessa asian esille ettei haluakaan sitä kyseisen naisen kanssa, niin herää kysymys että miten ääliö mies voikaan olla? =)
Luultavasti se säikähti, että olet alttarille taluttamassa tms. Eli ei ollut itse niin varma omista tuntemuksistaan (vielä) ja hätäpäissään sitten pisti poikki. Toinen vaihtoehto olisi ollut sivuuttaa puheesi ja jatkaa tapailua kuten aiemminkin ottaakseen omista tuntemuksistaan selvän, mutta kun se toisen tunnustus kummittelee siellä taustalla. Miehelle voi tulla tunne, että hyväksikäyttää naista jollain hämärällä tavalla, vaikka siitä ei olisi kysymyskään. Mutta jotenkin sellainen `pakko` vastata toisen tunteisiin ja jos ei ole varma niistä, niin hankalaa tapailla kuten aiemminkin.
".Naureskeleeko jälkeenpäin ja säälii mua vai miten on käynyt?"
Mitäs naureskelemista tuossa muka on? Ihan arkisen asian esilletuominen kuitenkin. Sääli taas..jos ei mies pidä itseään totaalisena luuserina, niin tuskin.
naurahduksen sait aikaiseksi:
"Sääli taas..jos ei mies pidä itseään totaalisena luuserina, niin tuskin.":D
Toihan on Traaginen-, ei naurun asia:(
oleellista, mitä toinen ajattelee sinusta?
Mitä ajattelet itse itsestä? Se on ainoa, millä on merkitystä.
mitä mieltä olen itse omasta käytöksestäni.
Ero tuosta miehestä ja erityisesti edellä kuvatuissa olosuhteissa on ollut kovin paikka tähän mennessä. Ja olen seurustellut jopa pitkiä suhteita, mutta tottahan niissä on asiat käsitelty kunnolla.
Elättelet jotain toiveita, muutenhan sillä ei ole yhtään mitään väliä, mitä hän sinusta ajattelee?
Ja kuten yllä osuvasti sanottiin, jos mies ei ole luuseri, tuskin hän nyt ainakaan pahalla ajattelee. Jos hän on alemmuudentuntoinen ihminen, joka ei edes välitä istestään, voi hän silloin kuvitella että hänen alapuolellaan voi olla vain ihminen, joka pitää häntä, maailman surkeinta otusta, tärkeänä.
Tietysti läheiriippuvainen ihminen, joka yrittää saada sidottua kenet tahansa kenet vaan kiinni saa, saattaa pitää toista elämänsä tärkeimpänä ihmisenä jo toisillakin treffeillä. Saattaisihan sellainen antaa hieman pelottavan kuvan... hehhehe
Sielä kirjoittelee pahimman luokan hyväksikäyttäjä. Mistäkö tunnistin? Mietihän sitä.
Oletko jnkl. nettihäirikkö, vai suututtiko sinua se niin paljon, kun kysyin, että vieläkö sinua se mies kiinnostaa? Muutahan siinä ei sinusta ollutkaan. On muuten aika törkeää ruveta haistattelemaan ja haukkumaan toista hyväksikäyttäjäksi ilman mitään syytä.
Ps. Ymmärrän nyt hyvin, että mies jätti.
kiinnostaako hän minua, vai kiinnostaako minua vain vanhojen asioiden selvittäminen. Ainakaan mitään jatkoa en voi meille kuvitella, koska tunteet meni lopullisesti pakkaselle minulla.
Sulla oli suht perseinen käänteislogiikka edellisessä viestissä. Eli että vakavasti ihastunut (musta normaalitapaus jos yhdessä ollaan) on roikkuja, jos ei sulata epävarman venkoilijan (ei normaalia parisuhteessa) oikkuja. Jos olet tosiaan tuota mieltä, niin musta sä lähentelet hyväksikäyttäjän rajaa.
"Sulla oli suht perseinen käänteislogiikka edellisessä viestissä. Eli että vakavasti ihastunut (musta normaalitapaus jos yhdessä ollaan) on roikkuja, jos ei sulata epävarman venkoilijan (ei normaalia parisuhteessa) oikkuja."
Mitä ihmettä sekoilet? En minä ole tuommoista kirjoittanut eikä ihastumisessa, vakavassakaan, ole mitään vikaa. En ymmärrä.
Kirjoitin vaan, että on olemassa sellaisiakin sairaita ihmisiä, jotka ovat liian läheiriippuvaisia ja takertuvat toiseen ollenkaan toista edes tuntematta (en, että sinä olisit sellainen) ja että jos jollekin tulee sellainen kuva (vääräkin) toisesta ihmisestä, saattaa alkaa hälytyskellot soida.
Lopetan nyt tähän, ilmeisesti olemme aivan eri aaltopituudella.
sitä tyhmyyttä. 5 kertaa tavannut ja heti vakavasti ihastunut. Voi vittu mä sanon! 5 kerran jälkeen ei vielä välttämättä edes tiedä mahdollisuudesta ihastua toiseen vakavasti. 5 kertaa kertoo korkeintaan kiinnostuksen toiseen, ei mitään vakavaa ihastusta. 5 kerran jälkeen vakava ihastus voi olla korkeintaan sukupuolielimissä. Siellä päin ei toisen tuntemista niin paljon tarvita.
Ei vasta viiden tapaamisen jälkeen varmaan kannattaisi luulla olevansa normaalissa tai vakavassa parisuhteessa eikä syyttää toista "oikuttelijaksi" ja "venkoilijaksi," jos ei ole samaa mieltä.
Lähtisin ja lujaa, jos semmoiseen törmäisin.
te kaksi olette. No, itse olen sitä mieltä, ettei kannata olla yhdessä jos toinen tai itse ei ole mukana hommassa. Itseä häiritsisi jos toinen ajattelisi jotain muuta kuin itse. En oikein ymmärrä, miten jostain voi tulla hyvä jos jo alku tikkasee eikä hyvää yhdessä tekemisen ja olemisen meininkiä ala pikkuhiljaa syntyä. Mua ei ainakaan kovin vakuuta yhdessäolo, jossa epäillään kovin monen tapailemisen jälkeen että missähän mahdetaan mennä. Se ei ainakaan kannusta jatkamaan ja panostamaan. Paremminkin empiminen ajaa toisen kauemmaksi ja puollustuskannalle. Jätän kommentoimisen tähän, koska alan toistaa tätä samaa vain eri muodoissa.
mun kanssa saa kyllä, jos sellaista haluaa. Tai jos mies pyytää hitaampaa etenemistä, niin sekin käy. Ugh, olen puhunut nyt.
Mulla tuli mieleen että mies ei kokenut pystyvänsä vastaamaan tunteisiisi, ainakaan vielä, ja sen takia näki parhaaksi päättää tapailun. Hyvä kuitenkin että mies oli rehellinen vaikka sinuun nyt sattuukin. Jos mies olisi ollut varma tunteistaan tai hänellä olisi ollut tarpeeksi halua ottaa niistä todella selvää, ei hän tuollaista tunnustusta olisi säikähtänyt.
Mun mielestä toiselle täytyy pystyä sanomaan suoraan mitä tuntee vaikkei se aina tietty helppoa olekaan. Jos toinen ei kestä sitä tai säikähtää, niin mulle se on aina merkinnyt jonkinlaista epäkypsyyttä, traumoja edellisistä suhteista tai sitä ettei tunteet toista kohtaan ole aitoja tai tarpeeksi syviä.