Helsingin Sanomien haastattelussa valtionvarainministeri sanoi seuraavaa kansalaisten tasa-arvon lopputuloksen takaamisesta elämässä:
– Niitä me emme voi koskaan taata. Ei pidä edes yrittää. Lopputulokset vaihtelevat paljon. Se johtuu ihmisen elämän upeasta monikirjoisuudesta. Lopputuloksia emme voi taata. Mahdollisuudet pitää taata, ja meillä on humaani vastuu lähimmäisistä jopa niissä olosuhteissa, joissa he jopa omasta syystä ovat aiheuttaneet itselleen ongelmia. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Kataisen talouspoliittinen haastattelu kokonaisuudessaan/1135231802799
Haastattelija tarkoittaa tässä tasa-arvon lopputuloksien takaamisella elämässä tulonjaon avulla kaikille suunnilleen samanlaisen toimeentulon takaamista reaalisti eikä pelkästään teoreettista mahdollisuutta, siis hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa elimme tuonne 1990-luvun alkuun astin ennen nykyistä uusliberalistista yhteiskuntaa.
Eihän sitä voida tietysti taata kaikille, koska todella on ihmisiä, jotka putoavat ulkopuolelle teki mitä tahansa – mutta se, että niitä ei pidä edes YRITTÄÄ taata, koska ”lopputulokset vaihtelevat paljon”, tuntuu kummalta.
Minkä vuoksi poliitikot ovat sitten siellä Arkadianmäellä ylipäätänsäkään jos eivät ainakin YRITTÄMÄSSÄ taata niin suurelle osaa kansasta tasa- ja elämisen arvoista elämää elämässä eikä jossain teorioiden maailmassa? Eikö siinä poliitikko ole tehnyt itseään tarpeettomaksi? Kannattaako tuollaisia äänestää ensi vaaleissa ollenkaan?
Mahdollisuudet tulee hänen mielestään taata. Kuinka ne mahdollisuuden voidaan taata? Eikö siinä ihmisten ”upea monikirjoisuus” vaikuta lopputulokseen? Onhan olemassa kehitysvammaisia, vanhoja, lapsia, sairaita, ruumiillisesti tai psyykkisesti vammaisia. Kuinka näille voidaan taata samat mahdollisuudet nykyisessä darwinistisessa lyö-laudalta-kilpailuyhteiskunnassa muuta kuin tulonjaon avulla? Kuinka esim. kehitysvammaiselle voidaan taata samat mahdollisuudet opiskeluun ja sen kautta menestymiseen kuin sellaiselle, jolla älykkyysosamäärä on keskitason yläpuolella tai jopa MENSA:n tasoa? Ei millään. Mitä jos kehitysvammainen on sen lisäksi vielä vanhus (jos on elänyt niin kauan nyky-yhteiskunnassa), sairas, nainen ja ulkomaalainen?
Siis mahdollisuuksien takaaminen on utopia. Siihen ei pystytä. Katainen on tehnyt itsestään tarpeettoman.
Ja mitä hän tarkoittaa sillä, että poliitikoilla on ”humaani vastuu lähimmäisistä jopa niissä olosuhteissa, joissa he jopa omasta syystä ovat aiheuttaneet itselleen ongelmia”? Hän ei voi tarkoittaa tulonjaon avulla erojen tasaamista. Hänen täytyy siis ”humaanilla” tarkoittaa ”kannusteiden” lisäämistä, siis juuri päinvastaista, tulojen vähentämistä ja peukaloruuvia, elämän tekemistä helvetiksi. Ja voivatko ongelmat uusliberalistisessa yhteiskunnassa johtua mistään muusta kuin itsestään koska eletään utopiassa, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Kuka voi tällaisessa yhteiskunnassa olla varma siitä, että hän ei ennemmin tai myöhemmin joudu valtionvarainministerin ”humanismi" kohteeksi?
– Niitä me emme voi koskaan taata. Ei pidä edes yrittää. Lopputulokset vaihtelevat paljon. Se johtuu ihmisen elämän upeasta monikirjoisuudesta. Lopputuloksia emme voi taata. Mahdollisuudet pitää taata, ja meillä on humaani vastuu lähimmäisistä jopa niissä olosuhteissa, joissa he jopa omasta syystä ovat aiheuttaneet itselleen ongelmia. http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Kataisen talouspoliittinen haastattelu kokonaisuudessaan/1135231802799
Haastattelija tarkoittaa tässä tasa-arvon lopputuloksien takaamisella elämässä tulonjaon avulla kaikille suunnilleen samanlaisen toimeentulon takaamista reaalisti eikä pelkästään teoreettista mahdollisuutta, siis hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa elimme tuonne 1990-luvun alkuun astin ennen nykyistä uusliberalistista yhteiskuntaa.
Eihän sitä voida tietysti taata kaikille, koska todella on ihmisiä, jotka putoavat ulkopuolelle teki mitä tahansa – mutta se, että niitä ei pidä edes YRITTÄÄ taata, koska ”lopputulokset vaihtelevat paljon”, tuntuu kummalta.
Minkä vuoksi poliitikot ovat sitten siellä Arkadianmäellä ylipäätänsäkään jos eivät ainakin YRITTÄMÄSSÄ taata niin suurelle osaa kansasta tasa- ja elämisen arvoista elämää elämässä eikä jossain teorioiden maailmassa? Eikö siinä poliitikko ole tehnyt itseään tarpeettomaksi? Kannattaako tuollaisia äänestää ensi vaaleissa ollenkaan?
Mahdollisuudet tulee hänen mielestään taata. Kuinka ne mahdollisuuden voidaan taata? Eikö siinä ihmisten ”upea monikirjoisuus” vaikuta lopputulokseen? Onhan olemassa kehitysvammaisia, vanhoja, lapsia, sairaita, ruumiillisesti tai psyykkisesti vammaisia. Kuinka näille voidaan taata samat mahdollisuudet nykyisessä darwinistisessa lyö-laudalta-kilpailuyhteiskunnassa muuta kuin tulonjaon avulla? Kuinka esim. kehitysvammaiselle voidaan taata samat mahdollisuudet opiskeluun ja sen kautta menestymiseen kuin sellaiselle, jolla älykkyysosamäärä on keskitason yläpuolella tai jopa MENSA:n tasoa? Ei millään. Mitä jos kehitysvammainen on sen lisäksi vielä vanhus (jos on elänyt niin kauan nyky-yhteiskunnassa), sairas, nainen ja ulkomaalainen?
Siis mahdollisuuksien takaaminen on utopia. Siihen ei pystytä. Katainen on tehnyt itsestään tarpeettoman.
Ja mitä hän tarkoittaa sillä, että poliitikoilla on ”humaani vastuu lähimmäisistä jopa niissä olosuhteissa, joissa he jopa omasta syystä ovat aiheuttaneet itselleen ongelmia”? Hän ei voi tarkoittaa tulonjaon avulla erojen tasaamista. Hänen täytyy siis ”humaanilla” tarkoittaa ”kannusteiden” lisäämistä, siis juuri päinvastaista, tulojen vähentämistä ja peukaloruuvia, elämän tekemistä helvetiksi. Ja voivatko ongelmat uusliberalistisessa yhteiskunnassa johtua mistään muusta kuin itsestään koska eletään utopiassa, että kaikilla on samat mahdollisuudet. Kuka voi tällaisessa yhteiskunnassa olla varma siitä, että hän ei ennemmin tai myöhemmin joudu valtionvarainministerin ”humanismi" kohteeksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Mahdollisuudet pitää taata, ja meillä on humaani vastuu lähimmäisistä jopa niissä olosuhteissa, joissa he jopa omasta syystä ovat aiheuttaneet itselleen ongelmia."
Syyllisyys ongelmiin pitä tutkia. Kuinka paljon normaalipalkkaisia työpaikkoja on hävinnyt työllistämisohjelmien seurauksena? Tosiasia on, että Suomessa aina vain köyhtyvien tukityöllistettyjen pätkätyöläisten määrä lisääntyy. Kuka siis aiheuttaa ja kenelle ongelmia?