Vastatkaapas ihan rehellisesti sitten..:)
Niin, ootteko koskaan olleet parisuhteessa naisen kanssa vain sentakia koska se on ihan älyttömän hyvännäköinen ja sitä on kiva esitellä kavereille ja/tai sillä on ollut muodokas kroppa tai muita ulkonäköön liittyviä avuja, vaikka sen naisen pään sisällä ei ole liikkunut mitään?
Ja naisille kysymys tietysti vastaavasti toisinpäin...
Vastaan omasta puolestanikin, et ei, en oo ollut, vaan kyllä kaikki mun miehet ovat olleet ainakin asteen verran mua fiksumpia(Ei liene tulevan kellekään enää yllätyksenä:D) siitäkin huolimatta et ulkonäöissä ei oo ollut vikaa.
Mutta kiinnostais vaan tietää, onks tuo yleistäkin ja mikä sen saa aikaan? oman egon pönkitys, vai kavereiden kateelliset naamat, vai mikä?:)
Niin, ootteko koskaan olleet parisuhteessa naisen kanssa vain sentakia koska se on ihan älyttömän hyvännäköinen ja sitä on kiva esitellä kavereille ja/tai sillä on ollut muodokas kroppa tai muita ulkonäköön liittyviä avuja, vaikka sen naisen pään sisällä ei ole liikkunut mitään?
Ja naisille kysymys tietysti vastaavasti toisinpäin...
Vastaan omasta puolestanikin, et ei, en oo ollut, vaan kyllä kaikki mun miehet ovat olleet ainakin asteen verran mua fiksumpia(Ei liene tulevan kellekään enää yllätyksenä:D) siitäkin huolimatta et ulkonäöissä ei oo ollut vikaa.
Mutta kiinnostais vaan tietää, onks tuo yleistäkin ja mikä sen saa aikaan? oman egon pönkitys, vai kavereiden kateelliset naamat, vai mikä?:)
Vastaukset 27
Vanhimmat
En mä oo koskaan jaksanut pelkän ulkokuoren kanssa kovin pitkään notkua. Kerran katselin kaksi kuukautta hyväkroppasta, hyvännäköstä, mukavaa mutta suht tyhjäpäistä trendipelleä mutta koska en saanut siitä suhteesta mitään muuta kuin ahdistusta, jätin miehen. Mä haluan mieheltä jotain aitoa, jotain parempaa ku millilleen asetellun tukan.
Toki ulkonäöllä on se oma merkityksensä, tuskin kukaan pystyy olemaan ihmisen kanssa jonka kokee ulkoisesti vastenmieliseksi mutta ulkonäkö ei oo se juttu.
"Toki ulkonäöllä on se oma merkityksensä, tuskin kukaan pystyy olemaan ihmisen kanssa jonka kokee ulkoisesti vastenmieliseksi mutta ulkonäkö ei oo se juttu."
..uskon, et jokaisen ihmisen ulkonäkö muuttuu miellyttäväksi kun siihen ihastuu/rakastuu, vaikkei alussa se oliskaan ollut se kaikista kaunein nainen tai kaikista komein mies.
Näin,kilon pussi paskaakin alkaa näyttään hyvältä kun toljotat sitä 2kk putkeen. Älä nyt selitä kakkaa,meistä etovimmat ei tasan varmasti näytä kenenkään silmissä hyvältä vaikka tässä kuinka yritettäis jeesustella ja olla hyviä ihmisiä. Ihan vitun varmasti maailma on pullollaan pariskuntia joissa vähintäänkin toinen pitää toista suorastaan rumana.
on katsojan silmissä, heh:D
Nojoo, mut rakkaus sokaisee muutenkin silmät niin miksei sit ulkonäönkin kohdalla... Usko vaan, etten mäkään mikään prinsessa oo, eikä kukaan mua oo sellaisena pitänytkään mut silti mua on haluttu ja musta on tykätty ja mua on rakastettu.
Vähän samalla tavalla minäkin ajattelen. Mulle on usein käynyt niin että ensi näkemältä joku on saattanut olla mun silmissä kaunis/komea mutta kun olen tutustunut paremmin, se kauneus onkin kadonnut jos ihmisestä huokuu jonkinlainen "ruma sielu".
Ja samoin hiukan vaatimattomamman näköiset ihmiset on saattanut vaan kaunistua mun silmissä mitä enemmän tutustun ja huomaan kuinka upeita ihmisiä he ovat.
---
Täytyy totuuden nimissä sanoa, että mulla on ollut todella hyvännäköisiä naisia. En nyt itsekään mikään suohirviö ole, mutta silti on aika käsittämätöntä, että miten kauniita naisia olen tapaillut. Eikä niitä naisia nyt siis miljoonia ole, tällä hetkellä on menossa kolmas tämmönen vähän vakavampi suhteenpoikanen.
Mutta ikinä en ole pelkän ulkonäön takia ollut parisuhteessa vaikka toki se tyrmäävä ulkonäkö on aina edesauttanut ihastumista ja asioiden etenemistä jne. Itse asiassa kaikki kolme naista ovat olleet mua fiksumpia. Parempia koulussa jne.
Mutta voi pojat kyllä niitä tyttöjä on ollut mukava esitellä kavereille ja sukulaisille =) Kyllä mä olen aina tuntenut "ylpeyttä" siitä, että naiseni on ollut kaunis ja fiksu. Muistan aina kun aikoinaan vein toisen tyttöystäväni kotiini ensimmäistä kertaa, niin heti kun olimme hetken aikaa kahden isäni kanssa, niin isäni totesi silmät suurina että "onpa helvetin hyvännäköinen tyttö". Isäukko onkin aina ollut suuri naiskauneuden ystävä. Naiset ovat aina olleet isän ja mun suosikkipuheenaihe =)
rivien välistä saattoi lukea jonkin verran naisen esineellistämistä, en ole ihan varma oliko siellä niin :)
Yhteen ihastuin ihmisenä. Ulkonäkö joo... Siitä niin paljon, että oli niitä kauniimpiakin. Älyllisyys taas. Perkele kun ei pitäisi arvioida. Sanotaan niin, että erittäin paljon hitaampi. Eli ei ollut mitään erityisempää näytettävää eikä kyllä mitään hävettäväkään. Oli Kaunis ihminen. On vieläkin. Taisin itse olla silloin ihmisenä sieltä rumemmasta päästä.
Toinen taas joo. Muna vei ja mies vikisi. Näin se alkoi. Silloin kun muna lakkasi halumasta sitä tiettyä naista, lakkasi mieskin ja se olikin lopun alkua, mikä kesti sitten muutaman vuoden rauhallisemmin ja vähemmän rauhallisemmin. Tai paskat. Pienimuotoista sotaahan se oli, mistä poistuin haavoittuneena mutta hengissä. Jos olisin jäänyt taistelemaan loppuun asti, olisin todennäköisesti poistunut sieltä jalat edellä tai pakkopaidassa.
Sitten muita vielä. Ne ei ole mitenkään erityisen maininnan arvoisia. Ei mitenkään mieleenpainuvia tapauksia. Tapauksia, missä kumpikin osapuoli sai, minkä halusikin.
Kyllähän se ihan "näyttökelpoinen" oli ja on vieläkin mutta kun jossain seurassa avasi suunsa niin kyllä sitä itse usein ajatuksissaan ihmetteli, että mitä "miks vitussa mä oikein olen sen kanssa?".
Toisen kohdalla taas muna vei?
Tuo se juttu on, mitä oon aina tarkoittanut mut hitto kun en oo osannut pukea sitä sanoiksi noin yksinkertaisessa muodossa. Mä oon aina lähtenyt miettimään suhteen alkua sieltä ystävyyspohjalta ja painottanut sitä ystävyyttä kokoajan sen takia koska oon halunnut tuoda esiin sen et en sen pelkän seksuaalisen halun kanssa halua aloittaa suhdetta, vaan just nimenomaan sen miehen ihastus mua kohtaan tarvii olla jotain muuta, jotain syvempää.
Ei se riitä et se haluaa naida mun kanssa vaan sen tarvii haluta musta niin paljon muutakin. Se ystävyys on aina ollut vaan helppo keino todistaa (mulle itselleni siis) et oon miehelle muutakin kuin vaan joku jonka kanssa se haluaa sänkyyn.
Mut tossahan se ero just on. Kun joku sen kirjoittaa niin menee tyhmemmällekin jakeluun :D
Ongelma kai vaan siinäkin, et mistä sen sit tiedän kumpaa laatua sen miehen ihastus mua kohtaan on, seksuaalista halua vai syvällisempää ja kokonaisvaltaisempaa ihastusta?
Harva mies varmaan jaksaa alkaa mun kanssa analysoimaan asiaa perin pohjin.:D
kumpi sun mielestä sit oli vahvempi ihastus?
Kyllä musta tuo ylempi nyt ainakin olis parempi alku pidemmälle suhteelle, kuin vaan toi halu panna toisen kanssa. Ei se himo loputtomiin kestäkään jos sen kuluttaa loppuun heti alussa.
Toisessa tapauksessa se voi säilyä kauankin...siis jos toinen nyt ei oo ihan sieltä tyhmimmästä päästä, vaan on kaikin puolin ihannekumppani.
voi tietää. Ikä taitaa sen asian tunnistamisessa tehdä tehtävänsä kun oppi jotenkin lukemaan kasvonpiirteistä minkälainen ihminen on.
Se ihastuminen tapahtui tanssilattialla mihin minut vietiin lähes vasten tahtoani. Vasten tahtoani, koska en ole mikään erityisempi tanssija. En perusta tanssimisesta. Mutta siellä sitten se katse teki tehtävänsä. Siinä oli lämpöä. Ehkä eniten sitä. Lämpöä ja tietynlaista hyväksyntää, jonkinlaista antautumista(ei alistumista). En silti ollut varma siitä, että oliko se nyt siinä. Minun puolelta siis. Olin silloin aika nuori ja huomattavsti enemmän pinnallisempi kuin olen nyt. Se sai siis minut epäröimään. Silloin en oikein usko, että olisin jotenkin "varmasti" ollut luettavissa tai tulkittavissa. Eli et todennäköisesti mistään.
Jos samankaltaisen tilanteeni ajattelisin nyt kohdalleni, voisi olla kenties yksi merkki siitä, että kuuntelen toista. En välttämättä aina mitä sanoo tai mistä puhuu, vaan yksinkertaisesti kuuntelisin ja hymyilisin aika ajoin. Saattaisin kenties kertoa tilanteeseen sopivan kohteliaisuuden tai jotain. En tiedä. Ihmiset on erilaisia. Naiset on erilaisia. Tai oikeasti persoonallisuudet on erilaisia. Varmuudella et todennäköisesti edelleenkään mistään. Kertomalla oman kiinnostuksensa saisit vastauksen minun kiinnostuksestani tai kiinnostumattomuudestani. Kiinnostumiseen en tarvitse kovin paljon aikaa. Tietoon siitä, että olenko kiinnostunut. Kiinnostus voi loppua vieläkin nopeammin. Mutta joo. Se olen vaan minä. Tuskin kaikki miehet toimivat samalla tavalla. Jokaisella on omat tapansa osoittaa kiinnostuksensa. Jollakin se voi olla vaikka jostain surkeasta treffioppaasta opitut repliikit koska ei ole verbaalisesti kovin lahjakas tai jotain...
Joo. Ei voi tietää. Varmuudella ei voi. Niin kun ei mieskään voi naisen kiinnostuksesta. Kaikkein eniten on epävarmuutta silloin kun kiinnostus on molemminpuolinen ja kumpikin osapuoli pähkäilee toisen kiinnostumisen astetta, samalla unohtaen kokonaan sen oman kiinnostusasteen.
Oliko riittävän analyyttistä?
vahvempi himo tai ihastus?
se riittävän analyyttistä:)
Sehän siinä just on, ettei toisen tunteista kai voikaan saada varmuutta ellei toista tunne jo valmiiksi niin hyvin, et osaa aavistaa ne tai sit ellei niistä tunteista puhuta.
Jos nyt itseäni mietin, niin se ei ole ollut mulle ainakaan koksaan se elpoin puheenaihe. Jos aloite siihen keskusteluun on lähtenyt multa, niin se on todennäköisesti tapahtunut kierrellen ja kaarrellen tai sit kännissä.
Jotenkin tuntuu sit taas, et mua on varmaan aina ollut aina aika helppo lukea, ainakin musta itsestä tuntuu siltä, mutta toisaalta eikai miehetkään tosiaan ole mitään ajatustenlukijoita silti.;)
"En silti ollut varma siitä, että oliko se nyt siinä."
Tuohan siinä monesti onkin, et aina se ei ole niin selvää alusta asti, mitä ne tunteet on. Tietää et jotain on, mut ei niitä tunteita osaa muuttaa yhdeksi sanaksi, joka kuvailisi kaikkea. Samanlaisen tunteen mä tunsin aikanaan sen ekan rakkauteni kanssa. Alussa tunteet risteili päässä ja niitä oli paljon, mut en mä itse ainakaan pystynyt tulkitsemaan niitä, joten tuskinpa se toinenkaan pystyi.
Silmät voi olla kenties ainoa paikka, mistä voi lukea yhtään mitään. Siinäkin on iso mahdollisuus kusettaa itseään vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Kännissä kertominen joo. Jos kertoo kännissä tunteistaan ja on vielä selvinpäinkin samaa mieltä niistä, voisi olla yksi mahdollisuus. Tosin sekään ei olisi mitenkään täysin varma. Ei kai auta kun uskoa parempaan ja olla valmis myös pahempaan ihmeemmin murehtimatta miten käy. Tietenkin aika on yksi hyvä varmistaja. Kuin kauan siihen taas menee, onkin taas kerran tapauskohtaista. Nuorempana en olisi todennäköisesti toista tapaamiskertaa pitempään odottanut sitä sänkyyn pääsyä. Kummankin kanssa päädyin sinne ensikerralla. Kummankin kanssa se oli molemminpuolin vapaaehtoista. Nyt vanhempana taas en tiedä. Sanotaan nyt niin, ettei mulla sinne niin kiire olisi, jos nainen kiinnostaisi enemmän kuin pelkästään panomielessä. Sekin taitaa olla niin yksilökohtaista. Yksi tietenkin voisi olla se, mistä tietäisi, että miehellä on vaan pillu mielessä(nyt ei varmaan moni pillunkipeä nuorimies ppidä minusta), se ylenpalttinen läpinäkyvä mielistely ja myötäily kaikessa. Imelyys. Vitustako niitä kaikkia tietää. Kaikkea ei voi selittää sanoin täällä. Jotkut asiat olisi helpompi näyttää käytännössä. Hyvää yötä.
ei valehtele ja silmistä kyllä pystyy lukemaan paljon. Sitten pitäisi vaan uskoa siihen lukemaansa edes senverran, et uskaltaa tehdä sen seuraavan siirron.
Ja jokaisella nuorella naisella pitäis olla vähintään yksi pleijeri kaverina tai isoveljenä, niin oppisivat käytännössä millaisiin miehiin ei kannata sekaantua, jos parisuhteeseen haluavat ja haluavat välttyä sydänsuruilta:D
Hyvää yötä:)
...kiitos...
...
olen ja en, vieläpä yhtaikaa. Mimmi oli aivan älyttömän kaunis, pitkä, hoikka ja isotissinen ja ihan täys tollo, ei ensimmäistäkään omaa ajatusta. "Puhu mulle jostain" ja se ihaileva hymy. Hrr.
Ei siinä ollu kyse mistään muusta, kuin oman yli-innokkaan libidon tyydyttäminen just-eikä-melkein mimmin kanssa. Tai no rehellisesti olinhan mä ihan kusessa siihen, ehkä se oli just se kauneus ynnä pyhä yksinkertaisuus. Se rinnalla kaupungilla oli kyl aika omituinen olo, kaikkihan sitä aina kyttäs kuola perseessä. :)
Miten sitä vois kamuille rehennellä nymfomaanilla lobotomoidulla? :) Joo, kiva mimmi se oli.
Toimi tolleen. Vielä vaikeampaa kuin fiksun ja kauniin naisen iskeminen on typerän ja kanamaisen mut kauniin naisen iskeminen. Nimittäin jos on kehykset kunnossa mut itse teos hiukan hukassa niin ainut asia joka siellä pienessä päässä sit liikkuu on ne kehykset. Tottai ihminen painottaa sitä mitä ajattelee ja mikä on itselle tärkeää jtn eipä siis oo tyhmiä ja kauniita naisia pahemmin meikäläiselle ollu tyrkyllä. Toki oisin aikani sellaista joskus voinu paneskella,ei se siitä oo kiinni,ei vaan oo sattunu kohdalle.
seurustelis enkä ole seurustellut. Kyllä mulle on tärkeetä että tunnetta pitää olla.
en siis mitään egon hehkuttamista meinaa. loppupeleissä on hiffanut kuinka tyhjäpää on kyseessä ja pelkkää kuorta. itselläni on sellaiset ulkoiset kriteerit, että hirvittää. taviksista terveemmät persoonat löytyvät.
en ymmärrä mitä leijumista siinä on...ei se mikään maratooni ole
olen aloittanut sen kuoren kanssa, sitä kun todellinen luonne paljastuu vasta hetken seurustelun jälkeen.
Kavereiden mielipiteistä en oo koskaan piitannut paskan vertaa, eli kyllä sen hyvännäköisen kanssa ollaan ihan sen takia, että se miellyttää itseä.
Jos kohta on paljastunut vittumainen luonne, tai muuten koko juttu ei ole tuntunut hyvältä, niin miksi ihmeessä sitä sitten jatkaisi.
Kännisekoilut on taaskin oma lukunsa, kunnon helikopterikänni sai ainakin aikoinaan naisen kuin naisen näyttämään missiltä ja fiksulta.
En !
on niitä viimisimpiä tuntemuksia mitä minä haluan että kaverit mua kohtaan tuntevat.
Kyllä nykyinen mieheni sai pisteitä ensin ihan vain ulkonäöstä ja hyvistä käytöstavoista, muuten minua ärsytti se ihmisenä:D Kai viha ja rakkaus ovat aika lähellä tosiaan..Tyhmä ei hän kyllä ole missään nimessä, mutta siis suhde alkoi täysin muista syistä kuin sen, mitä pään sisällä liikkuu.
Exä oli nyksän mukaan tyhjäpää amisduunari, mutta kyllä minä näin hänessä paljon. Äo/yleissivistys ei ehkä ollut korkeinta tasoa, mutta sydämen älyä oli paljon enemmän kuin monella miehellä. Hänen kanssa suhde alkoi, kun olin nuori ja kokematon, olin tyytyväinen että kelpasin jollekin. Hän oli minusta kiinnostunut, tartuin kuin sika limppuun :D Mut kyllä häntä rakastin, ulkonäköä myöten, vaikkei hän mitenkään klassisen komea ollutkaan.
Näiden lisäksi on ollut 3 lyhyeksi jäänyttä suhdetta, ja omituista on, että kaikissa niissä oikeasti ihailin ja arvostin ko. henkilöä ihmisenä, samanlaiset arvomaailmat yhdisti jne. Näissä suhteissa ero on ollut miehen päätös, esim. yksi oli liian vähän aikaa sitten eronnut. Täytyy siis edelleen tyytyä siihen mitä saa??