Rouva Ratikka saapui kotiin äitinsä hoivista. Toivuttuaan matkan rasituksista hän on ollut puuhakkaalla päällä tosin kuin minä uutta vuotta juhlittuani. RR siirtelee tavaroita kaapista toiseen, mikä näyttää minusta aivan päättömältä touhulta.
Kysyin, mitä ihmettä hän oikein tekee, hän ilmoitti "järjestelevänsä". Olen törmännyt samaan älyttömyyteen ennenkin äitini, entisen avovaimoni ja jokusen entisen heilanikin kanssa. Tästä päättelen, että se on vieläpä kohtuullisen yleistä toimintaa hameväen keskuudessa.
Kysynkin teiltä, teettekö samaa ja jos, niin miksi? Kas kun minä teen sitä vain muuttaessani. Tavarat löytävät kerralla oikean ja loogisen paikkansa, eikä niitä sen jälkeen tarvitse siirrellä. Eihän niiden paikkoja edes muistaisi, jos niitä yhtenään siirtelisi.
Todellista naisen logiikkaako?
Kysyin, mitä ihmettä hän oikein tekee, hän ilmoitti "järjestelevänsä". Olen törmännyt samaan älyttömyyteen ennenkin äitini, entisen avovaimoni ja jokusen entisen heilanikin kanssa. Tästä päättelen, että se on vieläpä kohtuullisen yleistä toimintaa hameväen keskuudessa.
Kysynkin teiltä, teettekö samaa ja jos, niin miksi? Kas kun minä teen sitä vain muuttaessani. Tavarat löytävät kerralla oikean ja loogisen paikkansa, eikä niitä sen jälkeen tarvitse siirrellä. Eihän niiden paikkoja edes muistaisi, jos niitä yhtenään siirtelisi.
Todellista naisen logiikkaako?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vastaan kahdella esimerkillä; molemmat omasta kokemuksestani, eli pätevät minuun.
Vastaus 1: Inhoan siivoamista, mutta pidän siitä, että asunto on suht koht siisti. Pakko siis siivota. Ongelmanani on se, että tavarat tuntuvat elävän omaa elämäänsä, ja ne menevät, siirtyvät, epäjärjestykseen. Jos yhtään menettää otettaan, ne alkavat kuin elää omaa elämäänsä ja siirtyvät kaikki väärille paikoille eli lattialle, pöydille, tuoleille - eli on täysi kaaos (sotku). Pakko järjestellä välillä (en käytä kyllä järjestely sanaa, vaan siivoan). Tiedän kyllä, että hammastahnan kuuluu olla kylppärissä ja kylppärin kaapissa tai hammasmukissa altaan päällä. Jotenkin, kun sillä on se oma elämä, se siirtyy toisinaan esim. keittiöön. Kirjojen kuuluu olla kirjahyllyssä, mutta jotenkin ne siirtyvät lattioille, pöydille, sänkyyn (tämän voisi ilmaista sitenkin tietysti, että se joka ottaa niin pistää myös ja HETI paikoilleen!!!! p.s. asun yksin).
Vastaus 2.
Millainen suhde RR on äitiinsä? Useimmilla, tai ainakin monilla, naisilla se on varsin ongelmainen. Se saattaa näyttää päälle päin, että se on hyvä, mutta oikeasti se ei ole. Minulla ainakin on ihan hirveä, vaikka oudompi luuleekin, että se on ok. Joudun käyttämään joka kerta kaiken saamani hyvän kasvatuksen ja hyvän tahdon mitä minussa on, että kestän vierailun äitini luona. Se on lisäksi viha-rakkaussuhden. Jos en käy, niin oloni on entistä kurjempi (huono omatunto mamma-paran hylkäämisestä - ja äiti osaa vetää tästä narusta erittäin tehokkaasti, kiduttaen jälkeläistään; ei toiveitakaan päästä irti), kun käyn, voin pahoin minimissään 2-3 päivää. Olen ihan vereslihalla ja rikki kun tulen sieltä. En ole vielä toipunut joulun vierailusta, 3 päivää.
Ehkä se järjestely liittyy tuohon. RR järjestelee asuntoa, ja samalla ikäänkuin järjestelee itseään "oikeille paikoille" äitinsä aiheuttaman pahan olon ja kidutuksen jäljiltä. En tiedä. Voisin kuvitella. (Minä teen muita juttuja palatakseni normaalioloon, eheytyäkseni.) Onhan se parempi järjestellä kuin vaikka ärtyillä sinulle ja lapsille. Sekin voisi olla yksi tapa.
Jostain syystä äidit ovat aina tytärten velvollisuus. Isätkin ovat. Eli kun eivät jaksa sitä ja tätä - niin tytärten (tai miniöiden) pitää huolehtia ja hoivata. Asiasta ei koskaan (tai harvoin) syyllistetä poikia ja ei ikinä vävyjä. Se on naisten syy, velvollisuus.
Tavarat löytyvät parhaiten kun ne ovat sopivasti leväällään. Jos joku alkaa niitä liikuttelemaan, niitä ei löydä enää koskaan mistään.
Mulla on hoidossa lauma kissoja. Ne on levittäneet mun hallitun kaaokseni hallitsemattomaksi.
Nyt näyttää kyllä siltä että vastoin kaikkia periaatteitani täytyy vähän järjestellä. Jospa vaikka noi lehdet edes pinoaisin uudestaan ja nostaisin hyllylle. Klemmaritkin noi on levitelleet ympäri lattiaa, ja yhden kukan mullat... Vai jättäiskö siivouksen kisujen omistajalle ;)
Valitsin huonosti sanani. Nyt kun muistutitte, niin Rouva Ratikka tuntee aivan samoin äitinsä kanssa kuin sinä ja tuo edellinen, ansiokkaan kirjoituksen kirjoittanut. Ja niin näyttää tekevän myös sisareni. Jotenkin sitä ei miehenä tule ajatelleeksi koko asiaa, kun ei se tunnu meitä koskevan. Omakin äitini toki yrittää syyllistää ja päällepäsmäröidä minuakin, mutta minä en sille korvaani lotkauta tosin kuin sisareni.
Halaa oikein kovasti RR:ää. Yritä ymmärtää.
Minulla sama kuvio (äidin aiheuttama ahdistus 2-3 päviää vierailun jälkeen) toistuu joka kerta.
Halaus auttaa kovasti.
Mehän halailemme muutenkin yhtenään. ;-)
järjestelemään esim. vaatteita, että kesävaatteet siirrän kesän loputtua eri hyllyihin ja talvivaatteet alempiin hyllyihin (tosin se on vieläkin tekemättä). Muuten pyrin pitämään tavarat järjestyksessä, ainakin kaikki tärkeät paperit jotta ne olisivat helposti löydettävissä sitten kun niitä tarvitsee.
Toki järjestelen. "Loogiset paikat" vaihtelevat. Esimerkiksi kynttilät pitää kaivaa ylimmän hyllyn taaimmaiselta reunalta näkysämmälle talveksi, ettei tarvitse keittiöjakkaran kanssa joka ilta taiteilla. Teippirullat siirsin keittiön "siivouskaapista" kirjoituspöydän laatikkoon, kun kirjoituspöydän vaihtumisen jälkeen siellä on paljon enemmän tilaa, mutta ei ole tullut aiemmin mieleen siirtää. Vaatteet järjestellään kätevästi käsille sen mukaan mikä vuodenaika on ja esimerkiksi olenko työharjoittelussa vai opiskelenko. Pakastintakin järjestelen! Alimmassa laatikossa kasvikset ja keskellä ruokapakasteet ja leivät, mutta kun ylähyllyn marjat loppuu kevättä kohti niin leivät voi siirtää sinne, niin on väljempää.
Tavaroille tulee loogisempia paikkoja niiden käyttöasteen muuttumisen, säilytystilojen muutosten sekä itse tavarakannan muuttumisen myötä (siis omistatko kahdet vai kahdeksat kengät, jossain vaiheessa pitää etsiä uusi paikka).
miestenkin opetella jonkilaista järjestystä pitämään, eikä unohdella tavaroita minne sattuu
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lähes jokainen varusmies hukkaa hansikkaansa/1135232942446
Huvittava juttu tossa lopussa..
aikalailla erilainen kokemus yrittää pitää huolta tavaroistaan kun pitää jatkuvasti hyppiä paikasta toiseen sekuntiaikataululla samalla kun joku huutaa korvan juuressa LIIKKUU LIIKKUU!!!
Mutta eikö se ole vähän sama juttu kotona niiden sukkien kanssa, tipahtavat itsestään jalasta ja siihen paikkaan jäävät.
Olen kova järjestelemään. Olo on paljon turvallisempi, kun tietää, että edes maustekaapissa vallitsee jonkinlainen järjestys.
Laitan kerralla kaikki paikalleen. Ainoa järjestely mitä teen, on kun uusia tavaroita on kertynyt johonkin paikkaan, niin siirrän ne loogisiin paikkoihin. Ongelmana on äitini, joka käydessään ja yksin jäädessään alkaa järjestellä tavaroita. Pahimmissa skenaarioissa soittelen pitkin päivää kysyen minne purkin aukaisin on muuttanut ja sitten kuulen "Minneköhän minä sen pistin. Laitoin sen parempaan paikkaan kuin missä se aiemmin oli..."
Isäni sentään sai 15 vuoden sanomisen jälkeen äitini lopettamaan tavaroiden siirtämisen kotona. Minä varmaan joudun odottamaan äitini kuolemaan saakka, sillä hän käy niin harvoin, etten pysty toistamaan komentoa tarpeeksi usein.