Teille kaikille kanssakulkijoille, jotka joudutte
taivaltamaan suru sydämessänne.Menetin noin puolitoista vuotta takaperin 19 vuotiaan poikani
aivan yllättäen.Olen siitä lähtien seurannut tämän palstan keskusteluja ja silloin tällöin osallistunutkin niihin ja saanut saman kokeneilta
voimia elää vaikeiden hetkien yli.Kiitos!
taivaltamaan suru sydämessänne.Menetin noin puolitoista vuotta takaperin 19 vuotiaan poikani
aivan yllättäen.Olen siitä lähtien seurannut tämän palstan keskusteluja ja silloin tällöin osallistunutkin niihin ja saanut saman kokeneilta
voimia elää vaikeiden hetkien yli.Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistathan kaikessa surussasi, että elämä voittaa ja kantaa kuitenkin, kaikesta huolimatta ennen pitkää. Ole onnellinen alkavan vuonna!
Minun poikani kuolemasta tuli 30.12.2007 1v. ja 6 kk. Hänkin oli 19v. Liian monta, ja liian nuorena kuolevat. En voi sanoa nauttivani elämästä. Voimia sinullekin.
poikani hautasin minäkin.
En odota periaatteessa mitään , koska mikään ei ole sama asia enää koskaan.
Oli kai taivaassa pulaa sen ikäisistä pojista.
Toivon ettei se pienin oljenkorsi katoa keneltäkään saman kokeneelta.
Minä menetin poikani myös viime kesänä 19 vuotiaana ja kaipaan häntä niin paljon. Poikani on sydämmessäni joka päivä, mutta myös elämä menee eteenpäin koska luulen tietäväni, että niin hän myöskin toivoisi. Olen saanut täältä ja monilta muilta läheisiltä valtavasti apua suru työssäni. Koskaan kukaan, ei ole sanonut pahaa sanaa päinvastoin. Varsinkin kiitän nuoria, jotka ovat nykyään todella ihania, minulta on jopa kysytty kauppareissulta nämä nuoret: miten teillä menee ja kuinka voitte. Se on hienoa. Annetaan näille nykyajan nuorille enemmän rohkaisua ja tuetaan niitä niin voimme aina olla tyytyväisiä suomalaisia ihmisiä. Voimia kaikille jotka ovat omaisensa menettäneet varsinkin nuoren sellaisen tai pienen lapsen.
Kiitos kauniista sanoistasi Nuoret on minuakin kohtaan olleet tosi ihania Surussa poikani kuolemasta tukeneet ja ottaneet yhteyttä Siis ylipäätänsä suurin osa kanssaihmisistä on olleet ymmärtäväisiä ja jaksaneet tukea Menetyksistä kauhein on varmaan lapsen kuolema Olen saattanut monta sukulaistani hautaan ja surrut heitä kovasti mutta tämä oman lapsen menetys sattuu niin kovasti että ei siihen ole sanojakaan
Tuntuu tosi kauhealta että tässä lähivuosina on juuri kuollut niin monta nuorta miestä Oma poikanikin olisi täyttänyt 21 15.1 tänä vuonna
Voimia kaikille teille kohtalotovereille ja muille sureville myös