kuinka ottaa

Eiköhän parasta ole vain ottaa asia puheeksi siipan kanssa kahden. Tämä on varmaan yksi elämän tienhaaroista, jossa pitää päättää, jatketaanko samaan vai eri suuntaan. Kannustaisin kuitenkin, että yritäisitte vielä löytää sisältöä suhteellenne. Rakkautta on täytynyt joskus olla, nyt se vaan on ilmeisesti hiukan hukassa. Kuunnelkaa toisianne ja miettikää, miksi on tilanteeseen ajauduttu. Voisitteko tehdä kahdestaan comebackin menneeseen aikaan, siihen onnelliseen? Sieltä saattaisi löytyä lääkkeitä kipuun.

Ja kuten aivan hyvin tiedät, elämähän muistuttaa sinikäyrää, aaltoliikettä. On aallonharjaa ja -pohjaa. Koettelemukset kasvattavat, ihminen oppii arvostamaan mikä on oikeasti tärkeää (no ainahan tietysti joukkoon mahtuu oppimattomiakin).

,,,kun tietää itse että rakkaus on kadonnut, molemminpuolin.
Yhteistä on lapset,osoite ja sänky.
Emme kumpikaan siis enään rakasta jos ollaan ikinä rakastettukkaan.
Mutta kuinka ottaa asia puheeksi että olisikohan aika laittaa tavarat jakoon ja kummankin aika pelastaa vielä oma elämä.
En ole aiemmin tajunnut ihmisiä jotka vaan vuodesta vuoteen yrittävät ja tyytyvät nykyhetkeen jossa suu ei iloon käänny.

En sano ettenkö enään välittäisi tai ajattelisi miestäni mutta joku kyllästymisen tunne on ollut jo kauan,olemme kavereita,mutta emme siinäkään parhaita.Muutoksia olen huomannut jo pidemmän ajan takaa(viimeinen puoli vuotta)
ja niin on myös yhteiset ystävämme.
Usein kuulen kysymyksen:Miten teillä oikein menee ?
Mikä teitä vaivaa ?
Onko kaikki hyvin kotona ?

Jotenkin kyllä pelottaa :
Kuinka vaimoni pärjäisi yksin ?
Kuinka pärjään taloudellisesti ?
Kuinka noin käytännössä toimisin ?
(teen vuorotöitä)

Vaikeita ajatuksia,mutta miksi ajatella
Kuinka kauan vielä jaksan ?
Kuinka tuollaisen asian ottaa puheeksi ?
Siinäpä se. Olen itse vastakkaista sukupuolta ja samat fiilikset. Muokkasin hieman viestiäsi jotta paremmin tulisi esille että samassa jamassa saatetaan olla riippumatta sukupuolesta. Tunteet ovat samat. Itse jaksan vielä lasteni vuoksi vaikka hekin ovat jo melkein aikuisia. Itse juon ilmeisesti suruun koska se ihana aika muksujen kanssa, jolloin keksin päivät pitkät tarinoita joita kertoisin iltasaduksi koska he rakastivat tarinoitani. Se aika on valitettavasti nyt ohi. Vaimoni juo yhtä paljon mutta syyttää minua juomisestaan. Mukava lähtökohta, eikö vain? Olen päättänyt rajoittaa juomistani koska se ei oikeastaan anna helpotusta tähän tilanteeseen. Unenpäästä on ollut vaan niin vaikeaa saada kiinni. Pakko kai hyväksyä tosiasiat sellaisina kun ovat. Se on vaikea tilanne kun huomaa rakkauden kadonneen ja ainoat tunteet kohdistuvat lapsiin. Meillä on ilmeisesti samantapaiset tunteet jotka vallitsevat elämäämme. Voitaisiinko auttaa toisiamme? Se tiedoksi saatettakoon että en juo joka päivä ja silloin kun juon en tule pahantuuliseksi enkä aloita arvotelemaan ketään. Koeta jaksaa, samassa jamassa ollaan. Ps. Minua kosketti syvästi viestisi. t.ChrisBee

Viestisi sattui, kovasti.
Jouduin itse syksyllä tällaisen ongelman toiselle puolelle.

Vaimoni vain ilmoitti kasvaneensa ulos suhteesta ja muutti parin viikon päästä pois.
Kertoi miettineensä asiaa pitkään, mutta ettei koskaan löytänyt oikeaa hetkeä puhuakseen siitä minulle.
Kirjoitti minulle kirjeenkin jossa yritti selittää omaa kehitysprosessiaan, asiat olivat pääasiassa 15 - 20 vuotta vanhoja ...tämäkin satutti koska minulle tuli tunne että hän ei olisi halunnut olla kanssani koko tuona aikana vaan on halunnut jotain ihan muuta.
Meillä rakkaus ei ollut kadonnut molemmin puolin, luultavasti vaimoni luuli niin olleen, minun on ollut tosi vaikeata päästä siitä, tai no rakastan yhä mutta se on nyt toisenlaista.
Äkkinäinen ero, ilman edeltäneitä riitoja tai mitään voi tuntua "viisaalta" ja onkin varmaan ihan helppo sille joka eroaa, mutta ennen kuin teet kuten minun vaimoni mieti niiden tunteita jotka tulevat yllätetyiksi.
Vaikka sanotaan että ero on kahden henkilön välinen juttu se vaikuttaa silti myös lapsiin.
ähh tuli nyt lähinnä vuodatettua pari kyyneltä tuohon sanoina ...neuvoni olisi että alkaisit puhua miehellesi ongelmistasi, tekisit itse aloitteita sellaisiin asioihin joita olet odottanut mieheltäsi (vie minut joskus syömään ulos tms.). te olette olleet pitkään yhdessä, tunnette toisenne te pystytte olemaan toisillenne paremmat puolisot kuin kukaan jonka voitte löytää suhteen ulkopuolelta kunhan vain haluatte.