Protesti/mustalista

ei se ole huono ajatus. mutta järkevien kriteerien saaminen listaan voi olla ongelma. kun työntekijä on riitaantunut työantajansa kanssa, niin hänen näkemyksensä mukaan työantaja on käyttänyt kaikkia katalia keinoja saadakseen savustettua hänet ulos. mikä taho ratkaisee työnantajan huonouden? eikös joillakin ammattiliitoilla esim. PAM :lla ole käytännössä tällaista tietoa ja se tieto välitetään myös työpaikan hakijalle tarvittaessa.

>Olen suunitellut pidemmän aika jo työnantajien mustaa listaa joka on jo loppusuoralla.

Veikkaisin, ettet ole edes päässyt alkuun. Asia on niin monimutkainen, ettet olisi kuitannut sitä parilla rivillä, jos olisit päässyt alkuun.

Yritysreittausinformaation tarve kasvaa koko ajan. Ajattelin katsoa yhteysyrityksen tilinpäätöksen ja sen analyysi olisi näköjään saatavilla mummon tonnilla.

Yritysten luottotiedoista ja henkilöstön taustoista on saatavilla tietoa entistä enemmän. Kerran kun pilaat nimesi ja olet toimesi puolesta julkinen henkilö niin internet muistaa sen ikuisesti. Englannissa näitä "cowboy"-listoja onkin toimialoittain.

On paljon puhuttu siitä, että tietotekniikka mahdollistaa yksityisten henkilöiden valvonnan, mutta kyllä helpottaa yritysten, yhteisöjen ja kuntien/valtionkin valvontaa. Toki pankithan tätä ovat harrastaneet salaa iät ja ajat.

Asiassa täytyy toimia niin kuin yritysten luottotietojen kohdalla. Pelkkä musta lista ei riitä mihinkään vaan tarvitaan moniportaisempi luokitus. Ja perusteluineen, mihin luokitus perustuu. Valheita tuputetaan tietysti puolin ja toisin. Yrityksille myytävät "luotettava yhteistyökumppani"- laatujärjestelmät tulevat olemaan myös tulevaisuutta.

Yleensähän nuo "cowboy"-työnantajat ovat yksityispuolella ohimeneviä ilmiöitä.

Peukalosäännöksi riittää, että jos yritys tai sen taustahenkilöt vierailevat ilman mitään kunnon selitystä lakituvassa haastajina tai haastettuina useasti niin sellaisesta kannattaa pysyä kaukana.

Muistettakoon nyt, että kyselytutkimusten mukaan Suomessa vittumaisimmat työpaikat ovat kunnilla, seurakunnilla ja valtiolla.

Sitten on tuo "lain rikkominen". Selvästikin tämä Suomi on juridisesti rakennettu niin, että lait ovat jonkinlaista hämäystä tai idealismia. Suurin osa lain rikkomisistahan tapahtuu yrityksissä ja valtion palkkaa nautittaessa. Eli mitkä lain rikkomiset rekisteriin päätyisivät. Lisäksi Suomen laki suojelee rikollisia.

Kaikkihan ne omituisia ovat. Suurinosa ei viitsi edes noudattaa työehtosopimuksia ja pääsääntöisesti tutkivat nettitaustoja myöden kaiken tekijästään. Ammattiliitot eivät tartu laittomuuksiin ja tekijässähän aina jotain vikaa on. Sinkku tekijä ei saa edes käydä pornokaupassa ´kyttäämässä vuokraleffoja ilman etteikö jokin höntti mussuttaisi samalla kun työnantajaliiton jäsen käy pornomessuilla ja kehuskelee kaverin pornokaupasta.

Entiset työnantajat ja esimieheksi kepluutelleet entiset työkaverit vittuilevat vielä jälkikäteenkin vaikka käytännössä ovat olleet aijemmin lähellä potkuja ja saaneet pitää paikkansa toisten lopettamisen myötä.

Kotiolotkin on herkkua varsinkin niillä joilla on lähipiirissä jokin yritys. Saat sitten kantaa omat, oman tynantajan ja lähipiirin yritysten murheet vaikka et saa kiitokseksi edes tarjousristeilyä.

Usko tai älä. Työnantajat penkovat sinusta kaiken. Meneppä sitten työhaastatteluun paikkaan jossa b-luokan perverssijohtaja on penkonut sinun entiset työnantajat, rikosrekisterit ja terveystiedot läpikotaisin ja sitten vielä yrittävät parittaa sinua jollekkin puluaivolle taikka vähintäänkin moraalisoivat nykyistä ystävääsi.
Video sentään. Eihän tämä mitään elämää ole.