Missä vaiheessa suhdetta on järkevää muuttaa kimpsut ja kampsut samaan osoitteeseen? Ajassa tai suhteen pituudessahan tätä on varmaan mahdoton määritellä, kun suhteet on erilaisia...
Mutta olisko jotain sellasia yleispäteviä "tunnusmerkkejä" tai suhteen välietappeja, jotka ohitettua avoliitto alkais olla ajankohtainen?
Mutta olisko jotain sellasia yleispäteviä "tunnusmerkkejä" tai suhteen välietappeja, jotka ohitettua avoliitto alkais olla ajankohtainen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattaa miettiä, että mitkä ovat todelliset motiivit avoliiton taustalla ja kuunnella itseä,omia tunteitaan ratkaisua tehdessä, mitkä on omat ja kumppanin tavoitteet ja unelmat elämässä. Avoliitto kuitenkin sitouttaa teitä lujemmin yhteen. Mitään standardiratkaisua ajankohdalle tuskin on.
Vinkiksi, kannattaa odotella ja katsella hyvässäkin suhteessa. Meillä nimittäin juuri pohditaan lähes 5v. avoliittovuoden jälkeen, että tulisiko muuttaa eri osoitteisiin ja jatkaa suhdetta vai erota kokonaan - mikään ei periaatteessa ole pahasti vialla, mutta se jokin tunne nyt uupuu ja pitää hakea perspektiiviä tilanteeseen. Muutimme 3-4kk tuntemisen jälkeen yhteen ja nyt näemme, että varsinaista deittailujaksoa olisi kannattanut jatkaa silloin alkutaipaleella, kun se oli luonnollista ja mahdollista. Olihan se ihanaa aikaa ja sen lahjan, parisuhteen tärkeän tunnepohjan rakentamiseksi ja lujittamiseksi, soisimme itsellemme tässä tilanteessa, jos vain voisimme. Yhteenmuuttamisella ei saisi olla kiirettä, kyllä sitä sitten ehtii asua yhdessäkin loppuelämän.
Ite muutin entisen työttöystäväni kanssa noin puolen vuoden yhdessä olon jälkeen yhteen ja käytännössä sitäkin ennen asuttiin kokosuhteen ajan yhdessä hänen vanhempiensa luona.. ja ei mennyt pitkään niin alkoi jo tulemaan pientä kinaa, mutta lähinnä sellasta ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa puol vuotta olitiin asuttu yhessä ja sitten mentiin kihloihin. kihloihin menon jälkeen noin puolenvuoden jälkeen rupes tulemaan jo isompiakin riitoja ei toisin nyt niin vakavia kuitenkaan.. parivuotta seurustelun jälkeen erottiin ja syykin lähinnä se että oli jotenkin kyllästynyt toiseen ja epäilen, että se johtui siitä että aivan liian aikasessa vaiheessa muuttetiin yhteen.. Rakkaus ei missään vaiheessa hävinnyt, mutta muuten kumpikin alkoi vaan kyllästymään siihen.. ja mahdollisuuden on vielä siihenkin, että jossain vaiheessa palattaisiin takas yhteen..
tulipas sekavaa tekstiä...
No kuitenkin minun mielestä siinä yhteen muuttamisessa ei missään nimessä kannata hätiköidä, vaikka kummastakin tuntuis, että se olisi hyvä vaihtoehto! että melkeinpä vasta aikaisintaan vuoden jälkeen kannattaa enemmin edes käydä miettimään sitä.
niin anna mennä vaan.
1. Seksi toimii kiitettävästi, joka kerta. Saat siitä tyydytyksesi, ja et osallistu siihen velvollisuudesta vaan oikeasta himojesi tyydyksen halusta. Seksi on tärkein. Sillä kaikki muut asiat voi joko tehdä/tilata jostain muualta, kuin kotoa. Seksin kohdalla ei kannata valehdella itselleen, se kostautuu, on se elämän sivu vaan niiiin pitkä.
2 Itsellinen toimeentulo? On toki muitakin tapoja elellä, mutta niistä on sitten syytä olla kirjallinen sopimus. Pääsääntöisesti ei kannata elää siivellä, (koskee molempia osapuolia) Aikanaan sitten avio-ehto, ja kirjallinen sopimus siitä, miten puoliso hyvittää lapsen saannista johtuvan ansionmenetyksen käytännössä.
3 vapaa-ajan kiinnostuksen kohteet? niistäkin on syytä olla pääsääntöisesti yhteisymmärryksessä.
4. sukulaisuussuhteet? tulet edes suurinpiirtein toimeen puolisosi sukulaisten kanssa? Ja hän sinun sukusi kanssa.
Jos nyt edes noi neljä asiaa teillä on kohdillaan, niin toivotan onnea vaan taipaleelle. Noilla eväillä pääsette jo pitkälle.
Jokainen suhdehan tottakai on eri asia ja oman luonteisensa mutta minulla on se periaate etten muuta yhteen ellei olla vähintään kihloissa. Eli ollaan jo siinä pisteessä että halutaan vakiintua oikeasti ja tehdä lupauksia avioliitosta. Minulle yhteen muutto on ns.lopullista, ei mikään testi että toimiikohan tämä juttu.
Tapasimme mieheni kanssa sokkotreffeille jotka ystävättäreni järjesti, ja heti kolahti.
Seuraavana päivänä raahasin jo ensimmäisiä nyssäköitäni mieheni kämpille (olin itse vielä tuolloin tahollani naimisissa, mutta liitto oli siinä pisteessä että mies laukkasi vieraissa ja viime henkosia vedettiin muutenkin).
Seuraavina viikkoina kaikki loput tavarani siirtyivät mieheni kämpille ja kahdeksan kuukauden kuluttua tapaamispäivästä meidät vihittiin maistraatissa.
Yhdessä ollaan oltu nyt kahdeksan vuotta ja hyvin menee vieläkin.
Ja tämä tarina on tosi.
toimintaa. Muutettiin kimppaan 2 viikon kuluttua ensi tapaamisestamme, nyt on takana kohta 7 vuotta yhteiseloa ja 2 lasta. Päivääkään ei ole tarvinnut katua nopeita päätöksiä, se kolahti heti!!
että ollaan onnellisia ja seksikin luistaa.. Toki on omat vaikeat hetkemme ollut meilläkin, mutta rakkaus on vaan niin vahvaa, että selvitty ollaan.
Mulla kävi myös samoin. Tapasimme baarissa ja jäin yöksi miehen luokse (olin vielä naimisissa)
2 vuorokauden juttelun jälkeen hain tavarani entisestä kodistani ja muutin miehen luokse.
Nyt hankin isomman asunnon ja mies muutti minun luokse 2 kk jälkeen tapaamisestamme.
Ja yhtään yötä tapaamisestamme emme ole ollut erossa.
Kun se rakkaus kolahtaa niin se kolahtaa. Jos joku olisi sanonut vuos sitten, että näin käy olisin nauranut enkä olisi uskonut.
...on että ei koskaan.
Jonkin aikaa ollaan asuttu yhdessä, kummatkin työttömiä eikä liiemmin harrastuksia, silti yksinäisyys on suurempaa kuin sinkkuna ollessa.
mä ja mun nykyinen avomies muutettiin yhteen jo kuukauden seurustelun jälkeen
MUTTA me oltiin tunnettu jo monta vuotta ja oltu toistemme "vakipanoja" teiniajoista lähtien. Hän vietti asunnossani öitä enemmän ku omassa kodissaan pitkän aikaa jo ennen seurusteluamme. koomista mielestani oli se että molemmat olimme aivan rakastuneita toisiimme mutta kumpikaan ei saanut sitä sanottua koska luuli toisen olevan vain seksin perässä.
Onneksi nykyinen avomieheni sai puhuttua suunsa puhtaaksi ja vastaukseni oli tietysti myöntävä.Ja monen monta yhteistä vuotta jo takana. Ja yhteinen elämä on edelleen onnellista
eli jokaisella parilla on oma kuvionsa, mutta sen myönnän ett jos en olisi jo etukäteen hyvin tuntenut nykyistä aviomiestäni, niin en todellakaan olisi harkinnutkaan yhteen muuttoa niin pian!