Mikä on auton kaikkein tärkein osa? Sellainen, joka on kaikkein kallein ja vaikein vaihtaa? Osa, johon on meistetty auton valmistusnumero, sen sielu? Se osa on - auton kori.
Miten ihmeessä vuonna 2008 ihmisen lapsi voi vielä olla niin lapsellinen, että yhä vaan ostaa sellaisia autoja, joiden se kaikkein tärkein osakomponentti menee helposti pilalle - ruostumalla?
Olen yhden kerran mennyt lankaan ja ostanut erään ruostuvan merkin suosikkimallin, joka kaiken kukkuraksi oli väriltään VALKOINEN. Toista kertaa en samaan lankaan mene.
Kaikkia autoja olen pitänyt yhtä huonosti. Tuossa ne ovat seisoneet pihalla räntäsateessa ja loskassa Kehä III:a pitkin olen niillä ajellu. Pessyt olen milloin olen huvittanut ja vahannut vain kahdesti vuodessa.
Toiset ovat kestäneet ja toiset taasen eivät. VW ja ennen kaikkea Opel ovat alkaneet kukkia. Renaultit ovat olleet todella hyvin suojattuja ja ei muissakaan liikenteessä näkemissäni alle 12 v vanhoissa ranskalaisissa ole ruostetta juuri koskaan.
Naapurin Mondeo mätänee pihalla, ja länsiuusimaalainen automaalari kuuluu olevan täystyöllistetty Focuksien ovien ja luukujen vaihdon vuoksi pitkäksi aikaa eteenpäin.
Mersun E- ja C-sarjalaisissa on pahoja ruosteongelmia, joita voi käydä katsomassa Finikorin sivuilla.
Avensiksessa kuuluu olevan joku kosteutta keräävä huopahärdelli jossain pyöräkotelossa ja näkemässäni ympäriajetussa tuoreessa Corollassa ei ollut massaa nimeksikään. Siinähän hehkutatte merkin hypoteettista laatua, hoh-hoijaa.
Kuuden vuoden ikäisessä Primerassa on ruosteongelmaa ja eipä ihme sillä kotimaassaan autojen keskimääräinen käyttöikä on vain kuusi vuotta. Sääli, sillä japanilaisten tekniikka kestäisi varsin pitkään (jos sietää karun muotoilun ja tyylittömyyden).
Jos olet ostamassa autoa pidemmäksi aikaa, mieti mieti ja mieti. Mieti onko helpompaa vaihtaa vaikka joku pikkuosa, joka jossain merkissä menee vaihtoon turhan usein - vai könyätkö mielummin auton alla 3M-laikan kanssa ruostetta hioen ja ratsupaikkaa pohjaan hitsaten?
Miten ihmeessä vuonna 2008 ihmisen lapsi voi vielä olla niin lapsellinen, että yhä vaan ostaa sellaisia autoja, joiden se kaikkein tärkein osakomponentti menee helposti pilalle - ruostumalla?
Olen yhden kerran mennyt lankaan ja ostanut erään ruostuvan merkin suosikkimallin, joka kaiken kukkuraksi oli väriltään VALKOINEN. Toista kertaa en samaan lankaan mene.
Kaikkia autoja olen pitänyt yhtä huonosti. Tuossa ne ovat seisoneet pihalla räntäsateessa ja loskassa Kehä III:a pitkin olen niillä ajellu. Pessyt olen milloin olen huvittanut ja vahannut vain kahdesti vuodessa.
Toiset ovat kestäneet ja toiset taasen eivät. VW ja ennen kaikkea Opel ovat alkaneet kukkia. Renaultit ovat olleet todella hyvin suojattuja ja ei muissakaan liikenteessä näkemissäni alle 12 v vanhoissa ranskalaisissa ole ruostetta juuri koskaan.
Naapurin Mondeo mätänee pihalla, ja länsiuusimaalainen automaalari kuuluu olevan täystyöllistetty Focuksien ovien ja luukujen vaihdon vuoksi pitkäksi aikaa eteenpäin.
Mersun E- ja C-sarjalaisissa on pahoja ruosteongelmia, joita voi käydä katsomassa Finikorin sivuilla.
Avensiksessa kuuluu olevan joku kosteutta keräävä huopahärdelli jossain pyöräkotelossa ja näkemässäni ympäriajetussa tuoreessa Corollassa ei ollut massaa nimeksikään. Siinähän hehkutatte merkin hypoteettista laatua, hoh-hoijaa.
Kuuden vuoden ikäisessä Primerassa on ruosteongelmaa ja eipä ihme sillä kotimaassaan autojen keskimääräinen käyttöikä on vain kuusi vuotta. Sääli, sillä japanilaisten tekniikka kestäisi varsin pitkään (jos sietää karun muotoilun ja tyylittömyyden).
Jos olet ostamassa autoa pidemmäksi aikaa, mieti mieti ja mieti. Mieti onko helpompaa vaihtaa vaikka joku pikkuosa, joka jossain merkissä menee vaihtoon turhan usein - vai könyätkö mielummin auton alla 3M-laikan kanssa ruostetta hioen ja ratsupaikkaa pohjaan hitsaten?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No nykyäänhän ei näitä "oikeita autoja" enään juuri enään edes valmisteta!
Sillä kaikissa OIKEA auto on tietenkin erillisrungolla varustettu, ja jossa kori on vain pultattu tuohon runkoon kiinni = molemmat ovat tällöin helposti vaihdettavissa/korjattavissa
Lisäksi oikea auto on tietenkin varustettu kardaanilla ja V8 koneella, mutta tämä nyt ei varsinaisesti liity asiaan...
Kardaani on, erillisrunko on, mutta vain V6.
Kuinka vanhaksi sen auton pitää kestää?
- että menee katsastuksessa "läpi", mutta pohjasta
- pari "kukkasta" ilmestyy helmaan, pyöränkaareen tai oven alareunaan
70- ja 80-luvun alussa oli ihan normaalia, jos 8-vuotta vanhaa autoa joutui paikkaamaan pohjasta tai helmoista tai pyöränkaarista, vaikka olisi suojattu uutena. Pienien ruostekukkasien fiksailu oli joka kesäinen vakiohomma muutaman vuoden ikäisissä autoissa.
Nyt todella harvaa autoa pitää hitsailla ennen 12v. ikää, eli eikö laatu ole parantunut?
2-litrainen, hl 5000 euron 10 v vanha auto?
Tarkoitan, että jos (ja kun) lähtisin ostamaan 1996 tai pari vuotta uudemman ehkä, niin mikä (mitkä) merkki ( malli) suurimmalla todennäköisyydellä olisi vähäruosteisin (keskimäärin).
Tuossa kaveri kehui Renaultia, olen myös Pösön 406sen havainnut koriltaan hyväksi, mutta ovatko nämä alustastaan sittenkään niin ehjiä, sillä ulkopinta ei kerro kaikkea.
Ovatko japanilaiset edelleen yhtä huonoja takapyörän koteloistaan, kuin ennenkin?
Peugeoteista en tiedä mutta Renaulteissa pohja on suojattu jo tehtaalla hyvin. Taka-akselin tienoo kannattaa kuitenkin tarkistaa varoiksi sekä etupään kierrejouset.
Hintaluokassasi vähäruosteinen auto voisi olla vaikkapa ekakoppainen Scénic joka useimmiten on 2,0-litrainen 8-venttiilinen (jolla on miellyttävämpi ajaa laajemman väännön vuoksi kuin nykyisellä 1,6 litraisella 16-venttiilisellä, vaikka niissä onkin paperilla saman verran tehoa).
Nyt perheessä on kaksi Meganea, 2001 ja 2003. Molemmat ovat tosi siistissä kuosissa, vaikka ne ovat aina ulkona ja niillä ajellaan loskaisia ja suolattuja teitä.
Volvo ja Saab. Ovat sitten tukevia eivätkä vain ruosteettomia. Volvoista vielä vanha 700/900-sarja niin eipä paljon ilkeä Pösö- ja Rellumiehet edes verrata omiaan. Nyt tietysti joku vääntää "faktaa" linkittämällä videopätkän törmäyskokeesta uuden pikkuauton kanssa mutta hän joka omistaa kyseiset autot, kyllä tietää.
En nyt mitään väittelyä halua, mutta...Mielestäni Volvon 700/900 sarja on aika traktorimainen ajaa, hyvä auto se varmaan on(?). 406 on taas perin hyvä ajaa , hiljainen ym. Kyllähän se pösö autolta tuntuu volvon jälkeen. Relluista en pysty sanomaan mitään.
Ja mitä noihin törmäyjuttuihin tulee "mutta hän joka omistaa kyseiset autot, kyllä tietää" Tietää mitä? Eiköhän ne kolarihommat tiedä vasta sen jälkeen, kun kolari on jo sattunut - automerkistä riippumatta.
Jos isokokoinen varusteltu auto maksaa uutena suuruusluokkaa 30-35.000 euroa, a) minkä ikäinen se on ja b) miten paljon sillä on ajettu, ennenkuin se on kysytyssä 5.000 euron hintaluokassa?
Oikea vastaus selviää kun käy nettiautossa.
Ennen kuin hinta on tippunut noin alas, käyttövuosia on takana todella paljon ja samoin kilometrejä. Täytyykö silloin aivan ensimmäisen otsikon määritelmä ruosteettomuudesta? Epäilen suuresti.
vuodelta -92 ja ajettu nyt 175 tkm. Tietenkin saksalaiselta vanhalta mieheltä. Suht. täysvarustus, 3l koneella eli bensaa kuluu. Mutta auto on ikäisekseen uskomattoman hyvässä kunnossa. Ruostetta en ole havainnut ja kulutusosat (jarrut ym) oli uusittu juuri ennen kuin auton ostin. Jopa pakoputkisto näyttää olevan jotain jaloterästä ja on vielä alkuperäinen. En edes tiedä, mitä se on uutena maksanut mutta hinta jäi reilusti alle 5000 € veroineen ja kuluineen itse tuotuna.
Uuden jos ostaa ja pitää sitä muutaman vuoden, ruostuminen ei ole mikään ongelma. Jos vielä haluaa varmistella niin eikun suojaukseen.
Jos taas ostaa käytetyn, niin aika pienellä vaivalla peltien kunnon voi havaita aistinvaraisesti.
Autoa on myös hyvä tarkkailla vaikkapa pesujen yhteydessä. Kiveniskemät kannattaa korjata, ennen kuin ehtivät ruostua. Jos sitten tuntuu, että ruostumista ei voi estää ja se haittaa niin vaihtaa toiseen.
Itse olen sitä mieltä, että ruosteiden kanssa kyllä pärjää mutta jos tekniikka on hepponen (alati pikkuvikoja ja isompiakin), niin siinä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa toiseen.