Mietin, että uskallanko mennä. Yksin. Ainut sinkkukaverini ei pääse lähtemään. Viime vuosien uudetvuodet ovat menneet kotioloissa tiiviisti. Nyt sitten olen sinkku. Lähes kaikki ystäväni taasen ovat (onneksi) naimisissa tai parisuhteissaan pienet lapset eli siis kotona. En juurikaan käy bailailemassa eli eipä ole tuota bailuseuraakaan.
No joo. Sinkkuilua on kestänyt tosin jo liian pitkään. Kohta kolme vuotta. Luulen, että jos nyt viettäisin taas uudenvuoden vanhempieni kanssa tai jonkun lapsiperheen kanssa, niin...
juu. en oikein tiedä miksi kirjoitin.
Rakkauden löytäminen on vain niin (hiton) vaikeaa. Nyt kun olen alkanut ihan oikeasti etsimään, niin tuntuu lähes mahdottomalta, että nyt tässä yhtäkkiä rakastuisi johonkin mieheen ja että hän vielä minuun. kiesus.
Toisaalta jos vain istun vanhempieni kanssa kotona, niin se vasta surkeaa on. vai onko? en minä tiedä. Kai mä lähden niihin sinkkubileisiin. Ehkäpä jos käykin niin, että löydän jonkun, niin sitten ottaa päähän kun en enää voi käydä sinkkubileissä, koska en ole enää sinkku ja villi ja vapaaaaaaa.
No joo. Sinkkuilua on kestänyt tosin jo liian pitkään. Kohta kolme vuotta. Luulen, että jos nyt viettäisin taas uudenvuoden vanhempieni kanssa tai jonkun lapsiperheen kanssa, niin...
juu. en oikein tiedä miksi kirjoitin.
Rakkauden löytäminen on vain niin (hiton) vaikeaa. Nyt kun olen alkanut ihan oikeasti etsimään, niin tuntuu lähes mahdottomalta, että nyt tässä yhtäkkiä rakastuisi johonkin mieheen ja että hän vielä minuun. kiesus.
Toisaalta jos vain istun vanhempieni kanssa kotona, niin se vasta surkeaa on. vai onko? en minä tiedä. Kai mä lähden niihin sinkkubileisiin. Ehkäpä jos käykin niin, että löydän jonkun, niin sitten ottaa päähän kun en enää voi käydä sinkkubileissä, koska en ole enää sinkku ja villi ja vapaaaaaaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoituksestasi päätellen et ole vielä valmis vakintumaan, koska sinulla on epäilyjä siitä että haluat mahdollisesti olla vielä "villi ja vapaa"
on parempi kokea vapaus niin pitkää kuin on varma että sitä on riitämiin ja sitten suunnata katseensa suhdetta joka kestää kohti.
sitoutumaan. Tuli vain mieleen, että kun ihmisellä on aina taipumus haluta sitä, mitä ei ole (ruoho on virheämpää aidan toisella puolella-efekti), niin ehkä pitäisi iloita tästä sinkkuudesta enemmän eikä vain surra sitä, koska kylänraititkin on täynnä miehiä, jotka suree surkeaa parisuhdettaan ja haluaisi olla sinkkuja, mistä johtuen tulee näitä pettämiskuvioita ja muuta masentavaa. Itse olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa. Ainakin tähän astisen elämäni aikana ollut enkä toivottavasti tässä yhtäkkiä muuksi muutu (ei ole tapana hullaantua...vahinko sinänsä...kai...tai ehkä onni sittenkin).
Mutta siis tunteitaan ei voi pakottaa. Mutta siitä olen ihan varma, että yksin en halua loppuelämääni olla. Voin tyytyä jopa vähän pienempäänkin tunteeseen kuin rakkauteen. Hyvä ystävyys olisi aika hyvä pohja kumppaanuudelle. Eikö ystävät ole aina kilttejä toisilleen? Intohimoiseen rakkauteen sekoittuu aina kaikenlaisia mustasukkaisuuksia ja sen sellaista kurjaa. Sellaista en halua.
Toisaalta kyllä mä aika tyytyväinen olen näin sinkkunakin (totta), mutta ehkä mä olisin vielä tyytyväisempi kivan kumppanin kanssa.
Ja tuskin sitä nyt juuri nyt uutenavuotena löytyy, mutta ehkä tulevana vuotena kuitenkin. Jostainhan sitä pitää aloittaa...ja mä en aloita tätä vuotta kotona nyhjäten. Kiva kun jotkut järkkää tuollaisia sinkkujuhlia!
Jos on bileitä tiedos niin sinne mä tuun ja mis ne sit on? jos sit ri jaksa tulla niin täs on oikeesti hyvä illan vietto saitti redcurtainmovies.com/
Katajanokalla. :-)