eli mieheni katselee pornoa.en pidä pornon katselua mitenkään pahana sopivissa määrin ja hyväksyn sen,ollaan yhdessäkin silloin tällöin katseltu pornoa.musta tuntuu että siitä on tullut miehelleni jonkin näköinen pakkomielle.
esim.aamulla kun herään ja tulen olohuoneeseen mies katsoo koneelta pornoa ja runkkaa.iltaisin kun menen nukkumaan mies jää vielä hetkeksi olohuoneeseen ja jos satun tulemaan vaikka käymään vessassa mies on taas katsomassa pornoa.hän tekee sitä vaikka olen samassa huoneessa kun välillä olen muutenvaan vilkassu mitä se tekee.
hetki sitten mies "ajo" mut kotoa pornon takia.hoputti mua koko ajan lähteen kauppaan kun multa oli jäänyt ripsiväri ostamatta.olin vähän ihmeissäni miksi miestäni nyt noin paljon mun ripsiväri kiinnostaa.lähdin kauppaan ja pihassa käännyin jo takasin kun lompakko unohtu ja siellä mies taas katseli pornoa.eli saman tien kun selän käännän mies tuijottelee pornoa.tästä tietysti kärsii meidän seksielämä.mies torjuu mut melkein aina kun yritän jotain.joten itsetunto laskee aika pahasti kun koko ajan torjutaan.mieheni katselee iso tissisiä ja iso peppusia naisia,itse olen pienikokoinen ja mulla on b-kupin rinnat ja peppunikin on pieni,aika kaukana niistä naisista.joten tuntuu ettei mun vartalo ole mun miehen mieleen.
ei tunnu kovin mukavalta kun kuvat menee aina mun edelle.luulisin että tosta on tullut jo ongelma.miten ihmeessä saisin tuon ratkaistua?pari kertaa oon koittanu jutella tosta mutta mies suuttuu heti.haluaisin mielellään vastauksia miehiltä.
esim.aamulla kun herään ja tulen olohuoneeseen mies katsoo koneelta pornoa ja runkkaa.iltaisin kun menen nukkumaan mies jää vielä hetkeksi olohuoneeseen ja jos satun tulemaan vaikka käymään vessassa mies on taas katsomassa pornoa.hän tekee sitä vaikka olen samassa huoneessa kun välillä olen muutenvaan vilkassu mitä se tekee.
hetki sitten mies "ajo" mut kotoa pornon takia.hoputti mua koko ajan lähteen kauppaan kun multa oli jäänyt ripsiväri ostamatta.olin vähän ihmeissäni miksi miestäni nyt noin paljon mun ripsiväri kiinnostaa.lähdin kauppaan ja pihassa käännyin jo takasin kun lompakko unohtu ja siellä mies taas katseli pornoa.eli saman tien kun selän käännän mies tuijottelee pornoa.tästä tietysti kärsii meidän seksielämä.mies torjuu mut melkein aina kun yritän jotain.joten itsetunto laskee aika pahasti kun koko ajan torjutaan.mieheni katselee iso tissisiä ja iso peppusia naisia,itse olen pienikokoinen ja mulla on b-kupin rinnat ja peppunikin on pieni,aika kaukana niistä naisista.joten tuntuu ettei mun vartalo ole mun miehen mieleen.
ei tunnu kovin mukavalta kun kuvat menee aina mun edelle.luulisin että tosta on tullut jo ongelma.miten ihmeessä saisin tuon ratkaistua?pari kertaa oon koittanu jutella tosta mutta mies suuttuu heti.haluaisin mielellään vastauksia miehiltä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi sä seurustelet ton karjun kanssa?
Hän on väärääkin väärenpi mies sinulle, ja et sitten tajua nostaa kytkintä? Moni muu olis sen jo tehnyt, ja syystä.
Koitas nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni, kerätä kamppees ja alkaa etsiä sitä OMAA onneasi jostain, jonne maailma on sen kätkenyt.
Olen aivan samanlainen kuin miehesi, varsinkin tuo kauppaan ajaminen kävi ihan samalla tavalla, samoin runkkaaminen nukkumaan menemisen asemesta.
Olenko muutenkin samaa tyyppiä miehesi kanssa:
- Ihan varmasti ei vika vaimossani. Masturbaatioaddiktio alkanut hyvin aikaisin ja jatkunut kaikkien suhteiden aikana.
- Rakastan vaimoani hyvin syvästi, ja tämä ei ole korupuhetta.
- Koen syyllisyyttä ja häpeää pornorunkkaamisesta, vaikka vaimoni itsekin katsoo joskus pornoa ja on ollut mulle pornomalli.
- Runkkaan silloinkin kun ei seksiä tee erityisesti mieli.
- Runkkaaminen on tavallaan fyysisesti tyydyttävämpää kuin parisuhdeseksi mutta henkisesti siitä jää täysin tyhjä olo.
- Runkatessa on helpompi stimuloida erilaisia pervoja seksuaalisia fantasioita.
- Runkkaaminen ja porno ovat pakonomaista.
- Naiminenkin on tavallaan runkkausta, koska ajatukset ovat muualla kuin ko. yhdynnässä.
- Lakkoa ja lopetusyrityksiä vaikka kuinka paljon takana.
Mua muuten ärsyttää kun näillä palstoilla ei osata suositella mitään muuta kuin että erotkaa, jätä se, eroa, eroa, eroa ...
Kiinnostava viesti/vastaus, joten täytyy kysellä sinulta muutama lisäkysymys uteliaisuudesta. Oletko kertonut tuosta addiktiosta vaimollesi vai yritätkö salata sitä? Miksi oikeastaan häpeät sitä, jos pidät sitä "sairautena" (=addiktiona)? Ehkä projisoit muita tunteita tuohon masturbointiin?
Entä syvä läheisyys toisen kanssa, onko se helppoa vai pakenetko sitä tuohon masturbointiin?(ei tarkoita seksiä sinällään, teknisenä suorituksena se ei ole kovin läheistä, vaikka tunteita olisikin toista kohtaan). Tämmöisiä kysymyksiä tuli mieleen. Ja vielä, minun mielestä sun kannattaisi puhua näistä ajatuksistasi vaimosi kanssa, viestissäsi tai ajatuksissasi ei ollut mitään vastenmielistä, mutta jos häpeät tai salaat noita asioita, kierre luultavasti vaan syvenee.
Kyllä sairauksia ja addiktioita ihmiset häpeävät, minä myös. Masturbaatioaddiktio on erityisen hävettävä, ja luulen että siitä juuri siksi niin vähän puhutaan (paitsi jenkkiläisissä uskonnollisissa piireissä joissa on yllättävän rehellistä puhetta). Olen pystynyt tästä hieman puhumaan vaimoni kanssa.
Mulla ei ole läheisyyden pelkoa mutta mulla on huono seksuaalinen itsetunto. Tavallaan olen varsin estoton, johon ylettömällä pornon kuluttamisella on osuutensa. Samalla pelko oman suorituksen riittämättömyydestä on kohtuuton, myös liitossamme. Penis on liian pieni, erektiohäiriö on Damokleen miekka ja oman yleisen maskuliinisuuden riittävyys arveluttaa.
Mukava kuulla muuten naisen mielipide siitä, että seksi ei tarkoita erityistä läheisyyttä vaikka tunteita olisi. Aika syvällä kulttuurissa on seksin liittäminen pitkiin romanttisiin illallisiin ja heinälatoihin.
Ehkä ei pitäisi hävetä, luulen että häpeä juuri lisää addiktion tarvetta. Ja mitä enemmän on häpeää, sitä enemmän itsetyydytys sitten aiheuttaa sitä henkistä tyhjyyden tunnetta tai pahaa mieltä. Jos häpeä on päivittäinen tunne, ei siinä välttämättä ole mukavaa rakastella toisenkaan kanssa (ehkä ne asiat ja tuntemukset painavat mieltä silloinkin). Eli tosiasiassa et ehkä pysty nauttimaan kummastakaan asiasta sataprosenttisesti, vaikka lupa ja ideaalihan voisi olla nauttia sopivassa mittakaavassa kummastakin.
En tietenkään tarkoita, että addiktiosta pitäisi rinta rottingilla olla tai olla piittaamatta toisen tunteista, mutta kyllä sinun (ja vaimosikin) pitää jollakin tavalla hyväksyä se asia. Pakkolopettamisyritykset ei toimi, sinulla pitää mielestäni olla vapaus valita. Vapaus valita antaa mahdollisuuden valita myös toisin.
Ehkä mittaat jollakin tavalla arvoasi seksuaalisen suorituksen kautta, että olet arvokas, silloin kun olet seksuaalisesti kyvykäs?
Keskustele vaimosi kanssa edelleen, minun mielestä sinun ei tarvitse luopua asiasta (koska en usko siihen kenenkään pystyvän pelkällä tahdonvoimalla/päätöksellä), mutta voit saada hänet ymmärtämään ja se on jo alku se. Jos ahdistuksen tunne tuon asian suhteen helpottaa, niin uskon sen jo vähentävän addiktion tarvetta. Pienillä askelillakin pääsee jo pidemmän päälle pitkälle.
Kiitos Samanlainen mies viestistäsi.
Kirjoituksesi oli ehkä ensimmäinen kohtaamani asiallinen miehen kirjoittama kommentti tästä aiheesta. Oletan, että sinä ja vaimosi, minä ja mieheni, ja monet muut pariskunnat kärsimme kuitenkin aidosti tästä. Usein tosiaan täällä näkee ylimalkaisia kommentteja "jätä se", "hanki itselles rakastaja".
Tunnen vahvasti, että mieheni rakastaa minua. Olen hänelle tärkein ihminen tässä maailmassa, tuskin on mitään mitä hän ei vuokseni tekisi, nautimme toisistamme ja teemme paljon mukavia juttuja yhdessä. Mutta erossa ollessamme hän menee nettiin, etsii sieltä seuraa ja käyttää mm. webbikameraa. Tämä loukkaa minua syvästi - lisäksi hän kieltää kaiken (tosi kömpelösti), mutta ei minun ole tarvinnut olla mikään salapoliisi selvittääkseni asian. Hän on hirveän huono peittämään jälkiään ja minä taasen olen tarkkasilmäinen muutenkin.
Minulla ei ole mitään runkkaamista tai pornoa vastaan, nautin niistä itsekin. Mutta häpeä ja syyllisyys meidän suhteessamme liittyvät juuri tuohon virtuaaliseksiin. Näen selvästi, että hän yrittää tosissaan lopettaa sitä aina kun nostan äläkän. Hän todella tekee parhaansa, mm. keksii itselleen valtavasti tekemistä siksi ajaksi kun emme ole yhdessä. Minä taas teen valtavasti töitä itseni kanssa, jotta itsetuntoni ei menisi aivan nollalukemiin.
Kirjoituksesi toi minulle paljon lohtua. En ole saanut miehestäni mitään irti tämän asian tiimoilta. Olen ollut kahden vaiheilla, mitä tehdä. Yhdessäolomme on ihanaa, hän on nautittava, turvallinen, huumorintajuinen mies, joka saa minut sykkimään. En voi jättää. Mutta miten itsetuntoni kestää tätä?
Onko kyse samantyyppisestä riippuvaisuudesta kuin esim alkoholismi, nettiriippuvuus, peliriippuvuus? Oletko sinä ajatellut, että siihen voisi saada jotain apua? Mitä vaimosi voisi tehdä auttaakseen sinua?
Tämä keskustelu avasi silmäni. On myös vapauttavaa tietää että en/emme ole ainoita. Olen nyt aloittanut salaa runkkaamisen lakon.
Olen runkannut kohta 30 vuotta lähes joka päivä, keskimäärin pari-kolme kertaa päivässä (joskus 6-8 kertaa). Tämä on toinen kädetön päivä. Kerron tällä palstalla rehellisesti mitkä sen vaikutukset olivat minuun ja parisuhteeseen. Haluan yksinkertaisesti tietää mitä tapahtuu. Olen lopettanut röökinkin, ei tämä voi olla vaikeampaa.
Ehkä myös sinä saat tietoa siitä, mitä miehellesi tapahtuisi, jos hän tekisi lakon.
Ole kuulolla. Palaan asiaan viikon kuluttua.
Ymmärrän 100%:sti tuon Web-kameran ja itsetunnon romuttamisen. Silloin tulee uusi tekijä, toinen elävä ihminen.
Mun vaimoni itsetunto oli lujilla kun hän huomasi mun puuhastelevan nemmän keinovaginan kuin hänen kanssaan. Mutta tämänkin hän ymmärsi...uskomaton ihminen. Lienenkö ansainnut?
Terv. [email protected]
Hei, kiva kun vastasit. Ja onnea lakollesi... Ajattelin vain, että jos kyse on riippuvuudesta niin pitäisikö sitä yrittää hoitaa/selvittää jollain tavalla? Koska ei kyse kai voi olla mistään muusta kuin riippuvuudesta, jos se häiritsee ihmissuhteita, on pakonomaista, eikä loppujen lopuksi tuota iloa tai aitoa tyydytystä.
Vaimosi on todella ymmärtäväinen, jos hän hyväksyy kaiken tuon. Luultavasti hän rakastaa sinua todella paljon ja saa sinulta kuitenkin jotain sellaista, mitä ilman ei halua olla. Onhan parisuhteessa muutakin kuin seksi ja seksuaalisuus. Oletko keskustellut tästä hänen kanssaan, sanoitko esim että olet nyt lakossa?? Kaiken perusteella vaimosi on ihminen, joka juttelisi tästä mielellään ja tukisikin sinua jotenkin. Kyllä puolisoa helpottaa tietää, että syy ei ole hänessä itsessään - ihan niinkuin alkoholistin puoliso voi syyttää itseään siitä että toinen juo vaikka tosiasiassa sillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan.
Tämä webbikamerajuttu on todella pulmallinen. Olen sairaan mustasukkainen siitä. Tunnen riittämättömyyttä. Toivoisin, että hän ottaisi sen kameran pois ja veisi kaatopaikalle. Se toisi meidän välillemme takaisin luottamuksen ja välittömyyden. En pysty olemaan välitön, täysin aito oma itseni kun mielikuvissani hän istuu tietokoneen edessä ja runkkaa jonkun toisen naisen seurassa. Varmaan, jos hän ymmärtäisi miltä minusta tuntuu, hän lopettaisi.
Moni miettii tätä lukiessaan, että minun pitäisi jättää mies ja etsiä "parempi" tilalle. Mutta olen kolunnut monta miestä. Olen ollut parissa liitossa ja lisäksi muutamassa pitkässä seurustelusuhteessa. Olen tapaillut miehiä jos minkälaisia. Jokaisessa heissä on ollut omat vikansa, minussakin on omat vikani. En ikimaailmassa ole tavannut hänen kaltaistaan miestä ja nautin hänen seurastaan aivan valtavasti, myös hän minun. Tämä siis silloin kun olemme yhdessä.
Olisi todella mielenkiintoista ja mukavaa kuulla, miten sinulla menee. Toivottavasti näistä jutuista on muillekin (miehille) apua, jos kamppailevat saman pulman kanssa. Toivoisin, että oma miehenikin lukisi tämän... mutta hän taitaa surffata enemmän seksisivuilla!! Kirjoittele tänne.
Kuinka lakon suhteen kävi? Kiinnostaisi kuulla kuulumisiasi.
Jos miehen pääasiallinen intressi on pornon katselu netistä, niin sehän ei jää kihlautumisen tai naimisiinmenon jälkeen saati sitten kun ensimmäinen lapsi on tulossa/tullut. Nää netissä roikkuvat ikiteinipojat ovat meidän tulevaisuudenkin probleema. Muutenkin miehillä on vaikeaa seurustelussa keskustella näistä asioista, niin jos pornosivustoihin jo teininä jää kiinni niin siitä ei hyvä seuraa. Itse olen varmaankin vanhempi sinua ja kumppaniasi ja siitä syystä onnellinen...miesystäväni tuskin osaa nettiä käyttää ja vaikka onkin vähän ujo ja askeettinen seksielämässämme - olen tuhannesti kiitollisempi siitä, että hän ei ole mikään nettifriikki seksin suhteen. Ota miesystäväsi vakavaan puhutteluun, kerro mikä hänen toiminnassaan loukkaa ja mitä odotat häneltä. Täytyy ison ihmisen elämässä olla jotain muutakin kuin duuni ja netin seksi!!!!
siitä vielä,kun olen saanut miehen kiinni vaikkapa siitä että istun siinä vieressä sohvalla ja mies katselee siinä pornoa vaikka hetki sitten torjunut mut.oon yrittänyt sillon jutella siitä että ei tunnu kovin mukavalta kun kattelet siinä mun vieressä pornoa mutta torjuit mut äsken niin mies suuttuu ja alkaa syyllistään mua kun ihme asioista alan valittaan ja ettei tollasesta voi mitenkään loukkaantua ja ettei suostu jutteleen mun kans enempää kun oon niin lapsellinen.mistä tällänen voi johtua?miten ihmeessä voisin saada mieheni ymmärtämään että toi loukkaa mua tosi paljon?en ainakaan aio jäädä tähän suhteeseen jos se tuollaisena jatkuu,mutta haluaisin yrittää vielä.en tiedä ymmärtääkö mieheni riippuvuutta,enkä keksi miten voisin saada ymmärtämään/jutella siitä ilman miehen ihmeellisiä raivokohtauksia.
onko miehessäsi narsistisia piirteitä?
Olen vasta "herännyt" huomaamaan, että omani on. Ja hän tekee juuri niin, että iltaisin jää telkkaria kattomaan ja seksiähän se sieltä kyttää. Joskus kännissä nukahtanut pippeli kourassa. Joskus aamulla kun avaan telkkarin, sieltä selviää mitä kanavaa on katsonut. Seksiä.
Miehelleni (nyt olen sen tajunnut) seksihommat minun kanssa ovat vain suoritus, jolloin hän keskittyy vain itseensä.
Mielellään kuljeskelee alasti ja heiluttelee vehjettään.
Lopullinen diagnoosi: tosi narsisti.
Noilla seksihommillakin haluaa alistaa ja mitätöidä minua.
Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä.
että tästä aiheesta puhutaan. Ei sitä, hyvät naiset, tarvitse hävetä...Mun mielestä itsetunnottomampaa on se, että yrittää mukauttaa ittesä sietämään asioita, joita kohtaan sisimmässään tuntee vasstenmielisyyttä tai kokee muuten vääränä. Monet naiset tälläki palstalla kehottavat hyväksymään miesten touhut sillä verukkeella, että johan on nainen itsetunnoton, jos ei hyväksy. Hoh hoijaa, sanon minä. Tälläset ihmiset eivät uskalla seistä sanojensa/ajatustensa takjana tai eivät anna arvoa itselleen ja tunteilleen, vaan miestä miellyttääkseen luovat itselleen uuden "minän". Minä voin sanoa, että en ole koskaan pitänyt pornosta, vaikka toki sitä joskus olen katsonutkin sen verran,että tiedän mitä se on. Porno on vaan tosi helposti ihmistä addiktoivaa. Ja mitä se taas tarkoittaa; sitä, että ihminen, joka itse ei ymmärrä mihin sen suurkuluttaminen johtaa, eikä siis osaa torjua sitä, niin vieraantuu/eristäytyy täsyin normaalista ihmiskonktaktista. Mikään ei tunnu kohta enää miltään. Veikkaampa, että monet miehet, jotka ovat pornon suurkuluttajia, niin käyttävät sitä turhautumiseen/ahdistaviin oloihin jne. Ja kierre on valmis. Elämänilo katoaa pikkuhiljaa. Mistään normaalista arjen touhusta ei meinata saada irti nautintoa. Ihmissuhteet kaatuu sit siihen. Mä kehottasin kyllä miehiä aikas tarkkaan harkitsemaan sitä, että missä määrin pornoa kattoo ja milloin on syytä alkaan torjumaan niitä. Nimim. addiktoituneen miehen puoliso
On tosiaankin hyvä, että tästä asiasta saa puhua. Meillä on ollut ongelma pornosta poikaystävän kanssa jo aika kauan. Aina se on minua vituttanut ja olen siitä sanonut etten tykkää. Ja olen yrittänyt olla välittämättä asiasta mutta kun se ei onnistu niin se ei onnistu.
Noin kuukausi sitten huomasin TAAS hänen koneellaan jotain epämääräistä ja hermostuin siitä yllättävän paljon. Yleensä ollaan pystytty asiasta aika asiallisesti keskustelemaan. No, ilmeisesti tämän minun hermokohtauksen ansiosta avomieheni AINAKIN NYT jotenkin ymmärtää miten paljon se pornon tiirailu minua häiritsee. Keskusteltiin vielä asiasta myöhemmin ja hän lupasi että se loppui nyt. Sitä en kyllä usko, mutta en jaksa käyttää enää yhtään enempää energiaa asian miettimiseen ja murehtimiseen ja vahtaamiseen.
Eniten tässä asiassa minua ottaa päähän se, että se pornon tiirailu alkoi heti kun olin käymässä kaupassa ja kavereiden luona. Siis niinä hetkinä kun avomies on yksin kotona. Ei tehny hirveesti mieli lähteä minnekkään.
Olen sanonut aikaisemmin poikaystävälleni että niin kauan kauan kun porno ei vaikuta meidän seksielämään eikä koneelta löydy mitään arkistoa, niin asia on ok. Ja sanoin myös suoraan että minua ei haittaa yhtään että avomieheni tuntee huonoa omatuntoa kun katsoo pornoa.
Pitkä tilitys, mutta pointii oli se, että keskustelu auttaa. En uhkaillut häntä, sanoin vaan että se syö minun luottamusta pala palalta. Luulisi nyt miettivän muutaman kerran ennen kun lataa pornoa seuraavan kerran. Ja jos saan tietää siitä, niin voi olla satavarma että poikaystävänikin kuulee siitä.
On hyvä, että tästä asiasta saa puhua ja itseasiassa pitääkin koska monet naiset kokevat samalla tavalla tuon asian, loukkaavana siis.
Itsekin yritän olla välittämättä asiasta ja yritän antaa puolisolleni omaa aikaa ja tilaa.
Mutta minkäs sille voi, kun asia häiritsee ja loukkaa niin suuresti. Ei se aina niin helposti vaan onnistu..
Mulla ihan sama juttu, eniten ottaa tuossa päähän se että sitä pornoa pitää katsella aina heti kun vain silmä välttää. Lähden juuri vaikka kaverin luona käymään tai sitten vaikka muuten ulkona tai kaupassa.
Tunne tullut minullekin ettei tee enää mieli kauheasti lähteä minnekään, kun tietää mitä toinen joka kerta tekee poissaollessani.
Tunteeni tuskin olisivat näin voimakkaat, jos miehelleni ei tuo olisi noin kova pakkomielle.. Ja hänen ei tarvitsisi sitä aina joka hetki katsoa/tehdä..
Itse olen hyvinkin viriili ja halukkaampi osapuoli suhteessamme. Turhauttavaa onkin, kun teen aloitteita ja mies torjuu minut aina kerta toisen jälkeen. Seksiä kyllä suhteessamme on, mutta miehen halusta yleensä samalla kaavalla mennään.. Ja sekin aika tunteita, hellyyttä välttelevää. Itse toivoisin jotain muutakin, mutta mieheni on kuulemma tyytyväinen ja ilmeisesti se sitten riittääkin. Puhuttu on asiasta moneen otteeseen, mutta mies suuttuu aina joka kerta kun asia otetaan puheeksi.
Pornoa voisin katsoa mieheni kanssa yhdessä, mutta hän ei ole asiasta niinkään innostunut vaan ilmeisesti haluaa pitää sen omana juttunaan. Sekin hieman hämmentää ajatuksiani..
Moi
Sama täällää..uusi poikakaverini harrastanut pornoa jo varmaan ihan nuoresta asti..nyt ennen meitä sinkkuvuosina luultavasti päivittäin.Ladannut koneelleen kauniita naisia tiedostoina ja videopätkiä tietty..oikein arkistoja ja varmaan aihioita polttanut.Mulle ei tietty kerrottu asiasta mutta n 4-5 kk seurustelun jälkeen käytin hänen konettaan ja huomasin tiedostot ja kun katsoin kansioita niin huomasin päivämääristä , että jopa jouluna!!kun muut syövät puuroo niin jäkä tallentaa nuoria onanoimassa itseään. Sängyssä ei mikään raju tai ei halua mitään "erikoista".Minä aina halukas, kun asumme eri paikkakunnilla..ihmettelin alussa kun hän tuli käymään niin ei saattanut seksi maistua ja saan mielellään edä aloitteita.Mies on pidättyväisempi ja olen kokeillut kysyä, mikä kiinnostais sängyssä niin kuulema normaali?Suuseksiä on anatanut vain kerran, ei anusseikkailuja..luulisi oppivan netistä miten naista käsitellään.Olenkin hellyyden opettanut miehelleni itse.Olen aina ollut aktiivinen ja koen että olen villi ja aika estoton.Mulla on kuitenkin 2 lasta ja olen jo 40 joten mun itsetuntoa ei hivele hänen intressi kadulla jamuualla katsella teinejä ja nuoria naisia sekä nettitiirailu. Itse olen ihan jees näköinen c-kupeilla ja kurvikas.Minua on halunnut selvästi nuoremmatkin miehet.Tämän nykyisen kanssa olemme samanikäisiä..Joskus tuntuu ettei hän ollenkaan arvosta yli 30-kymppisiä naisia..Kuitenkin muu tekeminen:lenkkeily, matkustaminen,visailu ja yhdessäolomme on ihanaa ja myös hän arvostaa sitä, mut nettiseksi tehnyt nuorista naisten ihailusta "sallittua normaalia "tavaraa niinkuin hänellä ois oikeuttakaan katsoa niin nuoria??Olen puhunut asiasta..ensin kilesi kokonaan ja ravostui sitemmin vähentänyt ja olen pyytänyt runkkauksesta pidättäytymään joku viikko 4 päivää jotta mulle riittää intoa sitten kun tavataan..joskus mennyt pidempiä jksoja paremmin (kesä-syksy)nut taas talvella hän varmaan lipsunut siitä.Keväällä löysin lisäksi strongman pillereitä kaapista ,jota oli syöty.Tuntuu et paine on hänellä ettei pieni peniksisenä kelpaa ja paine suorituksessa!Minä saan g-piste orgasmeja silti hänen knssaan useitakin, olen helppo nainen tyydyttää..hän selvästi nauttii, mut haluaisin kokeilla muitakin asioita ja er paikkoja ja aikoja- hän konservatiivinen suhteessa minuun??Löytyiskö vastauksia miehiltä näihin näkökantoihini, miksi en riitä lämpimänä naisena tälle miehelleni?
Toivoisin, että tämän viestiketjun voisi lähettää kaikille niille palstoille, joilla miehet käyvät lukemassa seksijuttuja. Tietty naisetkin käyvät niillä mutta harvemmin tämä asia on toisinpäin. En tiedä avartaisiko tällaisen lukeminen kenenkään miehen ajatusmaailmaa.
Olen aiemmin tähän ketjuun kirjoittanut webcamrunkkaajan nainen. Elämäni rakkaus, molemminpuolinen tunne, ihanaa yhdessäoloa, jatkuvaa valehtelemista ja pettämistä kameran välityksellä kun emme ole yhdessä.
Olen niin sairaan vihainen, pettynyt, loukattu ja pahoinvoiva, että nyt muutaman viikon syömättömyyden ja nukkumattomuuden jälkeen en varmaan voi muuta kuin jättää tuon miehen, jonka kanssa oli tarkoitus perustaa perhe. En ikinä voisi enää luottaa hänen kaiken tämän valehtelun jälkeen. Jos voi valehdella webcamrunkkauksesta, voi aivan hyvin valehdella kaikesta muustakin pettämisestä. En tiedä mitä teen, en ikinä pääse tästä yli. Tosin en usko että hänkään pääsee.
ja tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan. Itse kirjoitinkin tuohon aiempaan kohtaan kommenttini siitä mitä/miten tuo pornon kattelu vaikuttaa moneen mieheen...varsinkin niihin, jotka sitä käyttää suodattamatta erilaisiin tunnetiloihin, vähä niinku lääkkeeksi, aluksi tosin tiedostamattaan. Itse elän samojen tunteiden vallassa kuin sinä tällä hetkellä ja olen sitä elänyt jo kohta pari vuotta. En välitä siitä, että joku kohta kirjoittaa tänne, että miksi en jätä miestä. Siksi koska tiedän, että ihminen on inhimillinen, erehtyväinen, osaamaton ja kypsymätön joissain elämäntilanteissa...ja siksi, että parisuhteiden rakentaminen on niin työlästä, ettei kaikkea jo rakentamaansa voi yksinkertaisesti heittää tosta noin vaan menemään. Toki ajattelen nykyään päivä kerrallaan, että katsotaan nyt miten asiat etenee, nyt kun miehenikin on ongelman tunnistanut. Vaikean tilanteesta tekee se, että mulla on niin paljon vanhaa roinaa hampaan kolossa, että en tiedä mihin sen laittaisin. Siinä vaiheessa kun sain ensimmäisiä kertoja vihiä mieheni taipumuksista ja kun koin ne vääriksi, niin kerroin siitä hänelle ja perustelin kantani nimenomaan vaikutuksiin vedoten ja siihen, että pornoa tai ulkopuoisiin asioihin keskittyvää (nuorten tyttöjen tuijottelu,flirttailu minun aikana) ei pitäisi tarvita, koska MINÄ olen tässä. Meidänhän pitäisi olla kiinnostuneita toistemme vartaloista ja tutustua niihin enempi ja enempi, ei niinkään hakea sytykettä muualta. Miehelläni on vaan niin aivopesty ajatusmaailma, että mikä tahansa mainos, elokuvanpätkä naisista saa aikaan (ja hänelle todentuntuisen) kiihtymystilan, mutta live-elämäs minun kanssa se on vaikeaa. Ja olen aidosti surullinen mieheni puolesta, koska hän on ruokkinut itseään vuosikaudet väärillä asioilla ja nyt sitten, kun pitäisi kyetä läsnäolevaan suhteeseen naisen kanssa, niin se ei olekaan helppoa. Joten ajatelkaa miehet millä asioilla kyllästätte aistinne ja mielenne ja näkökenttänne! Maailmassa on paljon muitakin arvokkaampia asioita kuin porno/naiset, joista viehättyä...oman itsenne takia.