itselle sallittua, muttei

"Ärsyttää olla välissä kuuntelijana, kun tekisi mieli vaan sanoa, että mieti omia tekemisiäsi, ja onko tuo nyt kovin paha niihin verrattuna?"

Voit sanoa mitä ajattelet, vaikket tätä miestä kovin hyvin tunnekaan (ymmärsin viestistäsi, että tunnet pariskunnan vaimosi kautta). Usein väärintekijä hakee itselleen tukea ja ymmärrystä juuri sieltä suunnalta, mistä tietää sitä saavansa. Mies on avautunut sinulle juuri tämän takia. Hiljana pysymisesi on hiljaista myötäilyä ja sen vuoksi tukemista. Jos sanoisitkin, mitä ajattelet, se tulisi tälle miehelle tod.näk. suurena yllätyksenä. Luultavasti loukkaantuisi sinulle, mutta eipä ainakaan pystyisi hiljaisina yön hetkinä valehtelemaan itselleen niin vakuuttavasti syyttömyydestään kuin nyt ehkä pystyy. Kissa vain rohkeasti pöydälle.

Eikä sitä tarvitse mitenkään ikävästi töksäyttää. Ihan vain sanoa rauhallisesti niin kuin asia on.

moi. nimittäin asiahan on just niin, että se mies tietää, että olet hiljaa, etkä sano. suuttuuko hän jos sanot? aivan varmasti. hän on tottunut olemaan kuin pikkupoika, kaikki toteaa vain hänen teoistaan että "pojat on poikia" eikä hänen tarvitse joutua vastuuseen niistä eikä mitään. mutta annas olla, kun oma itsevaltiaan valtakunta vaarantuu: eli se nainen tekee jotain! niinpä, sitten itketään ja ruikutetaan, kun "äiti" ei olekaan virheetön vaan ihminen.

tee palvelus kaverillesi ja sano sille, että kasvaa aikuiseksi. ja sano, niinkun osaat, jos osaat sanoa sen hienosti ja diplomaattisesti niin hyvä, ja jos et, niin tärkeintä on, että sanot. koska hän jää ikuiseksi kakaraksi noin eikä saa mahdollisuuttakaan kasvaa. tietenkään sinun tehtäväsi ei sinänsä ole heidän liittoonsa puuttua tai yrittää muuten parantaa, en sitä tarkoita, mutta todellakaan sinun ei tarvitse olla lapsellisen ihmisen kaatopaikka, jonne hän vain rahtaa jätteensä ja kaataa paskansa. voit aivan hyvin sanoa, että sinullakin on rajat ja että nyt tuli raja vastaan. et ala kuuntelemaan valitusta, etenkin kun hän on itse toiminut väärin, että opettelee vaan nyt näkemään omatkin virheensä.

ota huomioon, että nyt hän käyttää myös teidän ystävyyttänne hyväkseen.
ja onko sellaisessa ihmisessä oikeasti jotain menetettävää, jos hän suuttuu ja ei enää ole "ystävä"?
totta on sekin, että kaverillasi on todella huono itsetunto, siis ylipaisunut ego, mikä nostaa hänet virheitten yläpuolelle, ja sitten niin huono itsetunto, että kaikki muitten virheet ovat hänelle henk.koht. loukkauksia ja niistä menee maailma rikki. mutta se on hänen ongelmansa, käsittääkseni olette aikuisia ihmisiä, ja hänellä, niinkuin meillä kaikilla muillakin, on ollut jo vuosia aikaa tehdä asioille jotain, myös itselleen.

no, toinenkin vaihtoehto on. annat vain mennä juttujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja hyväksyt tilanteen sellaisena kuin se on. siis jos tuntuu, että suhteesta saa näinkin jotain (sanoit, että muuten mukavia...), on myös olemassa vaihtoehto, että stressaat asioilla, jotka eivät sinulle kuulu. siis hänen vaimonsa on itse miehensä valinnut, ja itse siinä pysyy, eikä itsekään ilmeisesti asioille tee muuta, kun alistuu niihin ja valittaa. no, se on hänen oikeutensa. ja totta, sivusta katsoen voi näyttää pahalta, mutta hänelläkin on oma tiensä ja silloin hänenkin täytyy oppia tekemään omat valintansa ja keskustelemaan itse aviomiehensä kanssa asioista. ja miettiä hyväksyykö hän miehekseen lapsellisen miehen.
ilmeisesti. joten jos päätätkin, että riski on liian suuri, menettää mukava tuttavapariskunta, niin voithan vaan opetella olemaan välittämättä, ja luottaa siihen, että aikuiset ihmset hoitavat itse suhteensa niinkuin parhaaksi näkevät.

ruikutuksesta saa kyllä sanoa, että nyt riittää ("sun tarttee nyt päästä yli tosta asiasta", "ymmärrän että sattuu, mutta en halua olla ikuinen kaatopaikka", "mun mielestä toi asia ei ole ollenkaan niin suuri, kun sä väität, sä liioittelet ja kauhistelet sitä niin, että se näyttää ylisuurelta, ja nyt kuule tuli stoppi, ja paluu todellisuuteen" jne.) , vaikkei muuten asiaan puuttuisikaan. siis kommentoisi hänen omia virheitään.

semmosia ihmiset on, vähän poönttöjä ja sokeita, mutta kukapa meistä ei joskus olisi?
onnea vaan matkaan, toivottavasti saatte asian järjestymään.