Täytyy myöntää että mua ottaa päähän kaverini, jotka ovat löytäneet itselleen elämänsä rakauden vaikka jotkut ovat mua paljon nuorempia. Musta tuntuu että mulle ei ole tarkoitettu samanlaista onnea. Mut on tuomittu yksinäisyyteen.
Tiedän olevani toivoton tapaus. Olen liian ujo tekemään aloitetta, eikä mun itsetuntokaan ole missään pilvissä. Yleensä ajattelen heti jos tapaan jonkun kiinnostavan oloisen miehen, että miksi se nyt musta kiinnostuisi tai että se on varmasti varattu. Siis niin on monesti käynyt. Ja miehet jotka musta taas kiinnostuu ei ole yhtään mun tyyppiä, enkä viittaa tähän ulkonäöllisesti vaan luonteeseen.
Tiedän olevani toivoton tapaus. Olen liian ujo tekemään aloitetta, eikä mun itsetuntokaan ole missään pilvissä. Yleensä ajattelen heti jos tapaan jonkun kiinnostavan oloisen miehen, että miksi se nyt musta kiinnostuisi tai että se on varmasti varattu. Siis niin on monesti käynyt. Ja miehet jotka musta taas kiinnostuu ei ole yhtään mun tyyppiä, enkä viittaa tähän ulkonäöllisesti vaan luonteeseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se aina ole helppoa. Mäkin olen todella ujo saamieni pakkien ja oman CP-vammani takia. En ole kertaakaan ollut treffeillä niiden kymmenen vuoden aikana, joina olen tyttöystävää etsinyt.
no voi kurja. En tiedä yhtääm mistä puhut. Ihan absurdilta kuulostaa kuvaamasi tilanne. Mulla ainakin sopivia miehiä tulee vastaan jääkaapista, vaatekaapista, pöydän alta yms. Sopivia miehiä suorastaan pursuaa jokapaikasta. Olen joutunut palkkaamaan assistentin joka haastattelee ja karsii hyvistä ehdokkaista parhaat puolestani. Näin on varmasti kaikilla muillakin ihmisillä paitsi sinulla.