Erosin tyttöystävästäni reilu viikko sitten. Minä jätin hänelle oven raolleen, mahdollisuuden jättää, ja sen hän käytti. Suhde ei kestänyt kuin kolme kuukautta, vähän sinänsä, mutta rakkauteni häneen muodostui suureksi tuona aikana. Takaisin en häneltä rakkautta saanut, hän välitti paljon, mutta ei ikinä sanonut rakastavansa. Tiedän, että rakkaus ei saa olla yksipuoleista, en sitä halunnutkan. Mietin vain, että mitä jos hän joskus huomaa, että rakastaakin minua.
Haluaisin koko ajan soittaa, kirjoittaa, nähdä häntä...ja sanoa kuinka paljon Rakastan ja kuinka paljon haluan hänet syliini. Onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä. Kaikki ajatukset on niin sekaisin!
Ei mene hetkeäkään päivisin, ettenkö häntä ajattelisi. Odota puhelua, viestiä tai häntä ovellani...
Rakkaus on sokea...ja siitä on vaikea luopua vaikka tietää, että se tuhoaa, minut, jos en osaa päästää irti.
Haluaisin koko ajan soittaa, kirjoittaa, nähdä häntä...ja sanoa kuinka paljon Rakastan ja kuinka paljon haluan hänet syliini. Onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä. Kaikki ajatukset on niin sekaisin!
Ei mene hetkeäkään päivisin, ettenkö häntä ajattelisi. Odota puhelua, viestiä tai häntä ovellani...
Rakkaus on sokea...ja siitä on vaikea luopua vaikka tietää, että se tuhoaa, minut, jos en osaa päästää irti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mä jätin mun miehen neljä kuukautta sitten. oltii n.vuosi yhessä. mä ajattelen häntä joka päivä ja kun kuulen hänen nimensä, vatsassani lentää perhosia. rakastan häntä vieläkin todella paljon, mutta seurustelusta ei tullut mitään.
Seurustelin ja rakastin jätkääni todella. Oli kuitenkin pakko pistää poikki, koska jätkä oli täysi kusipää. vaan minäpä en pystynyt unohtamaan häntä. En vain voi. Meni vuosi ja aina silloin tällöin kirjoiteltiin. Hän vaikutti taas niin ihanalta että unohdin kaikki hänen huonot puolensa. No viime viikolla hän sitten yllättäen alkoi tekstailemaan minulle. Aivan niinkuin ennen. Oli niin ihanaa. Leijuin koko viikon pilvissä. Luulin että hän sittenkin rakastaa minua ja haluaa minut takaisin. Viikko päättyi rakasteluun, jonka jälkeen en ole hänestä kuullut. Vituttaa, itkettää, kaikki on hajalla. Ei hän minua rakasta, ei ole koskaan rakastanutkaan. Hän vain käytti taas jälleen hyväksi hyväuskoisuuttani. Mikä äliö olenkaan. Mutta minä rakastan häntä edelleen. Miksi, miksi en voisi vihata häntä ja unohtaa?!!!
Olen itse lähes samassa tilanteessa, kuin sinä. Tosin erostamme on jo reilu kuukausi. Itse yritin aluksi pitää yhteyttä eron jälkeen, mutta sainkin viestin, että ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa. Olisin halunnut edes ystävyyttä, mutta kaiken on oltava niin saatanan vaikeaa...
...on lievästi ilmaistuna oikea ilmaisu tässä vaiheessa. Kaveruus on ihan ok jossain vaiheessa mutta tällä hetkellä, eikä pitkään pitkään aikaan ole toivoakaan, että pystyisin exäni kanssa olemaan "normaali" kaveri/ystävä. Ehken koskaan...
Pakkohan se on vaan toivoa parasta, että täälläkin se auringon paiste jossain vaiheessa häikäisisi. Samoin toivon sulle sinnepäin...
En usko että rakkaudentunnustukset auttavat asiaa yhtään, päinvastoin...
Ainakin itsellä käy niin, että vaikka välitinkin jättämisen jälkeen, rakkaudentunnustukset ja takaisinkinuaminen sai minut totaalisesti nostamaan karvat pystyyn ja ei paljon huvittanut edes olla ystävä...
Eli yhteyttä voit pitää(JOS HÄN SOITTAA MYÖS SINULLE) Mutta jätä tunteilut kavereillesi purettaviksi...
Olen vain rehellinen.
Ja jos hän haluaa sinut takaisin, hän varmasti ilmoittaa
...osaa luovuttaa ja päästää irti:( Tekisi vaan mieli koko ajan yrittää saada sanottua "viimmeinen sana", vaikka tiedän, että se ei mitä todennäköisimmin olisikaan se viimmeinen sana. Järki käskee lopettamaan mutta sydän ei vaan anna periksi...
Ja uskon tietäväni, että yhteydenottoa häneltä on turha odottaa...haluaa hän varmasti olla ystävä/kaveri...mutta silti. itse en siihen vaan vielä pysty pitkään aikaan. Sattuu kun ajattelenkin, saati sitten kun molemmat palaa samalle paikkakunnalle kun opiskelut jälleen alkavat syksyllä:(
Tuntuu kuin pää hajoisi...ja kiitos tuosta viestistäsi, se jotenkin helpotti oloa, ainakin vähäksi aikaa...
Mä jätin mun tyttöystävän noin kuukaus sitten, kun sain tietää hänen pitäneen peliä toisen jätkän kanssa mun selkäni takana.. Vaikka kerroin ja osoitin hänelle rakastavani häntä todella paljon se ei lopulta merkinnyt mitään.. Nyt kun hän on tajunnut mitä on tehnyt ja haluaa palata takaisin, en voi enkä halua pettävää naista, vaikka rakastankin yhä häntä.. Pelkkä kaveri on vaikea olla, sillä sattuu liikaa kun nähdään..