Ei ehkä oikee palsta, mut pakko kirjottaa johonki!
Ai tätä suhteen ihanuutta, avoliitossa puolitoista vuotta, kuvittelin viimeinkin löytäneeni elämäni miehen, mutta karvas totuus kun paljastui,tais olla liikaa minun henkiselle sietokyvylle:
Tilanne se että nyt 43v ja elän jatkuvassa pelossa, aikanaan erosin lasteni-isästä hänen väkivaltaisuuden takia, nyt uudessa suhteessa ja tämä hakkas mut marraskuussa tosi pahasti, elän kaukana sukulaisistani, työpaikka ainoa henkireikäni elämään tällä hetkellä, en uskalla selvinpäin mennä nukkumaan, viina tuli kuvioihin pahoinpitelyn jälkeen, ei taloudellista mahdollisuutta muuttaa pois, mitä helvettiä minä teen???
Ainoo ilo elämässä , mennä työhön joka päivä, työhön jota vihaan!
Oonko minä oikeesti niin huono ihminen, etten ansaitse mitään hyvää?
Vuosi vaihtuu, onko tuleva vuosi samaa paskaa, mitä tähänki asti?
Ai tätä suhteen ihanuutta, avoliitossa puolitoista vuotta, kuvittelin viimeinkin löytäneeni elämäni miehen, mutta karvas totuus kun paljastui,tais olla liikaa minun henkiselle sietokyvylle:
Tilanne se että nyt 43v ja elän jatkuvassa pelossa, aikanaan erosin lasteni-isästä hänen väkivaltaisuuden takia, nyt uudessa suhteessa ja tämä hakkas mut marraskuussa tosi pahasti, elän kaukana sukulaisistani, työpaikka ainoa henkireikäni elämään tällä hetkellä, en uskalla selvinpäin mennä nukkumaan, viina tuli kuvioihin pahoinpitelyn jälkeen, ei taloudellista mahdollisuutta muuttaa pois, mitä helvettiä minä teen???
Ainoo ilo elämässä , mennä työhön joka päivä, työhön jota vihaan!
Oonko minä oikeesti niin huono ihminen, etten ansaitse mitään hyvää?
Vuosi vaihtuu, onko tuleva vuosi samaa paskaa, mitä tähänki asti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja siinä iässä, että osaat ja tiedät miten toimia. Olet lähtenyt yhdestä väkivaltaisesta suhteesta, miten se silloin onnistui? Miksi se ei onnistuisi nytkin?
Sanot että ei ole taloudellista mahdollisuutta muuttaa pois? Olet kuitenkin työssäkäyvä ihminen. Mihin se sinun palkkasi sitten menee, ei kai vain se mies sitä vie?
Hae apua vaikka sosiaaliviranomaisilta, tai hakeudu turvakotiin. Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa. Huom! Ei kenenkään!
Et uskalla selvinpäin mennä nukkumaan, oli vähän outo toteamus. Mitä se viina siinä auttaa? Älä nyt juomaan rupea sen ukkosi takia.
Apua on kyllä saatavissa, kun sitä aktiivisesti haet. Se vaatii kyllä sinulta vähän aktiivisuutta, kukaan ei valitettavasti tule sitä sinulle kotiin tarjoamaan.
Ryhdistäydy!
Hei, olen 41 vuotias nainen, eikä minullakaan ole ollut onnea mies jutuissa. 13 vuotta olin lasten isän kanssa ennen kun tajusin että miehelle avioliitto oli pelkkää koti leikkiä, vaimo on vain miestä varten. Minusta ei ollut väliä (eikä lapsista, kunhan hänellä on kaikki hyvin ja pankkitilin saldo kasvaa. Hän oli aivan psykopaatti, ei mitään tunteita.
Sitten tuli kuvioihin tyyppi joka yritti käyttää rahallisesti hyväksi, eikä ryyppäämisellä mitään rajaa kun alotti.
Nyt 3 vuotta avoliittoa alkoholistin kanssa, ryyppy putkia on mahtunut näihin vuosiin aivan liikaa. Nyt on putkea jatkunut reilu 2 viikkoa. Muutama selvä päivä välissä esin. joulu aatto. Olen nyt järkiintynyt ja haen toista asuntoa, vaikka toisaalta on paha mieli koska rakastan sitä selvää miestä, mutta kun ei tämä tästä miksikään muutu.
Lähde pois siitä suhteesta, ei kenenkään tarvitse ikuisesti sietää pahaa mieltä.
Itse olen työtön ja kaksi teini ikäistä lasta, olen selvinnyt ennenkin niin selviän nytkin.
Monesti olen kanssa ajatellut että mikä vika minussa on kun tielleni osuu vain sellaisia tyyppejä jotka saa olon kurjaksi. Eihän sen niin pitäisi mennä, minunhan pitäisi tuntea olevani rakastettu ja arvostettu, mutta rakkaus on sokea kirjaimellisesti ja jotenkin sitä vaan toivoo että toinen muuttuu kun oikein kovasti yritän.
Rakkaus ei ole sokea. Rakastunut on.
Juova alkoholisti ei muutu, vaikka kuin yrittäisit. Numero yksi on aina pullo.
Se muuttuu sitten kun itse haluaa, kun se on löytänyt oman pohjansa ja tullut siihen tilanteeseen, että ei halua enää juoda ja lähtee hakemaan apua. Sitten se voi joskus päästä tilanteeseen "ei tarvitse enää juoda".
Oma mieheni joi 20 vuotta elämästään,oli aloittanut jo teini-ikäisenä. Nyt on ollut raittiina jo 12 vuotta, AA:n avulla. Eikä todellakaan minun jäkätykseni tai yritykseni ansiosta, vaan itsensä takia. Minä olen hoitanut itseäni Al-anonissa jo vuosikaudet.
En tuputa, mutta jos siltä tuntuu, apu voisi löytyä sitäkin kautta.
www.aa.fi
www.al-anon.fi
kukaan täyspäinen ala juomaan pahoinpitelyn jälkeen. Itse kohtalosi ansaitset, ovat omien tekojesi seurauksia.
Niin makaa kuin petaa.
Nyt kyllä mietit mitä elämältäsi halua!!Ei tollaisessa suhteessa voi olla! ja varmasti sinulla muitakin syitä iloita kun työ, Lapsesi varmasti ovat iso syy olla iloinen ja onnillinen! entä ystävät ja työkaverit?Puhu jollekkin asiasta! varmasti saat apua joltain! mutta lähde pois sen miehen luota ja ota niskasta kiinni itseäsi! aloitat nyt paremman vuoden ja tee muutoksia elämään! Jaksamisia sinulle!
Kiitos paljon kannustuksesta!
Olenkin ottanut jo itseäni niskasta kiinni,
nukun ilman alkoholia, nään painajaisia, mutta eiköhän nekin lopu, kun saan oman asunnon!
En jää tähän haukuttavaksi, hakattavaksi enää, toivottavasti löytää jonkun toisen tilalleni!
Lapset minua onkin kannustaneet, nyt en nää enää elämää niin toivottomana, kuin silloin, kun kirjotin tuon ensimmäisen viestin!
Uusi vuosi, uusi elämä!
Tajusin vasta sen , ettei minulla ole kuin tämä yksi elämä, enkä anna hänen pilata sitä!