Otteita kirjasta Die Wurzeln des Unheils (Hans-Heming Bieg), 152-156:
”Amerikkalaiselle diplomaatille Pariisissa, Bullitille oli 25.4.1939 selvää: ”Sota on päätetty asia”. Hollantilainen kirjailija Ward Herman kirjoitti 3.8.1939: ”Puolalaiset ovat kadottaneet todellisuudentajunsa…, täytyy todeta, että Puolasta on tullut yksi suuri hullujenhuone”. Entinen Italian ulkoministeri Graf luonnehti puolalaisia: ”heidän mukaansa puoli Eurooppaa on joskus ollut puolalainen ja sen pitäisi uudelleen tulla puolalaiseksi”. Bolko Richthofenin mukaan ”Hitlerin tarjous lokakuussa 1938 oli edullisin tarjous Saksalta Puolalle vuoden 1918 jälkeen. Jos puolalaiset olisivat antaneet pienintäkin arvoa yhteistyölle Saksan kanssa, he olisivat hyväksyneet tarjouksen sopimuksen perustaksi Saksan kanssa.
Puolalaiset diplomaatit olivat vakuuttuneet siitä, että saksalaiset olivat tosissaan tarjoustensa kanssa. Hitler olisi luopunut rautatiestä Itä-Preussiin autotien rinnalta. Lopullinen vastaus oli Puolan puolelta torjuva. He eivät osoittaneet pienintäkään sovinnonhalua. Puolueettomat poliitikot ja historioitsijat pitivät saksalaisten tarjouksia edullisiksi ja jalomielisiksi, esim. professori Vcharles Callan Tansill. Englantilaisen liberaalin historioitsijan J P Taylorin mukaan Hitler ei halunnut tuhota Puolaa, vaan tavoitteli liittoa sen kanssa.
Beckin pelin tuomitsi jo 1938 Carl J Burckhardt (Danzigin komissaari) kirjeessään Kansainliiton ylimmälle elimelle: ”Beck on alkanut pelin, joka tähtää vain Puolan maksimaaliseen voittoon… se on tuleva taas lopullisen ja väistämättömän saksalaisen katastrofin kautta.” Richthofenin mukaan ”Uusi Puolan vuodesta 1919 valmistelema maailmansota oli alkamassa.” Taylorin tuomitsee: ”Länsimaiden typeryys, puolalainen mielisairaus ja Hitlerin taitamattomuus syöksivät ihmiskunnan 2. maailmansotaan.” Richthofenin mukaan ”Puolan osasyyllisyys sotaan on selvästi osoitettu”. Puolalainen marsalkka Rydz-Smigly sanoi kesä-heinäkuussa 1939:”Puola haluaa sotaa Saksaa vastaan, Saksa ei pysty tätä sotaa välttämään”.
Kun London Times lokakuussa 1938 hehkutti Sudeettimaan liittämistä Saksaan ”historiallisen virheen oikaisemisena” ja ”täydellisen oikeudenmukaisena toimenpiteenä”, oli tshekkiläinen pääministeri Benesch jo kauan suunnitellut kaikkien sudeettisaksalaisten karkottamista, mikä toteutui 1945, politiikkansa päämääränä. Se oli tshekkiläinen ”ratkaisu”. Tämä kaikki on todettavissa dokumenteista sotaa edeltävältä ajalta. Brittiläisen erikoislähettilään matkakertomuksesta 13.6.1939 Puolan hallituksen tapaamisen jälkeen löydämme samanlaisen toiveen Varsovan taholta. Puola kaavaili voitollista sotaa, jonka jälkeen ainakin Itä-Preussin väestö siirrettäisiin Saksaan. Etniset puhdistukset 1945 eivät siis olleet reaktiota saksalaisten tekoihin.
Valtapolitiikka oli syynä sodan syttymiseen joka taholla. Saksa halusi oikaista Versaillesin epäoikeudenmukaisuudet. Puola halusi Jagellonien aikaisen suurvalta-aseman saavuttamista ja laajenemista siten joka suuntaan. Englanti halusi olla koko maanosan tasapainotekijä ja tuki perinteisesti tasapainoa Euroopan valtojen välillä (Minä: Hmm, kuinkas Saksan tuhoaminen tätä tasapainopolitiikkaa edustaa?). Roosevelt rummutti demokratioiden ristiretkeä ja uneksi amerikkalaisesta vuosisadasta, Japanin ja Englannin imperiumien perimisestä.
Oliko sota enää vältettävissä? Henderson pelkäsi ajan mittaan median tuomitsevan sodan motiivit. Sotahistorioitsija kenraali Fuller kirjoitti: ”Ei Hitlerin politiikka saanut meitä sotaan. Syy oli siinä, että hän onnistui yrityksessään nostaa Saksa jaloilleen ja luoda uusi talousmahti. Todellisia syitä olivat kateus, pelko ja ahneus.” Ranskalainen politologi Raymond Aron esittää:” Kaikki esitykset Saksan tai kapitalististen maiden yksinsyyllisyydestä ovat lapsellisia”:
”Englanti antoi meille takuut ilman mahtia sellaisia antaa tietoisena, että pienen ajan kuluttua se pettää meidät venäläisille”, sanoi Stanislaw Mackiewicz, Lontoon pakolaishallituksen ministeripresidentti. Paul Rassinierin mukaan ”Hitlerillä oli kiistaton oikeus sotatoimiin Puolaa vastaan”.
Churchill totesi 1936 amerikkalaiselle kenraali Woodille: ”Saksa vahvistuu liikaa. Meidän on tuhottava se. Samaan aikaan historioitsija Arnold Toynbeen mukaan ”Hitler halusi aidon rauhan Eurooppaan”. Sotahistorioitsija Liddel Hartin mukaan Saksa ei olisi hyökännyt Englantiin, jos Englanti ei olisi julistanut sotaa Saksalle (Minä: Eihän Saksa nytkään hyökännyt, vastasi vain pommituksiin).
2.12.1938 selvittää USA:n Varsovan lähettiläs Biddle Kansainliiton Danzigin komissaarille Burckhardtille: ”Uusi kriisi puhkeaa vielä… Chamberlain ja Daladier syrjäytetään yleisenmielipiteen voimalla. Kyseessä on pyhä sota.” USA:ssa kaikki sotaa vastaan olevat erotettiin korkeista viroista. Charles Lindbergh totesi Rooseveltin kilpailijasta Hooverista 21.9.1939: ”Hän on sotaan liittymistä vastaan. Hänestä tuntuu, että Roosevelt on lopullisesti päättänyt viedä meidät sotaan”.
Roosevelt painosti Chamberlainia estämään tiukasti Puolan ja Saksan yhteisymmärryksen. USA:n painostus onnistui 24.3.1939, kaksi päivää ennen Puolan lopullista kieltävää vastausta Saksalle. Englannin takeet Puolalle johtivat tämän jälkeen sotaan. Saksalaiset löysivät 1940 Ranskasta todisteita Englannin sodanpäämääristä. Memossa tavoiteltiin Saksan tuhoamista ja paloittelua, Hitlerin ja hänen järjestelmänsä katoaminen eivät riittäneet.”
Sivu 161: Kun marsalkka Pilsudskia 1938 olisi tarvittu, hän oli valitettavasti jo kuollut. Dirk Kunertin mukaan hänellä oli ollut kaavailuja Itä-Preussin ja Saksan yhdistämisestä siten, että Puolan pääsy merelle olisi turvattu. Hän näki Versaillesissa uuden sodan siemenen ja uhan. Hän pelkäsi Neuvostoliittoa ja näki Saksassa mahdollisen Puolan elämän takaajan. Minä: Tämä tapahtui ilmeisesti Ranskan hylättyä tarjouksen sodasta Saksaa vastaan 1933. Pilsudski kuoli jo 1935, minkä jälkeen ilmeisesti uusi nationalistinen hallitus ehdotti 1936 uudelleen Ranskalle sotaa Saksaa vastaan. Todella sääli tämä Pilsudskin kuolema.
Sivut 167-171 kertovat mielenkiintoisella tavalla Charmleyn ja Irvingin paljastuksista Winston Churchillin elämästä. Referoin sisältöä lopuksi:
John Charmley on kirjoittanut kirjan Churchill-End of Glory sekä kirjoja Curchillin suorittamasta Englannin imperiumin tuhoamisesta. Irvingin yksi pääteos on Churchills War, josta on tiettävästi valmiina ainakin osat 1ja 2, 3 on kesken. Vuonna 1920 Churchill toteaa bolshevismin olevan lähinnä juutalaisten pyörittämä juttu. Churchill menettää Englannin tavoin paljon omaisuutta I maailmansodan seurauksena talousvaikeuksissa. Sota ei ollutkaan suuri voitto, vaan imperiumi köyhtyi rajusti ja USA rikastui yhtä paljon. Samoin kävi kaikille voittajille.
1930-luvulla Churchill tosin antaa lausuntoja siitä, kuinka Saksa on tuhottava, jos Hitler saa vallan tai se vahvistuu liikaa (jo 1933 lausunto Saksan entiselle kanslerille). Kuitenkin 1936 tapatuu merkittäviä asioita. Churchill menettää omaisuutensa pörssikurssien takia ja joutuu elämään kädestä suuhun. Hänen uransa olisi ollut lopussa, ellei juutalainen kultakaivosomistaja Sir Henry Strakosch olisi maksanut hänen suunnattomat velkansa ja antanut lisäksi paljon rahaa kolmen vuoden ajan. Strakosch kuului maailmanlaajuiseem juutalaisjärjestöön Anti-Nazi-Liga, joka muutti nimensä Churchillin neuvosta Focukseksi. Kyseessä oli hyvin vaikutusvaltaisten jäsenten järjestö, johon nivoutuivat Saksan maailmanlaajuiseen boikottiin julistaneet juutalaisjärjestöt. Järjestön tavoitteena oli ennen kaikkea kaikin keinoin provokaatioita myöten estää Saksan ja Englannin yhteisymmärrys. Tietysti kaikenlainen Saksan vastustaminen oli ohjelmassa. Vuodesta 1936 Churchill saarnasi ympäri maailmaa tuhoamissotaa Saksaa vastaan maailman johtavien sionistien rahoilla. Samaa politiikkaa hän noudatti valtaan päästyäänkin.
Churchill oli myös Rooseveltin perheystävä. Amerikkalainen Rooseveltinkin neuvonantaja, pankkiiri Bernard Baruch oli myös Churchillin ystävä ja neuvonantaja. Churchill kuului samaan sisäpiiriin, kuin USAa hallinnut ja Rooseveltin takana ollut sionistiklikki. Sisäpiirin viestejä eivät vieneet Englantiin ja Eurooppaan ulkoministeri Hull tms, vaan rahaministeri Morgenthau, korkeimman oikeuden presidentti Felix Frankfurter ym. Englannin yhteiskunnassa sionistien vaikutus oli myös huomattava, varsinkin median ja rahamaailman osalta. Vaaleissa 1930-luvun lopulla liikkui paljon sionistirahaa, kuten USA:ssakin.
Tämä kaikki selittää yhdessä Vansittardin ympärille Englantiin muodostuneen ja pitkiä perinteitä saksalaisvihassa omanneen vaikutusvaltaisen ryhmän kanssa pitkälle Englannin syöksemistä tuhoisaan ja turhaan sotaan. Turhaan siksi, että sodasta ei ollut Englannille mitään hyötyä, vaan vain USA:lle. Englanti menetti imperiuminsa ja vaikutusvaltansa 2. maailmansodassa, mikä oli Rooseveltin avoimesti pienelle piirille esittämä visio jo ennen sotaa. Tätä myös Chamberlain oli pelännyt vastustaessaan sotaa. Englannilla oli varaa sotia vain muutama kuukausi. Sen jälkeen piti alkaa myydä arvokkaita tukikohtia Newfoundlandista ym. vain 50 vanhentuneesta hävittäjästä. Pian Kapkaupunkiin tuotiin laivalasti kultaa. Sodan jälkeen Englanti oli pahasti velkaantunut, johon Marshall-apu ja Saksalta ryöstetyt omaisuudet eivät tuoneet ratkaisevaa helpotusta.
Churchill pystyi estämään rauhan solmimisen Saksan kanssa 1940. Tällöin myös Halifax oli palannut rauhan kannattajaksi. Englanti syöksi Euroopan tuhoon ja hävitykseen sekä tuhosi Englannin imperiumin Churchillin itsepäisyyden takia. Miljoonat murhattiin tai orjuutettiin. Taideaarteet ryöstettiin tai hävitettiin pommituksissa ja tuotantolaitokset ja muu infra tuhottiin. Eurooppa bolshevisoitiin Stalinin ja Rooseveltin käskyjen mukaan. Churchilliä voidaan pitää maanpetturina, koska useimmat tajusivat täysin, mitä sota merkitsi imperiumille ja Englannille. Esim. Hitler.
”Amerikkalaiselle diplomaatille Pariisissa, Bullitille oli 25.4.1939 selvää: ”Sota on päätetty asia”. Hollantilainen kirjailija Ward Herman kirjoitti 3.8.1939: ”Puolalaiset ovat kadottaneet todellisuudentajunsa…, täytyy todeta, että Puolasta on tullut yksi suuri hullujenhuone”. Entinen Italian ulkoministeri Graf luonnehti puolalaisia: ”heidän mukaansa puoli Eurooppaa on joskus ollut puolalainen ja sen pitäisi uudelleen tulla puolalaiseksi”. Bolko Richthofenin mukaan ”Hitlerin tarjous lokakuussa 1938 oli edullisin tarjous Saksalta Puolalle vuoden 1918 jälkeen. Jos puolalaiset olisivat antaneet pienintäkin arvoa yhteistyölle Saksan kanssa, he olisivat hyväksyneet tarjouksen sopimuksen perustaksi Saksan kanssa.
Puolalaiset diplomaatit olivat vakuuttuneet siitä, että saksalaiset olivat tosissaan tarjoustensa kanssa. Hitler olisi luopunut rautatiestä Itä-Preussiin autotien rinnalta. Lopullinen vastaus oli Puolan puolelta torjuva. He eivät osoittaneet pienintäkään sovinnonhalua. Puolueettomat poliitikot ja historioitsijat pitivät saksalaisten tarjouksia edullisiksi ja jalomielisiksi, esim. professori Vcharles Callan Tansill. Englantilaisen liberaalin historioitsijan J P Taylorin mukaan Hitler ei halunnut tuhota Puolaa, vaan tavoitteli liittoa sen kanssa.
Beckin pelin tuomitsi jo 1938 Carl J Burckhardt (Danzigin komissaari) kirjeessään Kansainliiton ylimmälle elimelle: ”Beck on alkanut pelin, joka tähtää vain Puolan maksimaaliseen voittoon… se on tuleva taas lopullisen ja väistämättömän saksalaisen katastrofin kautta.” Richthofenin mukaan ”Uusi Puolan vuodesta 1919 valmistelema maailmansota oli alkamassa.” Taylorin tuomitsee: ”Länsimaiden typeryys, puolalainen mielisairaus ja Hitlerin taitamattomuus syöksivät ihmiskunnan 2. maailmansotaan.” Richthofenin mukaan ”Puolan osasyyllisyys sotaan on selvästi osoitettu”. Puolalainen marsalkka Rydz-Smigly sanoi kesä-heinäkuussa 1939:”Puola haluaa sotaa Saksaa vastaan, Saksa ei pysty tätä sotaa välttämään”.
Kun London Times lokakuussa 1938 hehkutti Sudeettimaan liittämistä Saksaan ”historiallisen virheen oikaisemisena” ja ”täydellisen oikeudenmukaisena toimenpiteenä”, oli tshekkiläinen pääministeri Benesch jo kauan suunnitellut kaikkien sudeettisaksalaisten karkottamista, mikä toteutui 1945, politiikkansa päämääränä. Se oli tshekkiläinen ”ratkaisu”. Tämä kaikki on todettavissa dokumenteista sotaa edeltävältä ajalta. Brittiläisen erikoislähettilään matkakertomuksesta 13.6.1939 Puolan hallituksen tapaamisen jälkeen löydämme samanlaisen toiveen Varsovan taholta. Puola kaavaili voitollista sotaa, jonka jälkeen ainakin Itä-Preussin väestö siirrettäisiin Saksaan. Etniset puhdistukset 1945 eivät siis olleet reaktiota saksalaisten tekoihin.
Valtapolitiikka oli syynä sodan syttymiseen joka taholla. Saksa halusi oikaista Versaillesin epäoikeudenmukaisuudet. Puola halusi Jagellonien aikaisen suurvalta-aseman saavuttamista ja laajenemista siten joka suuntaan. Englanti halusi olla koko maanosan tasapainotekijä ja tuki perinteisesti tasapainoa Euroopan valtojen välillä (Minä: Hmm, kuinkas Saksan tuhoaminen tätä tasapainopolitiikkaa edustaa?). Roosevelt rummutti demokratioiden ristiretkeä ja uneksi amerikkalaisesta vuosisadasta, Japanin ja Englannin imperiumien perimisestä.
Oliko sota enää vältettävissä? Henderson pelkäsi ajan mittaan median tuomitsevan sodan motiivit. Sotahistorioitsija kenraali Fuller kirjoitti: ”Ei Hitlerin politiikka saanut meitä sotaan. Syy oli siinä, että hän onnistui yrityksessään nostaa Saksa jaloilleen ja luoda uusi talousmahti. Todellisia syitä olivat kateus, pelko ja ahneus.” Ranskalainen politologi Raymond Aron esittää:” Kaikki esitykset Saksan tai kapitalististen maiden yksinsyyllisyydestä ovat lapsellisia”:
”Englanti antoi meille takuut ilman mahtia sellaisia antaa tietoisena, että pienen ajan kuluttua se pettää meidät venäläisille”, sanoi Stanislaw Mackiewicz, Lontoon pakolaishallituksen ministeripresidentti. Paul Rassinierin mukaan ”Hitlerillä oli kiistaton oikeus sotatoimiin Puolaa vastaan”.
Churchill totesi 1936 amerikkalaiselle kenraali Woodille: ”Saksa vahvistuu liikaa. Meidän on tuhottava se. Samaan aikaan historioitsija Arnold Toynbeen mukaan ”Hitler halusi aidon rauhan Eurooppaan”. Sotahistorioitsija Liddel Hartin mukaan Saksa ei olisi hyökännyt Englantiin, jos Englanti ei olisi julistanut sotaa Saksalle (Minä: Eihän Saksa nytkään hyökännyt, vastasi vain pommituksiin).
2.12.1938 selvittää USA:n Varsovan lähettiläs Biddle Kansainliiton Danzigin komissaarille Burckhardtille: ”Uusi kriisi puhkeaa vielä… Chamberlain ja Daladier syrjäytetään yleisenmielipiteen voimalla. Kyseessä on pyhä sota.” USA:ssa kaikki sotaa vastaan olevat erotettiin korkeista viroista. Charles Lindbergh totesi Rooseveltin kilpailijasta Hooverista 21.9.1939: ”Hän on sotaan liittymistä vastaan. Hänestä tuntuu, että Roosevelt on lopullisesti päättänyt viedä meidät sotaan”.
Roosevelt painosti Chamberlainia estämään tiukasti Puolan ja Saksan yhteisymmärryksen. USA:n painostus onnistui 24.3.1939, kaksi päivää ennen Puolan lopullista kieltävää vastausta Saksalle. Englannin takeet Puolalle johtivat tämän jälkeen sotaan. Saksalaiset löysivät 1940 Ranskasta todisteita Englannin sodanpäämääristä. Memossa tavoiteltiin Saksan tuhoamista ja paloittelua, Hitlerin ja hänen järjestelmänsä katoaminen eivät riittäneet.”
Sivu 161: Kun marsalkka Pilsudskia 1938 olisi tarvittu, hän oli valitettavasti jo kuollut. Dirk Kunertin mukaan hänellä oli ollut kaavailuja Itä-Preussin ja Saksan yhdistämisestä siten, että Puolan pääsy merelle olisi turvattu. Hän näki Versaillesissa uuden sodan siemenen ja uhan. Hän pelkäsi Neuvostoliittoa ja näki Saksassa mahdollisen Puolan elämän takaajan. Minä: Tämä tapahtui ilmeisesti Ranskan hylättyä tarjouksen sodasta Saksaa vastaan 1933. Pilsudski kuoli jo 1935, minkä jälkeen ilmeisesti uusi nationalistinen hallitus ehdotti 1936 uudelleen Ranskalle sotaa Saksaa vastaan. Todella sääli tämä Pilsudskin kuolema.
Sivut 167-171 kertovat mielenkiintoisella tavalla Charmleyn ja Irvingin paljastuksista Winston Churchillin elämästä. Referoin sisältöä lopuksi:
John Charmley on kirjoittanut kirjan Churchill-End of Glory sekä kirjoja Curchillin suorittamasta Englannin imperiumin tuhoamisesta. Irvingin yksi pääteos on Churchills War, josta on tiettävästi valmiina ainakin osat 1ja 2, 3 on kesken. Vuonna 1920 Churchill toteaa bolshevismin olevan lähinnä juutalaisten pyörittämä juttu. Churchill menettää Englannin tavoin paljon omaisuutta I maailmansodan seurauksena talousvaikeuksissa. Sota ei ollutkaan suuri voitto, vaan imperiumi köyhtyi rajusti ja USA rikastui yhtä paljon. Samoin kävi kaikille voittajille.
1930-luvulla Churchill tosin antaa lausuntoja siitä, kuinka Saksa on tuhottava, jos Hitler saa vallan tai se vahvistuu liikaa (jo 1933 lausunto Saksan entiselle kanslerille). Kuitenkin 1936 tapatuu merkittäviä asioita. Churchill menettää omaisuutensa pörssikurssien takia ja joutuu elämään kädestä suuhun. Hänen uransa olisi ollut lopussa, ellei juutalainen kultakaivosomistaja Sir Henry Strakosch olisi maksanut hänen suunnattomat velkansa ja antanut lisäksi paljon rahaa kolmen vuoden ajan. Strakosch kuului maailmanlaajuiseem juutalaisjärjestöön Anti-Nazi-Liga, joka muutti nimensä Churchillin neuvosta Focukseksi. Kyseessä oli hyvin vaikutusvaltaisten jäsenten järjestö, johon nivoutuivat Saksan maailmanlaajuiseen boikottiin julistaneet juutalaisjärjestöt. Järjestön tavoitteena oli ennen kaikkea kaikin keinoin provokaatioita myöten estää Saksan ja Englannin yhteisymmärrys. Tietysti kaikenlainen Saksan vastustaminen oli ohjelmassa. Vuodesta 1936 Churchill saarnasi ympäri maailmaa tuhoamissotaa Saksaa vastaan maailman johtavien sionistien rahoilla. Samaa politiikkaa hän noudatti valtaan päästyäänkin.
Churchill oli myös Rooseveltin perheystävä. Amerikkalainen Rooseveltinkin neuvonantaja, pankkiiri Bernard Baruch oli myös Churchillin ystävä ja neuvonantaja. Churchill kuului samaan sisäpiiriin, kuin USAa hallinnut ja Rooseveltin takana ollut sionistiklikki. Sisäpiirin viestejä eivät vieneet Englantiin ja Eurooppaan ulkoministeri Hull tms, vaan rahaministeri Morgenthau, korkeimman oikeuden presidentti Felix Frankfurter ym. Englannin yhteiskunnassa sionistien vaikutus oli myös huomattava, varsinkin median ja rahamaailman osalta. Vaaleissa 1930-luvun lopulla liikkui paljon sionistirahaa, kuten USA:ssakin.
Tämä kaikki selittää yhdessä Vansittardin ympärille Englantiin muodostuneen ja pitkiä perinteitä saksalaisvihassa omanneen vaikutusvaltaisen ryhmän kanssa pitkälle Englannin syöksemistä tuhoisaan ja turhaan sotaan. Turhaan siksi, että sodasta ei ollut Englannille mitään hyötyä, vaan vain USA:lle. Englanti menetti imperiuminsa ja vaikutusvaltansa 2. maailmansodassa, mikä oli Rooseveltin avoimesti pienelle piirille esittämä visio jo ennen sotaa. Tätä myös Chamberlain oli pelännyt vastustaessaan sotaa. Englannilla oli varaa sotia vain muutama kuukausi. Sen jälkeen piti alkaa myydä arvokkaita tukikohtia Newfoundlandista ym. vain 50 vanhentuneesta hävittäjästä. Pian Kapkaupunkiin tuotiin laivalasti kultaa. Sodan jälkeen Englanti oli pahasti velkaantunut, johon Marshall-apu ja Saksalta ryöstetyt omaisuudet eivät tuoneet ratkaisevaa helpotusta.
Churchill pystyi estämään rauhan solmimisen Saksan kanssa 1940. Tällöin myös Halifax oli palannut rauhan kannattajaksi. Englanti syöksi Euroopan tuhoon ja hävitykseen sekä tuhosi Englannin imperiumin Churchillin itsepäisyyden takia. Miljoonat murhattiin tai orjuutettiin. Taideaarteet ryöstettiin tai hävitettiin pommituksissa ja tuotantolaitokset ja muu infra tuhottiin. Eurooppa bolshevisoitiin Stalinin ja Rooseveltin käskyjen mukaan. Churchilliä voidaan pitää maanpetturina, koska useimmat tajusivat täysin, mitä sota merkitsi imperiumille ja Englannille. Esim. Hitler.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Läjällä asiayhteydestään revittyjä, lähteettömiä sitaattejako yrität todistaa jotain? No, hyvällä valikoinnilla minkä tahansa asian voi esittää suurena salaliittona.
Tietysti kirjassa on lähteet ja lähteinä käytetyissä tutkimuksissa myös. Oikeastaan näiden juttujen ei pitäisi olla mitään uutta. Kirja on koostekirja. Siteeratut tutkimukset eri aiheista ovat paksuja. Valitettavasti ne ovat minulta vielä lukematta ja odottavat hyllyssä.
Niin, eihän niissä sitaateissa todellakaan ole mitään uutta. Samaa sitaattiarsenaaliahan ns. revisionistit ovat pyörittäneet vuositolkulla huolimatta niiden joidenkin epäperäisyydestä ja usein niitä esitetään myöskin asiayhteydestä irtirevittyinä ja muunneltuina. Ihan vaan esimerkkinä, oleellista tuossa Churchill-Wood -sitaatissa olisi mainita, että siteeraus on Woodin lausumaa 1940 hänen pyrkiessään estämään amerikkalaisten liittymisen sotaan. Lähdekritiikki olisi siis paikallaan.
Ja noin ylipäätään tuollaisten irrallisten sitaattien järkevyydestä voisi esittää vastakommenttina että aivan samanlaisen "kertomuksen" sopivilla sitaateilla tukien voisi koostaa Talvisodasta ja todeta että NL:on hyökkäys oli täysin oikeutettu, mitä se ei tietenkään ollut.
pohjalla olla kuin muutama irtonainen sitaatti..
Eikö mielenkiintoista, että silloin kun Saksaa syytetään ihan mistä tahansa, niin todisteeksi kelpaa ihan mitä tahansa paskaa mitä vain mieleen juolahtaa. Liittoutuneinen operoima Nürnbergin oikeudenkäynnissäkin kelpasi todistaja kuin todistaja todistamaan mitä tahansa Saksan vastaisen aineiston puolesta. Esimerkiksi holocustissa kaikki todisteet kelpaavat. Treblinkan uhrilukukin perustuu roskiksesta löydettyyn sähkeeseen, jossa todetaan Treblinkaan lähetetyn 700 juutalaista. No jotta luvut saataisiin täsmäämään niin luku muutetaan 700 000 juutalaiseksi ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta heti kun liittoutuneita erehtyy jostakin epäilemään tai kyseenalaistamaan heidän tekoselityksiään, niin silloin kyllä pitää olla niin tarkat lähteet ja todisteet, että itse jumalakin jäisi kakkoseksi väittelyssä. Eikö se riitä, että Wood sanoo Churchillin näin maininneen? Vai onko asia todellakin niin, että kaikki tahot, jotka vähänkin erehtyvät puolustamaan Saksaa niin ne valehtelevat? Ja kaikki viatonta länttä tukevat sen sijaan puhuvat aina totta ja ovat muutenkin oikeassa aina?
Kertaakaan kuitenkaan Churchill ei ole kiistänyt tuota väitettyä asiaa vaikka syytä olisi luullut olevan. Miksi sitä ei ikinä mainita missään?
Eli katsot, että länsi ajautui ajopuun lailla koko sotaan ja mitään eivät voineet tehdä?
Heitäs muuten sellaiset sopivat sitaatit palstalle, joka saisi talvisodan näyttämään meidän syyltä?
Kieltäytymällä Saksan rauhantarjouksesta 1940 Churchill tuomitsi kuolemaan myös miljoonia juutalaisia.
Tuo voittajavaltojen syyllisyyspropaganda on niin heppoisille perusteille rakennettu, että ihmettelen sen kestäneen näinkin kauan kasassa.. Ilmeisesti sananvapauden lisääntyminen myös Euroopassa on auttanut poikkeavien tutkimusten tekoa..
Nuo poimintasi tukevat kyllä täysin niitä tapahtumia, joita Euroopassa tuolloin tapahtui. Minusta Churchill on keskeinen henkilö siinä Euroopan tuhoamistyössä, jonka tämä maanosa joutui tuolloin kokemaan. Luultavasti ilman Churchillia tai Englantia tuo operaatio ei olisi koskaan onnistunut. Asian tekee surkuhupaisaksi se, että Englanti soti käytännössä itseään vastaan. Pelihän oli menetetty jo muutaman kuukauden sisällä sodan aloittamisesta ja tuolloin lopputuloskin oli selvä. Kunnia ja ylpeys pakottivat silti jatkamaan. Churchill henkilökohtaisesti suppensi näkemystään ja keskittyikin puhtaasti Saksan tilanteeseen luovuttaen näin kaiken muun päätäntävallan muista asioista Rooseveltille ja Stalinille. Saksa oli erityisesti Churchillin vihollinen. En tiedä mistä tuo viha on peräisin mutta henkilökohtaista tuo joka tapauksessa oli.
Samoin Roosevelt toteutti itseään USA:n presidenttinä ja hänen kytköksensä juutalaisuuteen lienee vaikuttanutkin hyvin paljon hänen päätöksiinsä. Roosevelt oli urautunut presidentin virkaansa ja nyt USA:n edut jäivät omien mielihalujen alle.
Yhdysvallat hyötyivät sodasta globaalisti, sillä nyt kaikkien muiden valtioiden tila oli heikentynyt. Eurooppa oli raunioina ja käytännössä selvitystilassa. Sama koski Venäjää. Japani oli vallattu ja tuhottu. Näin maailman valtius oli saavutettu. Tämä ei kuitenkaan ollut USA:n optimitilanne valtiona vaan se oli muutaman vallasta seonneen juutalaisen haave ja tavoite. Luultavasti elämäänsä ja asemaansa urautunut Roosevelt myrkytettiin ja uuden presidentin myötä myös USA:n politiikka tervehtyi ainakin väliaikaisesti. Myöskään sota ei palvellut sen tavoitetta pitkällä aikavälillä. Ei sota ole koskaan ratkaissut talouden ongelmia pitkällä aikavälillä. Tätä ei myöskään tapahtunut Yhdysvalloissa vaan itse asiassa päinvastoin kun lopulta koko sodan lasku lankesi Yhdysvaltojen maksettavaksi.
Puola itse kaivoi verta nenästään tuohon aikaan ja se olikin sille aivan oikein, että se jäi Neuvostoliiton ihanaan syleilyyn vuosikymmeniksi.. Ehkä jumala sittenkin on olemassa.. No toivottavasti puolalaiset edes nauttivat kommunismin ajastaan, sillä mitään he eivät ole noista ajoista oppineet. Luojan kiitos muualla Euroopassa on tapahtunut edes pientä kehitystä tuon syyttämisen ja räkyttämisen kanssa. Puolan toivuttua kommunismin pahimmasta krapulasta on alkanut taas sille tyypillinen räkyttäminen ja vihan lietsonta Euroopassa. Kukapa muukaan olisi kohteena kuin Saksa. Olihan Saksa ennen sotiakin kaikkeen syypää, joten miksi se ei olisi sitä sodan jälkeenkin. Muualle länteen tai itään Puola ei ole sanonut poikkipuolista sanaa. Minusta tämä on vähän outoa, sillä kukas sen Puolan sille Stalinille lopulta möikään? No ilmeisesti länsi on oppinut jotakin tai sitten kukaan terve valtio ei halua olla tuollaisen pers´aukisen spurguvaltion kanssa missään tekemisissä. No Saksa on kuitenkin hoitanut tuonkin tilanteen esimerkillisen hyvin ja Puolalle ei olekaan jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vikistä menneiden aikojen vääryyksistä..
Joka tapauksessa Saksan tuhoaminen oli suunniteltu jo kauan aikaa aikaisemmin ennen kuin koko sota edes syttyi. Niinkin ironiselta kuin se kuulostaakin niin lopulta Saksan pelasti juuri Stalin. Täytyy todeta, että Stalin oli tuosta porukasta jollakin ihmeellisellä tavalla kypsin päättäjä. Tämä on itselleni vielä suuri ymmärtämätön ristiriita mutta näin vain näyttää tapahtuneen. Siinä missä sota tempaisi Rooseveltin ja Churchillin täysin mukaansa tavoitteidensa kanssa niin Stalinille näin ei käynyt. Roosevelt ja Churchill käyttäytyivät kuin pikkupojat omenavarkaissa kun sota riehui täyttäpäätä ja Saksan tuhoaminen oli käynnistetty. Tuo tavoite sokaisi heidät molemmat ja ilmeisesti Stalin näki tämän. Olisi ollut luultavaa, että myös Stalinin olisi vallannut sama barbaarinen henki mutta ainakin osittain hän kykeni suunnittelemaan myös sodan jälkeisiä tapahtumia pitkälläkin aikavälillä. No eipä mennyt kauaa sodan päättymisestä kun länsikin sikailuna ohella huomasi mikä odottaa nurkantakana. Siinä kohdin on amerikkalaisviranomaisillekin tullut luultavasti ikävä kaiku jo edesmenneen (murhatun) Pattonin varoituksista sodan päättymisen aikoihin. No tästä seurasi Churchillin harmiksi, että saksalaisten tappaminen täytyi lopettaa ja alkaa suunnitella vähän muutakin kuin hienoja kidutuskonsteja heidän nöyryyttämisekseen. Noihin aikoihin Churchill taisi alkaa puhellakin yhdistyneen Euroopan puolesta.. mikä kuulostaa lähinnä vitsiltä, koska vastahan Eurooppa saatiin jaettua tällaisiin mahdollisimman luonnottomiin etupiireihin.
Hauska sepustus josta voidaan siis tulla siihen johtopäätökseen että Hitler ja Saksa eivät olleet itsenäisiä toimijoita vaan ainoastaan ajopuita suurempien voimien ohjaamassa virrassa. Voi Saksa parkaa.
Stalinilla oli tavoitteena ensin koko Eurooppa, mutta sota meni niin huonosti (kun Hitler pääsi yllättämään), että Kremlin äijä joutui sotimaan jalat maassa ja lännen tuen varassa. Siksi hän ei juurikaan juhlinut voittoa, vaan piti sodan lopputulosta tappiona. Jälleenrakennus vei aikaa ja varoja, vaikka puolta Eurooppaa ryöstettiin ja länsi pumppasi vielä ihmisiä satoja tuhansia lahjaksi lännestä vankityövoimana kuolemaan leireille.
Ainakin siihen johtopäätökseen voidaan tulla, että Hitler ja Saksa eivät suinkaan olleet ainoita diktatuureja maailmassa ja myöskään sota ei ollut vain heistä riippuvainen.
Eurooppa kävi sotaa Eurooppaa vastaan, joten voiko mitään typerämpää enää olla? Ne ketkä voittivat tuon sodan myös hyötyivät Euroopan tuhoamisesta eniten.
Ainakin siihen johtopäätökseen voidaan tulla, että Hitler ja Saksa eivät suinkaan olleet ainoita diktatuureja maailmassa ja myöskään sota ei ollut vain heistä riippuvainen.
Eurooppa kävi sotaa Eurooppaa vastaan, joten voiko mitään typerämpää enää olla? Ne ketkä voittivat tuon sodan myös hyötyivät Euroopan tuhoamisesta eniten.
Tuo Vandaalin salaliittopropaganda on niin heppoisille perusteille rakennettu, että ihmettelen sen kestäneen näinkin kauan kasassa.. Ilmeisesti internetyhteyksien lisääntyminen myös Euroopassa on auttanut katkeroituiden luusereiden aivopierujen keskustelupalstoille pääsyä.
Jos Englanti olisi taistellut Saksan puolella Euroopan vihollisia vastaan, Euroopan voitto olisi voinut olla mahdollinen. Mutta juutalaisten johtama Amerikka sai Englannin sillanpääasemakseen ja siirtomaakseen jo sodan vielä kestäessä...
Siis kirjan mukaan lausunto on annettu Woodille 1936. Eri asia on, kuinka sitä on siteerattu myöhemmin.
Mitkä on irrotettu asiayhteydestään? Pikemminkin sitaatit kuvastavat hyvin kokonaisuudessaan näitä yhteyksiä. Tietysti kirjoitus vakuuttaa enemmän, kun tuntee todellakin enemmän asioista, joita ne kuvaavat.
Anteeksi, saisinko tiedustella, mikä on akateeminen oppiarvosi tällä hetkellä? Millaisin arvosanoin sait sen?
...tohtorit?
Mie en "7-päivään" koske joten on pakko vaan lukea kirjoja kielloista huolimatta...
Saa toki, mutta eri asia ymmärtääkö lukemaansa, vai uskooko natsien paskajuttuihin totuutena.
...on kovin kakaramaista tuo kielenkäyttö?
Eikö äitis o kieltänyt p-sanan käyttöä? Muista pestä myös toinen korvantaus!
elämä. Mene vaikka oikeisiin töihin. Kerran elämässäsi ;D
Ottamatta kantaa jo useisiin kertoihin lukemiini vuodatuksiisi siitä, kuinka "pieni ja viaton Saksa joutui pahojen liittoutuneiden pommittamaksi siitäkin huolimatta, että yritti vain rakentaa Eurooppaan rauhaa", keskityn tällä kertaa yhteen lähes uuteen ilmestykseen: Anti-Nazi-Liga.
Eli mikä?
"Järjestön tavoitteena oli ennen kaikkea kaikin keinoin provokaatioita myöten estää Saksan ja Englannin yhteisymmärrys. Tietysti kaikenlainen Saksan vastustaminen oli ohjelmassa."
-Vandaali
Jos tämä "noihin aikoihin vaikuttanut järjestö" olisi ikinä yhtään mihinkään mitenkään vaikuttanut, löytyisi siitä ilmeisesti internetistä muutakin informaatiota kuin kolmisenkymmentä lähes pelkästään saksankielistä sivustoa, jotka liittyvät muun muassa musiikkiin. Eipä taida tässäkään tapauksessa "hyvän kirjan" tekemät "paljastukset" juuri auttaa, vaikka miten tekisi mieli osoittaa natsi-Saksan romahdus ilkeän salajuonen aikaansaannokseksi. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
John Charmley: Churchill-End of Glory. Teos myöntää juutalaisten maksaneen Churchillin velat. Siis Anti-Nazi-Liga, joka muutti nimensä Focukseksi. Se koostui vaikutausvaltaisista englantilaisista ja amerikkalaisista juutalaisista. Charmley yrittää epätoivoisesti pelastaa jotain ja väittää, että Churchill olisi ilman juutalaista rahaakin ollut vakaumukseltaan hullu saksalaisvihaaja. Hän ei siis kiistä, eikä tietysti voikaan, Irvingin paljastuksia. H Bieg toteaa kirjassaan, että joka tapauksessa Focus/A-N liga pelasti hänen uransa ja teki politikoinnin mahdolliseksi. Kuten sanottua, kuitenkin Focus siis maksoi jättivelat ja rahoitti miestä siitä lähtien ja käsittääkseni sodan aikana. Ainakaan mies ei olisi voinut tehdä mitään omaa, vaikka olisi muutenkin ollut samaa porukkaa ilmankin Focuksen kanssa joka asiassa.
Koetahan olla nolaamatta itseäsi.
Samannimisiä liigoja voi olla enenmmänkin.
Näistä asioista ei pidetä meteliä. Ryhmän nimi ei ole sitäpaitsi tärkein juttu ja se vaihtoi nimensä Focukseksi.