Minulla on tilanne, jossa lähelläni oleva ihminen kärsii siitä että hänen vanhempansa eivät jätä häntä rauhaan kaiken ilkeilyn yms. jälkeen vaikka tämä ihminen haluaa nyt elää omaa elämäänsä rakkaansa kanssa. Ilman murheita ja loukkauksia joita nämä hänen sukulaisensa on hänellä kertonut hänelle kaikkein läheisimmästä henkilöstä. Siis hänen omasta vaimostaan jolla ei ole muutenkaan ollut helppoa sekä tällä hänen vaimollaan on keskivaikeaa masennusta ja täysin lamaantunut näistä riidoista.
Mitä heidän pitäisi tehdä ettei heidän painolastinsa enää kovene ja liitto hajoa jatkuvan ilkeilyn takia. Mies ei pysty sanomaan mitään vastaan kotiporukoille kaikesta tästä huolimatta.
Haluaa vai häipyä hiljaisesti koska hänen äitinsä on narsisti.
Voiko kukaan auttaa eikö ole muuta kuin kovat keinot kun hienotunteisuus ei auta.
Elämä ei voi jatkua näin..
Mitä heidän pitäisi tehdä ettei heidän painolastinsa enää kovene ja liitto hajoa jatkuvan ilkeilyn takia. Mies ei pysty sanomaan mitään vastaan kotiporukoille kaikesta tästä huolimatta.
Haluaa vai häipyä hiljaisesti koska hänen äitinsä on narsisti.
Voiko kukaan auttaa eikö ole muuta kuin kovat keinot kun hienotunteisuus ei auta.
Elämä ei voi jatkua näin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein, että pojan tai miehen äiti ei hyväksy poikansa valittua? Jos näin, niin:
- näetkö, että äidin puheissa on mitään perää?
- ovatko kaikki täysi-ikäisiä?
- suoraansanoja ei aina ole narsisti tai edes ilkeä, hän voi olla myös huolissaan ja ymmällään
- onko pariskunnan(?) pakko olla tekemisissä äidin kanssa? Välejä ei ole pakko panna poikki, mutta yhteydenpitoa voi aina vähentää, vai?
- eihän pahoja puheita ole pakko ottaa vastaan, ei ainakaan yleensä
Voiko millään kääntää asiaa sellaiseksi, että mies ja tämän äiti YHDESSÄ tukevat (nuorta?) vaimoa? Onko se vaihtoehto kokonaan poissuljettu?
Onko kaikkea pahaa jäädä pohdiskelemaan? Katse eteenpäin ja seurustelu myönteisten ihmisten kanssa!
No pari on jo ollut naimisissa pian 3 vuotta. Ja suurin osa ajasta miniä onsaada ensin itse kuulla ilkeyksiä ja sitten miehen kautta.
Pari on jo aikuinen jo yli kolmikymppinen.
Tämä äiti siis miehen äiti on yrittänyt koko ajan tuhota tätä suhdetta ja myös suhteita tän naisen lapsuudenkotiin.
Enpä usko että että mikään yhteydenpito auttaa.
Halavat vain olla rauhassa mutta sitä ei heille suotaisi vaan pitäs mennä käymään ja kuuntelemaan lisää mollauksia.
Kai heidän pitää muuttaa kohta puh.numerotkin.
Miksi ihmiset ottavat niinpaljon vastaan kaikenlaista sopimatonta ja törkeää.
Kenenkään ei saa antaa hyppiä silmille, ei edes oman äidin.
Miksi te ette arvosta itseänne??
Annatte toisen turmella elämäänne ja pinnistelette kaikinvoimin, ettei tarvitsisi sanoa NYT RIITTÄÄ! Onko se nainen maailman ainoa ihminen ja haluatte terveytennekin uhalla olla tekemisissä? Törkeää itsensä aliarvioimista.
Kenenkään, ei kenenkään tarvitse kuunnella kitisevää anoppia, appea, miniää, vävyä tms.
Kun en mää uskalla sanoa, että nyt se on loppu... no voi voi siinä kärsitte. Hävettää teidän puolesta, kun ette osaa olla kunnon selkärankaisia ihmisiä!
Niin kovasti puuttua asiaan. Se voi jopa pahentaa tilannetta.
Jos tuollaisen käytöksen hyväksyy eikä pistä yhtään hanttiin, niin se on kyllä sitten ihan oma moka.
Kyllä tämä ystäväsi varmaan tai läheisesi tietää itse milloin raja tulee vastaan.
Ja jos hän haluaa häipyä hiljaisesti, niin sehän on sen oma päätös.
vain ihan omat asiasi. Älä puutu toisten asioihin ja se on pyhä totuus, että äiti ja poika kuuluvat henkisesti yhteen ja miehen ei kannattaisi mennä kenenkään naisen kanssa yhteen ja siihen on vain yksi syy eli seksi ja se kun maistuu puulta, niin ei kauaa kestä kun avioero tulee.
Mikä sinä olet puuttumaan toisten perheiden asioihin, hoida se oma huushollisi pentele....
Jospa pitäisit sen loukkaavan kirjoitus tapasi ja muiden halventamisen siellä omassa nupissasi ettekä tulisi tänne haukkumaan muita toisten tähteeksi ja toista joka paikassa sitä, että miehen äiti ja mies on yhtä verta ja sukua. Miniä ei kuulu sukuun, eikä ole minkään arvoinen!
Jos yhtään muistat vihkikaavaa, niin siinä sanotaan näin. Mies liittyköön vaimoonsa ja vaimo mieheensä ja kumpikin erotkoon vanhemmistaan.
Sillä mies ja vaimo muodostavat tällöin sen ydinperheen, eikä siihen kuulu ylimääräiset paskaa jauhavat anopit ja apit muu kaikki tietävä suku!
Kyllä se niin on, että narsistin pihdeistä ei hiljaa häipymällä lähdetä. Ei millään pahalla, mutta miehen pitäisi tehdä ihan selvä ero äitiinsä, jonka käytös on selvästi vahingollista muulle lähipiirille. Ymmärrän kyllä, ettei se helppoa ole, kun itsekin painiskelen äitini kanssa, joka on alkoholisti, läheisriippuvainen ja ties mitä muuta. Onneksi on sentään mies joka jaksaa tukea ja ymmärtää silloinkin, kun tilanne menee ihan överiksi. Ja ihana anoppi, joka on läheisempi kuin oma äitini ikinä.
Ainoa tapa päästä johonkin ratkaisuun on se, että valitsee sen, mikä on tärkeintä. Suostuako mielisairaan ihmisen kyykytettäväksi vaiko keskittyä elämään sen ihmisen kanssa, jonka pitäisi olla se tärkein? Lopullinen välirikko on kovaa, mutta joskus ainoa vaihtoehto. Meillä niitä välirikkkoja on ollut enemmän kuin edes jaksan muistaa ja aina ne loppuvat siihen että äiti matelee takaisin itsesäälin vallassa, kun ensin on mököttänyt parisen kuukautta. Mitähän tuo sanoisi, kun kerran minäkin rohkaistuisin sanomaan silloin, että painu v***uun! Helpottaisi se omaa oloa ainakin.