Olen valmis tänä yönä

Yrittäisit hankkia elämääsi jotain postitiivista sisältöä. Töitä, harrastuksia ystäviä jne... Jos ei onnistu masennuksen vuoksi omin avuin, hae apua terveydenhuollon ammattilaisista.

Vai voiko koko tilanne olla nykyaikainen näköharha? Kun kaikki on hyvin, mutta mikään ei siltikään tunnu miltään? Voiko sellaiselle asialle tehdä jotain? Jospa se on vain jossain ihmisluonteissa sisäänrakennettuna ja sen kanssa vain pitäisi oppia elämään.

Tähän nykyajan menoon, kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä havahduin, ettei minun tarvitse olla osa sitä mainitsemaasi nykyajan menoa ja jättäydyin siitä sitten kokonaan pois.

Olin hetken aikaa melko yksinäinen, kunnes löysin muitakin ihmisiä, jotka olivat myös vapaaehtoisesti jättäytyneet pois nykyajan menosta.

Sinunkin olisi nyt siis etsittävä käsiisi niitä ihmisiä jotka ovat jättäytyneet pois tästä nykyajan hillittömästä menosta. Helppoa se ei aluksi kylläkään ole, mutta kun rohkaistut avaamaan silmäsi, löydät niitä ihanan aitoja ihmisiä aivan sinun läheltäsi. Kysymys kuuluu: uskallatko lähestyä silloin häntä tai heitä? Riittääkö rohkeutesi?

Mutta onko sinulla muka mitään menetettävää jos päätät itse lähestyä..?

"Ei täällä nyt mitään niin mahtavaa ole."


Eipä niin. Homman nimi on, että pitäisi itse löytää jotain mahtavaa tai edes siedettävää, että jaksaisi. Älä vaan kysy, mitä tai miten.

“Here's a little story about life
Everybody that lives surely dies
A lot of people ask the questions why?
Some people have to go through so much more
Before they really learn about life's score
The subject is not to be ignored

I don't wanna be the one
To tell you how it's gotta be
Livin' is the only way
You're ever really gonna see

You've got to live and learn
You've got to live and learn
Before your bridges burn
You've got to live and learn

Sehän olisi hyvä jos olisi valmis, nimittäin koska tahansahan kaveri voi vierailulle piipahtaa. Ihan oikeasti valmis olisit minun mielestäni tosin vasta sitten kun nuo turhautumisen tunteesi ovat poissa, ja tilalla hyvä mieli ja kaikki silleesti tolalla ettei ole jäänyt tekemättä ja sanomatta mitään oleeellista kenellekään. Nyt vaan luulet olevasi valmis.

Itse en pakosti usko että toisella puolen on yhtään mitään. Vaan onhan seuraavan päivän suunnittelussakin jo tarpeeksi haastetta ja se koittaa kuitenkin huomattavasti todennäköisemmin kuin kuolemanjälkeinen elämä. Niin että mietin vaan kannattaako sellaista edes miettiä ja suunnitella jota ei ehkä edes ole olemassakaan?

Sama kuin omien hautajaisten suunnittelu silloin kun asia ei ole edes mitä suurimmalla todennäköisyydellä hirveän ajankohtainen vielä, et ole sis saattohoidossa tms... Vaikka olisitkin vielä jotenkin jollain tasolla jossain olemassa kuoltuasi niin paljonko veikkaat että kukkien väritys ja musiikki siinä vaiheessa itseäsi kiinnostaa? Sehän on enemmän tilaisuus jälkeesi jääneille kokoontua muistamaan sinua ja näin ollen se pitäisi oikeastaan järjestää muutenkin siten miten omaiset haluaa ja mikä heistä tuntuu oikealta tavalta. Kun en ihan tosissani usko että vainajalle asialla on merkitystä enää...

Sori. Mun mittani on täynnä kaikenlaisia mielenterveysongelmaisia kitisijöitä. Valittavat vaan ja velvoittavat muut parantamaan itsensä, viemään hoitoon ja kuuntelemaan kaikkea paskaa. Jos tuota yksikin kaveri jaksaa kuunnella, se on aika teräskaveri tai sitten täysin tunteeton paska. Muut kaverit tajuaa lopettaa sun kanssas kaveeraamisen ja ne jotka eivät tajua ovat sairastuneet jo itsekin.

Mielenterveysongelmat ovat tarttuva sairaus!

Ps. Ei siellä toisella puolella mitään ole. Täällä se taivas ja helvetti on. Se kumpi se sulle on, saat valita ihan itte.

"nostaa kissan pöydälle"... syvällinen pohdiskelu tekee hyvää, kun ei jää sinne veteen makaamaan... elämä löytyy pienistä mutta itselle rohkeista teoista... :)