Pitkä sytyslanka

"En tiedä missä mättää, epäilen kyllä..."

Vika on siinä, että olet liian epäselvä tapaus. Naismarkkinat ovat sen verta karuja nykymiehille, että epäselviä tapauksia harva tykkää jäädä ratkomaan. Itse "tuhlasin" juuri puoli vuotta tällaiseen tapaukseen, joka välillä oli kuin myyty ja välillä kuin ei olisi tunnetukkaan. Ei semmosta arpomista vain jaksa kovin kauaa...

Satujen neito ei tarvitse olla, teet vain selväksi toiselle, että olet kiinnostunut. Vältä viimeiseen asti sellaisia sanoja, kuten 'katellaan', 'soitellaan', 'kaveri', 'ystävä', 'otetaan rauhallisesti' jne.

Harmikseni todettakoon, että meikäläiset eivät vain kelpaa, tai näin koen itse asian. Miehet kun tykkäävät kuitenkin sellaisista, joita täällä usein haukkuvat ja naisen pitäisi kai olla sellainen "prinsessa", joka ei osaa omia aivojaan käyttää. Olen liian jalatmaassa elävä, en osaa olla tyhmä blondi.

Ei kai nyt tuosta pidä huolestua..? Olen nainen, ja olisin ihan hyvin itse voinut kirjoittaa täysin saman tekstin. Välillä kun miettii, että miten nuo muut voi olla niin... ja minä niin... jotain muuta(!) tulee väkisinkin mieleen, että onko sittenkin omassa ajattelussa jotain vialla. Oli vikaa eli ei, olen ainakin itse mielummin juuri tätä, kuin että yrittäisin olla jotain mitä minusta ei vain yksinkertaisesti löydy.
Haluaisin todellakin löytää jonkun, jonka kanssa olisi hyvä olla ja jonka kanssa ymmärrys kulkisi molempiin suuntiin. Se ei kuitenkaan ole pakkomielle tai oman elämän itseisarvo.

Tekstihän on melkein kuin mun näppiksestä lähtöisin, pieniä poikkeamia lukuunottamatta, kuten sen että olen mies. Yhtä arkinen olen minäkin, enkä suuresta draamastakaan paljoa perusta mutta niinkuin tuo yksi aiempi vastaus ytimekkäästi kirjoitti, niin rasittavaahan se on pidemmän päälle tapailla tositarkoituksella epävarmaa tapausta varmaan molemmin puolin.

Pitkään olen minäkin ollut sinkkuna ja varmaan olenkin kun olen vieläkin tarkempi seurasta jota edes yritän alkaa tapailla. Yleensä tutustunkin ihan muuten vaan 'kaveripohjalta' jos olen jostain kiinnostunut, koska en noista vakipeti- ja muista seksisuhteista perusta niin koen tämän itselleni paremmaksi. Hyviä kaverisuhteita on syntynyt ja muutamia vakavasti otettavia pidempiäkin suhteita ja yksi avoliittokin, mutta näiden kaikkien 'kaveripohjalta' -naisten kanssa olen edelleen hyvissä väleissä vaikkei muuta yhteistä tulevaisuutta sitten ollutkaan. Kun mun tapa on että kun arkielämä ja tunnepuoli on kunnossa niin sitten voi alkaa tekemään sitä loistoa ja räiskettä jos alkaa, eikä toisinpäin niinkuin yleensä, niin joillakin se sytytyslanka vaan on niin lyhyt, alun vakuutteluista huolimatta.

Tuttavat sanoo että liian nirso olen ja siihen olen vastannut että mieluummin yksin kuin epävarmassa tai -tyydyttävässä suhteessa. Myönnän toki että tiedän itse mitä haluan, mutta en sitä että olenko sitä naisten silmissä mitä ne haluavat.

Muinaisessa Roomassa oli Vestan neitsyeitä.

Vesta oli keittiön (heittiön?) jumalatar.

Vespa oli kai sit skootterin/mopon jumalatar.

toimivaa vanhaapiikaa sanotaan huoraksi.
Joko selkisi, vai onko vielä jotain epäselvää?

Olen hengenheimolaisenne, olen myös ollut jo pitemmän aikaa sinkku ja samoin seurustelin muutama vuosi sitten pitemmän aikaa.

Viihdyn vain paremmin yksin kun taas useat kaverini ovat niin sanotussa kierteessä jossa ilman miestä ei näköjään osata elää. Itselleni on aina ollut tärkeää rakentaa hyvä pohja itseäni varten: koulutus, työ, ystävät, perhe - ja mies sitten kun on tullakseen, miksi kiirehtiä kun olen vielä nuori. Tunnen itseni - minulla on suuri tarve olla itsenäinen ja tehdä asioita mitä en ehkä tulevaisuudessa enää pysty -esimerkiksi muuttaa ulkomaille uudestaan ja selvitä yksin. Kun joskus taas seurustelen ja jos ero tulee ei tule tarvetta hankkia uutta tilalle samantien "kun yksin ei pärjää". Kaverini haukkuvat minuakin nirsoksi, mutta samalla minä ihmettelen, miksi heille kelpaa melkein kuka tahansa vastaantuleva? Ja kuten täällä osuvasti sanottiinkin: mieluummin sinkku kuin epävarmassa suhteessa.

Kukin tallaa tavallaan.