Luulen että vika on vain minussa, mutta itseäni ärsyttää suunnattomasti ihmisten tapa keskustella parisuhteistaan kavereiden kanssa. Tiedän että omakin tyttöystäväni käy kavereiden kanssa keskustelua parisuhteestamme, vaikka vähättelee aina aiheita mistä puhuvat. En todellakaan halua olla puheenaihe tyttöjen illassa, enkä halua suhteemmekaan olevan. En ymmärrä sitä, että miksei tyttöystäväni suostu ymmärtämään että parisuhteen väliset asiat, hyvät ja huonot, mm riidat eivät kuulu parisuhteen ulkopuolisille ihmisille, olivat he sitten kuinka hyviä ystäviä tahansa. Itse en kavereideni kanssa juttele parisuhteesta kuin sanoilla, hyvin menee, ihan okei, ollu hieman vaikeeta tai jotain vastaavaa.
Eniten ärsyttäisi kuulla joskus että keskustelua tyttöjen kesken on käyty intiimistä asioista kuten seksistä tai jostain vastaavasta. Tai se että jotain parisuhteen sisäisiä ongelmia on ratkottu ystävän kanssa, eikä sen kanssa keneen ne liittyvät eli minuun ja tyttöystävääni.
Olenko ainoa jota häiritsee se että parisuhteen osapuolien väliset asiat leviävät ystäville?
Eniten ärsyttäisi kuulla joskus että keskustelua tyttöjen kesken on käyty intiimistä asioista kuten seksistä tai jostain vastaavasta. Tai se että jotain parisuhteen sisäisiä ongelmia on ratkottu ystävän kanssa, eikä sen kanssa keneen ne liittyvät eli minuun ja tyttöystävääni.
Olenko ainoa jota häiritsee se että parisuhteen osapuolien väliset asiat leviävät ystäville?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Et todellakaan ole ainoa. Meillä minä olen sitä mieltä että meidän asiat on meidän asioita ja ne eivät muille kuulu pätkääkään. Mieheni taas on sellainen että hän saattaa "purkaa sydäntään" kavereilleen.
Toisaalta, ehkä siitä voisi joskus olla hyötyä että käy asioita lävitse kavereiden kesken. Ongelmatilanteissa voisi saada vähän ulkopuolista näkökulmaa asioihin ja "palautua maan pinnalle". Joskus kun asiat tuppaaavat kasvamaan suuremmiksi kun todellisuudessa ovatkaan :)
Missä se raja kulkee mitä voi kertoa? Jos esim olen uskoutunut tyttöystävälleni kärsineeni masennuksesta (josta kukaan muu ei tiedä) ja hän päättää senkin tokaista naisystävilleen luvattuaan ettei sitä kerro? Voinko sillonkaan kokea itseni petetyksi?
Entäs kun kavereilta saatu ulkopuolinen apu vain pahentaa tilannetta... Esim kun etsin tyttöystävälleni kaulakorua erosimme melkein hänen ystäviensä nähtyä minut kaupungilla toisen tytön kanssa koruliikkeessä. Olin ostamassa korua naispuoleisen ystävän kanssa jotta saisin naisen mielipiteen. Tyttöjen illassa nämä neitokaiset kun olivat päätyneet siihen tulokseen että olen varmasti pettäjä. Siitäkin tuli aikamoiset riidat... Eli entäs jos tuo ystäväpiiri ongelmatilanteissa vain pahentaa tilannetta??
että mies jutteli kotiasiat duunikaverilleen.
Siitä seurasi että lopulta meidän asiat tiedettiin vaikka missä.
Ensin lopetin asioitten kertomisen miehelle, ja lopulta häivyin koko suhteesta.
Minustakin parisuhteen asiat on kahdenkeskisiä. Jos ja kun niistä pitää puhua, puhutaan sitten keskenään.
Varsinkaan arkoja ja luottamuksellisia asioita ei muualla puhuta!
parisuhteessa pitää kyllä arvostaa toista ja ihan alussa ennen seurustelua tehdä selvät pelisäännöt. itse puhun parisuhteestani yhden kaverin kanssa jolla on samanlaisia asiota olluna ja joka seurustelee. en niin puhu niitten ihmisten kanssa jotka elävät sinkkuina viellä ja mainitse muille asiasta. tämän ystävän tuki on olluna suuri apu jaksamiseen ja riidan selvittelyssä apuna. kyl jollekki on pakko puhua näistä asioista.
Ystävät ovat sitä varten, että he auttavat ja kuuntelevat esim. jos toisella on vaikea aika suhteessa. Kyllä molemmilla osapuolilla (mielestäni) saa ja kuuluukin olla hyvä ystävä (ei siis kukaan "vain tuttu" vaan YSTÄVÄ) jolle voi purkaa asioita ja jutella parisuhteen mieltäpainavista asioista. Sitten pitää ehkä vähän miettiä jos tyttöystäväsi puhuu vain heille eikä halua ratkoa asioita sinun kanssasi. Mutta kuunteleva korva ja ulkopuolisen näkökulma ovat ok. Positiivisiakin asioita on ihana kertoa parhaalle ystävälleen... vaikka kuinka peto oma poikaystävä on ;)
Juuri tuota en ymmärrä. Mielestäni parisuhteen sisäisistä asioista ei jutella ulkopuolisille.
" Positiivisiakin asioita on ihana kertoa parhaalle ystävälleen... vaikka kuinka peto oma poikaystävä on ;)"
Tyttöystävä saa välittömästi takaisin kaikki tavaransa jos kuulen että seksielämämme tai hänelle uskotut henk koht asiat minusta leviävät kenelle tahansa ystävälle. Siinä vaiheessa on suhteemme ohi.
asiasta pystyy puhumaan, mutta pitää olla todellinen luottoystävä, jolle kertoo. Minulla ainakin on kaverina sellainen tyyppi, jonka kanssa olen pystynyt käymään oman suhteeni karikoita läpi juttujen siitä leviämättä mihinkään, koska meillä on luottamus. Ja päinvastoin.
Monesti auttaa esim. riidan jälkeen selvittää ajatuksiaan vaikkapa luottokaverinsa kanssa, ennen kuin tulee paukautettua mitään vahvempaa ilmoille puolison kanssa. Täten voi välttää pahimmat tunteenpurkaukset ja niiden ikävät seuraukset.
Olisiko kenties tässä viestin aloituksessa, jotain sellaista mikä takia ei haluta, että omista asioita puhutaan?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000031680471
Alkuperäistä vaivaa se, että tyttöystävä puhuu luottamuksellista asioista kavereilleen, siis sellaisista joista on erikseen sovittu, ettei puhuta. Ja täällä useampi tekee tästä sen johtopäätöksen, että alkuperäinen on hyvin suurella todennäköisyydellä vaimonhakkaaja...jep..
Voihan sitä ajatella myös niinpäin, että tyttöystävällä on jotain salattavaa, jos hän ei oma-aloitteisesti kerro, kenen kanssa on puhunut suhteen luottamuksellisista asioista.
Luin ketjun läpi, ja tuntuu siltä, että eniten sinua pelottaa, että suhteenne riidat ja seksielämä selviää. Toki masennuksen paljastuminen voisi viedä sinulta työpaikan, mutta en laske masennusta parisuhteen asiaksi. Sehän koskee vain sinua, ei sinua ja puolisoasi pariskuntana.
Yllättyisit jos tietäisit, kuinka paljon naiset puhuvat seksistä. Tai ehkä et. Itse olen, varsinkin nuorempana, puhunut paljon ja yksityiskohtaisesti seksistä niin yleisellä, kuin henkilökohtaisella, tasolla ystävieni kanssa. Ymmärrän, että sinua voi nolottaa kahvitella yhteisen ystävän kanssa, joka tietää sinun ja tyttöystäväsi seksielämästä paljon, mutta miksi sinua pitäisi nolottaa? Seksi on luonnollinen ja kiinnostava asia, joten onko kumma, jos siitä puhutaan? Jos naisesi ystävät alkavat kommentoimaan seksielämänne sinun kuulleesi, sinulla on ehkä syytä suuttua. Heille, ei tyttöystävällesi. Sillä ei pelkkä tieto vielä mitään tee, se on tapa, millä sitä käytetään joka ratkaisee. Samalla tavalla kuin tyttökaverisi ystävät tietävät teidän seksielämästänne, hänkin tietää heidän seksistä. Miten hän käyttää tätä tietoa?
Ja sitten riidoista. Riidat voivat olla raastavia, ahdistavia ja jopa pelottavia. Ja on mielestäni vaan hyvä puhua asiasta, sillä pukemalla tunteet sanoiksi ne saattavat kadota tai ainakin trivialisoitua. Yleensähän riidat ovat täysin turhia täysin idioottisista aiheista, mutta siinä tilanteessa asiat vain paisuvat liian isoiksi. Tottakai tyttöystäväsi ystävät kuulevat häneltä vain yhden puolen tarinasta, mutta sitä vartenhan ystävät on. Antamaan tukea, lohdutusta ja rohkaisevia sanoja, mutta myös huomauttamaan, miten tyhmästi on käyttäytynyt tai miten pienestä asiasta on kyse.
Joskus ne parisuhteen sisäisetkin asiat voivat koskettaa lähinnä toista osapuolta, jolloin sen käsitteleminen "ulkopuolisesti" voi auttaa. Käsittelethän sinäkin tässä suhteenne (eli sinua ja tyttöystävääsi koskevaa asiaa) julkisesti, tuntemattomien kanssa. Ja sanot heti alkuun, että "luulen että vika on vain minussa". Vaikka asia koskee teitä pariskuntana, "vika" on sinussa. Joitakin asioita voi ehkä olla jopa parempi käsitellä ja purkaa ystäville, eikä puolisolle. Minä ainakin valitan useammin mieheni ärsyttävistä piirteistä ystäville, kuin hänelle itselleen. Sillä en minä (eikä hän itsekään) niille juuri mitään voi.
Minä puhun siis seksistä, riidoista ja muista parisuhteemme asioista hyville ystävilleni. Aivan kuten hekin minulle. Jos suhteessamme on tapahtunut jotain hyvää, haluan tottakai kertoa siitä läheisilleni. Ja jos suhteemme voi hetkellisesti huonosti, haluan tottakai saada tukea ystäviltäni.
Et maininnut tyttöystävääsi ikää, mutta omien kokemuksieni mukaan se seksistä puhuminen vähenee iän myötä. Ja kuvioon astuu uusia puheenaiheita: opiskelut, työt, lapset, kodin asiat ja vastaavat.
Se, että seksi on luonnollinen asia, ei tarkoita sitä, että siitä voisi/pitäisi puhua kaikkien kaverien kanssa. Ja etenkin jos toinen osapuoli tekee selväksi, ettei halua yhteisestä seksielämästä puhuttavan, niin miksi siitä sitten tarvitsee puhua jutustellen. Joskus voi olla tarpeen puhua seksistä, ei sen siinä mielessä tabu tarvitse olla, mutta tässä(kin) asiassa on ihan hyvä kunnioittaa toisen tahtoa.
Jos sinulla on vaikeuksia asettua toisen ihmisen asemaan, niin ajattelepa vaikka (todennäköisesti tulevaa) lapsesi syntymää. Sekin on varsin luonnollinen asia, mutta varmaan sinusta on mukavampi, ettei lapsen isä käy kaikkia yksityiskohtia läpi kaveriporukassa.
Minä en ymmärrä tuota synnytysasiaa nyt ensinkään. Miksi naisesta tuntuisi ikävältä se että miehensä jakaa hurjan kokemuksen yksityiskohtaisesti kavereidensa kanssa? Siksikö että voi, kun sukupuolielimet näkyivät :D
Totta hetkkarissa kumpikin tuore vanhempi haluaa käydä sanallisesti tuon kokemuksen läpi! Noh, okei, riippuen yksilöstä. Toisilla ei ole tarvetta puhua siitä mutta ainakin miltei jokainen aninen jonka olen koskaan tavannut tykkää puhua synnytyksestään :D ne ovat naisten sotajuttuja ne. En ymmärrä miski mies ei saisi puhua aiheesta myös.
Selvennätkö? Heijastatko nyt vain omia ennakkoluulojasi naisiin vai miten?
***
Tottakai toisen tahtoa on kunnioitettava, mutta kuka päättää, kumman puolison tahtoa on parisuhteessa kunnioitettava enemmän? Eli eikö molempien on suostuttava kompromisseihin, yleisellä tasolla? Jos mies haluaa pitää seksielämän visusti neljän seinän sisällä ja nainen tuntee tarpeen keskustella seksielämän saloista ystävättärensä kanssa, kumman tahto ajaa toisen edelle, ja miksi?
Naiset keskittyvät kokoontuessaan enemmän puhumiseen, rupatellaan kahvikupin, viinilasillisen tai ruoan äärellä. Miehet taas usein tekevät jotain, saunovat, grillaavat, pelaavat paintballia, käyvät lätkässä... Ehkä tästä johtuu se, että naiset myös usein rupattelevat enemmän keskenään? Ja usko pois, vaikka itse olen jo kymmenisen vuotta ollut mukana keskustelemassa seksistä ystävieni kanssa, keskustelu on harvoin ollut kovin yksityiskohtaista tai miehelle inhottavaa. En siis ole kuullut, että joku ystävättärieni miehistä olisi huono sängyssä, vaatisi aina anaaliseksiä tai suihinottoa.
Ei minulla ole empatian kanssa vaikeuksia, ymmärrän että tiettyjä asioita halutaan pitää muilta salassa. Parisuhde on kuitenkin parin ihmisen asia, joten miksi toinen saisi tässä(kin) asiassa täyden määräysvallan? Seksi ja riidat eivät ole kummankaan henkilökohtaisia asioita tai salaisuuksia, kuten esim. aloittajan masennus, vaan molemmat ovat niissä osallisia.
Ja arvasit aivan oikein, en ole vielä äiti, olen näitä "kylmiä" nykynaisia jotka haluavat opiskella ja päästä työelämään ennen lapsientekoa. Ja eipä tuota miestäkään odottaminen ole haitannut. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että mieheni kertoisi synnytyksestä kaverilleen, tiedän ainakin että aion siitä itse kertoa ystävilleni. Johan olen kuullut kaikkien synnyttäneiden ystävieni kertomukset epiduraaleista, keisarinleikkauksista, välilihan leikkaamisista ja muista asiaan liittyvistä asioista.
Olen ehkä suomalaiseksi turhan avoin, mutta minusta turhaan vältämme henkilökohtaisista asioista puhumista. Naisille annetaan ohje olla kertomatta raskaudesta jopa 4 kk keskeenmenoriskin takia! No hitto soikoon, jos se keskeenmeno tulee, eikö olisi kivaa jos olisi suku ja ystävät silloin tukena? Miksi pelkäämme, että muut saavat tietää seksielämästämme, riidoistamme, sairauksistamme, peloistamme, suruistamme ja iloistamme? Kaikilla niitä kuitenkin on. Ja kuten joku jo totesi, kaikki tuijottavat loppupelissä vain omaa napaansa, eikä ne muitten asiat jaksa kiinnostaa kovin pitkään.
Mieheni on masentunut - kesti muutama vuosi huomata se tai oikeastaan en olisi huomannut vieläkään, ellei se olisi tarttunut yhteen lapsista. Masennus tarttuu. Siksi se ei TODELLAKAAN koske vain masentunutta itseään vaan ihan koko hela lähimmäisiä ja etenkin kumppania. Ja nimenomaan tämä masentunut mieheni (joka ei tietenkään masennustaan edes tunnusta) on vuositolkulla antanut ohjeita mistä saa tuttavien, ystävien ja sukulaisten kanssa puhua ja etenkään ei saa puhua. Nyt kun olen puhunut ystävilleni ja sukulaisilleni miehen masennuksesta, niin eipä varmasti kukaan edes voi kuvitella sitä vapauttavaa tunnetta, jonka olen kokenut! Siispä puhukaa ystävät! Puhuminen ei ole sitä panettelua, joksi se usein mielletään.
Niin, miten sen nyt ottaa. Tottakai sairaudet koskettavat koko perhettä, sukua ja jopa ystäviä, mutta on ne silti mielestäni henkilökohtaisempia asioita kuin parisuhteen riidat tai parin seksielämä. Aloittaja lisäksi kertoi, että hän todennäköisesti menettäisi työpaikkansa jos siellä selviäisi hänen sairaushistoriansa. Masennuksen salamiseen on siis hyvä syy, ainakin mielestäni.
En ole aiemmin kuullut, että masennus tarttuisi. Pikkusiskoni on sairastanut teininä masennusta ja syö tällä hetkellä lääkkeitä ahdistukseen. Enkä koe, että tämä olisi tarttunut meihin muihiin. Tosin perheitä, tilanteita ja sairauksia ja niiden asteita on lukuisia. Ehkä herkkä henkilö voi sairastua masennukseen "by proxy", eli toisen ihmisen kautta. Itseasiassa siskoni kohdalla tästä taitaakin olla kyse. Hän oli nuorempana (ja on vieläkin) erittäin herkkä ihminen, joka kokee kaikki maailman vääryydet ja ystävien ongelmat ja vaikeudet henkilökohtaisina.
Voimia sinulle ja perheellesi!
29 vuoden avioliittoa ,ellen olisi "salaa kylläkin "puhunut ongelmistani...ystävilleni.Kiitos heille!
Itselläni on yksi luottoystävä, jonka kanssa jaan asiat, sillä tiedän että häneen voi varmasti luottaa. Suhteen kriiseissä tarvitsee joskus ystävän apua. Vedän kuitenkin rajan siihen että muille en kerro, vaan silloin on juuri tämä "menee hyvin, menee ihan ok" - linja. Huonoista asioista en kerro kenellekään muulle kuin tälle luottoystävälleni, muille sanon aina että menee hyvin, sillä mielestäni parisuhteen ongelmat ei tosiaan kuulu ulkopuolisille, tämä yksi henkireikä vaan on pakko olla. Poikaystäväni mielestä taas on ihan ok kertoa kaikki kavereilleen, ja tämä on johtanut siihen etten suostu enää ollenkaan tapaamaan hänen ystäviään. Kaikki tietävät kaiken minusta, myös huonot puolet joita minussa on niin kuin muissakin, vaikka poikaystävälleni olen ne luottamuksella paljastanut. Siis itse en edes tälle luottoystävälle kerro asioita, joiden tiedän olevan vain minua varten. On asioita jotka eivät muille kuulu, ja sitä rajaa ei sovi ylittää.
Olen osittain samaa mieltä kanssasi esim.Sinun masennus ei kuullu kenellekkään muulle kuin teille,Itse kärsin masennuksesta ja paniikki häiriöstä jota häpeän ja miehelle se on tuskasempaa edes myöntää se,saati sitten et kaveritkin tietävät siitä. Tuoata asiaa en voi käsittää että siitä asiasta pitää juoruilla eteenpäin...(Käytän itse lääkkeitä noihin sairauksiin)Yllätys yllätys,paras kaveri on ollu ainoa kenelle oon kertonut asian myös exäni,joka oli/on luotettava....Nyt kun muutin ja asun yksin oon pilleristi ym.Kaikki kaverini ym.Ketä en edes tunne tietävät asiani paremmin kuin minä:( ja juorut leviävät sanoin kuvaamattomaksi..Eli se siitä parhaasta ystävästäni,nykyään se on aika vaisu ku oon pitän pienen saarnan sille ja vielä sekin asia ottaa nupolii et parhaan kaverin uusi miekkonenki kattoo minuu ku olisin joku hullu..Vielä tämä vaikutti minun työpaikkaani koska hekin kuulivat lääkityksestäni.ET MIETTIKÄÄ MITÄ PUHUTTE!!!!!
Jos mies toivoo, että jokin asia on vain meidän välinen, niin tietenkään en siitä muille puhu. Muuten mieheni ei taida paljoakaan päätään vaivata sillä, mitä ystävälleni kerron. Tutuille ja kavereille en juuri parisuhteesta puhu. Minulla on yksi luottoystävä, jolle voin puhua kaikesta luottamuksella. Hän on ollut ystäväni pienestä pitäen ja tuntee minut ehkä paremmin kuin kukaan, joten olisi hassua että pitäisin tärkeän olemukseeni ja käytökseeni vaikuttavan tekijän, eli parisuhteen tilan häneltä pimennossa.
Emme me miehiämme toisillemme hauku emmekä retostele, vaan puhumme normaaliin sävyyn. Yleensä esim. riidoista ystävälle puhuminen on vain auttanut tilannetta. Jos olen pyöritellyt jotain ikävää asiaa vain päässäni tai riidellyt siitä miehen kanssa, niin asia pääsee vaivihkaa paisumaan mielessä turhan suureksi. Kun taas olen puhunut siitä ystävälleni, niin koko juttu yleensä kutistuukin takaisin omaan mittakaavaansa, ja tulee helpottunut tunne ettei se nyt niin iso ongelma ollutkaan. Ja melkein aina nauramme itsellemme, omalle herkkänahkaisuudelle ja sille, miten hölmöistä ja turhanpäiväisistä jutuista sitä parisuhteissamme riidelläänkään. Ja lopuksi todetaan että meillä on oikein hyvät miehet. Olisi tosi harmi jos mies kieltäisi parisuhdeasioista ystävälle puhumisen kokonaan, koska koen sen jotenkin neutraloivana ja rauhoittavana väylänä purkaa omia ajatuksia.
Niin, sinulla on loppasuuna nainen minä koen epäreiluutta et tiedän avokkini puhuvan esm.veljelleen asioistamme jotka eivät mitenkään pitäisi kuulua muille.Kun tarjoo tarpeeksi kossuvissyä veli luettaa ja toinen typerys puhuu.Siis kotiasioita ei ole lupa puhua kenellekään se opetettiin jo omassa kodissanikin, on sit eriasia jos on väkivaltaisuutta tms.ja silloinkin ammattihenkilöihin eikä seata sukua ystäviä siihen soppaan. Minun ja miehen asiat eivät ole suvun asioita.
kysynyt naisystäviltäni, joita on ollut, että puhuvatko naisten kesken yleensä meidän touhuista mitä teemme, riitelemme tai sekstaamme tai mitä muuta tahansa..eivät kuulemma, varsinkaan seksistä, olisiko näin? :)
Minä haluaisin että juttelisivat keskenään, mitään salattavaa ei ole, usea kumppani on sanonut että jos puhuisi meidän sekstaamisesta niin tuskin monikaan uskoisi sitä todeksi..jos riitaa on ollut niin siitä saa myös puhua, usein ystävistä on apua moneen asiaan tai ongelmaan, kirjoitteleehan tännekin monet ihmiset ja kysyvät neuvoa tms.
Eri asia tietysti on jos on jotain hävettävää, niin sitten ei halua sitä julki, huono seksi, pieni kalu, hakkaaminen yms..
Mulle ei olisi väliä vaikka laittaisi lehteen joka päivä mitä teemme, hyvänä mainoksena sen ottaisin..;)
Nyt alkaa jo ärsyttää tuo "sulla-on-jotain-salattavaa-naisen-hakkaaja" asenne. En ole naista koskaan lyönyt, enkä lyö. En myöskään tue väkivaltaa muutenkaan elämässäni! Mikä siinä on ettei tämä mene kaaliin!
Ja ei ole mitään hävettävää. Hoidan osani kotitöistä, laitan ruokaa, siivoan jne siinä missä tyttöystäväni. Seksiä harrastamme, ei ole koskaan moittinut ja ellei sitten aina näyttele niin nauttiikin siitä. Ehkäpä mulla sit on vaan pieni kalu, jonka paljastumista pelkään. (ja ei, kalunikaan ei ole syynä, isompaa en haluaisi). Vastasiko kysymykseen?
Saanko kysyä, onko tämä ensimmäinen pitkä suhteesi ja minkä ikäinen olet? Vaikutat nimittäin hieman epävarmalta, minusta et kuitenkaan naisenhakkaajalta :)
Eihän kukaan meistä halua tulla arvostelluksi, ja ilmeisesti sinä koet, että tyttöystäväsi tai hänen ystävänsä arvostelee sinua kun hän kertoo seksistänne tai riidoistanne ystävilleen. Olenko oikeassa? Kuten jo aiemmin sinulle kirjoitettiin, niin minun kuin jonku toisen osalta, ei me naiset yleensä haukuta meidän poikakavereita ystävillemme. Seksissä on kaksi ihmistä, ja jos tyttöystäväsi esimerkiksi haukkuisi seksinne huonoksi, hän osuisi itseään nilkkaan, niin sanotusti.
Mutta eihän sinun auta muu kuin erota tyttöystävästäsi, jos et pidä hänen tavoistaan. Melko monelle naiselle läheisistä, henkilökohtaisistakin asioista puhuminen on tärkeää, jopa osa perusluonnetta, joten sitä et välttämättä saa muutettua. Tai voithan tietysti myös yrittää sopeutua tilanteeseen, jossa myös teidän suhteestanne puhutaan tyttöjen illoissa.
Ensimmäinen yli vuoden pituinen suhde, ennen tätä muutama noin vuoden mittainen suhde. Ikää 24-vuotta, nykyinen suhde kestänyt noin 2 vuotta.
Itseasiassa seksiin liittyen, eihän hänen tarvitse itseään haukkua. Voi aina todeta että entinen poikaystävä kyllä osasi tyydyttää tai muuta. EN NYT KUITENKAAN SANO ETTÄ HAUKKUISI MINUA kavereilleen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Naiset eivät yleensä paljon kerro miltä heistä tuntuu...
Erota en halua, koska parisuhde toimii muuten hyvin ja rakastan tyttöystävääni. En halua enää rakentaa uutta suhdetta jonkun muun ihmisen kanssa. Joten yritän osittain sopeutua, osittain muuttaa häntä. Eli toivon saavani jonkun yhteisen rajan piirrettyä...
muuttaa häntä, et rakasta.
Niin se sori vaan menee.
Mä olin exäni kanssa yli 10v enkä päivääkään kelvannut sellaisena kuin olen. Kuvittelin että se on asiaan kuuluvaa, koska en ole vanhemmillenikaan koskaan kelvannut minuna. Aina olen ollut lähtökohtaisesti pettymys.
Nyt mulla on elämässäni ihmisiä jotka todella hyväksyvät minut tällaisena, nahkoineen karvoineen. En osaa kuvailla miten vapauttavaa se on.
jos tyttöystäväsi sanoisi ystävälleen ettet osaa tyydyttää häntä, ja entinen poikaystävä osasi, se tarkoittaa sitä että hän sanoo suoraan ystävälleen että seksinne on huonompaa. Sen taas jokainen (yleistys!) aikuinen nainen tulkitsee niin että nainen ei osaa kertoa tai ohjata miten hänet tyydytetään. Tiedämme kaikki (yleistys!) että seksi ei suurimmalta osin ole mikään osaamiskysymys, vaan kahden ihmisen yhteispeliä, ja jos nainen ei pysty orgasmiin se ei ole miehen syytä, ei ainakaan yksin, vaan naisen omassa pääkopassa on silloin myös korjattavaa.
Jos siis tyttö sanoisi seksiänne huonommaksi, hän sanoisi silloin itseään huonommaksi, ja ääneen moittisi itseään ystävälleen. EI sellaista ihan kepeästi sanota :D ei ainakaan jutustellessa. Kaikki mitä hän sinusta sanoo heijastuu häneen itseensä, koska olet "hänen miehensä".
"Naiset eivät yleensä paljon kerro miltä heistä tuntuu... "
Useimmiten sitä kuulee valitusta siitä että mies ei kerro miltä tuntuu, ja nainen kertoisi vaikkei miestä kiinnosta.
Mieti mitä sellaisia asioita on joita et haluaisi puhuttavan ja miksi. Kaikkein todennäköisimmin, kun nainen puhuu seksistänne, hän liioittelee ja saa sen kuulostamaan paremmalta kuin se onkaan. Se on vähän tällaista "katsokaa miten hyvä minulla on!" jota naiset suurelta osin harrastavat :D jos naisellasi on ihan se normaali tyttöporukka, voin melkein luvata että suurin osa siitä mitä sinuun liittyen puhutaan on positiivista leveilyä siihen malliin.
Plus sitten ne vessankansijutut ja taas se jätti maitopurkin auki ja mä tulen hulluksi jos se läimäyttää sen ovat vielä kerrankin! Niitä pieniä ärsyasioita joita KAIKKI tekevät.
***
"muuttaa häntä, et rakasta."
Ei se sitä tarkoita ettei rakastaisi. Itsekin olen valmis muuttumaan, parisuhde tarkoittaa minulle sitä että molemmat kehittyvät ihmisinä (muuttuvat) siihen suuntaan että yhteiselo toimii entistä paremmin. Eli juju on siinä että kerrotaan mitä haluaa toisesta muuttaa ja jos se on toiselle ok, sen ei pitäisi olla ongelma.
Aina tulee olemaan asioita joita haluat muutta sekä itsessäsi että ystävissäsi/perheessäsi/puolisossasi. Ei ole väärin tiedostaa niitä asioita ja vihjailla joidenkin asioiden sinua häiritsevän.
Esim. onko sinusta väärin yrittää käännyttää joku uskontoon tai käännyttää pois uskonnosta? Jos syvästi uskonnollinen ihminen rakastaa toista, toivoo hänenkin kääntyvän kristinuskoon koska pitää uskontoaan niin erinomaisena, pelastuksena.
Mutta jooh, tuo oli esimerkki, ei puhuta uskonnosta, en usko mihinkään.
Totta kai usein tilanne on se että vain kehutaan puolisoa, mutta ei meilläpäin... Niissä piireissä missä liikun kuulee lähes yhtä usein asioita jotka ärsyttää kuin mistä tykkää. Sitä kutsutaan rehellisyydeksi. Itse en keskusteluun osallistu, mutta kyllähän se riittää että käyn miesporukalla saunassa. Siinä olenkin jo kuullut haluamattani liikaa.
Ja vielä tuosta seksistä, kaikki eivät ajattele sitä yhteispelinä, vaan osa saattaa pitää kumppania huonon seksin syypäänä.
En minä tiedä mitä kaikkea he juttelevat, mutta ystävättäret tuntien, ei mikään aihe ole liian arka puhuttavaksi. Ja kun ystävyys on todella syvää, niin ei siinä kepeitä sanoja puhuta vaan ihan kaikkea.
ja tuo puhumattomuus ..sitä löytyy niin miehisä ,kuin naisissakin.
Mun ex levitti kavereilleen kaikki meidän asiat joita kuvittelin meidän kahden välisiksi (suihinotot, anaalipanot sun muut), multa kesti kauan tajuta et kaikki mitä sanon tai teen leviää heti myös hänen kavereilleen.
naisesi ystäville oli varmaansuuri uutinen se että joku harrastaa suuseksiä. Hmmh? Tiedätkö, on selviö että lisääntymisikäinen pariskunta harrastaa seksiä tavalla tai toisella. Miksi, oi miksi se on niin suuri huolenaihe joillekin että se sanotaan ääneen? Mistä luulit naisten oppivan suihinotosta (tai seksistä ylipäänsä) perusasiat, äideiltään??
***
Täähän on jo samaisesta aiheesta sivu,etkö huomannut? En voi sietää et ns.kotiasioista avaudutaan muille, mut ei kotona ja sille jolle siitä pitäisi puhua. Naurettava mies jos tarvii muille ruikuttaa saamisistaan tai saamattomuudestaan, menis peilin eteen ja katsois itseään.Kotiasiat ovat kahdenihmisen välisiä, jollei kaveriinsa voi luottaa sil voi pyyhkiä pyllyä.
Mun ex oli sun kanssas samaa mieltä. Se käyttäytyi huonosti mua kohtaan, mitä se ei halunnut muille kerrottavan.
Kohtele naistasi niin, että muille puhuminen vain parantaa asemaasi muiden silmissä. Silloin ei suakaan varmasti haittaisi että sinusta puhutaan.
On asioita joista ei puhuta. Arki, riidat ja muuten huono käytös eivät kuulu niihin.
Sullakin pitäisi olla joku, jonka kanssa purkaa asioita. Naisilla yleensä on, ja siitä syystä he ovat henkisesti vahvempia.
Oon ihan samaan mieltä kanssasi. Täytyy kyllä myöntää, et yleensä tulee kavereille kerrottua miehestäni vain ne parhaat asiat....pikku riidat, seksiongelmat ym jää ihan kotiseinien sisäpuolelle.
Edellisessä suhteessa voin todella huonosti ja silloinkin kesti monta vuotta ennen kuin aloin purkamaan huonoa oloani puhumalla parhaille kavereilleni. Enkä usko, että heistä kukaan kertoi asioitani eteenpäin.
...että ihmiset, miehet, haluavat parisuhteensa ilman minkäänlaisia vaikeuksia ja uhrautumisia. Jokainen olkoon ikäänkuin itse vastuussa vain itsestään. Esimerkiksi tämä ketju oli tämän asian suhteen aika mielenkiintoinen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000031570573
Samalla kuitenkin suhteen mukana tulee vino pino kahleita, odotuksia ja oletuksia, sääntöjä ja määräyksiä. Erityisesti mielestäni naiselle, vaikka jostain syystä tarina kertoo aina miehestä tossun alla eikä koskaan naisesta.
Menot hiipuvat hiljalleen vuosien myötä: Suhteelle raivataan aikaa, kotia laitellaan. Usein on pakkokin sillä mies ei suostu kotitöihin ja jonkun on tehtävä.
Hankitaan lapsia. Jos ei hankita niin kaikilla kavereilla on kuitenkin. Yksin tai miespuolisen tutun kanssa et saa mihinkään bilettämään lähteä, kavereilla on ne lapset, ja oman miehen seuraan poikien reissulle et ole joko tervetullut tai et kokisi reissua hauskaksi joten haluat itsekin jäädä kotiin mielummin.
Yhteiset vierailut taas alkavat kummasti suuntautua miehen sukulaisiin ja kavereihin. Jotkut miehet eivät viihdy sitten ollenkaan vaimonsa sukulaisissa. Naisena tietenkin haluat tutustua ja tulla toimeen miehellesi tärkeiden ihmisten kanssa.
Naisena suhtaudut tai olet ainakin alussa suhtautunut mieheesi niin suurella mielenkiinnolla että tiedät hänestä yhtä sun toista, ainakin mieltymyksistään yms. Mies puolestaan ei kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen osaa itsenäisesti ostaa sinulle edes ruokaa lähikaupasta.
Jonain päivänä huomaat mahdollisesti elämäsi koostuvan töistä sekä kotitöistä, ja kummastakaan ei kiitosta heru. Siitä pitää elämään ilo repiä. Miehen elämä taas ei näytä muuttuneen lopulta paljoakaan sitten sinkkuaikojen. Ehdotukset johonkin muuhun elämään tai jonkunlaiseen osallistumiseen kaikuvat kuuroille korville, "nainen perkele nalkuttaa".
Mies ei siis paljoa naiselta vaadi, ainoastaan täydellistä omistautumista, täysihoitoa ja lähtökohdista riippuen suurta tai ainakin pientä muutosta koko ihmisessä itsessään. Vastapainoksi EI ole luvassa ainakaan empaattisuutta ja tukea, se on selvä. Ja uusimpana uutuutena, vaikka miestä ei saa murheillaan vaivata niin syytä ei ole kääntyä kenenkään muunkaan puoleen, sillä kotiasiat ovat kotiasioita. Miestä ei saa nolata!
No ei siinäkään vielä mitään, mutta. Kumma juttu miten sitä on lupa kuitenkin parhaalta ystävältään AINA odottaa kuuntelevaa korvaa, tukevaa olkapäätä, neuvoa ja ymmärrystä. Hyväksyntää myös juuri sellaisena ihmisenä kuin olet. Eikä tarvitse uhrata edes yhtään mitään. Antaa vain samat palvelut vastavuoroisesti mutta sehän nyt on pelkästään ilo sekin. Vaan siltä mukamas tärkeimmältä ihmissuhteeltasi sinulla ei ole lupa odottaa yhtään mitään, ehkä vähän lisää vaatimuksia ja rajoituksia korkeintaan.
Ethän ajattele että kaikki miehet on tollasia.
Musta on melkein loukkaavaa kun tollasia kirjoitellaan yleistävästi.
puhut ,kuin minun suullani.
En minäkään puhu meidän parisuhteeseen liittyvistä asioista.Enkä pidä siitä ,että ylipäätään puhutaan ja arvostellaan omaa puolisoa edes omien kavereiden kanssa,varsinkaan negatiivisessa mielessä.Olen huomannut,että on olemassa ihmisiä,jotka käyttävät vaikka minkälaisia keinoja saadakseen selville toisten ihmisten koti-ym.yksityiselämästä.Tekevät jopa "tikusta"asiaa ja tulevat keksityillä tekosyillä "kyläilemään",samalla sitten kysellään kautta rantain asioita jotka eivät millään muotoa kuulu perheen/parisuhteen ulkopuolisille.Tälläsissä tilanteissa minä vaihdan kokonaan puheen aihetta ja nautin tilanteesta,kun näen miten se ottaa utelijaa "pattiin"...tai sitten heittää niin härskiä juttua ,että vastapuolelta menee ns."jauhot kurkkuun".Olen sitä mieltä ,että jos haluaa tietoja saada,niin miksei sitten kysytä suoraan.
meillä ex kerto kaikki ÄIDILLEEN.
Îtse kuulun sellaiseen kaveriporukkaan,jossa meidän jutut on lähes suoraan jostain Sinkkuelämästä.
Naiset tarvitsevat yksinkertaisesti enemmän pohtimista hyvin monessa asiassa. Tein joskus itse esimerkiksi abortin.Mies ei kertonut asiasta kellekään ja itse tein sadan euron puhelinlaskun.
Eli naisilla on vain oikeesti yksinkertaisesti tarvetta pohtia asioita monelta eri kannalta. Miehen mielipiteet eivät aina riitä, vaikka ne maailman tärkeimmät mielipiteet ovatkin.
Naisista taas tuntuu hassulle,että miehet puhuvat just tollasta ihan okei....
Olen myös kyllästynyt ihmisten juoruiluun. Nykyisessä kotikaupungissani ilmiö ei rajaudu yhteen sukupuoleen, vaan ilmiö on yhteinen miesten ja naisten rajoista huolimatta. Minä en joudu puheen aiheeksi niinkään vaimoni puolelta (hän mieluiten pidättäytyy näiden asioiden kommentoinnista luonteensa ja kokemustensa vuoksi), mutta ärsyttävää on ollut havaita, kuinka ilmiömäisen nopeasti omaan elämään ja persoonaani liittyvät asiat ovat levinneet ystävien ja käsiteltäviksi.
Itse en jaksa kauaa muiden asioiden käsittelyä kuunnella tai ottaa siihen osaa, jollei kyseessä ole jokin muiden kesken käytävä akuutti riita tai muu tapahtumien selvittelyä vaativa juttutuokio, jossa voi olla asioiden välittäjänä tai ainakin niiden väjentäjänä. Pitemmän päälle se käy vastenmieliseksi ja ala-arvoiseksi sellaisten asioitten tonkimiseksi, jotka eivät minulle tai muille kuulu.
Ihmiset, joita muiden elämän ruotiminen tavattomasti kiinnostaa, ovat mielestäni ihmisiä, joilla omaa elämää ei ole ja joita kenties ahdasmielisyys ja pikkusieluisuus vaivaavat.
Jos minun on puhuttava aviosuhteestani, en mene levittelemään näitä asioita ympäriinsä, vaan puhun jonkun tutun, luotettavan ystävän kanssa niin kauan kuin on tarpeen. Sellaisen, jolla usein on samanlaisia mietteitä omasta avioliitostaa ja jonka elämäntilanne muistuttaa muuten omaani.
Sellaisia onneksi on.
Mä en puhu kamuilleni seksistä..paitsi yleisluontoisesti tietty joskus..Se on kyllä mun mielestä kahden ihmisen välinen juttu..Ethän haluais niitä kamuja sinne huoneeseenkaan kattomaan teidän touhuja?
Riidat on kuitenkin vähän eri juttu.. Riippuu nyt tietty vähän mitä ne koskee. Mut musta on esim. huojentavaa puhua joistain ärsytyksen kohteista, joita toisessa on ja huomata että samat pätee moniin muihinkin tyyppeihin kuin pelkästään omaan ukkoon.. Sillon sitä tajuaa, että se vaan on mikä on, eikä sille oikein voi mitään. Tosin meillä on aika pitkälti kummallakin omat kamut, joten ukko ei joudu kohtaamaan näitä kamuja seuraavana päivänä..
Kyllä mun mielestä parisuhteessa on kunnioitettava myös sen toisen mielipidettä ja keskusteltava siitä, miksi ei välttämättä haluais kumppanin kertovan parisuhteen juttuja ulkopuolisille.. On kuitenkin myös ymmärrettävä, että joskus vaan tarvitsee sen henkireiän ja että se voi jopa olla parisuhteelle hyväksi...Että voi päästellä vähän höyryjä, kun se toinen on taas jättänyt sen vessanpöntön istuimen ylös ;)
Pari ei halua edes keskustella ...yhteisistä asioista?Nimenomaan niistä ongelma sellaisista?
Siis ongelmamme ei ole se että emme voisi keskustella asioista parisuhteen sisällä. Kaikki ongelmat ja mieltä painavat asiat voidaan käydä yhdessä läpi. Ellei sitten tyttöystäväni jätä jotain kertomatta ja puhu siitä mielummin kavereilleen...
Mielestäni parisuhteessa olevat ongelmat voidaan ratkoa vain ja ainoastaan keskustelemalla ne läpi parisuhteen osapuolien välillä...
Yhteisistä asioista on, lähes poikkeuksetta, parast keskustella yhdessä. Sanot kuitenkin, että "kaikki ongelmat ja mieltä painavat asiat voidaan käydä yhdessä läpi", käsitän tämän koskevan myös muita kuin parisuhteen ja teidän yhteisiä asioita.
Välissä se vertaistuki on kuitenkin kaikesta paras apu, ja ihminen, joka on kokenut saman kuin itse se paras kuuntelija ja keskustelukumppani. Et sinä miehenä osaa auttaa, tai välttämättä edes ymmärtää, jos naisellasi on kuukautiskipuja, synnytyspelkoja tai haluaa keskustella muista naisia koskevista onglemista ja vaivoista.
Ja koskeehan se vertaistuki myös muita, kuin sukupuolisidonnaisia asioita. Eri elämänkokemukset, -tilanteet ja -asenteet asettavat ihmisiä eri asemiin. Ja joskus se paras tuki tulee sieltä "omalta" puolelta. Jos ymmärrät, mitä ajan takaa.
En minä todellakaan halua puhua kaikista ongelmistani avomiehelleni. Tottakai suhde vaatii avoimuutta ja rehellisyyttä, mutta joitakin asioita on ehkä parempi jättää kertomatta. Näistä asioista keskustelen mielummin ystäväieni ja samassa tilanteessa olevien kanssa kuin mieheni kanssa: Kuukautiskivut, opiskeluun liittyvät asiat, synnytysasiat, laihdutus- ja "paino-ongelma-"asiat (oli sitten tarvetta tai ei...)... listaa voisi varmasti jatkaa.
En myöskään ole kertonut miehelleni kaikkia seksuaalisia fantasioitani, enkä ole juurikaan puhunut aiemmista seksikokemuksista, kaikista nuoruuden toilailuista tai näyttänyt niitä noloimpia valokuvia. Ei hänen tarvitse näistä tietää.
Joskus ne parisuhteessa olevat ongelmat vaan eivät johdu parisuhteesta. Joskus syy on vain toisessa osapuolessa. Kuten tässäkin tapauksessa. Tyttöystäväsi mielestä tämä, että hän puhuu parisuhteestanne ystävien kanssa, tuskin on ongelma. Sinusta se taas on. Parisuhteen ongelmana voi olla vaikkapa myös toisen osapuolen liiallinen mustasukkaisuus, heikko itseluottamus, sitoutumiskammo tai pelko toisen puutteellisesta sitoutumisesta. Näitäkin asioita voi mielestäni olla parempi selvittää parisuhteen ulkopuolella, joko vertaistuen ja ystävien kanssa tai ihan ammattiauttajalla.
Parisuhde on hieno asia, mutta välissä on haettava tukea, turvaa, apua ja neuvoja myös sen ulkopuolelta. Eikä ihmiset lakkaa olemasta yksilöitä, vaikka he ovat osa paria.
En nyt tarkoittanutkaan että kanssani pitäisi puhua kuukautiskivuista, synnytyspeloista, tai mistään muusta vastaavasta. (tosin synnytyskivut eivät ole ajankohtainen, en välttämättä hanki biologisia lapsia, eipä tuokaan mihinkään liittynyt)
Niistä hän voi keskustella ystävien kanssa, mutta sitten taas jos keskustelun aihe on seksielämämme, tai aivan suoraan minä, riitamme tai joku vastaava asia mikä liittyy enemmän meihin tai minuun kuin häneen, ei mielestäni ole mitään syytä jutella ystäville. Tyttöystäväni perustelee aiheista puhumista sillä että on helpompi vastata kaikkeen mitä ystävättäret haluavat tietää kuin riidellä heidän kanssaan miksi ei vastaa. Kuulemma sosiaalinen paine on sen verran suuri ettei voi olla vastaamatta kysymyksiin. Jos tilanne on se, että hän kertoo kaiken, niin sitten en minä enää puhu parisuhteessa omista asioistani mitään...
Noh, omapa oli vikani kun menin itselleni tärkeitä henkilökohtaisia asioita kertomaan rakastamalleni ihmiselle. Jos en olisi kertonut, ei tarvitsisi murehtia mihin kaikkialle leviävät.
Tuli viestistäsi mieleen, että on miestäni koskevia asioita, joista en ole hänen kanssaan keskustellut, mutta ystävieni kanssa kylläkin. Nämä asiat ovat yleensä "valituksia". Napisen helpommin ystävilleni, kuin miehelleni. En siis ole kertonut miehelleni, miten hänen tapansa pakata kauppakassia ärsyttää minua, koska se on "väärä". Ystäväni sen sijaan tietää tästä. Eikä mieheni tiedä, miten paljon vihaan hänen kulahtaneita kotisortsejaan, siskoni on kyllä kuullut ummet ja lammet tästä asiasta. Ja kun minä olin opiskelija ja kesätyötön ja mieheni taas rahakkaissa töissä, en valittanut rahavähyyden aiheuttamasta ahdistuksesta hänelle, vaan ystävälleni. Enkä myöskään kritisoi miehen sukulaisia hänelle, vaan ystävilleni.
Nämä kun ovat sellaisia asioita, joihin en minä enkä mieheni pysty oikeastaan vaikuttamaan, joten mielestäni on turhaa rasittaa parisuhdetta niillä. Ei mieheni halua nalkuttavaa, ahdistunutta akkaa, enkä minä halua nalkuttaa, tai olla niitä naisia, joka yrittää muuttaa puolisoaan.
Äläkä käsitä minua väärin, ei tyttöystävälläsi ole mielestäni minkäänlainen oikeus puhua sinun yksityisasioista vasten sinun tahtoaan. Yksityisasioiksi lasken lähinnä terveyden, henkilöhistorian ja mahdollisesti salassapidettävät työasiat. Ainakin.
Onpa tyttöystävälläsi melkoiset ystävät. Ymmärrän painostuksen, tai lähinnä uteliaiden kysymysten määrää, mutta kyllä ystävillekin pitäisi pystyä sanomaan ei, tai ettei halua vastata juuri siihen kysymykseen. Ja pitäisihän ystäville riittää perustiedot miehestä: kuka, mistä, minkä ikäinen, mitä tekee, missä asuu, luonne jne. jne.
Kyllä niinkin on käynyt että aikoinaan "ystäväksi, luotetuksi" henkilöksi uskottu ihminen olikin aivan muuta. Sujuvasti kuunneltiin, haluttiin auttaa, kuunnella ja ymmärrettiin että asioat uskoudutaan ettei niistä puhuta eteenpäin. Mutta toisin kävi, ei pitkääkään aikaa asioita jopa käytettiin "aseena " ja vääryydellä omaksi edukseen. Mutta asia saatiin selvitettyä ja tekoon "syyllistynyt" sai "lievät nuhteet".
Kului yli 10vuotta, ja aivan lähes samanlainen asia toisen eri henkilön kanssa oli juteltu ja hän oli jotain eteenpäin puhunut. Niimpä asiasta kuullut yritti vääryydellä kuultua asiaa hyväksikäyttäen saada vahinkoa tms. vastaavaa aikaan kertomalla "juttunsa" järjestystävalvovalle henkilölle. Mutta asia kun otettiin ja puhuttiin selväksi järjestysmiehen kanssa, ymmärsi hän että millaisesta asiasta on kyse ja miten vääryydellä yritettiin vahinkoa, haittaa aiheuttaa.
Että se siitä vaikka kinka "luotettavaksi ja uskotuksi kaveri lupautuukin, kannattaa epäillä miten hyvillekin kavereille uskaltaa uskoutua ja kertoa arkojakin asioita.
Miettikkää,ku lapsuuden ystävä on sun ystävä ja monen vuoden kuunnellu ja auttannu mua..Niinpä siinä sitten kävi...Kaikki katos ja Paskaa päälle.eli haluan teille jokaiselle kertovan älkää puhuko ihan kaikkea henk.koht.juttuja ja sit voi käydä samoin ku minulle....
ei paljoa pahemmin kaveruus, ystävyys yms. suhdetta voisi enää käyttää. Ei milloinkaan voi luottaa enää sen kaltaiseen ihmiseen joka noin on tehnyt. Mutta otetaan opiksi ja kuten kirjotit eipä kerrota sille "parhaallekaan" kaverille niitä syvällisimpiä asioita.
Missä rjanne kulkee,ei kaikkea kannata puhua..Eräs miekkonen leikki 4kk minun kanssanni olevinaa sinkku,kunnes hänen tyttöystävänsä oli mun ovella yks aamu,voitte kuvitella mun fiilistä silloi...Grhh!!!Uskoiduin tälle ja kerroin omia asioitani,koska hänkin kertoi niin luottamuksellisesti minulle tiettyjä asioita esim.Ei ymmärrä et jotkut hakkaavat naisia....Ei menny kauaa ku tän vamoke kertoi et sai turpiisa vähän väliä ym.(Meist tuli kaverit)Kivaa paskaa se oli selittän mulle noi kuukaudet ja mie hullu uskoin ja nyt minustaki lentelee sitä sun tätä juttuja,ai kuin ihanaa tietää asioita enempi kuin edes itse ei tiedosta niitä..Voi iso V sanon vaan pitäkää pelinappulanne mahassa olkoot kuka tahansa,nii älkää kertoko ihan kaikkea Jos mulla ois ukko nii kyllä se sais köpistä heti jos kuulisin et ois mun henkilö kohtaisia juttuja kerton eteepäin olkoot kyse "Parhaasta kaverista"Tälläkin "Parhaalla kaverilla on varmasti "Paras kaveri"ja tän "Paras kaveri" kertoo tämän "Tämän parhaalle kaverille"...Et näin tää vaa menee!!!!
Myös itselleni on käynny aikoja sitte samanlainen tapaus,kaikilla on "Paras ystävä"Mut heilläkin on ystäviä ja....Miul on mies joka ei pukahda asioista eikä kiinnosta kenenkää jutut:)Johtuneet kait siitä ku on"Palomiies"Nii väkisin puran hampaita yhtee ku sille kaikki on hällä väliä ei kiinnosta,se on osittain OK!Mut täytyy jollekki jutella,mut mietin kanssa mitä juttelee vaik ois paras ystävä kyseessä..Ps.Oppinnu puhumaa Vasta 35vuotiaana ja tajuan sen vasta nyt!