D1 ja alkoholi

Kiitos vastauksesta
Miten usein tässä taudissa pitää mitata tulevaisuudessa verensokerita, nyt alussa mittaan aina ennen ja jälkeen ruokailun ja illalla ennen nukkumista eli noin 9 kertaa /vrk

Pystyykö elämään ns. normaalia elämää?
Minun mielessä on pyörinyt diagnoososta asti vain tämä tauti, ajatukset pyörii vain siinä ja sitten vielä ajattelan vain että elämä oli tässä, kuolen kumminkin kohta..... Ei oikein mene jakeluun että olen sairas loppuelämäni, kumminkin olen ollut 40v terveenä ja nyt sitten tämmönen tauti ...

Vaikka olen "terve" ihminen,minullakin menee illan mittaan alkoholia nauttiessa hypoille.No menee se hypoille vaikka en alkoilisikaan. Eipä juuri tee mieli humpalle lähtee.
Syö hyvin vaikka kunnon pihvin illalla niin eiköhän sitä kestä.

D1 uusi tapaus kirjoitti:

Kiitos vastauksesta
Miten usein tässä taudissa pitää mitata tulevaisuudessa verensokerita, nyt alussa mittaan aina ennen ja jälkeen ruokailun ja illalla ennen nukkumista eli noin 9 kertaa /vrk

Pystyykö elämään ns. normaalia elämää?
Minun mielessä on pyörinyt diagnoososta asti vain tämä tauti, ajatukset pyörii vain siinä ja sitten vielä ajattelan vain että elämä oli tässä, kuolen kumminkin kohta..... Ei oikein mene jakeluun että olen sairas loppuelämäni, kumminkin olen ollut 40v terveenä ja nyt sitten tämmönen tauti ...

Lue lisää

Vaikeaa on sanoa mitään ehdottomia lukumääriä tuohon mittaamiseen.

Se on niin yksilöllistä miten hyvin sokerit asettuvat kohdilleen. Kun on oppinut kroppansa käyttäytymisen erilaisissa tilanteissa ja hiilareiden arvioinin kohdalleen, niin varmasti tilanne helpottuu alun "opetteluvaiheesta".

Sanoisin, että 4 kertaa vuorokaudessa olisi hyvä eli aamulla, illalla ja ennen pääaterioita.

Ja lisäksi aina satunnaisesti voisi sitten tsekata niitä aterioiden jälkeisiä arvoja, jotta saisi varmuuden siihen, että hiilareiden laskutaito on säilynyt sekä ennenkaikkea se, että on osannut arvioida sen tarvittavan inskamäärän oikein 10 hiilarigrammaa kohti.

Tiedän monia 1-tyypin diabeetikoita, jotka mittaavat paljon useammin päivässä kuin tuon 4 kertaa, mutta myös niitä, jotka eivät mittaa edes joka päivä, ehkäpä vain parina päivänä viikossa varmistaakseen tason ja silti kaikkien ns. pitkä sokeri (Hba1c-arvo) on ihan kohtuullinen.

Tuosta normaalin elämän elämisestä en osaa sanoa oikein mitään. En muuta kuin sen, että ainakin itse olen kokenut eläneeni ihan normaalia elämää, vaikka "terveenä" en ole ollut kuin elämäni ekat 10 vuotta ja nyt on lasissa jo yli 50elinvuotta. Minulta ei ole mitään ovia sulkeutunut tämän DM1:n vuoksi, olen ollut työelämässä jo reilut30 vuotta, olen harrastanut, olen matkustellut, olen juhlinut - siis mielestäni ihan normaalia elämää höystettynä pienillä lisukkeilla (verensokerimittaukset, inskan pistämiset, hiilihydrattien laskennat, säännölliset lääkärissäkäynnit).

Hyvää vertaistukea ja rupatteluseuraa (myös hyviä hoitovinkkejä) saisit varmaan tuolta Kohtauspaikalta. Tässä linkki, jos kiinnostaa lueskella ja kirjautua joukkoonkin, jolloin voi kysellä/kommentoida itsekin.
http://www.diabetes.fi/ubbthreads/ubbthreads.php

Nimetön kirjoitti:

Vaikka olen "terve" ihminen,minullakin menee illan mittaan alkoholia nauttiessa hypoille.No menee se hypoille vaikka en alkoilisikaan. Eipä juuri tee mieli humpalle lähtee.
Syö hyvin vaikka kunnon pihvin illalla niin eiköhän sitä kestä.

Lue lisää

Tuo verensokeri ei laske insuliinisokin puolelle eli tajuttomuuteen, kuten pahimmillaan voi käydä insuliinihoitoiselle diabeetikolle, jolle se kaikki insuliini tulee kehon ulkopuolelta eikä mitään stoppaamisia jo pistetyn insuliinin vaikutukselle voi tehdä - muuta kuin syödä nopeita hiilihydraatteja.

Niinpä sammumisen seurauksena voi verensokeri päästä niin pitkäksi aikaa matalalle, että aivot ehtivät vahingoittua.

Normaalistihan ihmisen oma elimistö osaa lopettaa insuliinin erityksen siinä vaiheessa, kun hypotyntemukset ovat tarpeeksi isot eli tilanne alkaa korjaantumaan. Mutta diabeetikolla se pistetty insuliini vaan vaikuttaa ja vaikuttaa, pitkävaikutteine insuliini jopa lähes vuorokauden.

Hypo-arvoiksihan lasketaan kaikki alle 4 mmol/l olevat arvot, mutta nyt puhutaan arvoista alle 2 mmol/l ja mittaleiden LO-tuloksista eli mennään jo alle 1 arvoihin (vähän mittareista riippuen).

Ja tuo kunnollinen pihvi ei kyllä auta yhtään insuliinihoitoisen henkilön verensokerin laskiessa tosi alas alkoholinkäytön yhteydessä. Kun tuohon yllättävään laskuun voi olla niin tuhottoman paljon syitä, joita ei edes pysty ennakkoon kaikkia huomioimaan.

"Ja mikä tärkeintä, ei vielä tule niitä pahoja krapula-aamuja, jotka myöskin ovat diabeetikolle hankalia."


Mä en ole koskaan potenut krapulaa, vaikka olenkin juonut aika tavalla ja nuoruudessa se meni ihan oksentamiseenkin asti. Jokunen diabeetikko on kertonut, että krapulat loppuivat, kun he sairastuivat diabetekseen. Itse en tiedä, sillä en ole alle 11 -vuotiaana alkoholia maistellut, mutta mistään krapulasta en tiedä yhtään mitään.

että sinulla kirjoitti:

Tuo verensokeri ei laske insuliinisokin puolelle eli tajuttomuuteen, kuten pahimmillaan voi käydä insuliinihoitoiselle diabeetikolle, jolle se kaikki insuliini tulee kehon ulkopuolelta eikä mitään stoppaamisia jo pistetyn insuliinin vaikutukselle voi tehdä - muuta kuin syödä nopeita hiilihydraatteja.

Niinpä sammumisen seurauksena voi verensokeri päästä niin pitkäksi aikaa matalalle, että aivot ehtivät vahingoittua.

Normaalistihan ihmisen oma elimistö osaa lopettaa insuliinin erityksen siinä vaiheessa, kun hypotyntemukset ovat tarpeeksi isot eli tilanne alkaa korjaantumaan. Mutta diabeetikolla se pistetty insuliini vaan vaikuttaa ja vaikuttaa, pitkävaikutteine insuliini jopa lähes vuorokauden.

Hypo-arvoiksihan lasketaan kaikki alle 4 mmol/l olevat arvot, mutta nyt puhutaan arvoista alle 2 mmol/l ja mittaleiden LO-tuloksista eli mennään jo alle 1 arvoihin (vähän mittareista riippuen).

Ja tuo kunnollinen pihvi ei kyllä auta yhtään insuliinihoitoisen henkilön verensokerin laskiessa tosi alas alkoholinkäytön yhteydessä. Kun tuohon yllättävään laskuun voi olla niin tuhottoman paljon syitä, joita ei edes pysty ennakkoon kaikkia huomioimaan.

Lue lisää

No, kyllähän se pihvi jotakin auttaa, kun proteiinit nostavat sokereita viiveellä. Tai jos iltapala on hyvin proteiinipitoinen, niin minä ainakin herään aamulla korkeisiin sokereihin. Monet alakarppaajat pistävät inskaa proteiineille, vaikkeivat hiilareita syökään kuin minimaalisesti.

Sinnuli kirjoitti:

"Ja mikä tärkeintä, ei vielä tule niitä pahoja krapula-aamuja, jotka myöskin ovat diabeetikolle hankalia."


Mä en ole koskaan potenut krapulaa, vaikka olenkin juonut aika tavalla ja nuoruudessa se meni ihan oksentamiseenkin asti. Jokunen diabeetikko on kertonut, että krapulat loppuivat, kun he sairastuivat diabetekseen. Itse en tiedä, sillä en ole alle 11 -vuotiaana alkoholia maistellut, mutta mistään krapulasta en tiedä yhtään mitään.

Lue lisää

Se kun on ihan sun oma ominaisuutesi.

Jokainen tuntee omat rajansa ja sen tuleeko oikein kunnon vatsan tyhjentävä krapula vai ei. Jos sellaisen tietää saavansa kunnon kännin jälkeen, niin suosittelen kyllä niiden kunnon kännien jättämistä vähemmälle.

Jokainen vatsatauti on periaatteessa dm1-tyypeille "riskin paikka" sokereiden kannalta, joten niitä kannattaa välttää ainakin silloin kun tietää miten voi välttää eli esim. krapulan pitämisellä siedettävällä tasolla.

Diabeetikko on yksilö siinä kuin muutkin ihmiset. Ja voidaan sanoa, että myös diabetes on yksilö, käyttäytyy hyvinkin erilailla eri kropissa. Itse vaan pitää saada selvyys oman diabeteksensa ominaisuuksista ja siihen aika on paras keino.

ole yleisohjeeksi kirjoitti:

Se kun on ihan sun oma ominaisuutesi.

Jokainen tuntee omat rajansa ja sen tuleeko oikein kunnon vatsan tyhjentävä krapula vai ei. Jos sellaisen tietää saavansa kunnon kännin jälkeen, niin suosittelen kyllä niiden kunnon kännien jättämistä vähemmälle.

Jokainen vatsatauti on periaatteessa dm1-tyypeille "riskin paikka" sokereiden kannalta, joten niitä kannattaa välttää ainakin silloin kun tietää miten voi välttää eli esim. krapulan pitämisellä siedettävällä tasolla.

Diabeetikko on yksilö siinä kuin muutkin ihmiset. Ja voidaan sanoa, että myös diabetes on yksilö, käyttäytyy hyvinkin erilailla eri kropissa. Itse vaan pitää saada selvyys oman diabeteksensa ominaisuuksista ja siihen aika on paras keino.

Lue lisää

Niin, en ole tätä tautia sairastanut VASTA kuin 21 vuotta, joten en nähtävästi tiedä tarpeeksi vielä tästä. En kommentoi enää tänne, kiitoksia!

itselläni ohjeena kirjoitti:

Vaikeaa on sanoa mitään ehdottomia lukumääriä tuohon mittaamiseen.

Se on niin yksilöllistä miten hyvin sokerit asettuvat kohdilleen. Kun on oppinut kroppansa käyttäytymisen erilaisissa tilanteissa ja hiilareiden arvioinin kohdalleen, niin varmasti tilanne helpottuu alun "opetteluvaiheesta".

Sanoisin, että 4 kertaa vuorokaudessa olisi hyvä eli aamulla, illalla ja ennen pääaterioita.

Ja lisäksi aina satunnaisesti voisi sitten tsekata niitä aterioiden jälkeisiä arvoja, jotta saisi varmuuden siihen, että hiilareiden laskutaito on säilynyt sekä ennenkaikkea se, että on osannut arvioida sen tarvittavan inskamäärän oikein 10 hiilarigrammaa kohti.

Tiedän monia 1-tyypin diabeetikoita, jotka mittaavat paljon useammin päivässä kuin tuon 4 kertaa, mutta myös niitä, jotka eivät mittaa edes joka päivä, ehkäpä vain parina päivänä viikossa varmistaakseen tason ja silti kaikkien ns. pitkä sokeri (Hba1c-arvo) on ihan kohtuullinen.

Tuosta normaalin elämän elämisestä en osaa sanoa oikein mitään. En muuta kuin sen, että ainakin itse olen kokenut eläneeni ihan normaalia elämää, vaikka "terveenä" en ole ollut kuin elämäni ekat 10 vuotta ja nyt on lasissa jo yli 50elinvuotta. Minulta ei ole mitään ovia sulkeutunut tämän DM1:n vuoksi, olen ollut työelämässä jo reilut30 vuotta, olen harrastanut, olen matkustellut, olen juhlinut - siis mielestäni ihan normaalia elämää höystettynä pienillä lisukkeilla (verensokerimittaukset, inskan pistämiset, hiilihydrattien laskennat, säännölliset lääkärissäkäynnit).

Hyvää vertaistukea ja rupatteluseuraa (myös hyviä hoitovinkkejä) saisit varmaan tuolta Kohtauspaikalta. Tässä linkki, jos kiinnostaa lueskella ja kirjautua joukkoonkin, jolloin voi kysellä/kommentoida itsekin.
http://www.diabetes.fi/ubbthreads/ubbthreads.php

Lue lisää

kaipaa aina, en viitsi soittaa diabeteshoitajalle aina.

Jos olen esim baarissa kavereiden kanssa 5 tuntia, juon esim 4 isoa olutta niin pitääkö syödä siinä lomassa vai sen jälkeen, ja tärkein kysymys, tarvitseeko silloin pistää ateriainsuliinia? alkoholi laskee verensokeria niin luulisi että ruoka nostaa sen takaisin??? ilman insuliinia?? jos on lähdössä baariin syö ensin, mittaa vs ja se on vaikka 6,5 niin pitääkö "tankata" iltaa varten sokerit esim kymppiin?

D1 uusi tapaus kirjoitti:

Kiitos vastauksesta
Miten usein tässä taudissa pitää mitata tulevaisuudessa verensokerita, nyt alussa mittaan aina ennen ja jälkeen ruokailun ja illalla ennen nukkumista eli noin 9 kertaa /vrk

Pystyykö elämään ns. normaalia elämää?
Minun mielessä on pyörinyt diagnoososta asti vain tämä tauti, ajatukset pyörii vain siinä ja sitten vielä ajattelan vain että elämä oli tässä, kuolen kumminkin kohta..... Ei oikein mene jakeluun että olen sairas loppuelämäni, kumminkin olen ollut 40v terveenä ja nyt sitten tämmönen tauti ...

Lue lisää

Minulla todettiin 1-tyyppi 11/06, olin silloin 40v. Ironista, mutta se on parasta mitä minulle on tapahtunut. Olin tuolloin rekkakuski ja raskas työ vaati raskaat huvit. Otin kaljaa joka viikonloppu, söin niinku rekkakuskit syövät; rasvaista ja epäsäännöllisesti. Painoin tuolloin 116kg. Kun sairastuin, otin uuden suunnan elämälleni. Diabetes kun estää ko. ammatin harjoittamisen. Etsin muita töitä, aloin liikkumaan säännöllisesti, Cokis vaihtui lightiin, metwursti palvikinkkuun, vaalea leipä tummaan jne. Pisaraakaan en ole sen jälkeen alkoholia ottanut. Olo on aivan mahtava, ei enää "pakkoryyppäämistä", ei enää krapuloita. Painan nyt 88kg, pitkäaikaissokerini oli 6.1. Liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla elämä Diabeteksen kanssa on "helppoa". Sokerit mittaan myös ennen ja jälkeen ruokailun ja ennen nukkumaanmenoa, ei se niin paha juttu ole, se vaan on hyväksyttävä. Olen myös saanut uusia ystäviä, kun liityin paikalliseen Diabetesyhdistykseen, jossa olen jo hallituksessa. Liity sinäkin paikalliseen yhdistykseen, sieltä saa myös vertaistukea. Liittyä voit www.diabetesliitto.fi. Elämä hymyilee myös Diabeetikoille, on vain asennekysymys. Tsemppiä!!! Et ole yksin.

kalkaros66 kirjoitti:

Minulla todettiin 1-tyyppi 11/06, olin silloin 40v. Ironista, mutta se on parasta mitä minulle on tapahtunut. Olin tuolloin rekkakuski ja raskas työ vaati raskaat huvit. Otin kaljaa joka viikonloppu, söin niinku rekkakuskit syövät; rasvaista ja epäsäännöllisesti. Painoin tuolloin 116kg. Kun sairastuin, otin uuden suunnan elämälleni. Diabetes kun estää ko. ammatin harjoittamisen. Etsin muita töitä, aloin liikkumaan säännöllisesti, Cokis vaihtui lightiin, metwursti palvikinkkuun, vaalea leipä tummaan jne. Pisaraakaan en ole sen jälkeen alkoholia ottanut. Olo on aivan mahtava, ei enää "pakkoryyppäämistä", ei enää krapuloita. Painan nyt 88kg, pitkäaikaissokerini oli 6.1. Liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla elämä Diabeteksen kanssa on "helppoa". Sokerit mittaan myös ennen ja jälkeen ruokailun ja ennen nukkumaanmenoa, ei se niin paha juttu ole, se vaan on hyväksyttävä. Olen myös saanut uusia ystäviä, kun liityin paikalliseen Diabetesyhdistykseen, jossa olen jo hallituksessa. Liity sinäkin paikalliseen yhdistykseen, sieltä saa myös vertaistukea. Liittyä voit www.diabetesliitto.fi. Elämä hymyilee myös Diabeetikoille, on vain asennekysymys. Tsemppiä!!! Et ole yksin.

Lue lisää

tämä tauti.
Millaisissa arvoissa diabeetikon verensokerin on hyvä seilata?
itse olen ymmärtänuyt ette esim ennen ruokaa on hyvä olla 4-6,5 ja ruokailun jälkeen alle 9, nukkumaan mennessä noin 8 ja aamulla 5
onko näissä mitään perää? / itselläni meinaa aina aamupalan jälkeen nousta yli 10 ja sitten se laskee ennen päiväruokaa ihan alas esim 2,8 ei meinaa selvitä ilman välipalaa?? Todella ärsyttävää koska en ole koskaan syönyt aamupalan ja päiväruan välissä mitään, juonut vain kahvia.
Itse en ole ylipainoinen ja olen aina harrastanut liikuntaa, nyt ehkä ennen taudin puhkeamista todella paljon, lieneekö se ollut syynä taudin puhkeamiseen.
Diagnoosin jälkeen en ole uskaltanut tehdä käytännössä yhtään mitään, mutta ajatteklin tässä varovasti aloitella jotain kevyttä..

Niin, siis kyllä periaatteessa auttaa esim. glukoositabletit tai rakettiglukoosi.

Täytyy vain muistaa, että jos taju menee, ei suuhun saa mitään tunkea eli ambulanssi paikalle olisi se oikea temppu. Siis sun pitäisi olla siinä kunnossa, että pystyt ne glukoositabletit nauttimaan, etkä esim. tukehdu niihin. Ja oletko sammuneena siinä kunnossa???

Itse suosittelisin kyllä ambulanssin tilaamista, koska näin sinulle voitaisiin antaa glukoosia suoraan suoneen.

Ja sen verran korjaan sun ekaa lausettasi, että kyse ei ole maksan "sokerin muodostamisesta" vaan "sokerin uudismuodostamisesta" eli glukoneogeneesista :)

vielä, siis sun kysymäsi lärvit ja niiden ottaminen:

Olen ottanut lärvit eläessäni tarpeettomankin monta kertaa.
Vailla mitään murheita, ja juuri sillä tavoin kuin lärvit on tarkoitettukin otettavaksi. Ollut vielä fysiikaltani sitkeämpi ja "varmempi" kuin ns. terve ystäväjoukko.

Ehkei sinun ole siihen syytä alkaa, ennen kuin olet tutustunut uuteen fysiikkaasi, mutta haluan vain saattaa tiedoksesi: Ei sulle kuinkaan käynyt. Kaikki on mahdollista.

eiköhän se tästä ala sujua kunhan aikansa harjoittelee...
en mä tota alkoa yleensä ole enää käyttänyt noin "lärveihin" asti mutta kun viihtelle lähtee niin pitäähän se jossain tuntua, voihan sitä ehkä pitää hauskaa myös ilman promilleja!!
miten käytännössä esim. jos lähden vaikka baariin ja tulee oltua siellä vaikka 5 tuntia, juon 4 isoa olutta , tiedän että pitää syödä mutta missä suhteessa, pitääkö esim 1 tunnin välein syödä vaikka 20g hiilareita? ja tarviko silloin laittaa pikainskaa? vai pitääkö alkoholi huolen siitä ettei verensokeri nouse liikaa?

ja kannustavasta vastauksesta kirjoitti:

eiköhän se tästä ala sujua kunhan aikansa harjoittelee...
en mä tota alkoa yleensä ole enää käyttänyt noin "lärveihin" asti mutta kun viihtelle lähtee niin pitäähän se jossain tuntua, voihan sitä ehkä pitää hauskaa myös ilman promilleja!!
miten käytännössä esim. jos lähden vaikka baariin ja tulee oltua siellä vaikka 5 tuntia, juon 4 isoa olutta , tiedän että pitää syödä mutta missä suhteessa, pitääkö esim 1 tunnin välein syödä vaikka 20g hiilareita? ja tarviko silloin laittaa pikainskaa? vai pitääkö alkoholi huolen siitä ettei verensokeri nouse liikaa?

Lue lisää

Kakkosena en ota kantaa pistämisiin ja hiilihydraatteihin, mutta juomispuolesta on omakohtaista kokemusta. Ennen D:tä saattoi kerran viikossa yhtenä iltana mennä viisikin isoa tuoppia. Siinä tuli raja oksennuksen muodossa vastaan onneksi. Kaverit, joille tuo ei tuntunut missään, ovat jo haudassa. Minua tuo raja suojasi alkoholismilta.

D:n jälkeen tuollaisia iltoja on enää harvoin. Nykyisin juon pitkään yhtä lasia, niin että edellisen vaikutus on mennyt ohi ennen kuin otan uutta. Lopetan useimmiten parin tuopin jälkeen. Loppuillasta ei kukaan huomaa, vaikka juon pelkkää limsaa. Yhtä hauskaa on silti.

Nyt kun ikää on 60v, kaljaillat ovat jääneet vähemmälle, mutta otan lähes joka ilta vaimon kanssa lasin punaviiniä. Jos joskus tulee otettua enemmän, ollaan vastaavasti ilman muutama ilta. En koe menettäneeni mitään. Päinvastoin nyt vasta osaan arvostaa elämää ja nauttia siitä.

diab kirjoitti:

Kakkosena en ota kantaa pistämisiin ja hiilihydraatteihin, mutta juomispuolesta on omakohtaista kokemusta. Ennen D:tä saattoi kerran viikossa yhtenä iltana mennä viisikin isoa tuoppia. Siinä tuli raja oksennuksen muodossa vastaan onneksi. Kaverit, joille tuo ei tuntunut missään, ovat jo haudassa. Minua tuo raja suojasi alkoholismilta.

D:n jälkeen tuollaisia iltoja on enää harvoin. Nykyisin juon pitkään yhtä lasia, niin että edellisen vaikutus on mennyt ohi ennen kuin otan uutta. Lopetan useimmiten parin tuopin jälkeen. Loppuillasta ei kukaan huomaa, vaikka juon pelkkää limsaa. Yhtä hauskaa on silti.

Nyt kun ikää on 60v, kaljaillat ovat jääneet vähemmälle, mutta otan lähes joka ilta vaimon kanssa lasin punaviiniä. Jos joskus tulee otettua enemmän, ollaan vastaavasti ilman muutama ilta. En koe menettäneeni mitään. Päinvastoin nyt vasta osaan arvostaa elämää ja nauttia siitä.

Lue lisää

jos menen baariin niin pyrin välttämään pikainskan pistämistä mikäli vain mahdollista, ei se alkoholi sokereita syöksymällä laske ainakaan minulla. miksi laskisi, toki blokkaa sokerin vapautumista maksasta jolloin pitkäaikainen insuliini nakertaa sokeria alas (tämä siis minun teoriani). pyrin välttämää olutta ja makeita juomia, esim. light red bull ja vinaa, siinä ei ole juuri yhtään hiilaireita, samoin rommilightkola, punaviini, kuiva kuohari jne. nyrkkisääntönä ettei ikinä sammu tai oksenna (sitä olen tehnyt) koska sitten ei pysty oikein syömällä nostaa sokereita. nukkumaan menen yleensä 6-8 arvoilla, sitten voi syödä vielä esim. ruisleipää vähän.