Tiedätkö aina varmasti mitä tunnet toista kohtaan? Tiedätkö miksi tunnet sen, minkä tunnet toista kohtaan? Kuin kauan sulla kestää saada varmuus omista tunteista? 100% varmuus? Voitko olla edes aina satavarma omista tunteista? Jos olet niin mistä tiedät sen? Tai valehteletko kenties itselle ja toivot toisenkin tekevän niin? Toivotko toisen valehtelevan sulle ja samalla itselle?
"Don´t ask me to say I love you, cause you know it ain´t true. Don´t ask me to lie to you, cause you know I will"
Kysymykset on tarkoitettu lähinnä niille ruikuttaville naisille, jotka ruikuttaa miesten "hyväksikäytöstä".
"Don´t ask me to say I love you, cause you know it ain´t true. Don´t ask me to lie to you, cause you know I will"
Kysymykset on tarkoitettu lähinnä niille ruikuttaville naisille, jotka ruikuttaa miesten "hyväksikäytöstä".
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole koskaan luottanut kehenkään (sitten kun olin lapsi ja luotin elämääni noin 15-vuotiaaksi). En toiseen, en itseeni.
Itse asiassa tuo on omasta mielestäni se ongelma, miksi en ole edes onnistunut parisuhteissani. Miksi olen jäänyt, kokenut jääneeni, ulkopuolelle. Etäiseksi. Turhaksi (viimein).
En toivo valehdeltavan; arvostan rehellisyyttä, vaikka vaikeissakin asioissa. Asiat tuppaavat kuitenkin tulemaan ilmi, ja on parempi kuulla ne ajoissa ja ko. ihmiseltä.
vaikken ruikutakaan miesten hyväksikäytöstä. Toisaalta voin ymmärtää niitä naisia, jotka kokevat tulevansa hyväksikäytetyksi, koska mies ei "tiedä tunteitaan" ja siitä huolimatta jatkaa tapailuja naisen kanssa, joka haluaisi vakavaa suhdetta. Mä luulen, että moni mieskään ei jaksa kovin monta kuukautta semmoista venkoilua naisenkaan taholta. Olen huomannut kyseisen asian sekä omalla että ystävieni kohdalla..
Mutta kysymykseesi... riippuu tapauksesta. Joihinkin miehiin olen ihastunut hyvinkin nopeasti. Ihastuminen perustuu kuitenkin suurelta osin omiin mielikuviin ja kuvitelmiin toisesta ihmisestä, koska ihmistä ei voi muutaman viikon tai kuukauden perusteella vielä tuntea hyvin, mutta ovathan nekin jonkinlaisia tunteita. Lähinnä kai viettipohjaisia. Joihinkin miehiin ihastuu sitten ajan kanssa ja se onkin usein syvempää ihastusta laadultaan, eikä perustu niin paljon kuvitelmiin.
Olen huomannut, että tunteet vaihtelevat suhteen mittaan. Välillä ajattelee, ettei niitä tunteita olekaan, mutta sitten ne taas tulevat takaisin. Ehkä ne eivät olleetkaan poissa, vaan suhteessa vain on luonnollista semmoiset epävarmuuden hetket. Vähitellen tunteet vahvistuvat ja muuttuvat pysyvämmiksi, mutta silti ajoittain voi esiintyä taas sitä epävarmuutta erityisesti suhteen kriittisinä aikoina. Vaatii aikaa sopeutua toiseen ihmiseen. Jos tunteet eivät näytä "asettuvan uomiinsa", niin jossain vaiheessa se päätös täytyy tehdä, että alkaako tosissaan suhteeseen vai ei, sitoutuuko vai ei. Vasta sen jälkeen asiat ikään kuin selkiintyvät. Joskus tuota ei tarvitse edes päättää, koska on täysin rakastunut mieheen.
Sanoisin kuitenkin, että rakastumiseen voi mennä kauankin aikaa, niin ei kannata jäädä odottelemaan sitä 100% varmuutta tunteistaan alkaakseen seurustella. Seurustelu ei kuitenkaan ole vielä mikään avioliitto ja siitä voi lähteä huomattavasti helpommin menemään, jos homma ei toimikaan.
poissaolollaan. En ole yllättynyt.
ruikuttanut miesten hyväksikäytöstä koska sellaista ei oo vielä tapahtunut, mut vastaan silti.
eli on tapahtunut niin et ne kaikkein suurimmat tunteet mitä ikinä oon ketään kohtaan koskaan tuntenut on aluksi olleet mulle itsellenikin ihan sekaista, monien tunteiden ja ajatusten sotkua, kuitenkin positiivisia tunteita, mutta laidasta laitaan.
"If you dont love me - lie to me
cause baby youre the one thing I believe
Let it all fall down around us, if thats whats meant to be
Right now if you dont love me baby - lie to me"
Joissain tilanteissa se valehtelu vois ollakin se paras ratkaisu, se joka vähiten satuttaisi.
valehtelua jatkuu, sen enemmän se tulee satuttamaan...
Tuli mieleen lisää sanoituksen pätkiä
"... Tell me lies, say you love me so, hold me close, never let me go... I never wanna see the darkness, I once saw..."
Henkistä masokismia sellainen mielestäni mutta siihen voi sortua kuka tahansa. Ja täysin vapaaehtoisesti vielä.
parisuhteessa olessa, vaan ehkä mahdollisen suhteen loputtua. Voisin kuvitella, et toisen tahdosta johtunut ero/torjuminen olis mulle helpompi käsitellä jos tietäisin et siihen on johtanut joku muu asia, kuin se ettei hän rakasta.
Toki siis vain silloin kun itse rakastan.:) Eihän noin suurista tunteista nyt ihan heti voi puhuakaan.
Vaikeaa muutenkin uskoa, et rakkaus niin vaan loppuu. Se taitaa useimmin vaan muuttaa muotoaan romanttisesta rakkaudesta platoniseen muotoon. Rakkaudenhan pitäisi olla ikuista ja jos syvältä sydämestä joku ihminen saa paikkansa lunastettua, niin taitaa se sinne jäädäkin.