on kyllä surullista jos/kun koulukiusaaminen pilaa itsetunnon ja sitä kautta koko elämän.
Silti, vaikka koulukiusaaminen aiheuttaakin syviä haavoja, on jokainen loppujenlopuksi kuitenkin itse oman onnensa seppä. Eikö niin?
Nimimerkki Samu1: Olet 27? Sulla on vielä koko elämä edessä. Kerää itsesi. Mieti ihan tosissasi mitä haluat tältä elämältä? Ja äsh, en tarkoita nyt mitään kumppania ja perhettä. Mitä niiden lisäksi muuta? Ei elämän tarkoitus voi nimittäin olla vain kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen! Vitun tylsää jos näin on! Ja eihän sun tarvi kertoa kellekään että et ole seurustellut...älä valehtele mutta älä kerro ihan koko totuuttakaan...muokkaat vähän vaan totuutta jos tulee puheeksi...mä kerron sulle salaisuuden: kaikki tekee noin! Niin hyvässä ja pahassa.
Huono itsetunto näkyy kauas ja mieti nyt itsekin; kiinnostuisitko naisesta joka pyöriskelee itsesäälissä ja katkeruudessa? Eli pois sieltä. Ryhdistäydy! Ala vaikka harrastaa jotain uutta. Ala käydä salilla ja hanki lihaksia, opettele laittamaan hyvää ruokaa yms. Hanki itselles pääomaa...tarkoitan henkistä pääomaa...lue kirjoja, hanki mielipiteitä ja opettele perustelemaan...pystyt näin keskustelemaan paremmin! Mikään ei ole niin hieno kuin hieno väittely! Ja jos on mielipiteitä niin on myös keskustelua ja silloin on myös ihmisiä ympärillä. Tajuutko mitä tarkoitan?
Josatain luin joskus, että rakastuakseen ihmisen on koettava, että kumppani on salaperäinen ja arvoituksellinen, myös jollain tavalla tuttu ja turvallinen. Suomeksi tämä kai tarkoittaa sitä, että kiinnostus herää todennäköisesti silloin kun kumppani ei heti kättelyssä osoittaudu tylsäksi ja mielenkiinnottomaksi.
Miten olla kiinnostava? Olemalla kiinnostava? Olemalla kiinnostava ennen kaikkea omasta mielestään. Tee elämästäsi semmoinen joka on mielestäsi kiinnostava. Tee elämästäsi seikkaulu jossa haluat olla mukana koko sielusi voimin! Toista seikkailua ei tule!
Ja täytyy vielä sanoa, että niin moni kaunis ja ruma etsii läpi elämänsä rakkautta. Tiedän niin monta komeaa miestä ja kaunista naista, jotka eivät löydä...ei se ole se ulkonäkö..se on se sisisin, ryhti ja asenne jotka tempaavat mukaansa! Jos joku puhuu muuta, niin puhuu paskaa eikä tiedä mistään mitään.
Silti, vaikka koulukiusaaminen aiheuttaakin syviä haavoja, on jokainen loppujenlopuksi kuitenkin itse oman onnensa seppä. Eikö niin?
Nimimerkki Samu1: Olet 27? Sulla on vielä koko elämä edessä. Kerää itsesi. Mieti ihan tosissasi mitä haluat tältä elämältä? Ja äsh, en tarkoita nyt mitään kumppania ja perhettä. Mitä niiden lisäksi muuta? Ei elämän tarkoitus voi nimittäin olla vain kumppanin löytäminen ja perheen perustaminen! Vitun tylsää jos näin on! Ja eihän sun tarvi kertoa kellekään että et ole seurustellut...älä valehtele mutta älä kerro ihan koko totuuttakaan...muokkaat vähän vaan totuutta jos tulee puheeksi...mä kerron sulle salaisuuden: kaikki tekee noin! Niin hyvässä ja pahassa.
Huono itsetunto näkyy kauas ja mieti nyt itsekin; kiinnostuisitko naisesta joka pyöriskelee itsesäälissä ja katkeruudessa? Eli pois sieltä. Ryhdistäydy! Ala vaikka harrastaa jotain uutta. Ala käydä salilla ja hanki lihaksia, opettele laittamaan hyvää ruokaa yms. Hanki itselles pääomaa...tarkoitan henkistä pääomaa...lue kirjoja, hanki mielipiteitä ja opettele perustelemaan...pystyt näin keskustelemaan paremmin! Mikään ei ole niin hieno kuin hieno väittely! Ja jos on mielipiteitä niin on myös keskustelua ja silloin on myös ihmisiä ympärillä. Tajuutko mitä tarkoitan?
Josatain luin joskus, että rakastuakseen ihmisen on koettava, että kumppani on salaperäinen ja arvoituksellinen, myös jollain tavalla tuttu ja turvallinen. Suomeksi tämä kai tarkoittaa sitä, että kiinnostus herää todennäköisesti silloin kun kumppani ei heti kättelyssä osoittaudu tylsäksi ja mielenkiinnottomaksi.
Miten olla kiinnostava? Olemalla kiinnostava? Olemalla kiinnostava ennen kaikkea omasta mielestään. Tee elämästäsi semmoinen joka on mielestäsi kiinnostava. Tee elämästäsi seikkaulu jossa haluat olla mukana koko sielusi voimin! Toista seikkailua ei tule!
Ja täytyy vielä sanoa, että niin moni kaunis ja ruma etsii läpi elämänsä rakkautta. Tiedän niin monta komeaa miestä ja kaunista naista, jotka eivät löydä...ei se ole se ulkonäkö..se on se sisisin, ryhti ja asenne jotka tempaavat mukaansa! Jos joku puhuu muuta, niin puhuu paskaa eikä tiedä mistään mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En jaksanut lukea koko alkupostia, mutta itse olin kiusattu aikanani, mutten jaksa raahata sitä paskaa enää mukanani. Miksi velloisin siinä jos koko rumbasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa? Monen monta vuotta ja hetkeähän se pilasi, mutta miksi antaisin sen pilata enää?
Näin itse pääpirun kaupungilla yksi päivä, ja voisin nykyään helposti pyyhkiä sillä lattioita, mutta miksi? En jaksa enkä viitsi, se oli, meni ja tuli, sopii vain toivoa ettei jätkä osu kohdalle kun olen kännissä, silloin voi käydä hassusti ja lähteä velat maksuun korkojen kanssa.
Mutta ei sillä ole enää mitään tekemistä tämän päivän kanssa, en sitten tiedä kiusattiinko minua "tarpeeksi" jos pystyn hiljentämään pahat ajatukset vähitellen, eikä tämä tietenkään tapahtunut yhdessä yössä vaan olen remontoinut ajatusmaailmaani enemmän tai vähemmän aktiivisesti viimeiset pari-kolme vuotta.
Annan ystävällisen neuvon: antakaa olla, jos pystytte, ja vetäkää turpaan jos siltä tuntuu, tai puhukaa asiasta ammattilaisille, mutta mitä enemmän annatte kiusaajien pilata elämäänne niin sitä enemmän ne pääsevät voitolle. Ei kannata antaa yhden kusipäisen kakaran sanella koko elämäänsä, uudenvuoden lupauksena menette vaikka terapeutin pakeille niin voitte saada elämänne takaisin.
tsemppiä kaikille kiusatuille, ei kukaan sellaista kohdalleen ansaitsisi.
Joo olen koulu kiusattu 1-9 luokalt 1 amis vuos asti en tiedä edelleenkään minkä takia...mut kuitenkin kaikki muut tietää.paljon oon kysymyksiä asetellut niile kiusaajille monen vuoden aikana että ne ei ees tiedä minkä takia ne on mua kiusanneet... Joka kerta kun ne näen niin hirveä vaivallisuus alkaa niiden kohdalta jotaka ovat kiusanneet se on musta hauskaa...kun tietiävät että missä asemassa mä nyt oon,mut kuitenkin mul on paljon hampaan kolossa koko asiasta mut en pysty mitenkään toteuttaa sitä....Paskasta vaan pystyy nousee ylemmäks muita... Mut työelämä tekee sen jos rupee kostaa niin taas ollaan siin mist on noustu....
Luin sen tekstin ja sitä mieltä olin että kyllä itse tunnon nousu kestää ainakin yli 10 vuotta.kuitenkin annan joka päivä nakki hommia niille jotka kiusas mua mut en kuitenkaan niin paljoa että ne tajuis sitä....Ittestäni puheen ollen tein sen mitä ne eivät pystyneet ajatella,eli oon osan heidän esimies...ja sehän nostaa itse luottanuksen suhtkoin täysille.......:D