Itselläni on tullut jonkinlainen kriisi kaverisuhteiden ylläpitämisen kanssa. Olen reilu parikymppinen, kotipaikalta läheiseen kaupunkiin vasta muuttanut. Seurustelen, mutten asu vielä miehen kans yhdessä.
Kavereita on, ei siinä ongelmaa. Viime aikoina on vaan kovasti alkanut tuntumaan että pariutuneet kaverini ovat unohtaneet ystäviin yhteydenpidon kokonaan. Itse yritän pitää kiireenkin keskellä yhteyttä ja käydä kylässä, mutta sekin alkaa tuntua vähän tyhmältä kun sitä ei tapahdu kuin yhteen suuntaan..
Tahtoisin tietää että miten asia on teillä muilla? Kuinka usein pidätte yhteyttä/kyläilette kavereiden luona? Mulla on läheisriippuvaisuusongelma tai kaverit vaan ei innostu vanhan porukan seurasta.. Yritänkö vain liian aktiivisesti?
Kavereita on, ei siinä ongelmaa. Viime aikoina on vaan kovasti alkanut tuntumaan että pariutuneet kaverini ovat unohtaneet ystäviin yhteydenpidon kokonaan. Itse yritän pitää kiireenkin keskellä yhteyttä ja käydä kylässä, mutta sekin alkaa tuntua vähän tyhmältä kun sitä ei tapahdu kuin yhteen suuntaan..
Tahtoisin tietää että miten asia on teillä muilla? Kuinka usein pidätte yhteyttä/kyläilette kavereiden luona? Mulla on läheisriippuvaisuusongelma tai kaverit vaan ei innostu vanhan porukan seurasta.. Yritänkö vain liian aktiivisesti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse tapaan kavereitani melkeinpä yhtä säännöllisesti kuin poikaystävääni. se ehkä on auttanut, että ollaan kaikki aika lähekkäin jo asuinpaikkojen puolesta, jolloin ei oo ongelmaa käväistä lyhyilläkin vierailuilla.
tällä hetkellä useimpien kaverieni poikaystävät asuvat muualla, joten heitä he tapaavat yleensä viikonloppuisin. pidän tärkeänä pitää yllä ystävyyssuhteita, joten lähden ihan kuin ennenkin välillä ystävien kanssa iltaa viettämään, ja jos jatketaan baariin, voimme tavata poikaystävän kanssa siellä ja tulla samaa matkaa takasin (ei kuitenkaan asuta yhdessä).
sanoisin, että kavereista aika nopeasti selviää, ketkä arvostavat yhdeydenpitoa ja vierailuja ja ketkä eivät.
ovatko kaveriesti suhteet aluillaan vai jo vakaalla pohjalla? usein juuri tapailuasteella halutaan nähdä toista toooosi :) paljon ja silmiin mahtuu tasan se yks...
Minun täytyy kyllä tunnustaa, että kavereidn näkeminen on seurustelun myötä vähentynyt paljon. Mutta meillä on poikakaverini kanssa se tilanne, että molemmat opiskelemme, ja käymme sen ohella melko paljon töissä, joten meillä on yhteisiä vapaapäiviä hyvä jos kerran parissa kuukaudessa. Silloin kun on molemmilla vapaata, niin on mielestäni ihan luonnollista olla yhdessä.
Tottakai kaverit ovat kärsineet, mutta elämässä pitää tehdä valintoja, luotan siihen että hyvät ystävät pysyvät vaikka harvemmin näkisikin, mutta mikään suhde ei voi toimia, jos kaverit asettaa aina ensiksi.
Tottakai minua harmittaa etten kavereita ehdi nähdä, aika ei vain riitä kaikkeen.