Kertokaa te petetyt puolisot jotka olette kaikesta huolimatta jatkaneet suhdetta pettäjän kanssa, miten olette päässeet asiasta yli. Muuttuiko suhteessa mikään? Pystyttekö enää rakastamaan puolisoanne vai kuoliko tunteet teidän välillänne. Miksi päätitte jatkaa suhdetta, oliko syynä kenties lapset vai päätös antaa anteeksi.
Minulle selvisi, että mieheni on pettänyt minua. Kyseessä ei ollut mikään yhden yön suhde vaan ihan parin kuukauden pituinen suhde toiseen. Aikaa on kulunut jo muutama kuukausi, mutta tuntuu että tunteet vaan heittelee ja viha on päällimmäisenä. En pysty luottamaan vaan epäilen koko ajan. Olemme kuitenkin suhteen paljastuttua päättäneet jatkaa yhdessä. Meillä on pari lasta. Miten kauan aikaa menee ennen kuin suhteemme voi "normalisoitua". Voiko edes olla mahdollista löytää enää onnea tällaisessa parisuhteessa?
Kertokaa kokemuksia nyt ne joille on käynyt samoin, mutta olette edelleen yhdessä.
Minulle selvisi, että mieheni on pettänyt minua. Kyseessä ei ollut mikään yhden yön suhde vaan ihan parin kuukauden pituinen suhde toiseen. Aikaa on kulunut jo muutama kuukausi, mutta tuntuu että tunteet vaan heittelee ja viha on päällimmäisenä. En pysty luottamaan vaan epäilen koko ajan. Olemme kuitenkin suhteen paljastuttua päättäneet jatkaa yhdessä. Meillä on pari lasta. Miten kauan aikaa menee ennen kuin suhteemme voi "normalisoitua". Voiko edes olla mahdollista löytää enää onnea tällaisessa parisuhteessa?
Kertokaa kokemuksia nyt ne joille on käynyt samoin, mutta olette edelleen yhdessä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen ollut samassa tilanteessa 8 kuukautta ja raskasta on edelleen. Ajattelin aluksi, että kyllä se tästä helpottaa, mutta en voi kehua. Mekin päätimme jatkaa yhteiseloa uusien sääntöjen ja sopimusten kanssa. Elämä on vuoristorataa, koska luottamus on täysin hukassa. Itse odotan joka aamu, että "möykky" rinnasta olisi poissa...mutta ainakin vielä se on ollut turhaa. Käymme myös pariterapiassa mutta kaikki lähtee kuitenkin ihmisen omasta päästä. Itselläni on motto: "haluaisin, jos pystyisin". Se kuvaa parhaiten tämän hetken tuntojani.
näin on myös käynyt minulle ja varmasti monelle, monelle muulle ja tulee käymään edelleen kännykkä ja sähköposti aikana yhteiskunta on mennyt siihen nykyään, mutta asiaan.
itseäni petettiin noin 5-6 vuotta kiinni jäi noin puoli vuotta sitten (kännykästä lähetetyn viestin vuoksi) tämä puolivuotta on ollut niin ylä- kuin alamäkeäkin on ollut monen monta unetonta yötä ja todella paljon keskusteluja keskenämme.olemme päättäneet heti alusta asti jatkaa avioliittoamme sitä että unohdanko koskaan tapahtunutta en usko, mutta olen päättänyt elää sen kanssa tai ainakin yrittää.
olemme oleet yhdessä noin 30 vuotta, naimisissa 19vuotta, lapsia 3, ikämme on alle 50 siis penskoista saakka yhdessä olleita.rakkaus toiseen on ollut kuitenkin se mikä on saanut minut jatkamaan ja tietenkin lapset( tietysti se on ollut kuitenkin yhteinenkin tavoite että jatkamme yhdessä)
olemme käyneet nyt yhdessä pari kertaa perheneuvolassa perheterapeutin kanssa keskustelemassa asiasta.
viimeisin niitti asiaan oli eilen kun mieheni ilmoitti lähettäneensä tälle naiselle joulun toivotuksen sähköpostilla ja toinen oli myös vastannut ja kaiken huipuksi uudenvuoden yönä puolen yön jälkeen soitti miehelleni puhelu jäi kyllä lyhyeksi olin vieressä ja kuulin keskustelun kokonaan.kun sanoin soittavani kyseiselle naiselle että mitä hän vielä haluaa miehestäni etteikö asia ole tullut hänelle täysin selväksi syksyllä että suhde on ohitse niin silloin mieheni ilmoitti että oli lähettänyt sen joulu viestin siitähän minulta taas vedettiin matto jalkojen alta maailma romahti että jatkuuko heidän suhteesa sittenkin.
mutta olen tehnyt heille kyllä sellaisen jäynän josta varmaakin kaikki tulette vielä kuulemaan jos se tulee onnistumaan mitä olen heille suunnitellut en todellakaan haluaisi olla silloin paikalla mutta niin se on kuitenkin suunniteltu tulee sitten mitä tulee niin minullekkin tulee sitten varmampi tunne mieheni puheista jos hän on silloin puheidensa takana kun tämä tapahtuu tai sitten joudun helvettiin asian kanssa eli tämä koskee meitä kaikkia kolmea osapuolta
kehoittaisin sinua ja miestäsi lukemaan kirjan
voiko uskottomuudesta selvitä sen on molemmille suunattu kirja.kirjoittaja kiiainmaa
mitä kaikkea olen itse lukenut ja tatä palstaa niin toipuminen vie aikansa ensimmäinen puolivuotta on rankkaa mielialat vaihtelevat (mäin on ainakin mulla käynyt)ja 1-3 vuotta on sellainen murroksen ja uudelleen uuden pohjan luominen joten toivon sinulle jaksamista kaiken keskellä
Tämä suhteen paljastumisen jälkeisen viestittelyn jatkuminen toisen naisen ja mieheni välillä sekä puhelimitse että sähköpostitse, vaikka mieheni väitti suhteen olevan ohi oli viedä pohjan pois meidän suhteen jatkamiselta.
Lopulta asiat menivät siihen pisteeseen, että minun oli soitettava tälle naiselle. Tämän jälkeen hän lupasi lopettaa yhteydenpidon. Ainoa mistä en olekaan varma on se lopettiko mieheni yhteydenpidon omalta puoleltaan.
Hiukan hämää se, että sähköpostia pitää lukea monta kertaa päivässä ja että nykyisin kaikki viestit ja puhelutiedot on poistettu kännykästä. Mitään ei kuulemma kuitenkaan ole tekeillä hänen mukaansa.
Rehellisyys tuntuu vain olevan kovalla koetuksella, jos hän nyt luottaa siihen että tällä käytöksellä luottamus kohdallani palautuu.
Vaikuttaa siltä, että suhde naiseen tai johonkin toiseen jatkuu. Esitä miehellesi kysymys, haluaako hän todella jatkaa teidän suhdetta ilman salailuja? Pyydä häntä pohtimaan ja vaikka listaamaan hyvät ja huonot puolet. Tee itse samoin. Listoja ei tarvitse välttämättä näyttää toisille, mutta asioista mitä ne pitävät sisällään kannattaa puhua. Vasta sitten kun molemmat haluavat ja panostavat suhteen jatkamiseen se voi onnistua. Ikävä kyllä miehesi käytös ei vakuuta ja olet huomannut sen itsekin. Tärkeää on, että et riko itseäsi liiaksi, johonkin suuntaan päätös on tehtävä. Kuuntele itseäsi ja hanki keskusteluapua, tuli ero tai ei. VOimia sinulle!
"Hiukan hämää se, että sähköpostia pitää lukea monta kertaa päivässä ja että nykyisin kaikki viestit ja puhelutiedot on poistettu kännykästä. Mitään ei kuulemma kuitenkaan ole tekeillä hänen mukaansa. "
Täyttä roskaa. Selvät merkit siitä että homma jatkuu selkäsi takana.
Et sinä tarvitse mitään kiistatonta todistetta. Kun jäi kerran jo kiinni eikä ole minkäänlaisia todellisia haluja osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, niin kengänkuvaa vaan perseeseen.
miehesi suhde jatkuu. Ei ole pystynyt lopettamaan. Pistä mies koville ja tivaa totuus esiin. Sano, että miehesi saa valita kumman luona viihtyy ja haluaa viettää aikansa: anna miehen avoimesti valita. Ja jos valitsee sinut, sen on sitten oltava loppu sen toisen kanssa. Vielä ei oo loppu, veri ilmeisesti vetää sen toisen luokse aina vaan.
Tätä olen koko ajan hänelle sanonut, että kahta et voi pitää. Hänen pitää valita, mutta mikä tässä voi olla niin vaikeaa hänelle. Viimeksi puhuessamme sanoi, ettei kestä kyttäämistä vaan jos homma sellaisenaan jatkuu voidaan erota. Mistä ihmeestä saan selville mitä hän puuhailee vai puuhaileeko mitään. Olisi aika typerää erota, jos mitään ei olekaan tekeillä....
Me jatkoimme suhdetta. Itse tein päätöksen melko nopeasti, se todellinen rakkauden tunne, minkä tiedostin ja tunsin auttoi päätöksen teossa. Sitten jouduin odottamaan muutaman päivän miehen päätöstä ja se oli tuskaa. Keskustelimme paljon asioista ja täysin suoraan, ilman mitään kaunisteluja. Se auttoi, enää ei ollut mitään menetettävää ja olimme molemmat rohkeampia. Mies halusi myös jatkaa ja ilmoitti tälle toiselle naiselle päätöksestä. Kaikki yhteydenpito toiseen lakkasi välittömästi. Tietysti minä alkuun epäilin asiaa ja ”kyttäilin”. Mies kertoi naisen ottaneen vielä sähköpostilla yhteyttä, mutta mies ei ollut vastannut, sekin helpotti. Tiedän yhteydenpidon katkenneen varmasti, sillä pääsen miehen puhelin ja sähköpostitietoihin halutessani. Luottamuspula vaivaa edelleen, ajan kanssa uskon, että siitäkin selvitään ellei vastaan tule mitään muita epärehellisyyksiä.
Joka tapauksessa jatko edellytti molemmilta vahvaa halua ja tahtoa sekä muutosta. Se kuulosti meistä molemmista alkuun mahdottomalta, että hetkessä asiat muuttuisivat niin, että olisi hyvä olla toisen kanssa. Itse tsemppasin tosi paljon ja samoin mieheni. Totesimme, että nyt on aika luoda uutta yhteistä tulevaisuutta ja siihen oli hyvä lähteä. Emme sorkkineet vanhaa. Tuntui välillä kauhealta, se viha ja kipu miten asia satutti, toisaalta ymmärsin kuvion ja miten tilanteeseen oltiin tultu. Puhuin näistä ystävieni kanssa ja olen puhuimme myös mieheni kanssa. Riitoja ja kiistelyitä on tullut, niissä huomaa selvästi miten paljon käsittelemättömiä asioita on pinnan alla. Tähän auttaa tunteiden työstäminen, rakentava keskustelu ja ennen kaikkea asioiden esille ottaminen ajoissa.
Meillä uskottomuus oli ravistelu, se herätti todellisuuteen ja siihen miten paljon hyvää meillä on mahdollisuus tehdä yhdessä, se muistutti myös siitä miten huonosti olimme hoitaneet suhdetta. Asian käsittelyssä tein ratkaisut omaa itseäni ajatellen, lasten takia päätöstä ei tehty, vaikka toki lapset vaikuttavat.
Se miten kauan asian käsittelyssä menee, jos se tarkoittaa että suhde on normalisoitunut, on vaikea sanoa. Ihmiset reagoivat ja käsittelevät asioita eri tavoin. Molemmilla on omat tuskansa, pettäjällä ja petetyllä. Itse ajattelen, että anteeksianto on se joka vapauttaa. Se tapahtuu pikkuhiljaa. Teidän tapauksessa mielestäni miehen pitäisi saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että sinä olet hänelle se ykkönen. Sinun pitää uskaltaa luottaa. Aito kontakti, rehellisyys ja avoimuus vievät kohti onnea. Sitä toivon teille ja kaikille muillekin elämän haasteissa.
Äijä oli köyrinyt huoria työmatkareissuillaan, joten meidän väliset sekstailut loppuivat ja kaikki halutkin kuolivat kertaheitolla siihen ja siitä on kulunut jo yli viisi vuotta. Asustelemme samassa kodissa,mutta emme nuku samassa huoneessa ja kyllä inhottaa ajatuskin hänen kanssaan rakastelusta, joten on ihanaa mennä nukkumaan ihan itsekseen. Ei voisi vähempää kiinnostaa missä äijä liottaa muniaan, vai liottaako missään.
lataa siis päin naamaa et kun kerran toinen kävi vieraissa niin sullakin on oikeus(ei tarvitse välttämättä toteuttaa). Kato miten toinen reagoi. Kysy sit et tuntuuko kivalta....
...mutta en pystynyt antamaan anteeksi, viha oli niin kovaa, katkeruus tuhosi mieheni ja minun välit. Mies ei nähnyt itsessään vikaa,vaikka joi ja huusi. En lähtenyt pois,mutta kaipasin aina hyvää uutta suhdetta,uutta miestä,ihastuin toisiin miehiin, rakastuin ja lopulta petin. VAsta sitten helpotti. Nyt säälin miestäni,en tiedä voiko häntä jättää,hän on sairas.
Miksi jatkaa ?
ohi, ja suhteesta tulee parempi. Myöhemmin voi tulla vilunväristyksiä sellaisesta ajatuksesta, mitä elämä mahtaisi olla, jos eroon olisi päädytty. Ainakin minua ahdistaa ajatus, että olisin joku uusiosinkku varatun miehen kanssa salasuhteessa jatkamassa jonkun toisen pahaa oloa. Siihen päälle kaikki tunnevuoristoradat mitä epätoivoisiin ihastuksiin tulee. Ei kiitos! Omaa vakaata olotilaansa osaa arvostaa.
Minusta tuntuu, että mieheni jatkoi ainakin jonkin aikaa yhteydenpitoa. Pyysin häntä olemaan pitämättä yhteyttä, mutta toisaalta pidin mielessäni parempana, että selvittävät välinsä. Ehkäpä halisin juuri siksi, että mieheni myönsi rehellisesti olleensa se aloitteen tekijä. (No kuinka muutenkaan, useimmiten miehet tekevät sen aloitteen, ja naiset näyttävät sopivaa - vihreää valoa meidän kulttuurissamme).
Mieheni ottaa minut nykyään paremmin huomioon. Minusta tuntuu toisinaan, että minua rakastetaan hyvin paljon. Toisinaan tunnen itseni hyvin onnelliseksi meidän yhteisesti tekemistä jutuista. Joskus kun olen tosi allapäin, tuntuu hyvältä painautua miestäni vasten ja tietää että hän on siinä.
Toisinaan epäilen hänen uskollisuutta. Annan tunteen tulla ja mennä, mutta ja jos oikein kovasti asia vaivaa, kerron miehelleni peloistani. Hän kuuntelee ne nykyisin, vaikka aluksi niistä tuli ilmiriita. Paha olo menee ohi nopeasti, kun saan asiani puhuttua. Jos hän kertoo epäilyni turhiksi, rauhoitun.
En pysty uskomaan sisälläni kaikkea, mutta miksi edes pitäisi. Nyt ollaan paljon realistisemmalla pohjalla, jokaisessa liitossa sattuu vahinkoja. Vain tyhmä ja oppimaton ihminen etsisi joka mokaa varten uuden ihmisen.
9kk sitten vaimo petti täysin harkitusti (kuukauden suunnittelun jälkeen, ilman ehkäisyjä),
jatkamme yhdessä, mutta vieläkin kun muistan sen, tekee välillä mieli kostaa tms.
kysyessäni mitä hän ajattelisi jos kostaisin pettämällä, sanoo ettei varmaan kestäisi sitä, ja silti ihmettelee kun en itse meinaa päästä pettämisensä yli