Onko teillä kokemuksia lapsuuden traumoista kärsivistä tyttöystävistä ja mitä siitä sitten seurasi? Rupesitteko terapeuteiksi?
Oli niin hyvä kirjoitus tuolla toisaalla, että ajattelin lainata sitä tänne kommentoitavaksi.
"""Miehilläkö ongelmia, hohoo, entäpä naisten ongelmat? Niillä vasta niitä piisaakin. Ensimmäinen koti-ilta kun vietetään yhdessä niin johan purkautuukin ties mitä traumoja siitä kun oltiin lapsena kesämökillä ja isä joi viinaa ja kirosi mikä tuntui pahalta ja plaa plaa, sitä ihmettelen mitä parisuhteessa noille asioille pitäisi tehdä? Tuntuu että jokainen sussu tähän saakka on vain odottanut tilaisuutta kipata omat ongelmansa niskaani, en tiedä miksi mutta ainoa mitä siitä avautumisesta seuraa on se että nainen lähtee vaihtoon, minä en ole mikään terapeutti.
Niitä ei ole vaikea hankkia ei alkuunkaan, mutta valio-yksilön löytäminen on kieltämättä haastavaa. """
Oli niin hyvä kirjoitus tuolla toisaalla, että ajattelin lainata sitä tänne kommentoitavaksi.
"""Miehilläkö ongelmia, hohoo, entäpä naisten ongelmat? Niillä vasta niitä piisaakin. Ensimmäinen koti-ilta kun vietetään yhdessä niin johan purkautuukin ties mitä traumoja siitä kun oltiin lapsena kesämökillä ja isä joi viinaa ja kirosi mikä tuntui pahalta ja plaa plaa, sitä ihmettelen mitä parisuhteessa noille asioille pitäisi tehdä? Tuntuu että jokainen sussu tähän saakka on vain odottanut tilaisuutta kipata omat ongelmansa niskaani, en tiedä miksi mutta ainoa mitä siitä avautumisesta seuraa on se että nainen lähtee vaihtoon, minä en ole mikään terapeutti.
Niitä ei ole vaikea hankkia ei alkuunkaan, mutta valio-yksilön löytäminen on kieltämättä haastavaa. """
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jokaisellahan on elämän aiheuttamia kolhuja, mutta onkin eri juttu, miten niitä osaa käsitellä. "Terapiasuhde" ei ole tasa-arvoinen, joten sellaiseen en henkilökohtaisesti ryhtyisi.
Yleisintä näyttää olevan, että alkoholistivanhempien lapsilla on kieroutunut suhde alkoholiin. Muutama saunakalja perjantai-iltana on aiheuttanut kieltämistä ja pelkoa, että muutun väkivaltaiseksi alkoholistiksi, jos en lopeta. Toinen on varmaan aiemmin koettu parisuhdeväkivalta tai pettäminen, josta lähtökohtaisesti epäillään uuttakin kumppania.
Noh, nämä naiset ovat olleet oikeassa: Hankkiuduin heistä mielummin eroon kuin saunakaljoistani. Ei sillä, että saunakalja niin tärkeää olisi, mutta itsenäisyyteeni puuttuminen oli.
kertovatko tyttöystävät yleensä vaikeasta lapsuudestaan ja siitä, kuinka oli paha mieli?
Ensin halusivat kontrolloida elämääni, joka riitti minulle. Sitten vasta kerrottiin syyt moiseen käytökseen, mutta se oli jo liian myöhäistä.
ilmeisesti ne suhteet ovat päättyneet jo ennen kuin ollaan päästy "terapiatasolle".
Ehkä ne lapsuuden traumat ovat purkautuneet mustasukkaisuutena, kontrollointihaluna tai jonain muuna juttuna, joka on johtanut eroon.
Osan mielestä sitten mä varmaan olen ollut se kusipää josta pitää hankkiutua pian eroon.
takia kaikesta kuuluiskin puhua sen toisen kanssa, et toinen helpommin ymmärtäisi mistä kaikki johtuu tai voisi jopa välttyä noilta kaikilta "mustasukkaisuutena, kontrollointihaluna tai jonain muuna juttuna, joka on johtanut eroon. "
mutta ei kai sitä suhteen alkumetreillä välttämättä avauduta toiselle.
Kaikki ei välttämättä avaudu koskaan.
sen kuuluisi tapahtua suhten edetessä. Mä en usko et ihmiselle mitään niin pahaa on ees voinut sattua, etteikö siitä vois omalle puolisolle puhua.
Sehän on kuitenkin ihminen, johon pitäisi voida luottaa sataprosenttisesti.
Entäs jos jotain on vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena? Onko siitäkin huolimatta mahdollisuus päästä puolisoksi asti kertomatta asiasta? Jos on, onko reilua, että vasta siinä vaiheessa ongelmat kaadetaan puolison niskaan? Kariseeko luottamus aiemman salailun vuoksi?
kahden ihmisen välillä tarpeeksi suuri luottamus ja näinollen suhde on vakaalla pohjalla ja tunteet yhtä vahvoja kummallakin osapuolella, niin tuskin minkään asian kertominen pystyy sitä suhdetta uhkaamaan enää siinä vaiheessa.
Lyöt hynttyyt yhteen jonkun miehen kanssa ja parin vuoden päästä selviää, ettei se ollutkaan töissä ulkomailla vaan linnassa lusimassa lapsiinsekaantumisesta. Tai entisen siippansa törkeästä pahoinpitelystä.
Mikäänkö ei uhkaa luottamusta?
oli kyseessä.:) Tarkoiti, et mikään mitä lapsuudessa on tapahtunut, ei vois vaikuttaa negatiivisesti mun suhtautumiseeni enää silloin kun rakastan sitä miestä.
Tarkoitan kaikesta millä on väliä. Esim. seksuaalinen hyväksikäyttö on niin suuri asia että mun mielestä sellanen pitää kumppanille kertoa vaikka siitä olisikin selvinnyt niin hyvin kuin siitä pystyy ylipäätään selviämään. Jokainen tietty tekee tässä suhteessa oman ratkaisunsa mitä näkee tarpeelliseksi kertoa puolisolleen.
Mä haluaisin sellaisen kumppanin, jolle voin kertoa avoimesti vaikeitakin asioita ja joka ei heti säpsähdä niitä tai kuvittele että mä oletan sen ryhtyvän mun terapeutiks. Jokaisella on elämässään enemmän tai vähemmän vaikeita asioita, minkälainen suhde sellanen on jossa niistä ei voida keskustella?
Kyllä sen verran munaa täytyy miehessä olla että se pari traumaa kestää kuunnella. Sama pätee tietty naisiin.
Just noin mäkin toivoisin sen olevan, puolin ja toisin.
Alun esimerkissähän puhuttiin, että ensimmäinen yhteinen koti-ilta aiheutti jo purkauksen.
Kauanko itse odottaisit ennen kuin avautuisit?
Yleensä asiat etenee omalla painollaan mutta ensimmäisenä iltana tuskin lähtisin ihan kaikista traumoista avautumaan. Pikkuhiljaa suhteen edetessä ja luottamuksen syventyessä asioita voi kertoa enemmän mutta se on kuitenkin aina pariskunnasta ja yksilöistä itsestään kiinni miten nopeaan kipeitä asioita otetaan keskusteluun mukaan.
Jos luotan mieheen ja tunnen oloni turvalliseksi hänen seurassaa niin mikä ettei ensimmäisenäkin koti-iltana voisi asioista keskustella mutta todennäköisempää on että kertoisin "traumani" vasta hiukan paremmin mieheen tutustuttuani.
nyt näin kääntyi? Siis mä alkuperäisesti sanoin, että en ole törmännyt sellaisiin naisiin, joilla olisi ollut minun tietääkseni mitään lapsuuden traumoja.
Paino sanoilla minun tietääkseni.
Onhan niillä saattanut ollakkin, mutta jos se on ilmennyt jonakin ihme käytöksenä, on se saattanut olla syy joka on johtanut eroon, silloin kun mä oon lähtenyt suhteesta kohta alun jälkeen.
Seksuaalinen hyväksikäyttö käy esimerkiksi lapsuudentraumastakin, mikä saattaisi aiheuttaa perin ylitsepääsemättömiä traumoja.
Sinulla on kovin vankka usko rakkauden voimaan ja omiin kykyihisi ymmärtää ja tukea kaikissa tilanteissa. Minä olen hieman skeptinen asian suhteen.
"Sinulla on kovin vankka usko rakkauden voimaan ja omiin kykyihisi ymmärtää ja tukea kaikissa tilanteissa."
Kyllä koen, että mulle on luotu vahva empatiakyky ja kuuntelemisen ja ymmärtämisen taito. En ole ollenkaan tuomitsevaa tyyppiä, enkä usko et maailmassa on mitään sellaista ongelmaa, joka ei puhumalla ja oman rakkaan läsnäololla muuttuisi ainakin huomattavasti pienemmäksi ongelmaksi.
Ja se rakkauden voima on suuri..Olkoon vaan lässynlässyn-romatiikkaa, mut uskon et se rakkaus kestää niin paljon pahempiakin aisoita, kuin esim. toisen lapsuuden huonot kokemukset.
Ja, jos eteeni joskus tulisi tilanne, että rakastuisin mieheen, jolla on jotain käsittelemättömiä asiaoita lapsuudessaan tai muutenkin ja pelkkä minulle puhuminen ei auttaisi, niin menisin vaikka mukaan sellaiseen paikkaan, jossa niiden asioiden käsittely pääsee kunnolla vauhtiin. Jollei hän siis ilman minua olisi sitä askelta halunnut itse ottaa.
terapeuttina, että avautuminen ei ole mikään ongelma. Ongelma on päinvastoin sulkeutuneisuus, jolloin vanhojen traumojen oireet näkyvät mutta syyt jäävät pimentoon. Näitä en kaivelemaan rupea, on sitä elämässä parempaakin tekemistä.
Toisen ihmisen ottaminen elämäänsä edellyttää, että oman pään on oltava kunnossa. Jos naisella on oikeasti ongelmia on yhtälö mahdoton. Kukaan mies ei pysty kestämään eikä varsinkaan parantamaan naista jolla on joitain v-tun päähänpinttymiä viinan, rinnakkaissuhteiden tai minkään muunkaan mielikuvitusmaailman tuotteen suhteen, piste. Useimmat miehet pitävät itse asiassa ns. normaalejakin naisia puolihulluinaa joten tavallinenkin parisuhde on yleensä kestorajalla saatika jos naisella oikeasti on vihannekset löysällä.
Naisille antaisin neuvoksi, että hankkikaa kaltaistanne saman sukupuolen seuraa jos haluatte vertaistukea ja -terapiaa.
Vaikuttaa näissä avautumisissa paljolti naisen esiintyminenkin. Kertooko hän asioista neutraaliin äänensävyyn, parkuuko, onko valittava äänensävy, hakeeko mieheltä korvauksia kadonneesta lapsuudesta jne. :)
Joku nainen voi kuvitellakin, että mies tasapainottaa hänet. Tekee hänestä uuden ihmisen. Ehkä.
No yhden omasta mielestään traumatisoituneen naisen kanssa oli suhde. Pari vuotta jaksoin sitä jauhamista ja venkoilua, sitten sanoin som moro ja pistin oven kiinni.
Pilalle hemmoteltu isukin tyttö se oli, lisäksi veti viinaa kuin sieni. Ja petollinen myös.
Mikäpä siinä.... kuuntelen... kuuntelen kannustan ja kommentoin. Yritän vaan toisen saada asettumaan...