- Sosiaalinen eheys ja taloudellinen vahvuus kulkevat käsi kädessä. Jos toinen murtuu, ei toistakaan voi taata. Niin kauan kun onnistumme pitämään huolta siitä, että kaikkien väestöryhmien elintaso kohentuu ja erot tasoittuvat, olemme vahvalla pohjalla, sanoi Halonen YLE uutisille. http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id78831.html
Niinhän sitä luulisi, kun puusta katsoo. Nykyisen uusliberalistisen kansantalouden mukaan nimittäin juuri sosiaalinen rikkinäisyys ovat taloudellisen kasvun edellytys. Senhän olemme jo nähneet käytännössä. Mitä rikkinäisemmäksi yhteiskunta muuttuu sosiaalisesti, sitä suuremmat voitot yritykset ja julinen valta tekevät ja kansantalous kasvaa. Tämä on kapitalistisen yhteiskunnan kirous.
Massatyöttömyys on esim. yksi uusliberalististen kansantaloustieteilijöiden keksimä tapa pitää palkat mahdollisimman alhaalla ja taloudellinen kasvu, yritysten tekemät voitot, rajoittamattoman korkealla. Milton Friedman ja Edmund Phelps saivat Nobelin palkinnon NAIRU-teoriastaan (Non Accelerating Inflation Rate of Unemployment, 'Ei inflaatiota hillitsevä työttömyystaso'), jolla lasketaan, kuinka suuri työttömyyden pitää olla, että inflaatio pysyy tietyllä tasolla.
Siis massatyöttömyys, sosiaalinen rikkinäisyys, kulkevat käsi kädessä taloudellisen kasvun kanssa. Tytöttömien protestoinnit pidetään hyvin tehokkaasti valtion taholta kurissa uhkaamalla perustoimeentulon menettämisellä ja loppukädessä hengen otolla, ihminenhän ei ilman rahaa elä.
Ja mitä vähemmän veroja maksetaan, sitä suurempi taloudellinen kasvu, siis yritysten tekemät voitot. Verojen minimointi taas vähentää automaattisesti yhteiskunnan mahdollisuuksia palvella kansalaisia, kuten esim. tarjota heille terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, vanhuuden turvaa ym.
Jos todella haluamme yhteiskunnan säilyvän murtumatta, on tingittävä älyttömästä taloudellisen kasvun ”varustelukilpailusta”, joka loppujen lopuksi tuhoaa koko maapallon, ja taattava kaikille taloudellinen tasa-arvo tulonsiirtojen avulla.
Niinhän sitä luulisi, kun puusta katsoo. Nykyisen uusliberalistisen kansantalouden mukaan nimittäin juuri sosiaalinen rikkinäisyys ovat taloudellisen kasvun edellytys. Senhän olemme jo nähneet käytännössä. Mitä rikkinäisemmäksi yhteiskunta muuttuu sosiaalisesti, sitä suuremmat voitot yritykset ja julinen valta tekevät ja kansantalous kasvaa. Tämä on kapitalistisen yhteiskunnan kirous.
Massatyöttömyys on esim. yksi uusliberalististen kansantaloustieteilijöiden keksimä tapa pitää palkat mahdollisimman alhaalla ja taloudellinen kasvu, yritysten tekemät voitot, rajoittamattoman korkealla. Milton Friedman ja Edmund Phelps saivat Nobelin palkinnon NAIRU-teoriastaan (Non Accelerating Inflation Rate of Unemployment, 'Ei inflaatiota hillitsevä työttömyystaso'), jolla lasketaan, kuinka suuri työttömyyden pitää olla, että inflaatio pysyy tietyllä tasolla.
Siis massatyöttömyys, sosiaalinen rikkinäisyys, kulkevat käsi kädessä taloudellisen kasvun kanssa. Tytöttömien protestoinnit pidetään hyvin tehokkaasti valtion taholta kurissa uhkaamalla perustoimeentulon menettämisellä ja loppukädessä hengen otolla, ihminenhän ei ilman rahaa elä.
Ja mitä vähemmän veroja maksetaan, sitä suurempi taloudellinen kasvu, siis yritysten tekemät voitot. Verojen minimointi taas vähentää automaattisesti yhteiskunnan mahdollisuuksia palvella kansalaisia, kuten esim. tarjota heille terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, vanhuuden turvaa ym.
Jos todella haluamme yhteiskunnan säilyvän murtumatta, on tingittävä älyttömästä taloudellisen kasvun ”varustelukilpailusta”, joka loppujen lopuksi tuhoaa koko maapallon, ja taattava kaikille taloudellinen tasa-arvo tulonsiirtojen avulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuolta sivulta kopioitua http://askokervinen.net/mielipide.html:
Maamme kehitys on menossa USA-suuntaan, mutta Venäjän ilmiöllä: Valtio-omaisuutta tärvätään avainhenkilöiden ja politrukkien optioihin ja ajan hengen vaatimiin hukkainvestointeihin liput hulmuten. Tuloeroja kasvatetaan. Kansaa totutetaan yhtäällä yltäkylläisyyteen, toisaalla köyhyyteen - ja tästä kaikesta pitää huolen Suomen hallituksen glasnost, joka vasemmiston enemmistöllä hivuttaa yhteiskunnan palveluja raha- ja vakuutusjärjestelmiin.
Tutkimusten mukaan suurin osa kansalaisista on valmis hyväksymään korkeankin verotuksen, jotta yhteiskunnan palvelut säilyisivät toimintakykyisinä. Erityisesti sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelut, jonka toimialaan lapset, vanhukset ja sairaat kuuluvat, ovat arvoasteikon kärjessä. Mutta mitäpä tuosta, päättäjiä ei tunnu askarruttavan kansan tahto kuin vaalipuheissa.
Yhteiskuntamme suurin vitsaus välinpitämättömyyteen onkin johtajien ahneus. Se lymyää joka toisen oven takana. Vähänkin itseään vastuunkantajina pitävät päälliköt haluavat omistajien edun vuoksi sitoutua tehtäviinsä kymmenkertaisilla, jopa satakertaisilla palkkioilla työntekijöihin nähden.
Kehtaakin Halonen puhua lässyttää, kun itse nostaa jumalattomaa palkkaa yhteiskunnan varoista tekemällä ei mitään. Eipä oikeasti tunnu kiinnostavan Suomen lastenkaan tulevaisuus presidenttiämme, koska hänellä on valta ja mahdollisuus tehdä asioille jotakin oikeasti. Koittaa vain puhua fiksuja ja muuten ei tee asialle mitään. Voisi edes mennä palkkansa edestä vaikka tutustumaan maamme vähäosaisten elinoloihin, leipäjonoihin, työttömien ja yksinhuoltajien arkeen vaan eipä kiinnosta. Mieluummin juoksee usan pressan poskia läpsyttelemässä ja livertelemässä. Häpeisi oikeasti. Minua ainakin suututtaa tuommoinen kaksinaamaisuus ja lieroilu. Hyi olkoon.